Jääkiekon SM-liigan finaalisarjassa Tapparan ja TPS:n välillä on nähty neljä intensiivistä ottelua, mutta tilastosarakkeissa on ollut harvinaisen hiljaista. Neljässä ottelussa on tehty yhteensä 11 maalia, eli vain 2,75 osumaa ottelua kohden. Se on pienin lukema koko 2000-luvulla.

Viimeksi luukut pysyivät kiinni yhtä tehokkaasti keväällä 2005, kun Kärppien ja Jokereiden neljässä ottelussa tehtiin 13 maalia.

Rangaistusaition ovikin on käynyt harvakseltaan, sillä neljässä ottelussa rangaistuksia on jaettu keskimäärin yhdeksän ja puoli minuuttia. Seitsemän viime finaalisarjan otannalla se on pienin lukema. Ylivoimaa on tullut vähän, ja se yhdistettynä tiiviiseen viisikkopeliin sekä loistaviin maalivahteihin on pitänyt lukemat pieninä.

Fyysisissä mittelöissä linja on ollut salliva, mutta erotuomarijohtaja Jyri Rönn ei allekirjoita väitettä siitä, että pilli olisi jätetty tietoisesti taskuun.

– Pelit ovat ihan erilaisia kuin runkosarjassa, ja kun katsotaan maila- tai taklauspelaamista, pelaajat ja joukkueet huomioivat asian. Pyritään pelaamaan kovaa, mutta jäähyttömästi ja ilmoitetuissa rajoissa, Rönn toteaa.

– Turhia ja löysiä jäähyjä ei näy ollenkaan, vaan peli on hyvin kurinalaista enkä todellakaan näe asiaa niin, että linja olisi erilainen kuin runkosarjassa.

"Emme ole virheettömiä"

Rönn sanoo, että yleisellä tasolla parivaljakoiden Jukka-Pekka Koistinen – Mikko Kaukokari ja Joonas Kova – Petri Lindqvist työskentely on ollut hyvää ja linjakasta. Tapparan ja TPS:n kanssa on käyty keskusteluita, mutta yhteisymmärrys tapahtumista on olemassa.

– Joitakin tilanteita käydään läpi joukkueiden kanssa. Emme ole virheettömiä, ja se kuuluu osana peliin, mutta meillä on hyvä ymmärrys siitä, mitä kaukalossa tapahtuu. Siitä on tykätty erityisesti, että kova kamppailu kroppa kroppaa ja maila mailaa vastaan sallitaan, kun pelataan alakäden alapuolelta.

– Lisäksi taklaukset, joita tulee paljon, ovat tulleet pääsääntöisesti oikein kroppaan. Ne kuuluvat peliin.

Viime vuoden finaaleihin verrattuna tunnelma niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin on ollut erilainen, kun yleisö on saapunut sankoin joukoin täyttämään lehtereitä. Rönn ei usko yleisön vaikuttavan tuomarityöskentelyn intensiteettiin, mutta peleissä muutos on näkynyt.

– Kiekkokevät on ollut hieno, ja on nähty paljon hyviä, intensiivisiä pelejä, joissa taklataan paljon ja taklataan oikein. Joukkueet haluavat joka sentin pois tilasta ja ajasta, peleissä tapahtuu paljon ja se on tuomareille iso haaste. Pitää olla valmiina koko ajan.

NHL:ssä tehtiin tälle kaudelle päätös, jolla poikittaisia mailoja alettiin ratsata suurennuslasin kanssa. SM-liigan finaaleissa ei ole vihelletty vielä yhtään kakkosta poikittaisesta, vaikka aineksia olisikin saattanut olla.

Rönnin mukaan kyse on yhteisen ymmärryksen rakentamisesta. Nollatoleranssia kohti pyrkiminen on mahdollista, jos kaikki toimijat niin haluavat.

– Pudotuspeleissä on rajatapauksia tietenkin, ja joku poikittainen on voinut mennä läpikin. Suomessa on linja, jossa poikittaisella saa työntää, mutta selvät lyönnit pitää totta kai ottaa aina pois.

– Jos lähdetään nollatoleranssiin tai tarkempaan linjaan, se on ensi kesän asioita, miten peliä halutaan linjata. Se vaatii sen, että lajin piirissä ja liigan sisällä toimivien ihmisten parissa on yhteisymmärrys. Joka kesä kysymme pelin osaajilta, millaisia linjauksia missäkin kohtaa pitää tehdä.

"Molemmat hyödyntävät linjaa"

Yle Urheilun jääkiekkoasiantuntija Topi Nättisen mukaan finaalien tuomarilinja on ollut salliva, mutta selkeä. Vaikka jäähyjen vähyys selittää osaltaan matalaa maalimäärää, ovat joukkueet myös pelanneet hyvin kurinalaisesti.

– Kumpikin joukkue puolustaa todella tarkasti ja kummallakin on huippumaalivahti, Nättinen summaa.

Nättinen myöntää panneensa merkille, että poikittaista mailaa saa kaukalossa käyttää, mutta ei ole havainnut ylilyöntejä.

– Iskut pysyvät vartalossa, eivät nouse kaulan tai pään alueelle eikä hakata vahingoittamistarkoituksessa. Tämä on nyt sallittu, molemmat hyödyntävät sitä ja se tuo tunnetta peliin, Nättinen summaa.

Hänen mielestään tuomarit ovat osoittaneet, että selvät tilanteet vihelletään.

– Edellisessä ottelussa Veli-Matti Savinainen löi hölmösti mailan Juhani Jasulta pois täysin tilanteen ulkopuolella, ja Kristian Kuusela piti mailasta kiinni täysin tilanteen ulkopuolella. Niistä annettiin jäähyt.

Kun pilli soi harvoin, yksittäisen jäähyn merkitys nousee. Nättinen ei ole kuitenkaan havainnut, että tuomareita yritettäisiin painostaa kaukalossa.

– Tuntuu, että vaikuttaminen on jopa vähäisempää kuin normaalisti, koska kaikki tietävät, ettei jäähyjä tule. Koska linja on ollut selkeä, ei tarvitse arvailla, Nättinen sanoo.

Pelin laadun määritteleminen riippuu luonnollisesti määrittelijästä, mutta suurimaaliset pelit mielletään usein viihdyttäviksi. Nättisen mielestä matalat maalimäärät ovat tuoneet tämän kevään peleihin lisäjännitettä.

– Jokaisen maalin merkitys on ollut tässä sarjassa älyttömän suuri. Se on mielestäni mahtava tilanne, Nättinen suitsuttaa.

– Pelataan tiukkoja kamppailupelejä, joissa pyritään välttämään virheitä eikä vastustajalle anneta mitään mahdollisuutta. On annettu kamppailla ja tunteen näkyä.

"Täytyy pystyä parantamaan ja olla pelin päällä"

SM-liiga valitsi finaaleihin kaksi tuomarinelikkoa, jotka ovat viheltäneet vuorotellen ottelut Tampereella ja Turussa. Pelit on perattu Rönnin ja erotuomarivalmentajien johdolla tiheällä kammalla, ja samoista nelikoista tehdään valinnat myös tuleviin otteluihin.

– Runkosarjassakin käydään kaikki pelit läpi, mutta finaaleissa erityisen tarkasti heti pelin jälkeen ja toki erätauoillakin, jos huomaamme erotuomarivalmentajan kanssa jotain. Kuvamateriaalin kanssa katsotaan vielä seuraavana aamuna, ja tämä on normaali käytäntö niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin.

Rönn toteaa, että tuomarit ovat kriittisiä omaa toimintaansa kohtaan. Liian tyytyväinen ei voi koskaan olla.

– He tiedostavat ne paikat, jotka haluavat itse katsoa läpi ja miettiä, onko parannettavaa. Ilmapiiri on hyvä, mutta rakentavan kriittinen. Täytyy pystyä parantamaan ja olla pelin päällä. Se edesauttaa seuraavia pelejä ja omaa suoritusta, että ollaan mahdollisimman hyvin kartalla siitä, mitä tapahtuu.

Viides finaali Tapparan ja TPS:n välillä pelataan torstaina, ja ottelua voi seurata Yle Puheessa.

Lue myös:

Tappara-valmentaja kuvaili pelaajiaan ujoiksi pojiksi ala-asteen discossa – asiantuntija odottaa joukkueelta uusia juonia

TPS taklasi kovaa ja huudatti kotiyleisöä – katso kuvat Turkuhallin kuumasta SM-finaalista

TPS-puolustaja antoi turkulaisille lisähappea finaalisarjassa – Elmeri Erosen huippuvaihto esti Tapparan torijuhlat tiistaina: "Ehdottomasti urani mieleenpainuvin maali"

Tampereella oli torijuhla valmiina, mutta TPS:n Eronen esti bileet, turkulaiset veivät finaalisarjan viidenteen otteluun – Yle seurasi hetki hetkeltä

Kotkalainen Peli-Karhut on voittanut koripallon naisten Suomen mestaruuden jo neljännen kerran peräkkäin. Peli-Karhut voitti neljännessä finaalissa vieraskentällä kouvolalaisen Kouvottaret pistein 88–82. Mestaruus meni Peli-Karhuille voitoin 3–1.

Peli-Karhut otti ratkaisevan finaalin komentoonsa heti alussa. Pelipäällä oli etenkin Lotta Vehka-aho, joka pussitti jo avausneljänneksellä yhdeksän pistettä.

Puoliajalle mentiin Peli-Karhujen 16 pisteen johdossa lukemin 55–39. Parhaimmillaan Peli-Karhut johti ottelua jo 19 pisteellä, kunnes Kouvottaret aloitti kotisalissaan kirin.

Kouvottaret kävi parhaimillaan useampaan otteeseen viiden pisteen päässä.

Peli-Karhujen amerikkalaisvahvistuksista Naomi Davenport sekä Roosa Lehtoranta että Vehka-aho pystyivät onnistumisillaan pitämään eron turvallisena.

Davenport pussitti ottelussa 23 pistettä ja otti 11 levypalloa. Vehka-aho puolestaan teki ennätyspisteensä Korisliigassa, kun saldo oli 22 pistettä. Aiempi ennätys oli ollut 18 pistettä. 21-vuotias Vehka-aho palasi täksi kaudeksi Korisliigaan sen jälkeen, kun pelit Yhdysvaltojen yliopistosarjassa päättyivät äkkinäisesti.

– Tuntuu sanoinkuvaattoman hyvältä. Ei ole oikein sanoja, vimpeliläislähtöinen Vehka-aho hehkutti Yle Urheilulle ensimmäisen Suomen mestaruutensa jälkeen.

Vehka-ahon mukaan joukkueessa on runsaasti kokemusta. Peli-Karhut pystyy myös hänen mukaansa hyvin kierrättämään kokoonpanoaan.

– Nyt mennään Kotkaan ja saunotaan, Vehka-aho totesi.

Peli-Karhujen päävalmentajana toimi tällä kaudella Mika Hartonen. Hän otti päävalmentajan tehtävät vastaan tälle kaudelle, kun Roope Mäkelä siirtyi miesten Korisliigaan KTP-Basketin päävalmentajaksi.

Hartonen oli viime kaudella Peli-Karhujen apuvalmentaja. Sitä ennen hän oli Kouvottarien valmentaja vuosina 2016–2020, kun Kouvottaret otti ensimmäisiä askeleitaan kohti huippua pääsarjatasolla.

– Matsin alku oli meiltä hyvä. Pystyimme laajalla materiaalilla pelataan kolme jaksoa. Neljännellä vähän supistettiin, Hartonen kuvailee kauden viimeistä ottelua.

Kouvottarien syömähampaat olivat amerikkalaisvahvistukset Sarah Toeaina (22 pistettä) ja Rashida Timbilla (20 pistettä).

Avausfinaalissa ja Kouvottarien ainoaksi voitoksi jääneessä finaalissa Toeaina tykitti peräti 35 pistettä, mutta nyt Peli-Karhut pystyi pitämään havaijilaisen maltillisissa lukemissa. Toeainan pelitilanne heitot osuivat vain 26 prosenttisesti (5/19).

Kouvottarille SM-hopeamitalit olivat kuitenkin historialliset, koska joukkue pelasi ensimmäistä kertaa SM-finaaleissa. SM-miitalit olivat myös ylipäätänsä historiansa ensimmäiset Kouvottarille.

Hartosen mukaan finaalisarjan avainasia nähtiin puolustuspäässä.

– Pystyimme puolustamaan pari matsia todella hyvin. Meillä oli yksi ohipeli. Se oli se ensimmäinen finaali. Sitten pystyimme olemaan omassa pelikonseptissamme, Hartonen toteaa.

– En ole edes muista, koska olemme harjoitelleet viimeksi. On ollut videoiden katsomista, jalkapallon pelaamista ja heittämistä. Siinä on ollut viimeinen kuukausi ja pudotuspeliaika, Hartonen heitti.

Hartoselle kausi on ollut hänen omien sanojensa mukaan todella haasteellinen. Ensi kaudella Peli-Karhussa valmennusvastuun ottaa Lappeenrannan Catzia aikanaan viiteen mestaruuteen johdattanut Mika Haakana.

– Mestaruus on itselleni todella arvokas. En tiedä ensi kaudesta. Voi olla, että minun valmennukseni olivat tässä, Hartonen toteaa.

Lue lisää:

Sota jakoi Inga Orekhovan kodin kahtia – Kotkassa koripallomestaruutta jahtaava pelaaja kertoo ukrainalais-venäläisen perheensä tilanteesta

Kouvolassa tehtiin suomalaisesta trendistä poikkeava ratkaisu ja Kouvottaret on heti finaalissa – koripallolegenda avaa menestyksen taustat

Lukiolaisjoukkue laittoi mestarisuosikin tiukoille koripallon SM-välierissä – valmentaja kertoo, miksi yllättävä menestys on mahdollista

Yhdysvaltoihin muuttanut Lotta Vehka-aho, 20, huomasi, kuinka nopeasti elämä voi muuttua – hän palasi Suomeen ja alkoi miettiä arvojaan uudella tavalla

2 800 asukkaan Vimpelissä pesäpallo ja koripallo lyövät kättä yhteen ainutlaatuisesti – lukiostakin löytyy palloilulinja

Kerromme kohta lisää.

Arslan Khataev pelasi jalkapalloa kotipihallaan, kun hän näki aseistettujen miesten lähestyvän. Sotilasryhmä saapui häiritsemään Khataevin perhettä jälleen kerran.

Aikaisemmin he olivat potkaisseet oven sisään, kuulustelleet perhettä ja vieneet pois hänen isänsä. Arslan ei uskaltanut kysyä asiasta vanhemmiltaan, mutta hän aavisti sotilaiden pahoinpidelleen isää toisaalla.

Arslan oli vasta pieni koulupoika, mutta hänen ensireaktio oli halu puolustaa kotia ja perhettä. Hän alkoi heittää kiviä sotilaita kohti.

– Olin pieni, energinen ja tyhmä. Kun he tulevat minun kämpille, totta kai saan heittää. Se oli ajatusmaailmani. Kun kivet loppuivat, juoksin heidän kimppuun, Arslan kertoo.

Nyt Arslan on 23-vuotias. Haastattelu tehdään hänen kotonaan Helsingin Mäkelänrinteessä.

Arslan kääntyy selin ja näyttää arpea takaraivossaan. Se on muisto Tšetšeniasta, kun sotilas iski häntä rynnäkkökiväärillä päähän.

