Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättinen listasi kolme syytä, miksi Tappara voitti Suomen mestaruuden torstaina kotikaukalossaan Tampereen areenassa.
1. Erikoistilannepelaaminen
Erikoistilannepelaamisessa puhutaan usein ylivoimasta, mutta Nättinen nostaa esille alivoiman tärkeyden. Se on toiminut runkosarjasta lähtien äärettömän hyvin.
Tapparan alivoima oli runkosarjassa SM-liigan parasta. Prosentti oli huima 88,28. Tappara päästi 17 osumaa, mutta teki kahdeksan. Pudotuspeleissä alivoima toimi puolestaan 90,62-prosenttisesti. Päästettyjä maaleja kertyi kolme, mutta tehtyjä kaksi.
– Usein ylivoimaa hehkutetaan ja sen tärkeyttä, mutta Tapparan alivoima oli hyvää koko kauden runkosarjassa ja varsinkin pudotuspeleissä se oli entistä parempaa. Vastustaja ei tehnyt oikeastaan ikinä maalia ylivoimalla ja vastaavasti Tappara pystyi hyökkäämään, Nättinen sanoo.
Tapparan ylivoima oli pudotuspeleissä puolestaan 33,33-prosenttista eli joukkue onnistui joka kolmannesta ylivoimastaan.
– Tappara käytti ylivoimallaan ne vähät tilanteet ja oli todella vaarallinen. Tuntui, että he saavat henkisestikin sen ylivoiman toimimaan. He olivat koko ajan vaarallisia, vaikka ei maalia tullutkaan.
2. Ratkaisuvoiman laajuus
Nättisen mukaan Tapparan nimellinen ykköskenttä Anton Levtchi - Tyler Morley - Waltteri Merelä oli ajoittain erittäin hyvä ja ratkaisi tiettyjä kevään pelejä. Siltikin esiin nousi laajuus, sillä esimerkiksi nelosketju Joona Luoto - Otto Rauhala - Petteri Puhakka oli joukkueelleen elintärkeä.
Nelosketju kirjasi pudotuspeleissä yhteensä 33 pistettä. Luoto oli pudotuspeleissä Tapparan tehokkain tehoilla 8+9=17.
– Tapparalla jokainen ketju pystyi hyökkäämään ja puolustamaan. Sen lisäksi puolustajat hoitivat oman roolinsa puolustuksellisesti, mutta tarvittaessa Otto Leskinen, Mikael Seppälä, Brady Austin pelasivat tehopisteiden valossa hyvän kevään. Laajuuteen on pakko mainita myös Christian Heljanko. Hän oli viimeinen muuri, eikä yksikään finaalisarja jäänyt hänestä kiinni, Nättinen sanoo.
Laajuden osalta tärkeä pelaaja oli Nättisen mukaan myös vastustajan ykköskentän hämmentämisestäkin vastannut Veli-Matti Savinainen.
3. Kärsivällisyys
Nättinen toteaa, että Tappara on oikeastaan tunnettu kärsivällisyydestään. Se näkyi tänäkin keväänä, vaikka Tappara pääsi Nättisen mukaan esimerkiksi puolivälierissä ja välierissä suhteellisen helpolla.
Finaalisarjan ottelut olivat kuitenkin todella vähämaalisia. Näissä otteluissa Tappara osoitti kärsivällisyytensä.
– Tappara jaksoi jauhaa, eivätkä he oikeastaan missään vaiheessa livenneet pelisuunnitelmastaan. He luottivat samoihin pelaajiin, samaan kokoonpanoon ja samoihin peruslainalaisuuksiin, mitkä toimivat runkosarjassa, eivätkä lähteneet sitä muokkaamaan. Finaalisarjassa jäähyttömyys kertoo siitä. He malttoivat, eikä tunne ohjannut liikaa tekemistä.
Lisää mestaruustunnelmia Ylen liveseurannassa täällä! Tässä jutussa käydään seuraavaksi lyhyesti läpi pelin tapahtumat asiantuntija Topi Nättisen kommenttien avustuksella.
Tappara meni torstaina johtoon kotikaukalossa Tampereen areenassa jo 35 sekunnin pelin jälkeen. TPS:n Aleksi Anttalainen menetti kiekon. Joona Luoto karkasi maalintekoon.
Joona Luoto teki Tapparalle salamamaalin avauserässä.Tomi Hänninen
Tappara hallitsi ottelua lähes kauttaaltaan Luodon maalin jälkeen. Christian Heljanko oli lähes toimeton Tapparan maalilla. Ensimmäisessä erässä Heljangolle kirjattiin vain yksi torjunta ja toisessa erässä neljä torjuntaa.
– Käsittämättömän alhainen tuo Heljangon torjuntamäärä. Heljangon ei olisi tarvinnut tulla maalille tänään, asiantuntija Topi Nättinen letkautti toisen erän jälkeen Yle Puheen lähetyksessä.
Nättinen käytti myös melkoisia ylistyssanoja toisen erän jälkeen, kun Tappara piti peliä näpeissään.
–Yksi kaikkien aikojen otteluista Tapparalta SM-liigassa. Huh heijaa! Aikamoinen esitys ollut tämä 40 minuuttia, Topi Nättinen suitsutti.
– TPS on saanut yhtä tai kahta syöttöä maksimissaan peräkkäin ja sitten lyödään kiekkoa pois.
Toisessa erässä tarkistettiin myös Tapparan mahdollista toista maalia. Kristian Kuusela tarjoili kiekon maalin eteen Patrik Virralle. Hän survoi kiekkoa TPS:n maalivahti Andrei Karejevin taakse, mutta työnsi samalla venäläismaalivahtia oman maalinsa sisään. Pitkän tarkituksen jälkeen maali hylättiin.
Tapparan Patrik Virta ja Andrei Karejev pitivät tuijotuskilpailun toisessa erässä.Tomi Hänninen
Nättinen sivalsi kiekkopäättäjiä pitkän tarkistuksen aikana.
Nättinen muistuttaa, että SM-liigassa hyödynnetään älykiekkoa eri tilastoja varten.
– Miksei siellä ei ole sirua, josta nähtäisiin olisko maalia vai ei? Nättinen kysyi ja toteaa, että näin tarkistukset nopeutuisivat.
Nättisen mukaan videotarkistukset voitaisiin hoitaa jalkapallotyyliin.
– Se ei ole resurssikysmys, vaan pitäisi tehdä päätös, että tehdään näin.
Päätöserässä TPS paransi hieman kiekollista peliään. Heljangollekin kirjattiin viimeiseen erään 11 torjuntaa, kun Karejeville lukema oli 7. Kiri tyrehtyi kuitenkin lopullisesti tähtihyökkääjä Juuso Pärssisen jäähyyn. Pärssinen sai 2+10 minuutin rangaistuksen päähän kohdistuneesta taklauksesta, kun kolmatta erää oli jäljellä 3 minuuttia ja 13 sekuntia.
– Voidaan puhua pelin hengestä näissä. Taklaus tulee olkapäähän. Tuulolan pää osuu vaihtoaition reunaan. Hyvin kova tuomio tähän loppuun, Nättinen kuvaili.
TAMPERE. Vielä ennen jääkiekon SM-liigan kevään ensimmäistä finaalia Tapparan tehokkaimmat vastuunkantajat löytyivät lähinnä nelosketjusta.
Ensimmäisessä finaalissa TPS:ää vastaan myös kärkipelaajat nousivat esiin ylivoimalla. Avauserän lopulla Anton Levtchi nosti Tapparan tasoihin kevään ensimmäisellä maalillaan. Myöhemmin yli tuhat SM-liigan runkosarjaottelua pelannut Kristian Kuusela onnistui hänkin ylivoimalla, kolmannessa erässä.
Kiekko kimposi maaliin toki TPS-puolustajasta, mutta yhtä kaikki, Kuusela sai kevään ensimmäisen maalinsa. Kuusela jopa tuuletti maaliaan ja nosti kädet hartioiden yläpuolelle.
Tätä voi pitää yllättävänä, sillä Kuusela tunnetaan usein maltillisempana pelaajana, joka harvoin tuulettaa onnistumisiaan.
– Tuuletinko? En edes huomannut. En edes huomannut, että se meni maaliin aluksi. Kyllä voi tuulettaakin välillä, Kuusela naureskeli Yle Urheilulle.
Kuusela tosin korosti, että maaliakin tärkeämpää oli yhden kiinnityksen saaminen. Suomen mestaruuteen vaaditaan neljä voittoa.
– Ei siinä muuten mitään. Tietenkin maaleja on kiva tehdä ja oli kiva tehdä. Tärkeää, että siitä tuli voitto ja siinä se.
Kuuselan maalista villiintyi myös yleisö, sillä koko halli nousi osoittamaan suosiotaan. Osuma sai Tappara-fanipäädyn pomppimaan ja laulamaan entistä kovempaa.