On kulunut yli kymmenen vuotta siitä, kun Arslan ja hänen isoveljensä pakenivat sotaa ja levottomuuksia. Suomessa Khataev on kasvanut aikuiseksi ilman vanhempiaan, ja kehittynyt yhdeksi maailman parhaista amatöörinyrkkeilijöistä 60 kilon sarjassa.

Katso Arslanin tarina Sportliv-ohjelmassa:

Ei ole lottovoitto syntyä Tšetšeniaan

Arslan Khataev syntyi maailmankolkkaan, joka on ollut sotien runtelema vuosisatojen ajan. Tšetšenia, joka oli aiemmin osa Persian valtakuntaa ja kuului myöhemmin Iranille, on taistellut venäläistä imperialismia vastaan 1700-luvulta lähtien.

Kun Khataevin perheen toinen poika syntyi vuonna 1998, oli Tšetšenian ja Venäjän välisen täysiverisen sodan päättymisestä kulunut vain kaksi vuotta.

Arslan ehti kuitenkin täyttää vain vuoden, kun sota syttyi uudestaan – sota, joka tulisi kestämään kymmenen vuotta ja vaatimaan 80 000 tšetšenialaisen hengen.

Tänä päivänä pienestä Engel-Yurtin kylästä, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä pääkaupunki Groznyista itään, on lähinnä rauniot jäljellä. Siellä Arslan vietti varhaislapsuutensa.

Arslanin ensimmäisinä elinvuosina sodan verisimmät taistelut eivät koetelleet kotikylää. Perhe ei kuitenkaan saanut elää elämäänsä rauhassa. Sota tuli yhä lähemmäksi.

Arslanin ollessa 5–6-vuotias, Engel-Yurtin asukkaat totesivat pakenemisen olevan ainoa järkevä vaihtoehto.

– Muistan, että olin äidin sylissä autossa. Isä on kertonut, että hän oli ainoa kenellä oli meidän kylässä auto, joku vanha Lada. Kaikki halusivat kamansa isän autoon, ja hän otti mitä pystyi.

Paettuaan sittemmin täysin tuhotusta Engel-Yurtista, Khataevin perhe asettui Khasavyurtiin, Tšetšenian itäiseen naapuritasavaltaan Dagestaniin. Siellä Arslanin vanhemmat asuvat edelleen.

Perhe ei päässyt pakoon sotilaiden jatkuvaa ahdistelua, mutta oli kuitenkin sivummalla pahimmilta sota-alueilta.

Puolustautuu nyrkein

Arslania kiusattiin koulussa. Hän oli pienikokoinen ja sai jatkuvasti köniin 10-vuotiailta luokkakavereiltaan.

Opettajat eivät menneet väliin. Sisällä koulussa ei saanut tapella, mutta pihalla siihen ei puututtu.

Arslanin isä huomasi poikansa tulevan usein koulusta kotiin rähjäisin vaattein. Hän ehdotti Arslanille, että tämä ottaisi taukoa koulusta opetellakseen nyrkkeilemään.

Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen Arslan palasi kouluun, missä nyrkkeilytaidoista oli paljon hyötyä. Hän innostui uudesta harrastuksestaan vielä enemmän voitettuaan kilpailuissa suuren pokaalin.

Harjoittelu lisääntyi, kun hän isänsä ehdotuksesta muutti pois kotoa ja dagestanilaiseen urheilukouluun. Siellä hän joutui jälleen puolustautumaan nyrkein sopeutuakseen karuun arkeen muiden haastavista oloista tulleiden nuorten kamppailulajien taitajien kanssa.

Khataevin mukaan elämä Spartak Khasavyurtin urheilukoulussa muistutti siitä, mitä hän myöhemmin koki Suomen armeijassa – mutta vain tietyiltä osin.

– Täälläpäin ei piiskattu, Khataev toteaa virne kasvoillaan.

Urheilukoulussa oli kova kuri. Mikäli ei seissyt suorassa rivissä valmentajan laskettua kolmeen, sai välittömän rangaistuksen. Valmentajilla oli erilaisia rankaisumenetelmiä: osa käytti piiskaa, toiset löivät oppilaita päähän rotevin sormin.

Oppilaat oppivat kunnioittamaan sääntöjä eivätkä valittaneet herkästi juuri mistään. Ruokasaliin marssittiin suorissa jonoissa. Harjoituksia ei jätetty väliin, vaikka edellisissä olisi loukkaantunut.

Ne harvat, jotka valittivat liian kovasta kurista, heitettiin ulos urheilukoulusta.

– Mä diggasin. Oli ihan reilua, että ne, jotka eivät kestäneet menoa, heitettiin pois sieltä. Miksi? Sieltä pienestä urheilukoulusta on tullut maailmanmestareita ja olympiavoittajia, toteaa Khataev.

Monet lapsista kävivät viikoittain kotona, mutta Arslan vietti usein myös viikonloput urheilukoulussa. Jos yli kymmenen vuoden takaista aikaa vertaa hänen nykyarkeensa, löytyy valtavia eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä.

Tällä hetkellä Khataev asuu olympiakomitean valmennuskeskus Urheassa, Helsingissä. Hänellä on optimaaliset harjoitusolosuhteet ja käytettävissään kaikki, mitä hän nyrkkeilijänä tarvitsee: hieronta, fysioterapia sekä jääkylvyt ja muut laitteet, jotka ehkäisevät loukkaantumisia ja auttavat palautumista.

– Suomessa on niin hyvä systeemi ja kaikki saatavilla. Jos täällä olisi vähän kovempi kurinpito, niin silloin se olisi ihan sairasta, Khataev hekottaa viitaten potentiaaliseen urheilumenestykseen.

Pako Suomeen

Arslanin vietettyä pari vuotta urheilukoulussa, hänen kymmenen vuotta vanhempi veljensä tuli yllätysvierailulle. Arslan oli juuri saapunut treeneistä, kun veli pyysi häntä pakkaamaan nopeasti tärkeimmät tavaransa. Aluksi hän luuli heidän menevän tapaamaan vanhempiaan, mutta oletus osoittautui vääräksi.

– Veli ei sanonut minulle mitään, enkä minäkään taas kauheasti kysele. Meidän kulttuurissa ei ole tapana kysellä. Jos sinulle ei kerrota mitään, niin siihen on ehkä syykin.

Isoveli, joka oli joutunut kokemaan monia epämiellyttäviä sotilaiden kotikäyntejä, oli järjestänyt pakomatkan. He ajelivat ympäriinsä ja yöpyivät tuttujen luona, kunnes oli pitkän bussimatkan aika.

Bussi suuntasi luoteeseen. Noin kolmentuhannen kilometrin jälkeen he ajoivat Pietarin ohi. Arslanin veli toimitti paperit rajavartiostolle. He saivat jatkaa matkaa ja pääsivät perille Karhulan vastaanottokeskukseen Kotkassa.

Huoneessa isoveli kertoi Arslanille, että tämä ei tulisi näkemään vanhempiaan pitkään aikaan.

– Itkin varmaan viikon siinä huoneessa. Tajusin, että v*u, nyt on tosi homma. Ja siinä vasta tajusin, että olen Suomessa.

Arslan oli 12-vuotias. Ensimmäiset viikot Suomessa hän palautui järkytyksestä vastaanottokeskuksessa veljensä kanssa, mutta sen jälkeen he joutuivat muuttamaan erilleen. Arslan pantiin lastenkotiin.

Aluksi sopeutuminen oli hankalaa. Hänen hyväksi koettuja puolustusmekanismejaan ei hyväksytty Suomessa.

– Menin kouluun, jengi irvisteli mulle ja kiusasi – saman tien vedin turpaan. Opettajat sanoivat, että ei saa tapella. Olin, että miten niin ei saa?

Vähitellen hän tottui asumaan yksin huoneessaan. Hän viihtyi sosiaalityöntekijöiden kanssa ja pelaili koulupäivien jälkeen jalkapalloa somali- ja arabitaustaisten pakolaislasten kanssa.

Kotiintulo- ja ruokailuajat olivat tiukkoja lastenkodissa. Välillä hän myöhästyi ja sai toruja, mutta hän oli tottunut huomattavasti tiukempaan kurinpitoon urheilukoulussa Dagestanissa.

Hän oli teini, joka kasvoi aikuiseksi ilman vanhempiaan. Välillä tuli tehtyä virheitä, mutta niistä hän otti opikseen. Hän seurasi, miten hänen samanikäiset uudet ystävänsä käyttäytyivät, jotta ymmärtäisi, mikä on oikein ja mikä väärin.

Nyrkkeilylahjakkuus bongataan Suomessa

Isoveli kävi välillä vierailemassa lastenkodissa. Eräänä päivänä hän vei Arslanin nyrkkeilysalille. Kysymättä lupaa keneltäkään valmentajalta, Arslan asteli nyrkkeilysäkeille ja alkoi harjoittelemaan.

– Treenasin aina yksin. Huomasin, että jengi kyllä tiesi, olen hyvä, mutta kukaan ei halunnut tulla puhumaan.

Yhtenä päivänä salille saapui mies, joka seurasi Arslanin harjoittelua suurella mielenkiinnolla. Treenin päätyttyä mies kysyi ihmeissään, eikö kukaan valmentanut Arslania.

Kyseinen mies, Risto Peräjoki, on edelleen Arslanin hyvä ystävä. Peräjoesta tuli Khataevin ensimmäinen valmentaja Suomessa.

– Hän vei mut ihan omilla kustannuksilla kisoihin, hankki kaikki lisenssit. Sitten voitin nämä paikalliset kovat jätkät. Risto oli ensimmäinen, joka näki minussa potentiaalia täällä, kertoo Arslan lämmöllä.

Asuttuaan vuoden lastenkodissa, Arslan sai muuttaa yksiöön yhdessä veljensä kanssa. Parin vuoden jälkeen myös veljen vaimo ja lapset muuttivat Suomeen, ja Arslan muutti heidän kanssaan suurempaan asuntoon.

Vietettyään muutaman vuoden Kotkassa, Arslan muutti veljensä perheen perässä Porvooseen. Hänen oli hyvästeltävä valmentajansa Peräjoki.

Ero valmentajasta oli haikea mutta samalla uuden alku. Porvoossa Khataev tapasi nykyisen valmentajansa Karre Anttosen.

– Karre ei ole vain valmentajani, vaan enemmänkin kuin perhettä. Hän on ollut minulle kuin isä ja äiti nämä seitsemän vuotta.

Anttosen valmennuksessa Khataev alkoi saman tien kiertää kisoja eri puolilla maailmaa. Vain reilun vuoden yhteistyön jälkeen hän voitti alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa hopeaa.

Sen jälkeen hän on ottanut kovia päänahkoja, voittanut Saksan Bundesliigan ja käynyt tasaväkisiä otteluita tulevia olympiavoittajia vastaan. Viime syksynä hän jäi yhden otteluvoiton päähän mitalista MM-kisoissa, joissa hänen sijoituksensa oli seitsemäs.

– Olen ylpeä, kun saan edustaa Suomea. Se on kiitokseni siitä, että olen päässyt tänne ja saanut mahdollisuuden tehdä tuloksia. Vastineeksi olen Suomen lipun alla tällä hetkellä, vaikka olen veressä tšetšeeni.

Khataevia voi liioittelematta kutsua suomalaiseksi mitalitoivoksi Pariisin tulevia olympialaisia silmällä pitäen – mikäli hän edelleen ottelee amatöörikehissä vuonna 2024. Ammattilaisuus houkuttelee 23-vuotiasta, joka ei haluaisi viettää uransa parhaita vuosiaan amatööreissä.

Kritisoi tilannetta kotimaassaan

On kulunut yli vuosikymmen siitä, kun Khataev jätti koko lapsuuttaan värjänneen sodan taakseen. Huoli vanhemmista ja sisaruksista, jotka edelleen asuvat Dagestanissa, ei kuitenkaan ole hävinnyt minnekään.

Tšetšeniaa johtaa presidentti Ramzan Kadyrov, joka toimii Kremlin käskyjen mukaan. Hänen kauttaan Venäjä alistaa ja tukahduttaa tšetšenialaisia mielenosoittajia ja heidän sukulaisiaan.

– Se on Venäjän ja Tšetšenian nykymeininki, että suvun kautta riivataan ihmisiä. Se vain jatkuu ja jatkuu, kunnes jompikumpi on tyytyväinen, huokaa Khataev.

Ukrainan sodan takia tšetšeenien tukala tilanne on parantunut hetkellisesti. Venäjän johdon huomio on muualla. Toisaalta tilanne on aiheuttanut Khataeville uusia huolia.

– Minulla on pikkubroidi siellä, ja kuka tietää, mitä hänellekin voi käydä. Joku päivä yhtäkkiä koputetaan oveen, että lähde sotimaan.

Tšetšeeninä Khataevilla on myös Venäjän passi. Mikäli hän astuu Venäjän rajan yli, hän saattaa joutua suoraa päätä Ukrainaan sotimaan.

Viime vuosina hänellä on ollut mahdollisuus tavata perhettään harjoitusleirien lomassa. Tällä hetkellä matkustaminen Dagestaniin on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto.

– En tiedä, mitä mulle voi tapahtua, jos astun rajan yli. Sen takia en nyt uskalla mennä treenaamaan sinne, moikkaamaan perhettä tai mitään.

Khataevilla on rankka tausta. Hän on tottunut elämään huolien kanssa. Hän osaa käsitellä tunteensa ja pitää päänsä kylmänä, ja keskittyä samalla nyrkkeilyynsä ja elämäänsä Suomessa.

Se, mikä häntä tällä hetkellä ottaa eniten päähän, on tšetšeenien osallistuminen Ukrainan sotaan venäläisten kanssa. Khataevin mukaan tšetšeenien tulisi vastustaa sotaa, silläkin uhalla, että vastustus saattaisi tarkoittaa joutumista vankilaan tai pääsemistä hengestään.

Häntä harmittaa, että koulutuksen taso Tšetšeniassa on niin heikko, että paikalliset nuoret eivät ymmärrä taistella oman kansansa ja itsensä puolesta.

– Niitä jätkiä on aivopesty niin pahasti, että he eivät tiedä, miksi menevät sotimaan. Siis he eivät tiedä yhtään mitään, Khataev sanoo.

– Venäläiset ovat tappaneet meidän esi-isiä ja halunneet tuhota meidän kansan, ja sitten nämä jätkät hyväksyvät mennä niiden puolesta sotimaan. Se on mun mielestä väärin.

Mikael Oivo

Lue myös:

Mathilda Lindholm, 26, sairastui syömishäiriöön, kun kilpailuvietti otti hänestä vallan – yksi keskustelu pelasti hänet vielä pahemmalta kohtalolta

Nollasta kolmeensataan kuudessa sekunnissa – Ida Zetterström on maailman nopein nainen moottoripyörällä, vaikkei omista edes ajokorttia

Petter Kukkonen näkee urheilijoita enemmän kuin omia lapsiaan – maajoukkueen jättävä valmentaja avautuu raadollisista uhrauksistaan yksityiselämässä

Anni Keisala laiminlöi harjoittelua ja maksoi siitä kovan hinnan – nousu Naisleijonien tähdeksi vaati käänteentekevän oivalluksen

"Olenko vielä elossa?" Iivo Niskaseen verrattu Alexander Ståhlberg, 19, on kamppaillut pelottavan loukkaantumisen, laihdutuskokeen ja astman kanssa

KHL-seura Pietarin SKA:ssa viimeiset kolme kautta pelannut huippusentteri Joonas Kemppainen edustaa ensi kaudella miesten jääkiekkoliigassa pelaavaa Oulun Kärppiä. Oululaisseura julkaisi Kemppaisen yksivuotisen sopimuksen keskiviikkona.