– Todella hyvä fiilis on ollut viimeisimmissä peleissä. Ei siinä mitään. Halli täyteen ja lisää mötinää. Kiva siinä on pelata, ei voi kieltää, Kuusela totesi.
Kristian Kuusela iski voittomaalin Tapparalle ja iloitsi. Tältä hän näyttää normaalisti pelitilanteissa.Tomi Hänninen / Yle
Tappara on ollut pudotuspeleissä sarjojen alussa vaikeuksissa, sillä esimerkiksi KooKoo onnistui viemään välieräsarjan avauksen Tampereelle. Tällä kertaa tamperelaiset saivat kuitenkin haluamansa alun.
– Kyllä siinä joku totuus on. Nyt olimme pelin päällä ja pystyimme tulemaan pelin alkuun. Tietenkin oli tarkkaa peliä ja kumpikaan ei vienyt. Aika tarkkaa katselua ja erikoistilanteita. Olimme hyvin valmiina kyllä, Kuusela jatkoi.
SM-liigan kevät on pelattu läpi tiukalla rytmillä, mutta finaalit pelataan kolmessatoista päivässä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Tampeereen areenalla on finaalien aikana myös muita tapahtumia viikonloppuisin.
– Kun pääsemme huilaamaan ja tuoreena peliin, niin varmaan pelikin on laadukkaampaa. Seuraavaan peliin molemmat tulee tuoreena ja sitten pelataankin tuplat ja käännetään rytmiä. Kun luistimet ja kypärä vedetään kiinni, silloin pitää kuitenkin olla valmis, Kuusela vastaa, kun häneltä kysytään finaalien pelirytmistä.
Jääkiekon SM-liigan finaalisarja jatkuu lauantaina Turussa. Kaikki ottelut voi kuunnella Yle Puheelta.
Turkuhalliin ahtautuneet 10 500 katsojaa joutuivat pettymään, kun kiekko pomppi jatkoerässä kirvesrintojen kannalta onnekkaasti. Tappara-hyökkääjä Charles Bertrandin syöttö kimposi TPS-puolustaja Ruben Rafkinin luistimesta turkulaisten omaan maaliin ja näin tamperelaiset siirtyivät ottelusarjassa 2–0-johtoon.
Tapparan valmentaja Jussi Tapola ei ollut täysin tyytyväinen omiensa esitykseen maalein 2–1 tulleessa jatkoerävoitossa.
– Rehellisyyden nimissä TPS oli meitä parempi kenttäpelissä. Tässä pelataan kuitenkin voitosta ja se on tärkeintä. Tiedämme, että meidän pitää parantaa. Keskiviikkona oli enemmän sellainen tutustuminen, ne olivat ekat treffit ja nyt aletaan seurustelemaan ja seurustellaan tästä eteenpäin, Tapola sanoi Yle Urheilun haastattelussa.
– Pienestä oli kiinni, ei muuta kuin seuraavaa peliä kohti. Tappara tuli hyvin peliin mukaan. He olivat valmiita meidän paineeseen. Loppua kohden paransimme. Olimme aktiivisia ja saimme paljon paikkoja, TPS-puolustaja Elmeri Eronen tuumi Ylelle pelin jälkeen.
Vieraiden Waltteri Merelä teki ottelun ensimmäisen maalin, kun hän sijoitti Brady Austinin laukauksesta kimmonneen irtokiekon reppuun ohi Andrei Karejevin. Tamperelaiset hallitsivat peliä kolmannen erän loppupuolelle asti.
"Mustana surmana" tunnettu TPS:n ykkösketju ei kuitenkaan antanut periksi. Markus Nurmi ja Juuso Pärssinen juonivat tasoituksen, kun peliä oli takana 54 minuuttia. Nurmi syötti kiekon maalin eteen, josta Pärssinen nosti pikkumustan maalin kattoon ja TPS sai hengen päälle.
Pian tämän jälkeen Tyler Steenbergen oli lähellä niitata TPS:n voittomaalin, kun Tappara-puolustuksen harhauttanut Jack Rodewald vapautti hänet avopaikkaan, mutta Tapparan Otto Leskinen sai nostettua hänen mailaansa sen verran, että veto epäonnistui.
– Loppu meni hätäilyksi eikä otettu tarpeeksi vastuuta. Olemme olleet ennenkin kovissa paikoissa, joten osaamme käsitellä tämän, pudotuspelikevään ensimmäisen maalinsa tehnyt Merelä sanoi.
Peli alkoi vauhdikkaasti
Täpötäydestä Turkuhallista ei tunnelmaa puuttunut, kun molemmat joukkueet taklasivat avauserän edetessä ahkerasti. Eronen myönsi, että TPS:n oli tarkoitus olla aktiivinen ja näyttää, että nyt pelataan Turussa. Hän myös kiitteli kotiyleisöä.
– Ihan kuin olisi kuudes kenttäpelaaja. Se auttaa meitä tosi paljon ja antaa energiaa, kun on paljon yleisöä.
Lauantaina Turku-hallissa tunnelma oli korkealla. Tomi Hänninen
Finaalisarja jatkuu jo maanantaina, kun joukkueet kohtaavat Tampereella.
– Jos jatkamme paineistusta, mitä saimme aikaan tänään kolmannessa erässä ja jatkoajalla, ja jos saamme ylivoimalla maalin, niin varmasti pystymme voittamaan pelin, Elmeli Eronen tuumi.
Kaikki SM-liigan finaalit on kuunneltavissa suorana Yle Puheella. Sunnuntaina Yle Puheelta voi kuunnella ratkaisevan viidennen naisten jääkiekkofinaalin Kiekko-Espoo–HIFK kello 15.50 alkaen.
TPS – Tappara 1–2 ja. (0–1, 0–0, 1–0, 0–1)
17.53 0–1 Waltteri Merelä (Brady Austin, Mikael Seppälä)
Vaatii vilkasta mielikuvitusta keksiä, miten jääkiekon liigakausi voisi päättyä mihinkään muuhun kuin Tapparan voitonjuhliin. Teräksinen tamperelaisnippu johtaa finaalisarjaa 3–0. Siitä huolimatta on edelleen tunne, että kahdesta joukkueesta Tappara kykenee vieläkin parantamaan pykälän tai pari, mutta TPS:n eväsrepusta häämöttää pohja.
Turkulaisten kannalta ennustetta heikentää entisestään se, ettei vastassa ole tuulella käyvä hurmosjoukkue vaan helvetinkone, jota ei voi sammuttaa. Se jauhaa ja jauhaa. Se myös takoo, murskaa ja silppuaa.
Tapparan liigamestaruuden merkit leijuivat ilmassa jo CHL:n finaalissa 1. maaliskuuta. Vaikka tamperelaiset taipuivat Röglelle, joukkue suoritti vakuuttavammin kuin vuosiin, eikä murtunut kovassa tempossa piiruakaan.
Tappara on kerännyt kauden aikana kokemuspankkiinsa niin paljon valuuttaa, ettei pätäkkä lopu heti kesken. Se on todistanut ennen kaikkea itselleen, mikä pelityyli tahansa käy.
Tappara on fyysinen, viisas, työteliäs ja tehokas. Siinä alkaa olla laatusanoja kotitarpeiksi.
Elämänilon imijät
Kirvespaidat pelaavat nyt seitsemättä finaalisarjaansa keväästä 2013 alkaen. Sana dynastia kuulostaa seuran kohdalla jo vähättelyltä. Koko maailmasta ei löydy vastaavaa seurajoukkuetta huipputasolta.
Tapparan suurin vahvuus on työmoraali. On ollut aina Kalevi Nummisen päivistä lähtien.
Päättyi kausi sitten mestaruuteen tai nelossijaan, Tapparan leirissä esitetään kaksi päivää viimeisen pelin jälkeen sama kysymys: mitä voimme tehdä paremmin?
Tai oikeammin, tätä kysymystä mietitään jo kauden aikana, jolloin rakennetaan seuraavan kauden joukkuetta ja taustoja.
Siksi Tapparassa pitkään pelaaminen on erittäin raskasta. Sitä raskaampaa on vain pelaaminen Tapparaa vastaan.
Aika usein vastustajille jää pelien jälkeen tunne, että meidän olisi pitänyt: a) pelata paremmin tai b) voittaa peli.
Tappara on mestari imemään elämänilon vastustajasta. Voit hallita peliä, voittaa maalipaikat ja sympatiapisteet, mutta häviät silti. Se on piinaava tunne, jota TPS joutuu nyt käsittelemään.
– V-tu ei pysty, sanoi nyrkkeilijä Jyri Kjäll aikoinaan.
Maanantain koitoksen voittomaali oli tästä osuva esimerkki. Tepsi painoi pitkään päälle, kunnes Tappara kontrasi. Pari syöttöä ja Otto Leskinen tempaisi karmean kudin ohi Andrei Karejevin.
Tappara voi ratkaista Suomen mestaruuden neljännessä SM-liigafinaalissa tiistai-iltana TPS:ää vastaan. Yle Puheen Jääkiekkokierros seuraa ottelua klo 18 alkaen. Tappara johtaa sarjaa voitoin 3–0.
Ihme.
Se on asia, johon Turun Palloseurassa uskotaan. Lähtökohdat eivät ole ihanteelliset, sillä pudotuspeleissä on noustu vain kerran 0–3-asemasta pudotuspeleissä voittoon.
Tuosta noususta vastasi Blues puolivälierissä vuonna 2012 runkosarjavoittaja KalPaa vastaan. Tuolloin KalPan penkin takana joukkuetta luotsasi Tuomas Tuokkola, Tapparan nykyinen apuvalmentaja. Bluesin penkin takana hääri puolestaan Lauri Marjamäki.
Tällä kertaa TPS:llä on niin ikään vastassa runkosarjavoittaja. Tappara on kuitenkin toista maata KalPaan verrattuna. Tamperelaisten rutiinitaso, konemainen jauhaminen, työteliäisyys ja tylyys ovat usein myrkkyä vastustajille.
– Tappara ei päästä omiin maaleja, he käyttävät ylivoimansa ja heillä on aivan mahtavat neljä kenttää sekä upea maalivahti Christian Heljanko. Tappara ei ole myöskään hävinnyt taktisesti viimeiseen kymmeneen vuoteen kenellekään yhtäkään peliä, Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättinen kuvailee Tapparan ylivoimaa.
Palataan vaadittavaan ihmeeseen. Nättisen mukaan mestaruus ratkeaakin tiistaina Turkuhallissa, jos TPS ei keksi ihmeitä erikoistilanteisiinsa.
TPS ei jäänyt maanantainakaan Tapparaa vastaan viidellä viittä vastaan jälkeen, joten eroon vaadittu yksi maali nähtiin ylivoimalla. 1–0-osuman viimeisteli Veli-Matti Savinainen Anton Levtchin syötöstä.
Veli-Matti Savinainen viimeisteli maanantaina kevään kahdeksannen maalinsa.Tomi Hänninen
Tapparan ja TPS:n ylivoimassa on merkittävä ero. Tamperelaiset ovat onnistuneet peräti joka kolmannella ylivoimallaan, kun turkulaisten ylivoima on toiminut vain vajaa 13-prosenttisesti.
Finaaleissa Tappara on tehnyt ylivoimalla kolme ja TPS yhden maalin. Senkin viidellä kolmea vastaan. Myös alivoimalla prosentit kääntyvät Tapparalle selvästi, 89,66–75,00.
– Mestaruus ratkeaa Turkuhallissa, jos TPS ei keksi ihmeitä. Tappara ei ole ehkä tarjonnut pelillistä upeutta, mutta lähtökohtaisesti kotijoukkueen kannattajat ovat kuitenkin tulleet katsomaan voittoa, eivätkä maailman viihdyttävintä jääkiekkoa. Sen he ovat nyt saaneet, Nättinen luonnehti kolmannen ottelun päätyttyä.
TPS:n tilannetta Nättinen kuvailee viime kauden TPS-valmentaja Raimo Helmisen sanoin.
– Raipe sanoi hävittyjen finaalien jälkeen haastattelussa, että ei meidän pojat hävinneet tänään, he eivät vain voittaneet. Tässä on samanlainen fiilis. TPS lyö kaiken likoon, pelaa hyvin ja pääsee lähelle, mutta ei vaan lopulta riitä, Nättinen sanoo.
TPS:n tilannetta ei helpota se, ettei isoja minuutteja illasta toiseen huhkinut Eemil Viro välttämättä pelaa tiistaina. Virolle kirjattiin maanantaina peliaikaa vain vajaa kaksi minuuttia.
– Se on harmillista, jos Viro tippui. Hän on ollut TPS:lle tärkeä pelaaja varsinkin pudotuspeleissä. Vaikuttaa siltä, että hän ei tiistainakaan pelaa. Siellä tehdään varmasti kaikki, että se olisi mahdollista, se on selvä asia, Nättinen sanoo.
Toinen finaali Turussa oli loppuunmyyty. Paikelle saapui 10 500 katsojaa.Tomi Hänninen
Konkari Veli-Matti Savinainen totesi Yle Urheilun haastattelussa ottelun jälkeen, että Tapparan on oltava henkisesti valmiina sarjan kovimpaan otteluun. Ottelusta on luvassa kuuma ja jännittävä kaikin puolin, sillä edellisessä ottelussa Turussa lämpötila kohosi niin jään tasolla kuin katsomossa hyvin lämpimiin lukemiin.
– Se on ihan varmasti kuuma ottelu. Taisin vaihtaa toisessa finaalissa neljä pelipaitaa ottelun aikana, ne olivat ihan litimärkiä. Ensimmäisen kerran uran aikana meni lauantaina jalkojen sijasta kädet hapoille, kun sai painia ja pedata poikkaria kulmassa. Ainoastaan kehä puuttui. Mailat olisi voinut jättää ensimmäisessä erässä kaikilta pelaajilta pois. Meininki oli hieno, toivottavasti se jatkuu tiistaina, Savinainen päivitteli.
Nättinen muistuttaa, että urheilussa yksikin peli voi muuttaa tarinaa ja saada sellaisen lumivyöryn aikaiseksi, mitä kukaan ei voi pysäyttää. Tällä hetkellä pelipäivätkin satavat kuitenkin Tapparan laariin, sillä kovakuntoinen ryhmä on osoittanut jaksavansa kevään otteluissa.
– Tapparallakin ihan varmasti ajatukset karkaavat, mutta ne karkaavat kuitenkin hyvällä tavalla ja siitä saa voimaa. Tiistaina pelipäivän päikkärit voivat olla Tapparan joukkueella erilaiset. Siellä on todella monta pelaajaa, joille mestaruus olisi ensimmäinen.
Juttua korjattu 7.57: Korjattu jutun alusta maanantai-ilta tiistai-illaksi.
Suomen mestaruuden valloittanut Tappara palasi tällä kaudella näyttävästi SM-liigan piikkipaikalle. Tamperelaiset veivät ensin runkosarjan ja lopulta myös kullan tavalla, joka ei juuri jättänyt sijaa jossittelulle.
Tappara voitti pudotuspeleissä 12 ottelua ja hävisi vain kolmesti. Ratkaiseva torstain finaali päättyi Tapparalle 1–0 ja sarja meni mestareille 4–1.
Tapparan mestaruutta voi purkaa osiksi monella tavalla, mutta fysiikan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Parhaiten se paljastuu kolmansien erien tilastosta. Tappara on päätöserissä täysin ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna. Kirvesryhmä on voittanut yli 60 prosenttia kolmansista eristä runkosarjassa ja pudotuspeleissä.
– Olemme panostaneet siihen, että jaksamme vaihtojen loput, erien loput ja pelien loput, kertoo Tapparan fysiikkavalmentaja Konsta Karjalainen.
Hän muodostaa rautaisen trion toisen fysiikkavalmentajan Tommi Pärmäkosken ja testauspäällikkö Marko Haverisen kanssa.
Hyvällä fysiikalla on pitkät perinteet Tapparassa. Ne ulottuvat Kalevi Nummisen ja Rauno Korven aikoihin, ja perinteitä on vaalittu myös Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan aikana.
Tapparan Patrik Virta näyttää fyysisyyttään taklaamalla.Tomi Hänninen
Vuosi sitten Tappara taipui välierissä Lukolle ja jäi ilman mitalia. Johtopäätöksenä kaudesta Tapola ilmoitti, että Tapparassa urheilullisuus pitää palauttaa kaiken keskiöön. Kokenut luotsi kuulutti luistelu- ja kamppailuvoiman perään.
Asiat eivät olleet retuperällä, mutta Tappara ei myöskään ollut fysiikaltaan sarjan paras. Tapola puhui samalla harjoittelun kulttuurista, jonka hän koki rapistuneen.
Yksi tärkeimmistä päätöksistä oli fysiikkavalmennuksen tuominen vielä lähemmäs pelaajien arkea. Karjalainen on ollut läsnä koko kauden. Pärmäkoski vastaa isoista linjoista ja harjoittelun suunnittelusta. Varalan urheiluopiston Haverinen taas hoitaa harjoittelun ja kehittymisen seurannan.
Jääkiekkoilijan pitää olla kestävä, nopea ja voimakas. Näiden ominaisuuksien sovittaminen täydellisesti yhteen urheilijaan ei ole helppo yhtälö.
– Jos painottaa liikaa jotain ominaisuutta, niin se on jostain muualta pois. Jos vaikkapa panostaa liikaa voimaan, se voi olla kestävyyspuolelta pois, Karjalainen selventää.