Kemppaisen päättynyt kausi sisälsi monenlaisia käänteitä. Olympiamatka Pekingiin peruuntui positiivisen koronatestin takia. Kausi seurajoukkueessa päättyi sopimuksen purkamiseen ja paluuseen Suomeen Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Mediassa on kerrottu aiemmin, että Kemppaisen sopimus purettiin loukkaantumisen takia, mutta hyökkääjä paljastaa nyt, ettei mitään loukkaantumista ollut.

– Oikeastaan melkein heti, kun asiat tapahtuivat, tuli ajatus, että pitää lähteä pois.

Hänen sopimuksensa olisi päättynyt tähän kauteen. Pidemmillä sopimuksilla seurassa pelanneet Mikko Lehtonen ja Leo Komarov eivät jättäneet kautta kesken Kemppaisen tavoin.

Suomalaismedioissa ratkaisua on arvosteltu kärkkäästi.

– Minulla on ymmärrystä (heidän ratkaisuunsa). Media ei varmasti koko kuvaa tiedä, vähäsanainen Kemppainen sanoi.

Kemppaisen mukaan hän olisi ollut pelikuntoinen myös Leijonien kotikisoihin valmistuvaan joukkueeseen, mutta yhteydenottoa maajoukkueesta ei ole tullut.

– En usko, että se on enää mahdollista. Ovatkohan he luulleet, että olen ollut loukkaantunut?

Kärpillä vanha jengi taas koossa

Kärpät julkaisi keskiviikkona myös päävalmentaja Lauri Marjamäen kaksivuotisen jatkosopimuksen. Kaudella 2014–2015 Marjamäen valmentama Kärpät ylsi mestaruuteen Kemppaisen, Julius Junttilan ja Joonas Donskoin johdolla.

Ensi kaudella nelikosta uupuu vain Donskoi, jonka sopimus jatkuu NHL-seura Seattle Krakenissa.

– En ole laittanut vielä viestiä. Jonella on kausi kesken, joten antaa hänen pelata rauhassa, Kemppainen sanoi.

Kärpät julkaisi sopimukset oululaisen kauppakeskuksen yleisötapahtumassa. Merkittäviä uutisia olivat myös keskushyökkääjä Peter Tiivolan siirtyminen Ouluun KHL-seura Dinamo Riiasta ja Kärppien päättyneen kauden parhaan maalintekijän Petter Emanuelssonin jatkosopimus.

Lue lisää:

Lauri Marjamäki jatkaa Kärppien päävalmentajana – oululaisten riveihin myös toinen paluumuuttaja KHL:stä

Jääkiekkopomo kommentoi suomalaisten KHL-pelaajien sopimuksia: "Yleinen lähtökohta on se, että kun sopimuksia tehdään, ne ovat sitovia"

Venäjällä kauden loppuun pelannut Mikko Lehtonen liittyy Leijonien leiriryhmään: "Olemme käyneet hänen kanssaan keskustelut ja tiedämme faktat"

Jalkapallon Mestarien liigan välierissä Liverpool kaatoi espanjalaisen Villarrealin maalein 2–0. Liverpool hallitsi peliä lähes koko ajan. Avauspuoliajalla englantilaisjätti ei kuitenkaan onnistunut maalinteossa tämän kauden Mestarien liigan sensaatioseuraa vastaan.

Espanjan liigan seitsemäs piti tilanteen vieraskentällä maalittomana ensimmäisen 45 minuutin ajan. Laukaukset menivät kuitenkin Anfieldillä Liverpoolille 13–1.

Kotkan kokoisesta kaupungista tulevan espanjalaisseuran turmioksi kävi kuitenkin kahden minuutin ajanjakso toisella puoliajalla.

Liverpool meni johtoon 53. minuutilla, kun Jordan Hendersonin keskitys pomppasi onnekkaastikin Villarrealin Pervis Estupiñánin kautta maaliin. Vain hetkeä myöhemmin ei ollut enää kyse tuurista. Liverpool sahasi taidokkaasti Villarrealin puolustuksen. Mo Salah tarjoili tutkaparilleen Sadio Manelle, joka tuikkasi pallon maaliin varmasti.

Yhteensä Liverpoolille kirjattiin ottelussa peräti 20 maalintekoyritystä, kun aiemmin tällä kaudella jättiseurat Juventuksen ja Bayern Münchenin kaataneelle Villarrealille vain yksi.

– Ensimmäinen maali oli vähän onnekas. Rakentelu oli hyvää, mutta maali oli onnekas. Mutta tarvitaan vähän onnea, kun vastustaja puolustaa matalassa blokissa. Suurimmaksi osaksi vastaprässimme oli hyvää. Se teki pelin vaikeaksi heille, Henderson kuvaili ottelua brittimedioille.

Villarrealin puolustaja Pau Torres purki puolestaan pettymystään loppuvihellyksen jälkeen.

– Jäi tunne, että meitä rangaistiin vain virheistämme. Ensimmäisellä puoliajalla selviydyimme hyvin, mutta toisella puoliajalla meidät juostiin vähän yli. Suunnitelmassamme otimme huomioon, että Liverpool voisi mennä johtoon. Suunnitelmamme oli kuitenkin vähän kuin Münchenissä. Piti vain pitää päät pystyssä ja mukautua, mutta meidän virheistämme todellakin rangaistiin, Torres sanoi.

Owen: "Paras punapaitojen joukkue koskaan"

Liverpool ja Villarreal kohtaavat toisessa osaottelussa Espanjassa ensi viikon tiistaina. Toisessa välierässä Manchester City kaatoi aiemmin tällä viikolla klassikkopelissä Real Madridin 4–3. Real Madridin ja Man Cityn toinen otatus nähdään ensi viikon keskiviikkona.

Toisissa osaotteluissa historiatilastot ovat ainakin Liverpoolin puolella. Joukkueen matka Mestarien liigan pudotuspeleissä on viimeksi päättynyt ensimmäisen osaottelun voiton jälkeen kaudella 2001–2002, kun Leverkusen pudotti Liverpoolin saksalaisikoni Michael Ballackin johdolla puolivälierissä.

Liverpoolille maaleja 1990- ja 2000-luvun taitteessa sylkenyt Michael Owen oli BT Sportilla vaikuttunut näkemästään keskiviikkona.

– Tämä oli totaalista dominointia. Tämä on paras punapaitojen joukkue koskaan. He vyöryvät ympärille. Villarreal varmasti miettii, mikä meihin osui? On mahdotonta pysäyttää uskomatonta prässiä. Liverpool on hellittämätön, Owen suitsutti.

Liverpoolilla on mahdollisuus voittaa tällä kaudella peräti neljä pokaalia. Taskussa on jo Liigacupin voitto. Joukkue pelaa parin viikon päästä FA Cupin finaalissa. Lisäksi Liverpool kamppailee Mestarien liigan lisäksi Valioliigan voitosta.

Valioliigassa on käynnissä kova voittokamppailu Manchester Cityä vastaan. Liverpool on pisteen Cityä perässä, kun sarjaa on jäljellä viisi kierrosta. Sama kaksikko saattaa olla myös vastakkain Mestarien liigan finaalissa Pariisissa 28. toukokuuta.

– Neljä pokaalia tuntuu mahdottomalta, mutta nyt rupeaa miettimään, voisiko se olla mahdollista. Heidän pelitapansa ja itseluottamuksensa takia alkaa pohtia, voisiko se olla mahdollista, Owen tunnelmoi.

Lue lisää:

"Madchester" sai median kiehumaan maalijuhlan jälkeen – Benzemalle ojennetaan jo kultaista palloa

Mestarien liigan välierät alkoivat käsittämättömällä näytöksellä – Real Madridin puolustus oli reikäjuustoa, mutta silti loppuratkaisu jäi ensi viikkoon

Onko Karim Benzema maailman paras jalkapalloilija? Kohuissa ryvettynyt konkari voi nousta lopullisesti Cristiano Ronaldon varjosta

Piskuinen kyläseura Kotkan kokoisesta kaupungista teki taas ällistyttävän tempun pudottamalla Bayern Münchenin: "Joukkue on tehnyt jotain suurenmoista"

Dallas Stars menetti kolmen maalin johtonsa ja hävisi jatkoajalla Arizona Coyotesille, mutta varmisti silti paikkansa jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspeleissä. Dallas tarvitsi pudotuspelipaikan varmistaakseen juurikin yhden pisteen.

Mainiosti ottelun alkupuoliskon pelannut kotijoukkue Dallas johti 23 minuutin pelin jälkeen jo lukemin 3–0. Dallasin suomalaispelaajien panos oli vahva. Jani Hakanpää laukoi isännät johtoon ottelun viidennellä minuutilla väkevällä laukauksella siniviivan tuntumasta. Kiekon suomalaispuolustajalle tarjoili Esa Lindell.

Maali oli Hakanpäälle kauden neljäs ja koko NHL-uran seitsemäs. Ennen siirtymistään Dallasiin täksi kaudeksi Hakanpää, 30, on edustanut NHL:ssä Carolinaa ja Anaheimia.

Dallas kasvatti johtoaan myöhemmin avauserässä Tyler Seguinin maalilla. Toisen erän alussa Dallas karkasi 3–0-johtoon, kun suomalaispuolustaja Miro Heiskanen laukoi one-timerin maaliin John Klingbergin syötöstä. Heiskanen, 22, on onnistunut maalinteossa tällä kaudella viidesti.

Viimeinen erä alkoi Dallasilta kuitenkin surkeasti. Läntisen konferenssin jumbojoukkue Arizona nousi kahdeksassa minuutissa tasoihin ja venytti ratkaisun jatkoajalle. Loppulukemat 4–3 iski Travis Boyd jatkoajan toisella minuutilla. Harri Säteri torjui Arizonan maalilla 26 kertaa.

Pudotuspelipaikkaa havitellut Vegas Golden Knights kärsi voittomaalikilpailussa 3–4-tappion Chicago Blackhawksille. Blackhawks-vahti Kevin Lankinen venyi kiekon eteen 37 kertaa. Dallas johtaa Vegasia läntisessä konferenssissa neljällä pisteellä. Kun kummallakin on jäljellä vain yksi ottelu, on eroa mahdotonta enää kuroa kiinni.

Aiemmilla kausilla liigan kärkiseuroihin lukeutunut Vegas on siis ulkona pudotuspeleistä.

Dallas pelaa runkosarjan viimeisen ottelunsa Anaheim Ducksia vastaan lauantain vastaisena yönä.

Montreal yllätti NY Rangersin

Itäisen konferenssin hännillä oleva Montreal Canadiens yllätti konferenssin kärkipään joukkueen New York Rangersin vieraskaukalossa maalein 4–3.

Rangersilta puuttui useita tähtipelaajia, muiden muassa Artemi Panarin, joka loukkaantui tiistain ottelussa Carolinaa vastaan. Suomalaishyökkääjä Kaapo Kakko sen sijaan palasi kaukaloon vajaan kahden viikon tauolta ja pelasi ottelussa miltei 15 minuuttia.

Montreal katkaisi vierasvoitolla yhdeksän ottelun tappioputken.

Kanadalaiset juhlivat myös Winnipegissä, jossa kotijoukkue Jets kaatoi Philadelphia Flyersin 4–0. Kumpikin joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kaikki 16 pudotuspelijoukkuetta selvillä

Dallas Starsista tuli viimeinen jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspeleissä paikkansa varmistanut joukkue. Se saa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaansa Coloradon tai Calgaryn.

16 joukkueen pudotuspelit alkavat 2. toukokuuta.

Itäinen konferenssi

Metropolitan-divisioona

Carolina Hurricanes (114 pistettä)
New York Rangers (108)
Pittsburgh Penguins (101)

Atlantin divisioona

Florida Panthers (120)
Toronto Maple Leafs (113)
Tampa Bay Lightning (108)

Villi kortti

Boston Bruins (105)
Washington Capitals (100)

Läntinen konferenssi

Keskinen divisioona

Colorado Avalanche (118 pistettä)
Minnesota Wild (109)
St. Louis Blues (109)

Tyynenmeren divisioona

Calgary Flames (110)
Edmonton Oilers (100)
Los Angeles Kings (96)

Villi kortti

Dallas Stars (96)
Nashville Predators (95)

Runkosarjaa on pelaamatta yhdestä kahteen ottelua.

Lue myös:

Missä ovat suomalaiset sankarit Stanley cupin mestarijoukkueista? Suomen suurimpiin NHL-tähtiin kohdistuu nyt hurjia odotuksia

Suomalaisjääkiekkoilijan loukkaantuminen ei ollut totta, kun hän lähti Venäjän mahtiseurasta – Joonas Kemppainen puolustaa Pietariin jääneitä ex-joukkuetovereitaan

Heiskanen nousi pudotuspelipaikkaan tiukasti tarranneen Dallasin sankariksi – Nashville varmisti jatkopaikkansa, Saros linkutti loukkaantuneena pukukoppiin

Suomalaispelaajilla on paljon todistettavaa NHL:n pudotuspeleissä, jotka alkavat toukokuun alussa. Pitkään aikaan suomalaiset eivät ole juhlineet Stanley cupia ratkaisurooleissa. Näin siitäkin huolimatta, että suomalaispelaajien määrä sekä koko sarjassa että sen huippujoukkueissa on lisääntynyt jatkuvasti.

Sankaruuden metsästyksessä katseet kääntyvät erityisesti kolmeen pelaajaan: Coloradon Mikko Rantaseen, Floridan Aleksander Barkoviin ja Carolinan Sebastian Ahoon. Heiltä odotetaan nyt rautaista panosta pudotuspeleissä. Kaikilla on edellytykset jopa johtaa joukkueensa päätyyn asti.

Aloitetaan Rantasesta. Avalanche ei ole hänen aikanaan päässyt toista kierrosta pidemmälle pudotuspeleissä. Nyt kasassa on kenties vahvin nippu sitten kauden 2000–01, jolloin seura vei Stanley cupin.

Rantanen on pelannut kolmet viime pudotuspelit aina yli piste per peli -keskiarvolla. Hyökkääjä on takonut 37 peliin 48 pistettä, joten tilastoriviä ei siis sovi moittia. Vain Nikita Kutsherov (68 p.), Brayden Point (57) ja Nathan MacKinnon (53) ovat tehneet kolmen edellisen pudotuspelipuristuksen aikana enemmän pisteitä kuin Rantanen. Heistä Kutsherov ja Point ovat juhlineet Tampan paidassa kahta mestaruutta, MacKinnon taas pettynyt Rantasen tapaan Coloradossa.

Joukkueen kannujahti ei ole jäänyt Rantasesta kiinni, mutta parannettavaakin on. Vuosi sitten hän ei ollut plussalla Vegasia vastaan kuin yhdessä ottelussa kuudesta ja sekin oli toisen kierroksen ottelusarjan ensimmäinen peli.

Kaikista suomalaisista Rantasen todennäköisyys nousta Stanley cupin voittaneen ryhmän sankariksi on suurin. Näin kahdestakin syystä. Avalanchen joukkue on äärimmäisen kova ja ykkössuosikki mestariksi. Ja toisaalta Rantanen on tehnyt kolmen viime kauden aikana pisteitä jokaisessa pudotuspelien katko-ottelussa.