Oikeanlaisella harjoittelulla, kuormituksen ja palautumisen seurannalla sekä erilaisilla testeillä voidaan varmistaa, että homma pysyy näpeissä.
Aloitetaan harjoittelusta. Haverinen nostaa esille sudenkuopan, joka pitää osata väistää. Peliä yritetään parantaa jääharjoittelun kautta, mutta samalla keskitehon kuormitusta voi tulla turhan paljon.
– Ääripäitä eli aerobista peruskestävyyttä sekä nopeus- ja voimaharjoittelua on annosteltava järkevästi lajiharjoittelun ja pelien rinnalla, Haverinen alleviivaa.
Yksilöllisten tarpeiden ja joukkuetreenin suhteen pitää myös olla kunnossa. Tapparaankin mahtuu monenlaisia pelaajia. Osa on uransa alkuvaiheessa, jollain toisella taas on vuosikausien pitävät pohjat.
Nuoremmasta kaartista Karjalainen mainitsee 23-vuotiaan puolustajan Santtu Kinnusen, joka on keskittynyt voimanhankintaan ja saanut kroppaansa lisää lihasta. Se näkyy suoraan jäällä. Kinnunen on kehittynyt kamppailuissa huomattavasti.
Kristian Kuuselan, 39, tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin nuoriso-osaston. Maailmanmestari on ollut tällä kaudella erittäin terävä.
– Yleisellä tasolla kokenut pelaaja tarvitsee ensinnäkin omaa motivaatiota itsensä kehittämiseen, kovia harjoitusärsykkeitä kehityksen jatkumiseen sekä erityishuomiota palautumisen varmistamiseen, Haverinen erittelee.
Tapparan Kristian Kuusela pysyy varttuneemmasta iästään huolimatta vauhdissa mukana.Tomi Hänninen
Kuormituksen ja palautumisen seurannassa olennaista on kokonaisuuden hahmottaminen. Tapparassa seurataan pelaajien sykettä ja liikkumista jääharjoituksissa sekä peleissä. Lisäksi Tapparan pelaajat arvioivat itse harjoittelun rasitusta omien tuntemusten kautta. Hyppytestit taas kertovat hermoston tilasta.
Syksyllä jotkut Tapparan pelaajat olivat “punaisella” eli he eivät täysin palautuneet kovasta harjoitus- ja pelikuormasta. Loppukaudella pelaajilla oli lentokeli.
Haverinen aloitti työt Tapparassa 2015. Joukkueen fyysinen kehityskäyrä kauden aikana on nyt näyttänyt jyrkemmin ylöspäin kuin koskaan.
– Yksilöllinen kehittyminen kauden aikana on tärkeä juttu. Se on olennaisempaa kuin vertailla testituloksia eri kausien välillä, jolloin pelaajisto kuitenkin aina jonkin verran vaihtuu.
Myös joukkueen pelityyli pitää huomioida harjoittelussa. Tappara luottaa monipuolisuuteen. Se kykenee niin vetäytymään ja puolustamaan keskustaa kuin prässäämään ahnaasti syvällä vastustajan päädyssä.
Eli jälleen tullaan kestävyyden, nopeuden ja voiman pyhään liittoon. Fysiikan pitää mahdollistaa jaksaminen, kamppailut ja erilaiset pelitavat. Tässä Tapparassa on onnistuttu poikkeuksellisen hyvin.
Tämä miellyttää myös vaativaa Tapolaa.
– Fysiikkatiimi on saanut hyvää palautetta. Sapiskaa ei ole tullut, Karjalainen hymähtää.
Tappara-kapteeni Otto Rauhalan herkin hetki koitti viitisen minuuttia Kanada-maljan noston jälkeen. Hän pääsi vaimonsa Eveliina Rauhalan syleilyyn. Kahdeksan vuotta yhtä pitäneelle parille on tulossa lapsi neljän viikon päästä, joten jännitys ei loppunut kultaiseen torstai-iltaan.
– Lapsentuloon liittyen Otto sanoi, että kannattaakohan sun katsoa näitä pelejä ollenkaan, Eveliina Rauhala naurahti.
Otto Rauhala on SM-liigan parhaita joukkuepelaajia. Hän ei ikinä pelaa omaan pussiinsa. Vaimo kertoi, että mies on samanlainen kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella.
– Otto on paras ja sellainen erikoisäijä. Kun on kaikista jännin paikka, hän pysyy rauhallisena. Otto on tosi nöyrä ja tekee kaikkensa joukkueen puolesta, eikä itseään varten. Hän ajattelee aina muita ennen itseään, Eveliina Rauhala kyynelehti.
Tapparan työmyyrä sai kesällä C-kirjaimen rintaansa. Heti ensimmäinen kausi kapteenina toi mestaruuden.
– Onhan se älyttömän hienoa, että hän saa toimia kapteenina. Kun Otto valittiin, ei sitä osannut ajatella näin pitkälle. Sitä ajatteli vaan, että päivä kerrallaan uudessa roolissa.
Kanada-maljan Rauhala nosti ilmaan kimpassa entisen kapteenin Jukka Peltolan kanssa. Peltolan paidassa on nyt A-kirjain. Hän kipparoi Tapparan kultaan 2016 ja 2017.
– Onneksi Jukka suostui maljan nostoon pienen suostuttelun jälkeen. Mulle tuo päätös oli aika selkeä.
Tappara-kippari tunnetaan väkivahvana pelaajana, joka harvoin häviää kamppailuja. Joukkueen vahvimman miehen tittelin hän jakoi kuitenkin muualle.
– En ole lähellekään vahvin. Mikael Seppälä on ykkönen. Jari Kurri -palkinto meni oikealle miehelle eli Joona Luodolle, mutta se olisi voinut mennä Seppälällekin. Hän ei hävinnyt pleijareissa yhtään kamppailua.
Minkälainen matka tämä on ollut?
– On tähän mahtunut kaikenlaista. CHL, hallinvaihto ja niin edelleen. Näytimme tänään, millainen jengi olemme.
Loukkaantumisista kärsinyt Camilla Richardsson ei aio panostaa tänä kesänä estejuoksuun, vaan keskittyy ratajuoksuun, erityisesti 10 000 ja 5 000 metrin kisoihin.
Richardsson ei ole loukkaantumisten takia pystynyt harjoittelemaan estetekniikkaansa, ja juuri tuo tekniikka on ollut hänen suurin ongelmansa.
– Jossain vaiheessa siirryn maratonille ja pois radalta. Ennen sitä haluan nähdä, mihin minulla on kapasiteettia esimerkiksi 10 000 metrillä.
Richardsson sanoo, ettei hän ole koskaan kunnolla testannut taitojaan pitkillä ratamatkoilla, vaikka hänen ominaisuutensa ovat matkalle sopivat.
Richardssonin päätavoite on pystyä kilpailemaan koko kisakausi läpi. Hän toivoo voivansa kilpailla EM-finaalissa sekä 10 000 että 5 000 metrillä. MM-kisoihin pääseminen olisi hänelle iso bonus.
EM-kisoissa juostaan molemmilla matkoilla suoraan finaali, mutta EM-raja esimerkiksi kymppitonnilla on kovempi kuin aikaisemmin: 32.20.
– Se on minuutin kovempi kuin yleensä. Jos sen rikkoo, niin puhutaan jo aika kovista ajoista. Ja EM-kisarajasta ei ole pitkä matka MM-rajaan.
Richardsson on edellisen kerran juossut 10 000 metriä vuonna 2019 ja hänen ennätyksensä on 32.39,01 vuodelta 2018.
5 000 metrillä EM-raja on 15.25. Richardssonin ennätys 15.37,02 on vuodelta 2019.
Richardsson juoksi ennätyksensä puolimaratonilla viime syksynä ja teki joulukuussa debyyttinsä maratonilla Valenciassa. Hän rikkoi ajallaan 2.30.45 EM-rajan heti. Richardsson haluaakin panostaa maratonille myöhemmin.
– Luulen, että vuoden 2024 olympialaisiin satsaan maratonille. Mutta tänä ja ensi vuonna panostan ratajuoksuun. En ole enää niin nuori, mutta en myöskään ole niin vanha, ettenkö voisi satsata vielä ratajuoksuun, 28-vuotias juoksija sanoi Yle Sportenille.
Colorado Avalanchen Artturi Lehkonen jatkoi vahvaa virettään yön NHL-kierroksella. Lehkonen ohjasi taidokkaasti puolustaja Josh Mansonin vedon verkkoon ja vei avauserässä Coloradon 2–0-johtoon.
Nashville nousi kolmannessa erässä lukemiin 4–4. Mikael Granlund sai syöttöpisteen avauserässä Matt Duchenen 1–2-kavennukseen sekä puolustaja Mattias Ekholmin 4–4-tasoitukseen, kun kolmatta erää oli pelattu 4.11.
Voittomaalikilpailussa ainoa onnistuja oli Nashvillen Duchene. Granlund tai Coloradon Mikko Rantanen eivät onnistuneet omissa yrityksissään. Rantanen palasi kehiin neljän ottelun tauolta oltuaan sairaana, mutta kyse ei Denver Postin mukaan ollut koronatartunnasta.
Surkeaa kautta pelaavasta Montrealista siirtotakarajalla Coloradoon hankittu Lehkonen osui toisessa ottelussa putkeen ja on viimeistellyt yhdeksässä viime ottelussa tehot 5+3=8. Koko kauden aikana Lehkonen on viimeistellyt 73 ottelussa tehot 19+19=38.
Lehkosen aiempi piste-ennätys oli 31 pinnaa kaudella 2018–19. Ennen kaikkea Lehkonen toki tunnetaan monipuolisena pelaajana ja muun muassa alivoimaosaajana.
Rantanen johtaa suomalaisten pistepörssiä: 74 otteluun tehot 36+55=91.
Läntisen konferenssin voiton varmistanut Colorado kohtaa viimeisessä runkosarjapelissä ensi yönä Minnesotan.
Lehkosen maali jutun pääkuvan paikalla olevalla videolla.
Kotkaniemi onnistui pitkästä aikaa – Raannalle ja Andersenille historiallinen kiinnitys Jennings Trophyyn
Metropolitan-divisioonan voittaja Carolina Hurricanes otti viimeisessä runkosarjaottelussaan 6–3-voiton New Jersey Devilsistä.
Carolinan Jesperi Kotkaniemi tehoili ensimmäiseen erään tehot 1+2. Hän sai syöttöpisteen Ethan Bearin 1–0- ja Martin Necasin 2–0-maaliin. Kotkaniemi itse viimeisteli 3–0 Necasin syötöstä.
Kotkaniemi katkaisi 19 ottelun maalittoman jaksonsa. Kaikkiaan Kotkaniemi sai pelaamassaan 66 runkosarjaottelussa tehopisteet 12+17=29.
Toisessa erässä Teuvo Teräväinen pommitti komealla rannelaukauksella 4–1-osuman. Sebastian Aho sai ottelussa yhden syöttöpisteen.
Carolinalla oli maalis-huhtikuussa heikko jakso, mutta joukkue onnistui päättämään runkosarjan kuuden voiton putkeen.
– Meillä oli pelejä, jotka eivät menneet haluamallamme tavalla. Mutta missään vaiheessa peli ei ollut erityisen huonoa. On vaikea pelata tällä tasolla, liiga on niin hyvä. Mutta nyt voimme katsoa taaksepäin ja todeta, että rekordimme on aika perhanan hyvä, iloitsi Carolinan luotsi Rod Brind'Amour.
Carolina sai myös helpottavia uutisia, sillä sunnuntaina loukkaantumisen takia jäältä poistunut maalivahti Antti Raanta palasi maalinsuulle.
Raanta sekä loukkaantuneena oleva tanskalaisvahti Frederik Andersen saavat nimiinsä William M. Jennings Trophyn, sillä Carolina on runkosarjan vähiten maaleja päästänyt joukkue.
Carolina päästi runkosarjan 82 ottelussa 202 maalia. Lähimpänä ovat 205 maalilla Calgary Flames ja New York Rangers, joilla on yksi ottelu jäljellä.
Andersen torjui runkosarjassa 52 ottelua, joista 35 voittoja. Raanta torjui 28 ottelua ja 15 voittoa. Andersenin torjuntaprosentiksi runkosarjassa tuli 92,2 ja Raannan 91,2.
Carolina sai nimiinsä William M. Jennings Trophyn ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Raannasta ja Andersenista tuli NHL-historian ensimmäinen maalivahtiduo, joka voittaa palkinnon ensimmäisellä kaudellaan uudessa seurassa. Raanta siirtyi viime kauden jälkeen Arizonasta ja Andersen Torontosta.
Florida juhlii historiansa ensimmäistä Presidents' Trophya
Itäisen konferenssin voittajajoukkue Florida Panthers kaatoi toiseksi viimeisessä runkosarjapelissään Ottawan 4–0. Kapteeni Aleksander Barkov oli saanut lepovuoron ottelusta, kuten myös muun muassa Jonathan Huberdeau, joka on NHL:n pistepörssissä kolmantena. Eetu Luostarinen keräsi voitto-ottelussa kaksi syöttöpinnaa.
Kun Colorado samaan aikaan hävisi, Florida varmisti voitollaan Presidents' Trophyn nimiinsä. Se jaetaan runkosarjassa eniten pisteitä saavuttaneelle joukkueelle. Palkinto on Panthersin historiassa sen ensimmäinen.
– Se on yhtä hauskaa kavereille, jotka istuivat katsomassa muiden kaverien menestystä. Ja sitä se on ollut koko kauden. He eivät välitä siitä, kuka saa huomion tai kuka saa maalit. Luulen, että kaikki ovat onnellisia toistensa puolesta. Ja olen sanonut tämän miljoona kertaa tänä vuonna: Se tekee tästä ryhmästä todella erityisen, kommentoi Floridan päävalmentaja Andrew Brunette tähtipelaajien lepovuoroon viitaten.
Floridalla on yksi ottelu jäljellä. Se on voittanut 81 ottelusta varsinaisella peliajalla 42 ja jatkoajalla tai voittomaalikisassa 16. Floridalla on 122 pistettä, kun Colorado voi viimeisen ottelunsa voittamalla nousta 121 pisteeseen.
Ilman loukkaantunutta Patrik Lainetta pelaava Columbus Blue Jackets yllätti Tampa Bay Lightningin 5–2.
Boston Bruins jyräsi Buffalo Sabresin 5–0. Bostonin kokenut sentteri Patrice Bergeron teki hattutempun (3+1).
26-vuotias Anton Levtchi on tavoitellut Suomen mestaruutta Tapparassa siitä lähtien, kun hän laittoi nelivuotiaana luistimet jalkaan.
Matka oli kliseisesti pitkä, eikä kovin helppokaan. Vihdoin torstai-iltana kello 21.28 hän sai kultamitalin kaulaansa halattuaan lämpimästi ja tunteikkaasti Tappara-kapteeni Otto Rauhalaa. Tamperelaisyleisö juhli sankariaan yksillä illan kovimmista suosionosoituksista.
– Kieltämättä hyvältä tuntuu. Jos viime vuonna meni päin persettä, niin nyt kun katsoo kaulaan, meni aika paljon paremmin, Levtchi iloitsee.
Tapparan oma kasvatti on noussut 26 vuoden iässä yhdeksi SM-liigan parhaimmista ja taitavimmista pelaajista. SM-liigan runkosarjan maali- ja pistepörssin voittaja on edustanut seuraa koko uransa, vaikka aina ei ole ollut helppoa.
– Hän on pelannut yli-ikäisenä C-junnuja ja yli-ikäisenä A:ssa. Hän on kulkenut pitkän matkan Mestiksen kautta SM-liigaan, jossa hän oli aluksi pienessä roolissa. Hän on kasvanut siihen rooliin, joukkuekaveri Kristian Tanus kuvailee.
– Mielestäni valmentajat ovat tehneet hienon työn, mutta Anton on tehnyt kovan työn, että hän on jaksanut jäädä tänne ensinnäkin, vaikka on tiennyt, ettei tule niin paljon vastuuta kuin muualla voisi tulla, Tanus muotoilee.
Torstaisen ottelun alusta saakka ei ollut epäselvyyttä, miten paljon Levtchi haluaa Suomen mestaruuden voittaa. Kun Joona Luoto räjäytti Tampereen areenan korviahuumaavaan huutoon jo 35 sekunnin kohdalla, Levtchi tuuletti villisti huutaen vaihtoaitiossa.
Hän ei tyytynyt pelkästään tuulettamaan, vaan haki vimmatusti lisämaaleja. Kahdeksan minuutin kohdalla hän pääsi jopa puolittaiseen läpiajoon, mutta suti tällä kertaa lumet kiekon päältä.
Myöhemmin Levtchi pelasi huippupaikan Tyler Morleylle, jonka yritys kilahti tolppaan. Vielä avauserän loppuhetkillä Waltteri Merelä petasi paikan Levtchille kahdella yhtä vastaan hyökkäyksestä, mutta Tyler Steenbergenin korkea maila esti tamperelaista laukomasta.
Merelä kuvaileekin ketjukaveriaan paitsi uskomattoman taitavaksi ja sarjan kiekollisesti parhaaksi pelaajaksi myös erittäin voitontahtoiseksi.
– Se, mitä ihmiset eivät hänestä ehkä tiedä, niin hän haluaa voittaa ja hän on erittäin kilpailuhenkinen, Merelä sanoo.