Barkovin Florida ei ole ollut Coloradon kaltainen suosikki ennen tätä kautta, mutta nyt odotukset ovat korkealla.

Vuosi sitten Panthers kohtasi avauskierroksella Tampan, joka eteni mestariksi saakka. Florida-kippari kyykkäsi sarjassa pahasti ja jäi kahdeksan pykälää pakkaselle. Lukema oli selkeästi joukkueen heikoin. Nyt Barkovin pitää pystyä parempaan. Florida on kauttaaltaan vahva nippu ja aito kandidaatti Stanley cupiin saakka, mutta kaipaa ykkössentteriltään huippusuoritusta.

Entäpä sitten Aho? Carolinan osakkeet ovat olleet laskusuunnassa runkosarjan loppupuolella, mutta Hurricanesia ei voi liputtaa ulos. Ryhmän pelitapa toimii ja kokemusta pudotuspeleistä on karttunut viime vuosilta runsaasti.

Aho on tehtaillut kolmen viime kauden aikana 34 pudotuspelissä 35 pistettä, joten tahti on varsin hyvä. Huomionarvoista on, että esimerkiksi vuosi sitten tehot tulivat ryppäissä. Hän jäi kiikareille kuudessa ottelussa 11:sta. Varsinkin ylivoimalla Ahon tulisi parantaa, sillä 35 pisteestä vain 9 on tullut ylivoimalla. Lukema on pudotuspelien pistelinkojen vertailussa heikoin viime vuosilta Vegasin Mark Stonen ohella.

Suomalaispelaaja ei ole voittanut Stanley cupia viiteen vuoteen. Nyt suomalaisia on kärkijoukkueissa niin paljon, että kannun lipuminen kokonaan suomalaisten ohi olisi iso pettymys.

Viime vuosien kovin suoritus on ollut puolustaja Miro Heiskasen 27 pelin teholinkous kesällä 2020. Hän kokosi 26 (6+20) pistettä, mutta Dallas joutui taipumaan finaaleissa Tampalle voitoin 2–4.

Oheisesta grafiikasta käy ilmi, että suomalaiset mestarit ovat tehneet finaalisarjoissa vuodesta 2010 lähtien vain kahdeksan tehopistettä. Se on erittäin heikko lukema verrattuna muihin isoihin kiekkomaihin.

Pääroolit kiertäneet suomalaisia

Edellinen suomalaisvoittaja on Pittsburghissa pelannut Olli Määttä, joka juhli himoittua pystiä Penguinsin paidassa 2016 ja 2017. Määttä kuului mestarijoukkueen vakiopakkeihin ja pelasi noin 20 minuutin peliajalla finaaleita kahtena kesänä putkeen. Tehoja tuli 12 loppuottelussa neljän syöttöpisteen verran.

Kesällä 2015 Teuvo Teräväinen toi leveyttä Chicagon hyökkäykseen 11–14 minuutin peliajalla. Hän kokosi pudotuspeleissä tehot 4+6, joista finaaleissa 2+2.

Viisi vuotta aiemmin Antti Niemi torjui Blackhawksille mestaruuden. Kuudessa finaalissa Niemen torjuntaprosentti jäi viidesti 87,5:een tai sen alle, joten suomalaisesta muurista ei voi puhua, vaikka hän päätyyn asti menikin isossa roolissa.

Vuonna 2008 oli Valtteri Filppulan vuoro juhlia mestaruutta. Hän kokosi Detroitissa kuuteen finaalipeliin tehot 2+2 ja onnistui kerran maalinteossa myös ratkaisevassa pelissä. Filppulan peliaika oli 17–18 minuutin luokkaa, joten tonttia voi luonnehtia varsin suureksi, mutta Red Wingsin tähtinä tuikkivat muut pelaajat.

Vuotta aiemmin Teemu Selänne kruunasi uransa Stanley cupiin Anaheimissa. Selänne oli Ducksin seuratuimpia pelaajia, vaikka finaaleissa maali jäi tekemättä. Viidessä ottelussa syntyivät tehot 0+3.

2001 Ville Nieminen auttoi Coloradon mestariksi seitsemän pelin finaalisarjassa. Nieminen osui kutospelissä kerran ja sarjan saldo oli 1+2.

Suomalaista sankaruutta ratkaisuhetkillä nähtiin roppakaupalla viimeksi 1999, kun Jere Lehtisen Dallas kukisti Buffalon kuudennen pelin kolmannessa jatkoerässä 2–1. Lehtinen teki maalin varsinaisella peliajalla ja syötti Brett Hullin voitto-osuman. Kaikkiaan espoolainen takoi 10 maalia matkalla mestaruuteen.

NHL:n nykyisistä suomalaispelaajista Stanley cupin ovat voittaneet vain Teräväinen ja Määttä. Kirkkaimmista tähdistä kannujahdissa ei ole onnistunut vielä kukaan.

Lue myös:

Heiskanen nousi pudotuspelipaikkaan tiukasti tarranneen Dallasin sankariksi – Nashville varmisti jatkopaikkansa, Saros linkutti loukkaantuneena pukukoppiin

Erik Haula teki ihmeellisen täyskäännöksen kesken kauden – näin hän nousi vilttiketjusta NHL:n tehokkaimmaksi suomalaiseksi

Kommentti: Kostautuuko Carolinan ottama riski? Antti Raannan loukkaantuminen on NHL:n huippujoukkueelle katastrofi

Helsingin Jalkapalloklubi ja Helsingin IFK kohtaavat torstaina kauden ensimmäisessä Helsingin paikallisottelussa eli Stadin derbyssä.

Molemmat Helsingin pääsarjajoukkueet lähtevät tiivistunnelmaiseen kamppailuun omankaltaisessaan turbulenssissa. Molemmille ensimmäisen paikalliskohtaamisen voitto olisi tärkeä suunnanantaja kaudelle ja samalla tilaisuus hankkia lisää työrauhaa pukukoppiin.

HJK lähtee kamppailuun sille poikkeuksellisesti tappio niskassaan. Helsingin sinivalkoiset hävisivät kotonaan Turun Interille 1–4-lukemin. Tappion myötä päävalmentaja Toni Koskelan henkilöjohtamistaidot nousivat tikunnokkaan, kun Helsingin Sanomat kirjoitti, ettei sen tietojen mukaan Koskela ole erityisen pidetty henkilö joukkueensa keskuudessa.

Koskela itse oli varsin tyyni ennen derbykamppailua.

– Ainahan se on niin, että kun HJK häviää, te teette siitä kriisin, Koskela sanoi medialle Töölön stadionilla pidetyssä lehdistötilaisuudessa.

– Me tietysti katsomme asiaa sillä tavalla, että mitä ottelussa tapahtui, olisimme voineet pelata paremmin. Faktoja ja tilastoja katsoessa näemme, että meillä oli tuossa ottelussa erittäin synkkä kymmenminuuttinen. Sen aikana vastustajan maaliodottama nousi eri paikoista katsottuna 1,0–1,7 xG:n korkeuteen. Aika harvoin vastustaja tekee neljää maalia tuolla odottamalla, Koskela totesi.

Kun HJK:lle yksi tappio on ollut iso tahra, ei HIFK:n kausi ole alkanut sitä paremmin. Tähtipaidat ovat neljän ottelun jälkeen sarjan viimeisenä yhdellä pisteellä. Joukkueen päävalmentaja vaihtui jo toisen sarjapelin jälkeen. Portugalilainen Bernardo Tavares ei ollut mukana kummassakaan ottelussaan ja lähti seurasta vedoten perhesyihin. Pian indonesialainen PSM Makassar ilmoitti Tavaresin tehneen sopimuksen seuran kanssa.

"Negatiivisia asioita on ollut todella paljon"

HIFK:n päävalmentaja Mixu Paatelainen on mukana ensimmäisessä Helsingin paikallisottelussaan vaihtopenkin edessä. Entiselle Huuhkajat-luotsille ottelun panos on korkea ja hän kertookin odottavansa haastetta.

– Odotan ottelua mielenkiinnolla. Se on Suomen isoin ottelu ja siinä on paljon panosta kannattajille sekä meille. Nämä ottelut ovat hienoja hetkiä, odotan siksi sitä innolla, Paatelainen kommentoi Yle Urheilulle.

Vaikka Paatelainen ei ole ennättänyt olla pestissään kuin viikon ja yhden Veikkausliiga-ottelun verran, lupaa hän Stadin derbyyn yhden seikan. Kentällä nähdään hänen mukaansa paikallisottelun arvoisesti taisteleva punapaitainen joukkue.

– Taisteluilme näkyy varmasti IFK:n pelaajissa ja heidän otteissaan. Se on ensimmäinen asia, jonka tulee näkyä, hän sanoo.

– Negatiivisia asioita on ollut todella paljon. Seura on ollut melkoisessa myllerryksessä, turbulenssia on ollut paljon. Lähtö tähän pestiin ei ole ollut helppo, mutta olen ollut siitä kiitollinen, että pelaajien asenne on ollut harjoituksissa ja ensimmäisessä pelissä kohdallaan. Se on pääasia.

Paatelainen kehuu vuolaasti paikallisvastustajaa sen pelaajalaadusta.

– Kun katsoo heidän miehistöään, niin heillä on kaksi joukkueellista laatupelaajia. Enkä usko, että kukaan voisi sanoa, kumpi niistä HJK:n "joukkueista" olisi pahempi vastustaja. Silti, meilläkin on yhtälailla laadukkaita pelaajia, ja jos kaikki loksahtaa kohdalleen sekä onni suosii meitä, kuka tietää, mitä tapahtuu, hän arvioi voimasuhteita.

HJK:n laaja kokoonpano on kärsinyt kuitenkin myös loukkaantumisista. Muun muassa hyvin esiintyneet nuoret Santeri Väänänen ja Miska Ylitolva ovat poissa paikalliskamppailusta. Hallitsevan Suomen mestarin loukkaantumishuolet kasvoivat hieman lisää, kun Roope Riskin toipuminen otti Koskelan mukaan viime sunnuntaina harjoituksissa takapakkia.

Koskela kertoi, että David Browne palaa joukkueen käytettäväksi paikalliskamppailussa.

HJK haluaa korjata kaksi suurinta ongelmaansa

HIFK:n Paatelainen on joutunut tekemään tutustumisensa joukkueeseensa tiiviillä tahdilla. Hän myöntää, ettei vielä tiedä pelaajistostaan kaikkea.

– Jokainen kerta treenikentällä tai pelissä kartuttaa lisää ymmärrystä. Sitä myöten saamme kentälle myös ryhmän, mikä meille parhaiten sopii. Olemme vielä kovin alkutaipaleella, että tässä tulee olemaan edessä paljon kokeilua. Kokoonpano tulee loksahtamaan kohdilleen, mutta se vie varmasti enemmän aikaa kuin tämän yhden viikon. Derby varsinkin tulee eteen todella nopeasti.

HIFK-luotsin mukaan hänen joukkueensa asenne on ollut hyvä ja hän arvostaa pelaajien halua kuunnella sekä parantaa peliä. Hänen mielestään tähtipaidoilla on parannettavaa esimerkiksi siinä, kuinka aggressiivinen joukkue on ja milloin sen pitää pyrkiä pallonriistoihin.

– Jo ensimmäisessä matsissamme näkyi niitä asioita, joita olimme käyneet ennen ottelua harjoituksissa läpi. Tästä ottelusta saamme lisää tietoa ja paukkuja siihen, miten haluamme toimia. Silti tässä tulee menemään aikaa, että saamme joukkueen suorituksesta oikealla tavalla täyspainoisen.

HJK:n päävalmentaja Koskela kaipaa Stadin derbystä voiton lisäksi hallittua esitystä.

– Meidän puolustusvalmiutemme pitää olla parempi kuin Interiä vastaan. Meidän on kontrolloitava avainpelaajia sellaisissa vastahyökkäyshetkissä paremmin. Se oli tehokkuutemme lisäksi suurin ongelmamme, Koskela tiivisti.

Stadin derbyjen odotettu osa on kentällä tapahtuvan jalkapallon lisäksi ollut molempien joukkueiden äänekkäät kannattajat. Paikallisotteluiden tunnelma on ollut stadionilla ottelusta toiseen huipussaan, mutta järjestyshäiriöiltä ei ole vuosien varrella vältytty. Tänäkin vuonna tunnelma lienee katossa joukkueiden kannattajapäädyissä, jotka janoavat kauden ensimmäistä kiinnitystä Stadin herruuteen.

Lue myös:

Mixu Paatelainen vannoo, ettei Suomeen paluussa ollut kynnystä, vaikka Huuhkajat-pesti päättyi synkästi – "Pelkästään hyviä fiiliksiä"

Perparim Hetemaj koki, että on oikea aika palata Suomeen – Italiaan jäi erilainen maailma ja elämäntapa: "Olen sujut tämän kanssa, halusin tätä"

HIFK:n runkopelaaja Mattila piti epätodellisena ensitietoja Mixu Paatelaisesta – "Sopii kuin nenä päähän seuraamme"

Vuoden 1999 vapun kynnyksellä snookeria seuraavat hieroivat kämmeniään yhteen katsellessaan MM-turnauksessa jäljellä ollutta nelikkoa.

Uutta verta edustanut Class of '92 eli kolmikko Ronnie O'Sullivan, John Higgins ja Mark Williams oli toista vuotta putkeen edennyt MM-kisoissa neljän parhaan joukkoon – Higgins puolustavana mestarina.

Vuonna 1999 ainoana kantona kaskessa oli kauden heikosti pelannut mutta tärkeimmällä hetkellä vireen löytänyt skotti Stephen Hendry. Hendry oli nostanut 1990-luvulla MM-pyttyä kuusi kertaa, mikä teki hänestä MM-turnauksen menestyneimmän pelaajan snookerin modernilla aikakaudella samaan voittomäärään yltäneiden Ray Reardonin ja Steve Davisin kanssa.

Vaikka Hendry oli vasta 30-vuotias, hän kuitenkin tiedosti, että nuoret haastajat olivat saamassa hänestä yliotteen. Vuoden 1999 vapun jälkeen Hendry sai ikonisen lempinimen The King of The Crucible (suom. Crucible kuningas), kun hän varmisti seitsemännen maailmanmestaruutensa lyömällä välierässä O'Sullivanin ja finaalissa Williamsin.

Kyseinen turnaus jäi Hendryn viimeiseksi major-voitoksi, mutta se sinetöi hänen asemansa monien lajientusiastien papereissa kaikkien aikojen pelaajana.

O'Sullivan kahden voiton päässä

Vuoden 2022 vapun kynnyksellä, tasan 23 vuotta myöhemmin Hendry on menettänyt kahta lukuun ottamatta kaikki merkittävät ennätyksensä O'Sullivanille. Hendry on edelleen O'Sullivanin ohella ainoa pelaaja, joka on pystynyt tekemään MM-turnauksessa kolme 147 pisteen lyöntisarjaa.

Tärkeimmässä eli voitettujen maailmanmestaruuksien määrässä Hendry on O'Sullivania edellä vielä lukemin 7–6. Mutta onko hän enää ensi maanantaina, kun vuoden 2022 maailmanmestari on selvillä?

Ensi kertaa sitten vuoden 1999 vapun O'Sullivan, Higgins ja Williams ovat kaikki edelleen mukana, kun turnauksessa on jäljellä enää neljä pelaajaa.

Ainoana muutoksena 23 vuoden takaiseen nelikkoon on, että kolmikymppisen pelaajan roolia esittää Hendryn sijaan Judd Trump, 32. Crucible-teatterissa on pelattu maailmanmestaruudesta vuodesta 1977, mutta vasta ensimmäistä kertaa jokaisella välierissä esiintyvällä pelaajalla on CV:ssään vähintään yksi maailmanmestaruus.

Tähtiloiston keskellä suurin kysymys on kuitenkin sama kuin turnauksen alussa: voittaako O'Sullivan seitsemännen mestaruutensa? Moni tekijä puoltaa, että vastaus on kyllä. O'Sullivan on maailmanlistan ykköspelaaja ja yleisesti tunnustettu – pätee myös Hendryyn – kaikkien aikojen parhaaksi snookerpelaajaksi.

Kukaan ei tiedä turnausten voittamisesta yhtä paljon O'Sullivan, jonka nimissä on eniten paitsi rankingturnausten myös major-turnausten ykköspalkintoja. MM-turnausten voittoennätys on ainoa puuttuva palanen.

Lisäksi O'Sullivan on päässyt nelikosta välieriin kuluttamalla vähiten energiaa kolmen kierroksen aikana. Etenkin tämä tekijä tukee O'Sullivanin asemaa ennakkosuosikkina.

Higgins pahin vastustaja

Mutta.

O'Sullivan tunnetaan etenkin kyvystään pelata parhaimmillaan ollessaan johtoasemassa. Mikäli hän pääsee vauhtiin, valtaosa vastustajista ei kykene roikkumaan lähietäisyydellä.

Tässä Higgins on kuitenkin poikkeus Trumpin ja Neil Robertsonin kanssa. Nämä kolme pelaajaa ovat jo usean vuoden ajan lähteneet otteluun O'Sullivania vastaan ennakkosuosikin asemassa – ja myös kestäneet testin.

Higgins ja O'Sullivan ovat pelanneet neljä kertaa vastakkain tällä kaudella, ja Higgins on voittanut kohtaamisista jokaisen. Kaksikko on kohdannut MM-turnauksessa viisi kertaa, ja Higgins johtaa voitoin 3–2. Higginsin voitot keskinäisistä MM-otteluista ovat vuosilta 1998, 2007 ja 2011 eli vuosilta, jolloin skotti juhli myös maailmanmestaruutta.

Toisin kuin edellisillä MM-turnauksen kierroksilla, välierissä ottelu pelataan neljässä jaksossa eli sessiossa paras 33:sta -systeemillä. Voittoon vaadittaan siis 17 voitettua erää. Neljän session otteluissa Higgins ja O'Sullivan ovat voittaneet toisensa kertaalleen. Mitä pidemmistä otteluista on kyse, sitä enemmän pelaajalta on löydyttävä uskoa O'Sullivanin lyömiseen.

Vuoden 2005 Masters-finaalin jälkeen Higgins ja O'Sullivan ovat kohdanneet kahdeksan kertaa vähintään kahden session pituisessa ottelussa. Vaikka tuorein voitto on O'Sullivanin käsialaa, kaikki seitsemän muuta pitkää ottelua ovat päättyneet Higginsin nimiin.

O'Sullivanin tilasto Trumpia vastaan on hyvin samankaltainen: kahdeksasta edellisestä pitkästä ottelusta Trump on voittanut kuusi.

Jäljellä olevasta nelikosta O'Sullivan on ollut peikko vain Williamsille, jonka edellinen voitto O'Sullivanista pitkässä ottelussa on vuodelta 2000. Tämän jälkeen O'Sullivan on voittanut kaikki yhdeksän keskinäistä kohtaamista ja liudan lyhyempiä trillereitä kaupan päälle.

Jos Jack Lisowski olisi kaatanut Higginsin keskiviikkoiltana, O'Sullivanin asema turnauksen ykkössuosikkina olisi selvä. MM-finaaliin päästessään O'Sullivanin on ollut poistunut häviäjänä vain kerran: vuonna 2014 Mark Selby oli parempi erin 18–14. Nyt finaaliin pääsy edellyttää O'Sullivanilta itselleen mammutin asemassa olevan Higginsin kaatamista. Higginsin, joka on tällä kaudella pelannut peräti viidessä arvofinaalissa mutta hävinnyt niistä jokaisen.

Vasta voittamalla Higginsin O'Sullivan pääsisi tärkeimmän ennätyksen kynnykselle.

Ei vielä heikkoa sessiota

O'Sullivan nousi raketinlailla tähteyteen vuonna 1993, kun hän voitti lajia tuolloin dominoineen Hendryn UK Championship -turnauksen finaalissa vain 17-vuotiaana. Ensimmäisen MM-tittelinsä O'Sullivan saavutti kuitenkin vasta vuonna 2001, viimeisenä Class of '92 -kilpaveljistään.

Vuodesta 2001 alkaen O'Sullivania on jatkuvasti verrattu aiheesta Hendryn seitsemään MM-titteliin, koska vuosien myötä vertailukohdat ovat huvenneet O'Sullivanin haaliessa Hendryn ennätyksiä omiin nimiinsä. Seitsemättä mestaruuttaan O'Sullivan ei voisi saavuttaa kovemmassa seurassa kuin nyt.

Mikäli O'Sullivan selviää voittajana seuran ja ennätyksen luomasta paineesta, saavutus nostaa hänet kiistattomaksi snookerkuninkaaksi siitä huolimatta, että hän jakaisi MM-titteleiden ennätyksen Hendryn kanssa. On muistettava, että Hendry oli major-turnauksia voittava pelaaja vain kymmenen vuoden ajan, kun taas O'Sullivan on ollut lajin kirkkaimmassa kärjessä jo 30 vuotta.

Seitsemättä MM-titteliä silmällä pitäen on huomioitava vielä yksi tilastofakta. Tilastollisesti pitkässä MM-turnauksessa jokaiselle pelaajalle osuu vähintään yksi heikko jakso, pääosin useampi. Kuudessa mestaruudessaan O'Sullivan on aina hävinnyt tai pelannut tasan vähintään kaksi sessiota, mutta tämänvuotisessa turnauksessa hän on voittanut toistaiseksi jokaisen session.

Sen sijaan niin Higgins, Trump kuin Williams ovat kohdanneet turnauksessa heikon hetken, josta ovat selvinneet voittajina.

Lue lisää:

Snookerissa on käynnissä hidas vallankumous, joka herättää huolta lajin tulevaisuudesta – onko supertähti Ronnie O'Sullivan osa ongelmaa vai ratkaisua?

Snookerin MM-kisoissa nähtiin harvinainen maksimibreikki – Neil Robertsonista tuli vasta historian kahdeksas pelaaja, joka ylsi snookeristin unelmaan

Useita jalkapallon supertähtiä edustaneen Mino Raiolan kerrottiin olevan kuollut 28. huhtikuuta 2022., mutta myöhemmin uutinen osoittautui ankaksi. Tämä Raiolasta kertova juttu on julkaistu 29. tammikuuta 2019.

Haarlemin jokseenkin pienessä kaupungissa päivysti keittiöpsykologi. Maahanmuuttajaperheen pieneen pizzaravintolaan tultiin syömään, viettämään aikaa ja päivittelemään arkisia asioita.

Perheen poika hoiti milloin mitäkin juoksevia asioita. Sopivan hetken tullen hän vietti vielä tuntikausia pöydissä uskollisimpien asiakkaiden seurana yhdenlaisena terapeuttina.

Napoli-nimellä 1960-luvun lopulla perustettu ravintola kasvoi ajan mittaan suureksikin pizzerioiden ryppääksi. Silloin myös Mino Raiolan vastuu lisääntyi. Oikeustieteiden opiskelija alkoi toimia yrityksen ostajana sekä neuvottelijana esimerkiksi pankkien ja tavarantoimittajien suuntaan.

Ravintolaketjun nimi tuntuu jälkikäteen täydelliseltä valinnalta. Napoli tunnetaan mafiakaupunkina, jossa järjestäytyneellä rikollisuudella on yhä vahva jalansija.

Siinä missä Raiolat olivat alkujaan Salernosta, alle 50 kilometrin päästä, Mino Raiola voisi useiden kuvausten mukaan tulla Napolin alamaailmasta.

Kun ruotsalainen supertähti Zlatan Ibrahimovic vuosia sitten tarvitsi lujaluonteisen agentin, hänelle ehdotettiin kahta mahdollista vaihtoehtoa. Hän muisteli tilannetta elämäkerrassaan.

– Toinen on se firma, joka hoitaa David Beckhamin asioita. Ne on päteviä. Ja sitten on toinen kaveri, mutta se on...

– Se on mikä?

– Mafioso.

Zlatan tykästyi ajatukseen heti. Hän sopi tapaamisen mystisen agentin kanssa ja saapui paikalle Guccin nahkatakissa ja kultakello ranteessaan, ja pysäköi Porschensa ravintolan oven eteen. Raiola ilmestyi ravintolaan farkuissa ja t-paidassa, jonka alta pullotti pyöreä maha.

Sen jälkeen Raiola tylytti yhtä eurooppalaisen jalkapallon nousevista nimistä. Hän lyttäsi Zlatanin tilastot, asenteen ja ulkonäön.

Sama pelaaja samalle seuralle sadalla miljoonalla

– On yksi tai kaksi jalkapalloagenttia, joista en yksinkertaisesti pidä. Ja Mino Raiola on yksi heistä. Olin epäluuloinen ensimmäisestä tapaamisestamme asti.

Näin Raiolaa kuvaili Manchester Unitedin legendaarinen manageri Sir Alex Ferguson omassa kirjassaan. Hän on vain yksi lukemattomista jalkapallotoimijoista, joiden kanssa Raiola on ollut enemmän tai vähemmän avoimessa sodassa.

Kaksikon välisen kiistan keskiössä on ranskalaispelaaja Paul Pogba. Hän oli jo nuorena Unitedin akatemiassa, mutta 18-vuotiaana aloitti yhteistyön Raiolan kanssa. Siinä kohtaa alkoivat manchesterilaisjoukkueen tuskat. Raiola ei nimittäin yleensä pyörittele peukaloitaan odotellessaan omien pelaajiensa läpimurtoa.

Pogba pelasi tuolloin kolmen vuoden sopimuksella, mutta ei löytänyt millään paikkaa edustusjoukkueesta. Sopimukseen sisältyi yhden vuoden optio, jonka United halusi käyttää. Raiolalla oli kuitenkin toisia ajatuksia, ja yleensä hän luo pelaajiinsa ja näiden perheeseen niin lujan luottamussuhteen, että näiden kohtalo on pitkälti agentin käsissä.

Raiola piti Pogbaa alipalkattuna ja vaati hänelle parempaa sopimusta. Fergusonille se ei sopinut, mutta neuvotteluvaraa ei ollut. Raiola laittoi pyörät pyörimään ja järjesti siirron Juventukseen.

– En näe häntä lainkaan asiakkaana. Itse asiassa kutsuisin häntä enemmänkin perheeksi, hän on kuvaillut Pogbaa Financial Timesille.

Seuraavien vuosien mittaan Pogba nousi Italiassa yhdeksi Serie A:n parhaista pelaajista. Siinä vaiheessa United kiinnostui jälleen. Vielä neljä vuotta aiemmin sen palkkalistoilla olleesta teinistä piti kuitenkin nyt maksaa yli sadan miljoonan euron korvaus. Se teki Pogbasta siihen mennessä jalkapallohistorian kalleimman pelaajan.

Juventuksessa Raiola oli neuvotellut Pogban sopimukseen ehdon, jonka myötä hän saisi itse 20%, mikäli pelaaja myytäisiin johonkin. Tässä tapauksessa se tarkoitti agentille yli 20 miljoonan euron tiliä. Sen lisäksi United maksaa Raiolalle Pogban viiden vuoden sopimuksen aikana viidessä osassa yhteensä noin 18 miljoonaa euroa lisäkorvauksia.

Tapaus oli malliesimerkki Raiolan menestyksekkäistä liiketoimista. Hän löytää nuoren pelaajan, tekee tämän kanssa oman sopimuksensa, tekee sitten kaikkensa nostaakseen tämän arvoa ja lopulta ansaitsee miljoonia pelaajan noustessa supertähden asemaan.

Lyhyt ura seuratoimijana

Raiola oli itsekin jalkapalloilija, ei tosin mikään huippulupaus. Jo 18-vuotiaana hän päätyi valmentamaan haarlemilaisseuran alle 18-vuotiaita. Muutamaa vuotta myöhemmin hän keskeytti oikeustieteen opintonsa ja siirtyi seuran tekniseksi johtajaksi.

Pesti jäi lyhyeksi, koska sitä ei voinut hoitaa häikäilemättömän suorapuheisesti riitaantumatta muiden seurapomojen kanssa.

Sen sijaan Raiola alkoi panostaa yhä enemmän omaan yritykseensä. Sen ensisijaisena tehtävänä oli toimia konsulttina ja välikätenä, joka auttoi hollantilaisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa Italiaan.

Intohimo jalkapalloa kohtaan ja paikalliset kontaktit auttoivat lopulta saamaan jalkaa oven väliin myös siirtomarkkinoilla. Raiolan yritys oli mukana järjestämässä hollantilaispelaaja Bryan Royn siirron Ajaxista Italiaan.

Seuraavaksi tuli tiedustelu jalkapalloagentilta, joka tarvitsi ensisijaisesti tulkkia neuvotellessaan siirtoa Ajaxista Internazionaleen. Kävi ilmi, ettei kyseessä ollut kuka tahansa pelaaja, vaan lukuisten jättiseurojen jahtaama Dennis Bergkamp. Sujuvan siirron jälkeen Raiola sai työtarjouksen samalta agentilta.

Pesti jäi lyhyeksi, koska sitä ei voinut hoitaa häikäilemättömän suorapuheisesti riitaantumatta esimiehen kanssa. Raiola lähti ovet paukkuen ja perusti oman agenttitoimistonsa.

Pizzeriatyöntekijä oli siirtynyt juniorivalmentajasta liikemieheksi, seuraavaksi luvassa oli tuotteliain askel yhdeksi jalkapallon niin kutsutuista superagenteista.

Yliote Juventuksen maineikkaasta pomosta

Bryan Royn Italia-siirrossa ostajana oli Foggia. Sen managerista, tshekki Zdenek Zemanista, tuli Raiolalle tärkeä kontakti, jonka kautta tämä teki ensimmäisen oman megakauppansa.

Raiola ihastui hiljaiseen, omistautuneeseen ja nöyrään Pavel Nedvedin, joka pelasi jo Tshekin maajoukkueen paidassa. Raiola koki, että Nedvedillä oli kaikki tarvittava, ennen kaikkea kyltymätön halu oppia ja loputon tahto taistella.

Zeman oli siirtynyt roomalaisen Lazion manageriksi, kun Nedved edusti vielä Sparta Prahaa. Raiola iski kiinni ja pystyi tarjoamaan nuorelle pelaajalle tärkeän kehitysaskeleen huippuliigaan. Muutaman vuoden jälkeen Nedved oli osoittanut olevansa menestyvän joukkueen avainpelaaja.

Nedved perheineen viihtyi Roomassa ja olisi halunnut jatkaa. Myös Lazio halusi pitää hänet ja oli valmis tarjoamaan jatkosopimuksen, mutta Raiolan silmissä liian pienellä palkalla. Raiola myös koki, että Nedvedin oli aika jatkaa taas rahakkaampiin ja haastavampiin piireihin.