Levtchi myöntää tämän.
– Haluan voittaa, ihan sama mistä on kyse. Onko se sitten kivi-paperi-sakset vai jääkiekko-ottelu. En tykkää häviämisestä. Nyt mä voitin. Ja se tuntuu saatanan hyvältä, Levtchi sanoo ja tarraa mitaliinsa.
Levtchi olisi voinut voittaa Suomen mestaruuden jo keväällä 2017, kun Tappara kutsui hänet siirtorajalla LeKistä joukkueen vahvuuteen.
Hän ehti pelata runkosarjassa 13 peliä, kun Suomen mestaruus olisi vaatinut vähintään 20 peliä runkosarjassa tai yhden pudotuspeleissä.
Mestaruutta on pitänyt odottaa tämän jälkeen viisi pitkää vuotta.
– Nämä ovat olleet pitkiä vuosia. Hommia on tehty aika paljon ja menty päivä kerrallaan. Kannattaa tehdä hommia, että voittaa joskus jotain. Ei tämä helpolla ole tullut, Levtchi sanoo.
Levtchi viimeisteli pudotuspeleissä pisteet 1+9=10.Tomi Hänninen
Kun taitavana ja luovana pelaajana tunnettu Levtchi on kentällä, voi Tanuksen mukaan tapahtua mitä tahansa. Tanus tosin korostaa, että on myös paljon muita asioita, mitä katsojat eivät näe.
– Hän on oppinut viime vuosina puolustamaan ja on todella monipuolinen pelaaja.
Entä millainen hän on ihmisenä?
– Mitähän tässä nyt uskaltaa sanoa. Hän on tosi iloinen, positiivinen ja hauskaa seuraa. Se ehkä meitä yhdistää, miksi olemme niin hyviä kavereita. Jutut ovat vähän väsyneitä ja sellaisia omalaatuisia, Tanus heittää.
– Hän on ihan huikea persoona. Hän todella ottaa muut huomioon, hänellä on hyvä huumorintaju ja on ihan loistotyyppi, Merelä sanoo.
Vuodesta 1995 lähtien Tapparassa toimineen hierojan Veli-Matti Pohjosen sanoista voi niin ikään päätellä, että Levtchi on joukkueensa huumorimiehiä.
– Anton Levtchi on yksi hienoimmista ihmisistä, joita olen ikinä kiekkoilussa tavannut. Erittäin auttavainen ja huumorintajuinen. Hänellä on sellaisia sananletkautuksia, joita on kirjattu vihkoon ja niille nauretaan päivittäin, Pohjonen kertoo.
– Hän pitää aina huolta kaikista. Häntä on helppo myös auttaa, Pohjonen jatkaa.
Levtchi pelasi vielä mestaruuskevään 2017 jälkeisen kauden pienemmässä roolissa. Seuraavalla kaudella hän viimeisteli jo 23 pistettä ja tuplasi sitä seuraavalla kaudella pistesaldonsa.
Viimeisen kolmen kauden aikana hän onkin viimeistellyt vähintään 45 pistettä kauden aikana. Tämä kausi huipentui runkosarjassa tehoihin 26+35=61.
Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättisen mukaan Levtchi on hyvä esimerkki kärsivällisyydestä, kun nykypäivänä monilla on kauhean kova kiire uran suhteen.
– Varmasti on ollut hetkiä, jolloin hän on miettinyt, että pitäisikö lähteä johonkin toiseen paikkaan. Hän tuli varmaan aika nopeasti tulokseen, että tämä on minun paikka.
– Ehkä pelillinen konkretisoituminen tapahtui tosiaan vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Hänen urheilullisuutensa on kasvanut ja ymmärrys siitä, mitä vaatii olla huipulla. Tämä on ihan mahtava kruunu hänen urallaan, Nättinen sanoo.
Levtchi luistelemassa jäälle ennen ottelua.Tomi Hänninen
Unelma mestaruudesta huipentui torstaina, kun Levtchi sai nostaa Kanada-maljan ilmaan täpötäydessä areenassa.
Levtchin ja Tanuksen halauksessa juhlahumun keskellä oli aitoa riemua toisen saavutuksesta. Sanojakin vaihdettiin.
Nyt Levtchi voitti.
Suurimpia kiitoksia hän ei kuitenkaan halunnut yksilöidä.
– Koko joukkueelle. Kyllä me joukkueena tämä yhdessä tehtiin. Huikea valmennus, huikeat pelaajat ja kaikki muut taustajoukot. Koko joukkueelle iso kiitos, Levtchi päättää.
– Jos tämän videon avulla edes joku venäläisistä alkaa epäillä hänelle kerrottua tarinaa tai muuttaa näkemystään, se on jo hyvä asia.
Ukrainan jalkapallomaajoukkueen kapteeni Andri Jarmolenko perusteli näillä sanoilla maansa kansalaisille, miksi hän suostui venäläisen jalkapallobloggaajan Jevgeni Savinin tekemän dokumenttielokuvan päähenkilöksi.
He kertovat yli kaksi kuukautta jatkuneen sodan vaikutuksista itseensä, lähimmäisiinsä ja koko Ukrainan kansaan. Ympäri Eurooppaa kuvatussa dokumentissa kuullaan myös maansa jättäneitä ukrainalaispakolaisia ja parauimari Oleksandr Golovkoa.
Savinin dokumentti on ollut paitsi yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti merkittävä myös suosittu. Tunnetun videobloggaajan YouTube-julkaisu on kerännyt yli 1,2 miljoonaa katselukertaa. Se on myös poikkeuksellisen rohkea kannanotto aikana, jolloin suuri osa venäläisestä urheiluyhteisöstä pysyy hiljaa tai ravaa hyökkäyssodan aloittanutta Vladimir Putiniatukevissa tapahtumissa.
Savin tiesi voivansa hyvästellä asemansa venäläisissä urheilupiireissä ja huolettoman elämänsä. Sanojensa mukaan hän teki sen voidakseen katsoa lapsiaan silmiin.
Jevgeni Savinin, 38, nimi ei luultavasti sano suomalaisille urheilun ystäville paljoakaan, mutta Venäjällä entinen pääsarjatason jalkapalloilija on noussut vuonna 2015 päättyneen urheilu-uransa jälkeen suosituksi mediahahmoksi.
Aiemmin muun muassa Match TV:n jalkapallokommentaattorina työskennellyt Savin on esittänyt KraSava-videokanavallaan viihdyttäviä lajianalyysejä ja jalkapalloilijoiden syvähaastatteluja, mutta mikään niistä ei ole ollut vaikuttavuudessaan lähellekään samaa tasoa viikko sitten nähdyn julkaisun kanssa.
Sen panivat merkille myös Venäjän valtiolliset tahot, joiden vastaus miljoonayleisön keränneeseen dokumenttiin oli odotetun myrskyisä.
Pisimmälle meni Savinin entinen työnantaja, valtionkanava Match TV, joka omisti Savinille Juudas YouTubesta -nimeä kantavan keskusteluohjelman jakson. Jaksossa juontaja Anton Anisimov ilmaisi halukkuutensa sylkeä Savinia kasvoihin. Panelistiksi kutsuttu urheilumanageri Darja Shishkanova toivoi "maanpetturin" lähettämistä Siperiaan. Tv-show oli niin raju rimanalitus, että sitä kritisoi jopa osa Venäjän vallanpitäjien tukijoista.
Jevgeni Savin (kesk.) on tunnettu persoona venäläisissä jalkapallopiireissä. Hänen KraSava-nimisellä YouTube-kanavallaan on yli miljoona seuraajaa. Yuri Kochetkov/All Over Press
Savin oppi myös, etteivät läheskään kaikki venäläiset halunneet ottaa hänen viestiään Ukrainan tapahtumista vastaan. Jalkapallopersoonaa on syytetty kuluneen viikon aikana ukrainalaisten lahjomaksi petturiksi, Ukrainan propagandan levittäjäksi ja makoisaa elämää Euroopassa tavoittelevaksi opportunistiksi.
Vielä samana päivänä dokumentin julkaisun jälkeen Savinin omistamaa jalkapalloseuraa Krasavaa ei päästetty enää Krasnogorskin stadionille. Kolmanneksi korkeimman sarjatason joukkue on pelannut tähän saakka kotiottelunsa siellä.
Mikään tästä tuskin tuli Savinille yllätyksenä.
Hän tiesi voivansa hyvästellä kannanottonsa jälkeen asemansa venäläisissä urheilupiireissä ja huolettoman elämänsä. Sanojensa mukaan hän teki sen voidakseen katsoa tulevaisuudessa lapsiaan silmiin.