Erimielisyyksiä syntyi kuitenkin silmänräpäyksessä, eikä Nedved sulkenut pois lähdön mahdollisuutta. Kuten niin moni muu myöhemmin, hän myös luotti Raiolaan täysin. Sen myötä alkoivat neuvottelut Juventuksen kanssa.

Juventusta johtanut Luciano Moggi oli itsekin pahamaineinen neuvottelija. Hän vuosi nopeasti lehdistölle tiedot Raiolan ja Nedvedin halukkuudesta keskustella mahdollisesta siirrosta. Sen piti antaa seuralle yliote, mutta Raiola sai Nedvedin allekirjoittamaan sopimuksen, johon ei vielä ollut täsmennetty hänen palkkiotaan.

Keskeisimpänä päämääränä oli, että Nedvedille maksettaisiin enemmän kuin Juventuksen supertähti Zinedine Zidanelle. Sopimus oli kaikille kannattava, sillä Raiola runnoi tahtonsa läpi ja Juventus sai riveihinsä seuralegendaksi nousseen tähden.

Nedved ei enää koskaan siirtynyt minnekään. Hänelle riittivät kaksi merkittävää siirtoa muutaman vuoden sisällä.

Seuraavana Raiolan huomion kiinnittänyt Zlatan sen sijaan on osoittautunut vuosien mittaan erityisen rahakkaaksi sijoitukseksi.

Hän siirtyi Juventuksesta Interiin 25 miljoonalla eurolla, Barcelononaan 70 miljoonalla eurolla, AC Milaniin 24 miljoonalla eurolla ja Pariisiin 21 miljoonalla eurolla. Sitten hän edusti Manchester Unitedia ennen kuin lähti Yhdysvaltoihin tienaamaan jättisummia LA Galaxyssa.

Koko sen ajan rinnalla oli Raiola. Hän neuvotteli, joskus jopa aiheutti, kaikki siirrot ja laati jokaisen sopimuksen. Samalla hän on kerännyt pitkälle yli sadan miljoonan euron yhteenlasketusta siirtopotista ja Zlatanin tienesteistä oman prosenttiosuutensa.

– Minolla ei yleensä ole tapana nöyristellä. Mino ei ole täysjärkinen. Se marssi sisään Moggin toimistoon ja meni hänen paikalleen istumaan nostaen jalat huolettomasti pöydälle, Zlatan muistelee kirjassaan jatkosopimusneuvotteluja, joilla hänestä tehtiin Juventuksen parhaiten palkattu pelaaja.

Kesällä 2017 koko jalkapallomaailma kohisi Gianluigi Donnarummasta, AC Milanin teini-ikäisestä maalivahdista, jota pidettiin kenties pelipaikkansa lupaavimpana pelaajana. Italialainen oli tehnyt upean sisääntulon seuran edustusjoukkueeseen, mutta yllättäen kieltäytynyt jatkosopimuksesta.

Hän oli muidenkin seurojen kiikareissa ja jopa Milanin omat fanit kääntyivät nuorukaista vastaan. Italian maajoukkueen kannattajat puolestaan heittivät seteleitä kentälle maalivahdin ahneuteen viitaten. Donnarumma julkaisi sosiaalisessa mediassa kryptisiä päivityksiä lietsotessaan huhumyllyä.

Taustalla naruista veteli Raiola. Donnarumma halusi koko ajan edustaa milanolaisseuraa, mutta Raiola tiesi, miten siltä nyhdetään jokainen mahdollinen euro.

Kohu päättyi jatkosopimukseen, jolla Donnarumma tienaisi mediatietojen mukaan kuusi miljoonaa euroa vuodessa.

Kun Romelu Lukaku mätti maaleja Valioliigan keskikastin Evertonissa, Raiola otti hoidettavakseen neuvottelut rahaseurojen kanssa. Tuloksena oli siirto Manchester Unitediin, mutta sekin saaga paisui mediasodaksi, jonka aikana Lukakun väitettiin jopa raivostuneen Unitedin ja Chelsean kanssa omia pelejään pelanneelle agentilleen. Lukakun siirtosumma oli 85 miljoonaa euroa.

Raiola on ollut viemässä Mario Balotellia Manchester Cityyn 30 miljoonalla, Robinhoa AC Milaniin 18 miljoonalla eurolla sekä Henrikh Mkhitaryania ensin Unitediin 42 miljoonalla ja sitten Arsenaliin 34 miljoonalla eurolla.

Jos siirtomarkkinoilla kuohuu tai isot pelaajat ovat vaihtamassa seuraa, Raiolalla saattaa hyvinkin olla sormensa pelissä. Hänen asiakaslistansa on verrattain pieni, mutta siirtonsa sitäkin rahakkaampia.

Forbesin syyskuun 2018 tietojen mukaan Raiolalla oli 69 asiakasta, joiden sopimusten yhteenlaskettu arvo oli yli 600 miljoonaa dollaria.

Tähtien uskottu

Raiola on nykypäivän jalkapallomaailman symboli. Kaukana kentää ympäröivistä kalkkiviivoista pyörii miljardien arvoinen koneisto, jossa pukumiehet heiluttavat vallan valtikkaa ja nostavat samalla massiivisia summia.

Paitsi että Raiola on pukumiehen vastakohta. Hän on sisimmässään edelleen pizzakokki isänsä ravintolasta.

Hänen neuvottelemisensa perustuu usein vastakkainasetteluun ja asiakkaansa sokeaan puolustamiseen. Kun Real Madrid maksoi Gareth Balesta sata miljoonaa euroa, Raiola kiiruhti heti median puheille kertomaan, että moisen siirron olisi tehtävä Pogbasta kahden sadan miljoonan euron arvoisen.

Hän puhuu seitsemää kieltä ja mittailee aina neuvottelukumppaniensa kanttia. Hän on lytännyt Fifan entisen puheenjohtajan Sepp Blatterin diktaattorina ja kuvaillut Pep Guardiolaa pelkuriksi, lurjukseksi ja nollatason ihmiseksi, mutta loistavaksi valmentajaksi.

Zlatanin Juventus-siirtoa neuvoteltaessa Raiola tarttui arvostetun ja pelätyn Moggin toimistossa palloon ja pomputteli sitä huolimattomalla tekniikalla sinne tänne, osuen jopa Moggiin. Ensimmäiseen tapaamiseen Monacon lentokentälle hän oli tullut pahasta liikenneruuhkasta ja yllättänyt sikaria poltelleen pomon.

– Mino oli läpimärkä hiestä ja muutenkin alipukeutunut siihen tapaamiseen. Silä oli Havaiji-shortsit, Niken t-paita ja jalassa lenkkarit ilman sukkia. Mino oli yltä päältä hiessä, kun ryntäsimme siihen lentokentän savuiseen vip-huoneiseen, Zlatan kirjoitti.

– Tulitko tänne asti katsomaan miltä minä näytän, Raiola oli tokaissut hämmästyneelle Moggille.

Raiola ei siedä pompottelua ja vihaa omien sanojensa mukaan jalkapallon sisäsiittoisuutta. Hän ei arvosta entisten pelaajien helppoja työpaikkoja seurojen avainrooleissa.

– Jalkapallomaailma on typerä, koska he haluavat sen olevan typerä. Se on suljettu maailma, jolla on valtava potentiaali. Rahaa liikkuu valtavasti, mutta johtajat saavat minut hämilleni, hän avautui Financial Timesille.

Turha tärkeily tai diplomatia ei kuulu Raiolan repertuaariin. Hän esiintyy mieluummin huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutuneena rääväsuuna.

Samalla Raiola välittää asiakkaistaan syvästi. Hän yrittää toimia aktiivisena neuvonantajana, jonka ensisijaisena tehtävänä on taata kunnioitus pelaajiensa markkina-arvoa kohtaan läpi näiden uran. Hän yrittää ohjata näitä eteenpäin ja ottamaan vastaan uusia haasteita.

Aina kaiken ei tarvitse johtaa siirtoon. Raiola konsultoi sijoituksiin liittyvissä asioissa ja auttaa asunto-ongelmissa. Balotelli jopa soitti hänelle kerran kertoakseen, että talonsa palaa - Raiola ei voinut tehdä muuta kuin ehdottaa soittamista palokunnalle.

– Tein Balotellin kanssa ison virheen, kun päästin hänet vastoin neuvojani Manchester Citystä AC Milaniin. Minun olisi pitänyt pakottaa hänet menestymään Cityssä. Jos olisin tehnyt niin, hänkin olisi tehnyt osansa, Raiola jatkoi Financial Timesin haastattelussa.

Raiola on aina pysynyt aikaansa edellä. Hän aavisti Moggin ja Juventuksen lahjontaskandaalin seuraukset ja järjesti Ibrahimovicin hyvissä ajoin Internazionalen riveihin. Myöhemmin hän näki italialaisen jalkapallon ostovoiman heikkenevän ja vakuutti Ibrahimovicin siirtymään Ranskaan, missä Qatarista tulleet sijoitukset tekivät PSG:stä yhden maailman rikkaimmista seuroista.

Samalla Raiolasta on tullut yhä vain varakkaampi. Miljonääri hänestä tuli jo 19-vuotiaana, kun hän osti Haarlemista liiketilan ja kauppasi sen sievoisella voitolla eteenpäin. Sen jälkeen hän ei omien sanojensa mukaan ole enää välittänyt niinkään rahasta.

Ehkä siksikin hän on niin rohkea ja omalaatuinen.

51-vuotiaana hän on raskaan sarjan jalkapallovaikuttaja, jota ei kiinnosta se, että onnistuneet neuvottelut tuovat yleensä mukanaan myös jokusen vihamiehen.

Vuoden 2016 lopussa hän osti noin seitsemällä miljoonalla punnalla rikollispomo Al Caponen aiemmin omistaman huvilan Miamista. Sen myötä Monacossa valtaosan ajasta viettävän Raiolan antama mafiavaikutelma on vahvempi kuin koskaan.

Muun muassa italialainen Gazzetta dello Sport ja espanjalainen Marca uutisoivat tunnetun jalkapalloagentin Mino Raiolan kuolleen, mutta uutinen tyrmättiin myöhemmin.

Mino Raiola otti pian uutisten jälkeen kantaa itse terveystilanteeseensa Twitter-tilillään.

– Nykyinen terveystilanteeni ihmettelijöille: Ärsyttää, kun toista kertaa neljään kuukauteen tapetaan, Raiola kuittasi.

54-vuotias Raiola on eurooppalaismedioiden mukaan kärsinyt jonkin aikaa terveysongemista. Raiola oli käynyt tammikuussa leikkauksessa. Gazzetta dello Sport taustoitti alkuperäistä kuolinuutistaan niin, että Raiolan terveystilanne oli pahentunut viime viikkoina.

Myöhemmin Gazzetta dello Sport ja Marca oivat oikaisseet kuolinuutisiaan.

Tunnettu jalkapallotoimittaja Tancriedi Palmieri kertoi myös Twitter-tilillään ensiksi Raiolan kuolleen, mutta myöhemmin myös Raiolan lääkärin sanoista. Lääkärin mukaan Raiolan terveystilanne on erittäin vakava. Raiola taistelee Palmierin välittämän lääkärin kommentin mukaan parhaillaan elämästään.

Hollantilais-italialainen Raiola edustaa useita huippujalkapalloilijoita, kuten Zlatan Ibrahimovicia, Erling Braut Haalandia ja Paul Pogbaa.

Raiolan listoilla on ollut suomalaispelaajista myös Thomas Lam.

Yle Urheilu teki tammikuussa 2019 pitkän henkilöjutun agentista, joka herätti myös paljon tunteita.

Lue lisää:

Tämä mies on pahamaineinen nukkemestari jalkapallon kohujen ja jättisiirtojen taustalla – rääväsuinen mafioso eteni perhepizzeriasta häikäilemättömäksi neuvottelijaksi

Päivitetty kello 15.49. Lisätty Palmierin twiitin tiedot.

Päivitetty kello 15.56. Lisätty Raiolan twiitti.

Koripallon Saksan Bundesliigassa valmentava Tuomas Iisalo on äänestetty ylivoimaisesti vuoden valmentajaksi. Vuoden valmentajasta saivat äänestää valmentajat, urheilujohtajat ja Bundesliiga-joukkueiden kapteenit sekä median edustajat. Iisalo sai äänestyksessä peräti 64,4 prosenttia äänistä.

– Tämä on mielestäni yhteinen kunnianosoitus. Koska se vaikuttaa joukkueeseen, joka on ylittänyt itsensä, Iisalo kommentoi seuranFacebook-sivuilla.

Tuomas Iisalo siirtyi veljensä Joonas Iisalon kanssa täksi kaudeksi Baskets Bonniin. Kaksikko teki viime kaudella ihmeitä, kun he johdattivat sarjan häntäpäässä yleensä majailevan ja pienellä budjetilla operoivat Crailsheim Merlinsin aina pudotuspeleihin asti.

39-vuotias suomalaisvalmentajan Midaksen kosketus on toiminut Bonnissakin, sillä hänen ohjauksessaan Baskets Bonn on pelaamassa kaikkien aikojen parasta kauttaan Bundesliigassa.

Ennen kuin Iisalon veljeksit saapuivat Bonniin, joukkueella oli takanaan kaksi heikompaa kautta Nyt joukkue johtaa liigaa 25 voitollaan. Takana ovat Euroliiga-seurat Bayern München ja Alba Berlin, jotka ovat hallinneet Saksan liigaa viime vuosien ajan.

– Lähdimme tuomaan seuraan pelitapaa, josta kaikki seuran työntekijät, fanit ja joukkueen jäsenet voivat olla ylpeitä. Uudistukset on otettu hyvin vastaan. Pelaajat tiedostivat nopeasti, että kaikki voittavat, jos yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja joukkue pärjää hyvin, Iisalo kertoi Yle Urheilun haastattelussa joulukuussa.

Lue myös:

Iisalon veljekset veivät suitsutetun valmennusfilosofiansa Bonniin ja tuloksia alkoi tulla – Tuomas Iisalo avaa alkukauden menestykseen johtaneita syitä Yle Urheilulle

Iisalot jatkavat valmentamista Saksassa, vaikka kiinnostusta oli ympäri Eurooppaa – tiukat lisenssikriteerit sulkivat heti Espanjan ja Turkin pois

Videoklipit, lähetystiedot ja podcastit – Yle Urheilun kaiken MM-rallisisällön löydät osoitteesta yle.fi/mmralli.

Toyotan Kalle Rovanperän ällistyttävä viimeinen erikoiskoe Kroatian MM-rallissa oli ehdottomasti värikkään kisan mieleenpainuvin suoritus. Hän nousi sen turvin yli sekunnin takamatkalta voittoon Viron ja Hyundain Ott Tänakista.

Erikoiskokeen varrelle mahtuu monta todella kiinnostavaa yksityiskohtaa. Rovanperän etuautoryhmä oli nimittäin joutunut tekemään suomalaiskuskin nuotteihin lukuisia huomioita, kun rankka sadekuuro teki pikataipaleen alkuosasta erittäin mutaisen.

Kartturi Jonne Halttunen mainitsikin erikoiskokeen aikana sanan "mutaa" kaikkiaan 64 kertaa.

Rengasvalinnat nostivat suorituksen arvoa

Tarkoista nuoteista huolimatta Rovanperältä vaadittiin silmää sen suhteen, mitä edessä todellisuudessa oli. Mikko Hirvosen johtaman etuautoryhmän jälkeen erikoiskoe oli nimittäin ehtinyt kuivua noin parin tunnin ajan.

Rovanperän rengasvalinta ei mennyt sunnuntaina aivan nappiin. Hänellä oli mukana päätöspäivän lenkillä neljä kovan seoksen asfalttirengasta, jotka toimivat parhaiten kuivalla asfaltilla.

Tänakin valinta oli neljä pehmeän seoksen rengasta, joilla hän sai kosteissa oloissa edun Rovanperään nähden. Molemmat nappasivat lenkille mukaansa myös kaksi sadekelin rengasta.

Nämä renkaat pelastivat myös Rovanperän kilpailun. Suomalainen ei niiden ansiosta hävinnyt viimeistä edellisen erikoiskokeen sateessa Tänakille kuin puoli minuuttia. Ilman sadekelin renkaita ero olisi voinut olla huomattavasti suurempi.

Samoista sadekelin renkaista oli Rovanperälle hyötyä päätöserikoiskokeen mutaisilla osuuksilla.

Yksi lipsahdus kuvasi yrityksen määrää – nuotit olivat todella tarkat

Rovanperältä vaadittiin huimaa venymistä aivan pikataipaleen loppuun asti. Sisäkamerakuvasta voi nähdä, kuinka suomalainen käyttää koko tietä hyväkseen. Videolla noin kuuden ja puolen minuutin kohdalla nähdään, kuinka Rovanperän auto luisuu osin tieltä mutaisessa jarrutuksessa.

Katso koko päätöserikoiskoe Rovanperän silmin tämän jutun pääkuvana olevasta videosta.

Halttusen lukemista nuoteista kuulee erikoiskokeen loppupuolella useaan otteeseen etuautoryhmän merkinnän "kuivaa". Näin Rovanperä tiesi, milloin parantuneesta pidosta saattoi ottaa kaiken irti – ilman pelkoa likaisista jarrutuspaikoista.

Rovanperä oli huomioinut nuoteissaan myös koko rallin viimeisen mutkan merkinnällä "tärkeä". Sama mutka oli vuotta aiemmin ratkaissut koko kisan Sebastien Ogierin eduksi, kun Elfyn Evans mokasi paikassa.

Rovanperä selvitti paikan puhtaasti ja ajoi maaliin kärkiajassa. Kartturi Halttunen sanoikin Rovanperälle jo ennen maaliviivan ylittämistä sanat, jotka kuvasivat osuvasti koko suoritusta.

– Kaikki me tehtiin ainakin, Halttunen totesi.

– Joo, ei voi muuta, Rovanperä vastasi.

Muuta ei tarvittu, sillä kaksikko oli virolaisparia lopulta 5,7 sekuntia nopeampi ja voitti koko kilpailun 4,3 sekunnin erolla.

Kello kertoi muuttuneista olosuhteista

Muuttuneita olosuhteita kuvasi hyvin se, että aamulla Thierry Neuvillen tekemä pohja-aika samalle erikoiskokeelle oli 8.25,8. Rovanperän pohja-aika Power Stagella oli 9.01,8 eli yli puoli minuuttia hitaampi.

Päätöspätkällä kolmanneksi ja neljänneksi yltäneet Elfyn Evans ja Craig Breen jäivät Neuvillen aamuisesta ajasta vajaan minuutin ja Rovanperästä yli 20 sekuntia.

Vuotta aiemmin Ogier ajoi samalla erikoiskokeella WRC-autolla ajan 8.14,0 eli vielä kymmenen sekuntia Neuvilleä nopeammin. On kuitenkin muistettava, että tuolloin Kroatian MM-ralli ajettiin kuivissa olosuhteissa.

Lue myös:

Kommentti: Kalle Rovanperän tyyli oli taas tilastoja ällistyttävämpi – suomalaiskuljettaja nosti rallihistoriaan uuden lausahduksen

Harri Rovanperä hehkuttaa poikansa paineensietokykyä – rallitähden isä ei yllättynyt hurjasta voittoajosta: "Tiesin, että nyt tulee kova veto"

Kalle Rovanperän huiman vireen taustalla "tarkan markan peliä" – asiantuntija muistuttaa lähimmän työtoverin merkityksestä: "Ei tahdota arvostaa samalla tavalla"

Jääkiekon SM-liigafinaali on saanut lippuhuijarit liikkeelle.

Tapparan kehitysjohtaja Aki Hautamäki kertoo, että heille on tullut ilmoituksia lippuhuijareista.

– Tämä on todella harmillinen tilanne. Moni haluaisi päästä otteluun, joten kysyntä kasvaa. Lippuja on yritetty myydä muun muassa Facebookissa ja Tori.fi:ssä, ja toki sieltä osa onkin saanut ostettua oikean lipun.

Hautamäen mukaan tässä vaiheessa ilmoituksia on tullut yksittäisiä, mutta korostaa, että yksikin väärä lippu on liikaa.

– Mikään järjetön aalto tämä ei ole, mutta toki kaikki huijaukset eivät tule meidän tietoomme.

Illan viidennen SM-liigafinaalin liput myytiin loppuun kymmenessä minuutissa.

Tappara voi ratkaista Suomen mestaruuden viidennessä SM-liigafinaalissa tänään torstaina TPS:ää vastaan. Tappara johtaa sarjaa voitoin 3–1.

Yle Puheen Jääkiekkokierros seuraa ottelua klo 18 alkaen.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

Lue myös:

Tappara-pomo paljastaa, paljonko loppuunmyyty ottelu tuottaa – unelmafinaalin kariutuminen harmitti: "Odottanut koko pienen ikäni"

Tappara ja TPS tahkoavat 2000-luvun vähämaalisinta finaalisarjaa ja jäähyminuutit ovat pienimpiä seitsemään vuoteen – erotuomaripomo: Pilliä ei ole tietoisesti jätetty taskuun

Tappara voi ratkaista Suomen mestaruuden viidennessä SM-liigafinaalissa torstaina TPS:ää vastaan. Yle Puheen Jääkiekkokierros seuraa ottelua klo 18 alkaen. Tappara johtaa sarjaa voitoin 3–1.

Jääkiekon SM-liigaseura Tapparan toimitusjohtaja Mika Aro voi voittaa torstaina ensimmäisen mestaruutensa seurassa. Tämä ei ollut kuitenkaan päällimmäisenä toimitusjohtajan mielessä edellisessäkään ottelussa tiistaina Turussa.

– Olen oppinut vuosien varrella, että pitää mennä peli kerrallaan. Enemmänkin jännitin sitä, että pelaajat eivät loukkaannu, yleisö pääsee hyvin halliin, parkkipaikat vetää ja muuta. Tässä on oppinut kyyniseksi ja katsonut enemmän käytännön järjestelyitä, Aro sanoo Yle Urheilulle.

Hävisittekö tahallanne, jotta saatte yhden kotipelin lisää?

– Ei kyllä taatusti. Mestaruus on sellainen asia, että niiden kanssa ei voi leikitellä. Siinä voi olla vuosikymmenten työ takana, että pääsee edes tähän vaiheeseen, missä nyt olemme. Teemme kaikkemme joka ottelussa voiton eteen, Aro vakuuttaa.

Aron sydäntä on lämmittänyt erityisesti se, miten kannattajat ovat olleet mukana otteluissa molemmissa halleissa. Turussa molemmissa peleissä on ollut yli 10 000 katsojaa. Tampereella oli puolestaan maanantaina 12 075 katsojaa, mikä on uusi pudotuspelihistorian yleisöennätys Tampereella.

Viidennen finaalin liput myytiin loppuun puolestaan kymmenessä minuutissa.

– Se lämmittää kyllä todella paljon. Helmikuun loppupuolella oli vielä oikeasti iso kysymysmerkki, miten yleisö löytää koronan jäljiltä takaisin areenoille. Ei pidetty sitä mitenkään itsestäänselvyytenä. Onneksi tamperelainen kiekkopöhinä on ollut hyvää sekä meillä että Ilveksellä. Myös muilla paikkakunnilla kuten Turussa on saatu katsojat liikkeelle, Aro kiittelee.

Tappara ja Ilves siirtyivät uudelle Tampereen areenalle joulukuun alussa. Aron mukaan tämä kausi on jo osoittanut, että uusi areena on iso mahdollisuus viedä toimintaa eteenpäin tulevina vuosina.

Aron mukaan yksi loppuunmyyty runkosarjaottelu tuo seuran kassaan järjestelykuluista riippuen kuusinumeroisen summan. Tällaisiin lukuihin Hakametsässä oli Aron mukaan vaikeaa päästä, mutta nyt siihen päästään paikallispeleissä ja esimerkiksi HIFK-otteluissa, joissa on vähintään 10 000 katsojaa.

– Vastaavasti arkinen ottelu on helposti plus-miinus nolla -tasolla. Hallivuokrat, järjestyshenkilöiden ja muiden kustannukset ovat kalliimpia kuin Hakametsässä, Aro sanoo.

Aron mukaan areenalla pelaaminen on Tapparalle silloin järkevä yhtälö, kun liput menevät hyvin kaupaksi ja ravintolamyynti vetää.

– Keskiarvollahan tätä pelataan. Se on meille hyvä mahdollisuus, sen tämä kevät on jo näyttänyt. Areenaotteluiden katsojakeskiarvo oli meillä noin 6 700 ja se on hyvä lähtökohta seuraavaan kauteen, Aro muotoilee.

Aro ei näe, että Tappara ja Ilves karkaisivat muilta uuden areenan ansiosta, sillä tuotollisesti parhaita pelejä on harvemmin.

– Suomessa on muuallakin niin paljon hallihankkeita tulollansa. Parhaat tuotot rajoittuvat aika harvaan määrään pelejä. Vuositasolla se tuotto ei ihan niin järkyttävä ole, Aro sanoo.

Hän kuitenkin toivoo, että Tampereen areena saisi muitakin vastaavia projekteja käyntiin niin, että niitä sijoitettaisiin kaupunkien keskustojen lähelle aivan kuten Tampereella.

– Täällä ihmiset ovat tulleet hienosti julkisilla paikan päälle, liikenneruuhkia ja parkkipaikkaongelmiakaan ei ole juuri ollut. Asiat, mitä etukäteen pelättiin, eivät ole toteutuneet. Keskustan sijainti tukee otteluissa käyntiä hyvällä tavalla, niin kuin kevään ottelut ovat näyttäneet.

Tänä vuonna myös tamperelaisten unelmafinaali oli hyvin lähellä. Aro myöntää, että tämän kariutuminen harmitti.

– Mielellämme pelaamme TPS:ää vastaan. TPS on hieno joukkue ja meillä on pitkät perinteet TPS:n suhteen. Mutta olenhan tässä itsekin odottanut kohta 55 vuotta täyttävänä koko pienen ikäni paikallisfinaaleita. Sekin päivä varmasti koittaa, Aro päättää.

Lue myös:

Tappara-valmentaja kuvaili pelaajiaan ujoiksi pojiksi ala-asteen discossa – asiantuntija odottaa joukkueelta uusia juonia

TPS taklasi kovaa ja huudatti kotiyleisöä – katso kuvat Turkuhallin kuumasta SM-finaalista

TPS-puolustaja antoi turkulaisille lisähappea finaalisarjassa – Elmeri Erosen huippuvaihto esti Tapparan torijuhlat tiistaina: "Ehdottomasti urani mieleenpainuvin maali"

Tampereella oli torijuhla valmiina, mutta TPS:n Eronen esti bileet, turkulaiset veivät finaalisarjan viidenteen otteluun – Yle seurasi hetki hetkeltä

TPS on ollut pudotuspelikeväänä hankaluuksissa Tampereella. Välierissä turkulaiset onnistuivat voittamaan vieraissa yhden pelin Ilvestä vastaan. Finaalisarjassa voittoja Tampereelta ei ole vielä tullut. Mestaruus vaatisi kaksi voittoa "Mansessa".

TPS:n päävalmentajan Jussi Ahokkaan mukaan Tampere ei kuitenkaan ole erityisen vaikea paikka turkulaisille.

– En koe, että Tampere on millään lailla hankala paikka meille. Hieno halli. Kivahan siellä on käydä pelaamassa.

Ahokas ei myöskään ota lisäpaineita Tapparan 3–1-otteluvoitoista ja TPS:n tiukasta tilanteesta.

– Voitto kerrallaan mennään. Nämä ovat olleet kaikki tiukkoja maalin pelejä. Nyt pitää ottaa voitto. Ei pudotuspeleissä ole mitään väliä, missä järjestyksessä voitot ottaa. Kunhan ottaa sen neljä voittoa.

SM-liigan historiassa on pudotuspeleissä vain kertaalleen noustu 0–3 tilanteesta ottelusarjan voittoon. Sen teki Espoon Blues keväällä 2012, kun joukkue tuli puolivälierissä KalPan ohi. Finaaleissa ei tällaista ihmenousua ole koskaan nähty.

Valmentaja peräänkuuluttaa tehokkuutta maalipaikkoihin

TPS on kärsinyt finaalisarjassa tehottomuudesta, etenkin ylivoimapelaamisessa. Tepsi on tehnyt jokaisessa nejässä ottelussa yhden maalin. Tappara on ottanut finaaleissa kymmenen rangaistusta, mutta TPS on laittanut kiekon vain kerran ylivoimalla maaliin. TPS on ottanut kuusi jäähyä, joista Tappara on onnistunut rokottamaan kolme kertaa.

Ahokas peräänkuuluttaakin erikoistilanteita sekä tehokkuutta maalipaikoissa ja maalipaikoille pääsemisessä. Hän arvioi, että pelistä tulee aiempien finaalipelien tavoin vähämaalinen.

– Myös kamppailu- ja puolustuspelin pitää olla erittäin hyvällä tasolla.

Puolustaja Eemil Viro on sivussa ottelusta. Hänen tilalleen pudotuspeleissä on hypännyt Aleksi Anttalainen, joka on pelannut kolme pudotuspeliottelua. Anttalainen loukkaantui lokakuussa ja joutui polvileikkaukseen. Hän saa Ahokkaalta kehuja.

– Hän on päässyt hyvin mukaan pitkän loukkaantumisen jälkeen. Olemme olleet tyytyväisiä.

Lue lisää:

Tappara ja TPS tahkoavat 2000-luvun vähämaalisinta finaalisarjaa ja jäähyminuutit ovat pienimpiä seitsemään vuoteen – erotuomaripomo: Pilliä ei ole tietoisesti jätetty taskuun

TPS-puolustaja antoi turkulaisille lisähappea finaalisarjassa – Elmeri Erosen huippuvaihto esti Tapparan torijuhlat tiistaina: "Ehdottomasti urani mieleenpainuvin maali"

NHL-maailmassa vammojen laadusta pidetään aina matalaa profiilia, mutta etenkin pudotuspelien aikaan loukkaantumisista ei hiiskuta pukuhuoneen ulkopuolelle. Tästä syystä aiemmin viikolla loukkaantuneen Nashvillen suomalaisvahti Juuse Saroksen vammasta ei ole juurikaan tietoa tarjolla.

Saros loukkaantui tilanteessa, jossa hän liukui poikittain maalillaan kohti vasenta tolppaa. Saroksen luistin osui ilmeisesti jotenkin huonosti tolppaan ja Saros loukkasi itseään. Seuraavalla pelikatkolla Saros tuli pois maaliltaan. Erityisen huolestuttavilta näyttivät kuvat, joissa Sarosta talutettiin pukuhuoneeseen.