Yli kaksi kuukautta kestäneen sodan aikana on tullut selväksi, millainen pelon ilmapiiri Venäjällä vallitsee. Urheilu ei ole tässä poikkeus, vaikka lukuisat sodan kauhuista puhuneet ukrainalaisurheilijat ovat vaatineet venäläiskollegoiltaan edes jonkinlaista solidaarisuuden osoitusta. Heidän pyyntönsä ovat kaikuneet kuuroille korville.
– Tiedän, mitä venäläiset jalkapalloilijat ajattelevat Putinista. He tietävät hyvin, millainen hallinto heidän maassaan on. En pyydä heitä haukkumaan presidenttiään, mutta heidän pitäisi sanoa mielipiteensä ääneen ja vaatia pysäyttämään sota. Venäläiset seuraavat heitä, he ovat miljoonien ihmisten esikuvia. Kukaan ei ole kuitenkaan vastannut minulle, venäläiskollegojaan lähestynyt Jarmolenko kertoo Savinin dokumentissa.
Ukrainan jalkapallomaajoukkueen kapteeni ja valioliigaseura West Hamin hyökkääjä Andri Jarmolenko (oik.) lahjoitti pelipaitansa Ukrainan lippua pidelleelle kannattajalle Euroopan liigan ottelussa West Hamin ja Sevillan välillä. Justin Setterfield/Getty Images
Jalkapallopiireissä äärimmäisen hyvin verkostoitunut Savin sanoo dokumentissaan valtaosan venäläisistä jalkapallotähdistä vastustavan nykyisiä tapahtumia, mutta pysyvän silti hiljaa. Monia ohjaa pelko, että elämä muuttuisi kannanoton jälkeen paljon kurjemmaksi tai Venäjällä jopa mahdottomaksi.
Silti Savin itse otti tuon riskin. Se antaa monista urheilun supertähdistä totaalisen tietämättömän, välinpitämättömän, jopa pelkurimaisen kuvan. Savin on toki Venäjällä tunnettu hahmo, muttei urheilu- ja mielipidevaikuttajana lähellekään samaa kaliiberia kuin monet venäläisten ihailemat, jääkiekkokuningas Aleksandr Ovetshkinin ja jalkapallomaajoukkueen kapteenin Artjom Dzjuban kaltaiset nimet.
Heidän mahdollisuutensa käyttää ääntään on ihan eri sfääreissä kuin sulkeutuneen yhteiskunnan tavallisilla kansalaisilla kiitos suuren julkisuusarvonsa, suosionsa ja taloudellisten resurssiensa. Tästä ovat muistuttaneet useat Venäjän valtarakenteita tuntevat asiantuntijat kuten TSN:n maaliskuussa haastattelema, Venäjän tiedustelutoimintaan perehtynyt tutkiva toimittaja Andrei Soldatov.
Soldatov kommentoi tuolloin, mitä Instagramin profiilikuvan vaihtaminen merkitsisi Aleksandr Ovetshkinille. Ovetshkin poseeraa profiilikuvassaan Putinin kanssa.
– Olen hieman väsynyt argumenttiin, että kuvan vaihtaminen olisi Ovetshkinille liian vaarallista. Hän on julkisuuden henkilö, ja Luoja paratkoon, Venäjä ei ole (ainakaan vielä) Stalinin Neuvostoliitto. Tuhannet ihmiset menevät kaduille protestoimaan lähes joka päivä. Ystäväni ja kollegani ovat vastustaneet sotaa eivätkä he pelkää, vaikka se on paljon vaarallisempaa heille, Soldatov sanoi.
Savin haastattelee dokumentissaan Moskovan Dinamoa luotsannutta ukrainalaista jalkapallovalmentajaa Andri Voroninia, joka on Ovetshkinin ystävä. Voronin kertoo puhuneensa jääkiekkoilijan kanssa viime aikoina, muttei halua kommentoida aihetta enempää.
Anatoli Timoshtshuk kuului urallaan Ukrainan rakastetuimpiin jalkapalloilijoihin. Hänellä on muun muassa eniten maaotteluja (144) Ukrainan paidassa. Venäjän aloittaman sodan jälkeen Pietarissa asuvaa Timoshtshukia on pidetty Ukrainassa maanpetturina. Laurence Griffiths/Getty Images
Venäjän urheilutähdet ovat antaneet maansa propagandakoneiston maalata omaa kuvaansa Ukrainan ja muun maailman tapahtumista. Osa urheilijoista, kuten uinnin maailmanmestari Jevgeni Rylov ja Pekingissä maastohiihdon viestikultaa voittanut Veronika Stepanova, ovat tukeneet julkisesti Putinia ja tämän hallintoa.
Hiljaisuudella on ollut hintansa.
Sota on repinyt rikki urheiluyhteisön perhe- ja ystävyyssiteitä. Savinin dokumentissa puhutaan ukrainalaisesta jalkapallolegendasta Anatoli Timoshtshukista, jonka isä toimii Ukrainan puolustusjoukoissa Lutskissa.
Pietarin Zenitin apuvalmentajana työskentelevä Timoshtshuk on jatkanut elämäänsä Venäjällä ja kieltäytynyt kommentoimasta Venäjän toimintaa Ukrainassa. Ukrainan jalkapalloliitto peruutti vastatoimena entisen maajoukkuetähden ukrainalaisen valmennuslisenssin ja tälle jalkapallourastaan myönnetyt tittelit.
Ukrainan armeijan joukoissa taisteleva entinen ammattipelaaja Oleksandr Alijev kertoo taas, etteivät hänen Venäjällä asuvat vanhempansa usko hänen sanojaan sodan seurauksista. Vanhempien mukaan venäläiset ovat tulleet Ukrainaan vapauttamaan maata natseista ja Butshassa nähdyt julmuudet ovat Ukrainan aiheuttamia.
Esimerkkejä toinen toistaan surullisemmista välirikoista on lukemattomia.
Suuret sankarit
Huippu-urheilijoista on maalattu läpi vuosikymmenten sankaritarinoita heidän työmääränsä, omistautumisensa ja taitojensa vuoksi. Dzjuban ja Ovetshkinin kansansuosio johtuu isolta osin heidän kyvystään raivata tiensä vastoinkäymisten läpi voittajiksi.
Kunnia on monessä mielessä oikeutettua, mutta toisinaan elämässä tulee eteen tilanteita, joissa inhimilliset arvot ja ihmisyys nousevat urheilua suuremmiksi. Ukrainan tapahtumat ovat tästä yksi, kipeän konkreettinen esimerkki.
Ennätyksiä, maaleja ja suuria tunteita rakastava urheiluyleisö voikin kysyä itseltään, kumpi on lopulta suurempi sankari. Yli 1 500 tehopistettä NHL:ssä tehtaillut ja Putinin presindentinkampanjaa aktiivisesti tukenut Aleksandr Ovetshkin vai kansallisen tason ex-futari, joka on leimattu kotimaassaan maanpetturiksi, koska vaatii julkisesti sodan ja kärsimyksen lopettamista.
Oliver Helanderin ensimmäisestä harjoitusvuodesta Tero Pitkämäen valmennuksessa kantautui lopputalvesta rohkaisevia uutisia. Lajivalmentaja Petteri Piironen kertoi Ilta-Sanomille, että vammojen kanssa paininut huippulupaus oli pystynyt harjoittelemaan syksyn ja talven aikana laadullisesti ja määrällisesti selvästi paremmin kuin aiemmin.
Terveystilanteen vuoksi Piironen povasi, että Helander avaa kautensa Etelä-Afrikan Potchefstroomissa leirin yhteydessä järjestettävässä kilpailussa 6. huhtikuuta. Helander vetäytyi kuitenkin kilpailusta kalkkiviivoilla lähentäjässä olleiden tuntemusten vuoksi.
SUL:n tiedotteessa Helanderin kerrottiin menevän magneettikuvaukseen, mutta sittemmin aiheen tiimoilta on ollut hiljaista. Koska kyse on niin vammaherkästä heittäjästä kuin Helander, lähentäjävamman laadusta on riittänyt pohdintaa.
Helander ja Pitkämäki haluavat kuitenkin leikata huhuilta siivet: oikeasta lähentäjästä löytynyt vamma ei ole vakava eikä muuta kilpailukauden suunnitelmia.
– Lähentäjävammat ovat keihäänheittäjälle yleisiä. Tämä ei ole mikään sellainen, että kausi olisi pilalla. Otettiin muutaman viikon rauhallinen jakso ja Turkissa palataan kovempien heittojen pariin. Kausi avataan näillä näkymin suunnitellusti Dessaussa (25. toukokuuta), Pitkämäki kertoo Yle Urheilulle.
Tuntemuksia aiheuttanut lihas on tarkemmin oikean lähentäjän adductor longus, jonka voidaan katsoa olevan huonon lihaksen maineessa: siitä ei ole urheilijalle hyötyä, vaan ainoastaan mahdollista haittaa, toisin sanoen kipua.