Joukkueensa ykkösmaalivahti ja yksi NHL-kauden parhaista veskareista ei kyennyt laittamaan vasemmalle jalalleen lainkaan painoa.

Tilanteen voi katsoa tämän jutun pääkuvana olevalta videolta.

Entinen NHL-maalivahti Karri Rämö katsoi tilanteen ja antoi siitä oman arvionsa Yle Urheilulle. Rämö pelasi NHL:ssä yhteensä 159 ottelua. Viime kaudella lahtelaisveskari pelasi Saksassa.

– Tämä on spekulaatiota, mutta vasemmassa jalassa polven ja nilkan välillä on varmasti jotakin. Vaikuttaisi siltä, että vamma voisi olla nilkassa. Juuse jatkoi peliä tilanteen jälkeen vielä puolitoista minuuttia ja meni jäihin ja ylös sinä aikana kuusi kertaa. Uskon, että liikkuminen olisi ollut vaikeampaa, jos vamma olisi polvessa, Rämö sanoo.

– Tosi huonoa tuuria tuossa oli, jos siitä vakavampi vamma tuli.

"Sama kuin olisi ottanut Kipperin pois Calgarysta"

Nyt tulikuuma kysymys kuuluukin: mikä on Saroksen vamman laatu ja koska hän pystyy taas pelaamaan? Nashville on varmistanut paikkansa pudotuspeleissä, joten kahdessa viimeisessä runkosarjan ottelussa joukkue ei suomalaisvahtiaan tarvitse. Ensi viikolla kuitenkin tarvitsee, kun vastaan luistelee läntisen konferenssin suurseuroista joko Colorado tai Calgary.

Yhdysvaltalaistoimittaja Frank Seravallin tietojen mukaan ensimmäiset arviot Saroksen vammasta olivat vähemmän lupaavia. Seravallin mukaan on täysin mahdollista, ettei Saros ehdi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.

Jos näin käy, Nashville joutuu armottoman kovaan ottelusarjaan maalivahtikaksikolla, joka on pelannut kuluvalla kaudella ainoastaan 18 ottelua. David Rittich, 29, päästi Saroksen poistuttua pelistä kaksi todella helppoa maalia ja Connor Ingramilla, 25, on vyöllään kaksi NHL-ottelua.

Rittich olisi todennäköisesti pelaava maalivahti, mutta 88:n torjuntaprosentti tai yli 3,5:n päästettyjen maalien keskiarvo eivät kuulosta lupaavalta. Rittich on voittanut vuoden 2022 puolella kuudesta aloittamastaan ottelusta kaksi.

– Kun mietitään, että Saros on pelannut tällä kaudella 67 ottelua, niin onhan tämä järkyttävä pommi Nashvillelle, Rämö lataa.

– Sama kuin olisi aikanaan ottanut Miikka Kiprusoffin pois Calgarysta tai Martin Brodeurin New Jerseystä. Mikään muu joukkue tuskin kärsisi ykkösmaalivahtinsa menettämisestä yhtä paljon kuin Nashville, Rämö jatkaa.

Viikko on Rämön näkemyksen mukaan lyhyt aika, jos kyse on yhtään vakavammasta loukkaantumisesta.

– Mikään vamma ei parane viikossa, se on ihan selvä asia. Jos tässä oltaisiin finaalisarjaan menossa ja jäljellä olisi seitsemän peliä, tilanne voisi vielä olla toinen. Nyt se on vaikeampi, koska tässä on niin paljon vielä pelejä jäljellä, jos ajatus on pelata mestaruudesta.

Manipulaatiota voidaan Rämön mukaan käyttää vain tiettyyn pisteeseen asti.

– Puudutuspiikit ja muut ovat tuollaisiin paikkoihin todella hankalia ja siitä vamma todennäköisesti vain pahenee. Teippauksilla pystyy tekemään jonkin verran, mutta se taas rajoittaa liikettä. Tietenkin kivun kansa pystyy pelaamaan, siihen on jokaisella omat rajansa.

Maalivahteja kaatuu kuin heinää

Saros ei ole loukkaantumisensa kanssa yksin, sillä maalivahtien vammat ovat yksi kevään ikävistä trendeistä NHL:ssä. Tälläkin hetkellä viidellätoista, siis lähes joka toisella joukkueella, on sairastuvalla vähintään yksi maalivahti. Parilla joukkueella veskareita löytyy telakalta kaksikin kappaletta. Yhteensä maalivahteja on sivussa peräti 17.

Pudotuspelijoukkueista Nashvillen lisäksi ykkösmaalivahtinsa on viime aikoina menettänyt Pittsburgh (Tristan Jarry) sekä Carolina (Frederik Andersen).

Ei ole kovinkaan vaikea vetää vammasumasta suoraa viivaa koronavuosien kovaan ottelutahtiin.

– Aina pelitahti on ollut älytön, mutta nyt etenkin. Ei tuossa paljon kauden aikana jätkät treenaamaan ehdi. Osa noista on rasitusvammoja, osa huonoa tuuria, kuten ulkopuolisia osumia vaikka pelaajalta. Kyllä tämä siitä kertoo, että jos samaan tahtiin jatketaan, jokaisella seuralla pitäisi olla kaksi veskaria, jotka jakavat taakkaa yhä enemmän, Rämö toteaa.

Rämö kritisoi seuroja siitä, etteivät nämä ymmärrä vieläkään riittävästi maalivahdin sielunmaisemasta.

– Seurat ajattelevat liian vähän maalivahtien harjoittelua tai hyvinvointia. Edelleen valtaosa päävalmentajista sanoo, ettei ymmärrä veskareista mitään, mikä tarkoittaa, etteivät he edes ajattele heitä. Suurimmassa osassa joukkueista ei ole esimerkiksi lainkaan mietitty, miten myös veskarit saisivat joukkueharjoituksista jotakin irti, Rämö sanoo.

Lue myös:

Heiskanen nousi pudotuspelipaikkaan tiukasti tarranneen Dallasin sankariksi – Nashville varmisti jatkopaikkansa, Saros linkutti loukkaantuneena pukukoppiin

HJK vei jalkapallon Veikkausliigan kauden ensimmäisen Stadin derbyn nimiinsä, kun se voitti vierailijajoukkueena HIFK:n 2–0 Miro Tenhon ja Bojan Radulovicin maaleilla. Ottelua oli todistamassa 7 103 katsojaa ja molempien joukkueiden kannattajat pitivät tunnelmaa yllä alusta loppuun asti.

Klubi-kapteeni Miro Tenho ei usein maaleilla mässäile, mutta on viime aikoina onnistunut viimeistelemään tärkeissä otteluissa. Viime kaudella toppari hiljensi Kuopion keskuskentän, kun hän teki joukkueelleen mestaruuden ratkaisseen maalin.

– On se kiva onnistua. En välttämättä onnistu niin usein, mutta nyt on tärkeissä paikoissa tullut. On hyvä fiilis, että olen onnistunut auttamaan joukkuetta. Joskus se yksi maalikin voi aukaista peliä, Tenho sanoi Yle Urheilulle HIFK-ottelun jälkeen.

Stadin derby oli ensimmäinen Perparim Hetemaj'lle, joka palasi kasvattajaseuraansa 16 vuoden ulkomaan kiertueen jälkeen. Paikallisottelu oli Hetemaj'lle hänen uransa ensimmäinen.

– En voi sanoa, että olisin tästä unelmoinut, mutta olen odottanut hirveästi, että pääsen pelaamaan näitä pelejä. Minua vähän jännitti ennen peliä, ja siitä on pari kolme vuotta, kun minua on edellisen kerran jännittänyt ennen peliä, Hetemaj paljasti.

Tenhon mukaan Hetemaj on päässyt jo parissa ottelussa hyvin sisään joukkueen peliin ja tämä on tuonut pukukoppiin myös johtajuutta pienillä neuvoillaan.

– Kyllä näkee, että hän on kova ammattilainen ja tehnyt tuota kauan. Joka päivä on ollut "Perpan" kuntopiiri, josta on vieläkin vatsalihakset kipeät. tuo johtajuutta koppiin, Tenho naurahti.

Hetemaj'n avaus Veikkausliigassa ei ollut mairitteleva, sillä FC Inter voitti Helsingissä pelatun ottelun 4–1. Hetemaj pääsi vaihdosta kentälle, jonka jälkeen Inter teki kolme maalia.

– Totta kai siitä oli paha mieli. Tämä oli derby-peli, emmekä halunneet enää hävitä tätä, Hetemaj sanoi.

HJK on usein ollut paikallisotteluissa vaikeuksissa, mutta tällä kertaa Klubi oli niskan päällä. HIFK onnistui ainoastaan toisen puoliajan alussa myllyttämään, mutta maalivahti Conor Hazard venyi loistotorjuntoihin.

– Olimme vähän passiivisia taas, vaikka olimme sopineet, että emme olisi. Siinä oli pari paikkaa, jossa Conor piti meidät hyvin pystyssä. Kun katsoo koko 90 minuuttia, niin kyllä me olimme se joukkue, joka ansaitsi tänään enemmän, Hetemaj sanoi.

Paatelaisen käden jälki jo nähtävissä

Samaa mieltä oli myös HIFK:n Sakari Mattila, joka suomi joukkuettaan laaduttomasta pelistä etenkin ensimmäisellä puoliajalla. Pukukopissa ei hänen mukaansa kuitenkaan käyty puoliajalla sen suurempia keskusteluja, sillä kaikki tiesivät, mitä pitää tehdä.

– Eipä siinä muuta kuin että kaksi pähkinää pitää vähän kasvaa jalkojen välissä. Tällaisissa peleissä ei oikein voi pakoilla palloa, vaan pitää oikeasti olla halukas saamaan palloa koko ajan. Siitä lähdettiin, ja se näkyikin toisella puoliajalla. Haastoimme paremmin, Mattila sanoi.

HIFK on tällä hetkellä Veikkausliigan jumbona yhdellä pisteellään. Se on pelannut nyt kaksi ottelua uuden päävalmentajansa Mixu Paatelaisen johdolla. Mattilan mukaan Paatelaisen käden jälki näkyy jo jonkin verran joukkueessa ja tämä on tuonut joukkueeseen selkeitä linjoja.

– Meillä on ollut 5–6 treeniä ja kaksi peliä Mixun johdolla. Jotkut jutut tulevat nopeasti, mutta jotta ne asiat tulisivat selkäytimestä, niin pitää koko ajan tehdä enemmän ja enemmän töitä kentällä, Mattila sanoi ja totesi, että parannettavaa riittää vielä.

– Pitää parantaa maalintekoa, puolustamista, erikoistilanteita, ihan joka osa-alueella. Olen luottavainen, meillä on hyvä joukkue ja aikaa, mutta emme voi odottaa aina seuraavaa peliä. Se pitää tapahtua sinä päivänä, kun se peli on.

Vaikka HJK nousi voitollaan liigassa toiseksi tasapisteisiin, on hallitsevalla mestarilla ollut varsin tahmea alkukausi. Se ei ole pystynyt viimeistelemään ennen tätä iltaa liigaotteluissa kuin yhden osuman. Nyt maaleja tuli jo kaksi ja Tenho lupailee tilanteen parantuvan.

– Seuraavaksi tehdään sitten kolme maalia, hän sanoi.

Lue myös:

Mixu Paatelainen sysää Stadin derbyn paineet mestarille – HJK:n Toni Koskela viittasi kintaalla "kriisille": "Te teette siitä sellaisen"

Mixu Paatelainen vannoo, ettei Suomeen paluussa ollut kynnystä, vaikka Huuhkajat-pesti päättyi synkästi – "Pelkästään hyviä fiiliksiä"

Perparim Hetemaj koki, että on oikea aika palata Suomeen – Italiaan jäi erilainen maailma ja elämäntapa: "Olen sujut tämän kanssa, halusin tätä"

HIFK:n runkopelaaja Mattila piti epätodellisena ensitietoja Mixu Paatelaisesta – "Sopii kuin nenä päähän seuraamme"

Kun päätössummeri soi Turkuhallissa, Tapparan pelaajat säntäsivät välittömästi kohti nollapelin pelannutta maalivahtiaan Christian Heljankoa.

Heljanko heitti varusteet pois, tuuletti villisti ja nosti haukkarit esiin. Hän selvisi viimeisestä koettelemuksesta sinänsä helpolla, vain 16 torjunnalla, sillä Tappara oli venynyt äärimmäiseen kovaan iskuun.

Voi vain kuvitella, mitä kaikkea maalivahdin sisällä nyt myllertää.

Heljankoa on aina epäilty. Sulaa keväällä. Pää ei kestä. Heljangolla ei Suomen mestaruutta voiteta.

Kritiikki ja arvostelu ovat kantautuneet vuosien saatossa myös Tappara-vahti Heljangon korviin.

– Nautin edelleen siitä, että pääsen joka päivä todistamaan, että jotkut ovat olleet väärässä, ovat edelleen väärässä ja varmasti on niitä, jotka edelleen uskovat, ettei siitä ole voittamaan, Heljanko kertoi C Moren haastattelussa.

Osa on epäillyt syksyllä 2017 Tapparassa aloittanutta Heljankoa juuri siksi, että hän ei ole voittanut SM-liigassa.

Heljanko nousi kaudella 2018–19 joukkueensa ykkösvahdiksi ohi Niklas Bäckströmin, ja saavutti lopulta pronssia. Sen jälkeen hän on jakanut torjuntavastuuta ensin Michael Garteigin ja myöhemmin Dominik Hrachovinan kanssa, mutta ollut lopulta kevättä 2020 lukuun ottamatta ykkösmaalivahti pudotuspeleissä.

Kritiikkiä on riittänyt siitä huolimatta, että Heljanko on osoittanut näissä otteluissa myös huipputasonsa. Esimerkiksi keväällä 2019 hän loisti puolivälierissä Lukkoa vastaan.

Kritiikki ei laantunut viime vuonna Tapparan jäädessä ulos mitaleilta, vaikkakin tuloksen juurisyyt olivat muualla.

Toisinaan Heljanko on antanut myös aihetta kritiikille. Vaikka tämäkin kausi on ollut huikea, mukaan on mahtunut heikompia suorituksia niin areenan avausottelussa Ilvestä kuin välieräsarjassa KooKoota vastaan.

Finaaleissa Heljanko torjui eleettömästi ja kylmänviileästi jokaisessa ottelussa. Päästettyjä maaleja oli viidessä ottelussa vain neljä ja torjuntaprosenttikin nousi huimiin lukemiin, 96,63.

Helppoja maaleja ei mennyt yhtäkään.

Nyt Heljanko voitti. Viimeistään Suomen mestaruus osoittaa, että hän on kullan arvoinen maalivahti.

Hän sai vihdoin antaa epäilijöilleen viimeisen sinetin.

Lue myös:

Tappara nousi SM-liigan kaikkien aikojen ykköseksi! TPS kaatui tamperelaisen pyörremyrskyn jälkeen

Kolme syytä, miksi Tappara on Suomen mestari – yllättävät pelaajat iskivät hirmutehot kauden tärkeimmällä hetkellä

Tappara on jääkiekon miesten Suomen mestari, TPS:n päävalmentaja: "En halua kokea tätä enää" – Yle seuraa mestaruusjuhlia suorana Tampereella