Myös Pitkämäellä on kokemusta suojattinsa vaivasta toukokuulta 2016. Helanderin ja Pitkämäen vammojen vertailu ei ole kuitenkaan järkevää, sillä Pitkämäellä lihas oli irronnut luusta lähes kokonaan. Sen sijaan, että lihaksen kiinnittymistä luuhun olisi odotettu puoli vuotta, kirurgi Harri Panula poisti Pitkämäen vasemman lähentäjän adductor longuksen leikkauksella.
Tero Pitkämäki heitti viidenneksi vuoden 2017 MM-finaalissa kokonaan ilman vasemman lähentäjän adductor longusia.Von Der Laage/Gladys Chai//All Over Press
– Jos olisi päädytty kiinnittämään lihas luuhun, en olisi saanut hölkkäillä puoleen vuoteen. Päätettiin tehdä jenkkipikajuoksijoiden suosima operaatio. Muun muassa Tyson Gay taitaa olla poistattanut longukset molemmista jaloistaan, Pitkämäki sanoo.
– Viimeisinä vuosinani en huomannut millään tavoin, että lihas oli poissa. Heitin myös ihan hyvin, seuraavana vuonna 88 metriä, ja pystyin heti kilpailemaan sinä kesänä, kun se irrotettiin. Mutta Oliverin tapauksessa ei tarvitse ajatella leikkausta, kun ei ole kyse niin isosta vammasta, Pitkämäki sanoo.
Helanderillekaan lähentäjä ei aiheuta päänvaivaa.
– Jos tämän kanssa tulee ongelmia jatkossakin, sitten pitää varmaan miettiä, kannattaako se leikata pois. Tässä vaiheessa ei vielä ainakaan, Helander sanoo.
Ruuskasen pöksyt avuksi?
Mikäli lähentäjä aiheuttaisi Helanderille ongelmia kauden aikana, Pitkämäen mukaan asiaan on saatu jo apua hänen nykyiseltä metsäalan yhtiökumppaniltaan Antti Ruuskaselta, joka kärsi niin ikään lähentäjävaivoista loppuvaiheessa uraansa.
Ruuskanen heitti muun muassa vuoden 2015 Pekingin MM-finaalissa 87,33 metriä (oli vasta viides) lähentäjävaivaa hallitsemaan suunnitelluilla housuilla, jotka ovat nyt Helanderin omaisuutta. Housujen nivusalueen kireyttä säätelemällä pystytään muokkaamaan lähentäjään kohdistuvaa kuormaa.
– Ruuskasen Antti on nimennyt ne seksipöksyiksi. Mies on lähettänyt kyseiset pöksyt postissa, että kokeiles noita. Katsotaan, tarvitseeko pukea päälle, Pitkämäki sanoo.
Antti Ruuskanen heittäytyi keihäänsä perään Linnunpesä-stadionilla Pekingin kovatasoisessa MM-finaalissa vuonna 2015.imago/Sven Simon/ All Over Press
Myös Pitkämäki on heittänyt arvokisoissa huilattuaan muutaman viikon lähentäjävaivojen vuoksi. Näin tapahtui vuoden 2014 Zürichin EM-kisoissa, joissa Pitkämäki voitti pronssia ja Ruuskanen kultaa.
– Ruuskasen Pekingin-suorituksen ansioksi on sanottava, että hän heitti finaalissa akuutin vamman kanssa. Itse houduin jättämään Kalevan kisat välistä, mutta lähentäjä ei enää haitannut menoa Zürichissä.
4–5 kisaa ennen MM-matkaa
Saksan Dessaun kilpailun jälkeen Helanderin suunnitelmissa ovat kotimaassa Paavo Nurmen kisat (14.6.), Kuortane GP (18.6.) ja Oulun rankingkilpailu (26.6.).
– Tarkoitus olisi saada Dessaun lisäksi 3–4 kisaa ennen Eugenea, Pitkämäki sanoo.
Eugene järjestää ensimmäisen yleisurheilun MM-kisat Yhdysvaltain maaperällä 15.–24. heinäkuuta. Miesten keihään karsinta heitetään 21. päivä ja loppukilpailu 23:ntena. Huippukiinnostavan kauden täydentävät kuukautta myöhemmin käytävät Münchenin EM-kilpailut.
Oliver Helander, Thomas Röhler, Andreas Hofmann, Johannes Vetter ja Tero Pitkämäki poseerasivat Paavo Nurmen kisojen ennakkopressissä vuonna 2018. Sama viisikko nähdään Saksan Dessaussa 25. toukokuuta, tosin Pitkämäki valmentajan roolissa.Jaakko Stenroos/All Over Press
Vaikka viime sesonki oli Helanderille vaikea, se päättyi yksittäiseen onnistumiseen. Tampereen Kalevan kisoissa kultaa tuonut 86,13 oli osoitus Oulun Pyrintöä nykyisin edustavan heittäjän potentiaalista. Sittemmin kehitystä on tapahtunut etenkin ylävartalon fysiikassa. Samalla keihäänheittäjän suurin riesa eli olkapäävaivat ovat jääneet historiaan.
– Kun yläkertaan on tullut enemmän voimaa, se on auttanut olkapään kanssa, Helander sanoo ja saa kehuja Pitkämäeltä.
– Kyllä ihan ulkoisestikin näkee, että lihasmassaa on tullut olkapään lavan seudulle. Lavan hallinta on parantunut huomattavasti. Se tuo omalta osaltaan tukea olkapäälle ja jakaa heittämisen painetta laajemmalle lihasryhmälle. Toistaiseksi se on tuottanut tulosta. Mies on pystynyt heittämään ainakin kerran viikkoon kovatehoisen heittoharjoituksen pari–kolme viime kuukautta. Se on erittäin hyvä asia, Pitkämäki sanoo.
Siitä huolimatta, että Helander on ollut viime vuodet vammakierteessä, hän ei ole missään vaiheessa peitellyt tavoitettaan rikkoa 90 metrin raja. Lähtökohdat tulevaan kesään ovat paremmat kuin koskaan, minkä tiedostaa myös Pitkämäki.
– Jos rutiinitaso nousee selvästi, kyllä se kärkitulos myös nousee sellaisen potentiaalin kaverilla kuin Oliver. Rutiini- ja kärkitulos menevät käsi kädessä.
– 90 metriä on semmoinen mukava lukema. Voi se mennä reippaasti ylikin tai jäädä puolen metrin päähän, mutta olis tärkeää, että vähän heikompanakin päivänä pystyisi tekemään kovan luokan tuloksen, Pitkämäki sanoo ja viittaa arvokisoihin, joista hän saalisti urallaan seitsemän mitalia.
Nokian KrP oli perjantaina pakkovoiton edessä Classicin johdettua miesten salibandyliigan loppuottelusarjaa voitoin 3–1, ja sen Jarmo Härmän valmentama joukkue pystyi ottamaan lempääläläisessä kauppakeskuksessa maalein 8–6.
Ottelusarja jatkuu maanantaina Nokian jäähallissa, missä Classic pystyy yhä voitolla ottamaan kuudennen peräkkäisen mestaruutensa.
– Meillä on etu nyt. Meillä on keskiarvoltaan kaksi vuotta nuorempi joukkue ja nuoremmilla on palautuminen nopeampaa, Härmä arvioi.
Tilanne oli 4–4 vielä kahden erän jälkeen. KrP:n Morics Krumins teki pian 5–4-maalin. Sen jälkeen Classicin Nico Salo sai viiden minuutin jäähyn 49. minuutilla. KrP teki ylivoimalla kaksi maalia ja siirtyi 7–4-johtoon.
– Kun jäähy päättyi, niin Classicilla oli vielä kuusi minuuttia aikaa tehdä maaleja kuudella viittä vastaan. Se on pitkä aika salibandyssä. Moni joukkue olisi ollut liemessä, mutta me kestimme lopun, Härmä sanoi.
Classicin valmentaja Samu Kuitunen otti viiden minuutin jäähyn tyynesti.
– Tuomarit ovat sitä varten, että katsovat tilanteet. En ota jäähyyn sen enempää kantaa, Kuitunen korosti.
Äijämäistä peliä
Pelillisesti Classic olisi voinut voittaa ja ratkaista ottelun jo ennen kyseistä jäähyä. Se hallitsi avauserää 19 minuuttia ja johti 2–0.
– Ei tehty paikoista tänään. Mutta maanantaina meillä on yhä kolme voittoa ja voittamaan lähdetään, Kuitunen lupasi.
Härmä kommentoi joukkueensa pelanneen äijämäisesti.
– Teemana oli pelata kuin luolamiehet. Halusimme pelata vaistoilla sen enempää miettimättä taktiikkaa, Härmä totesi.
Classic sai ilman maalivahtia tehtyä kaksi maalia, mutta niiden välissä KrP:n Joonatan Kovanen teki yhden tyhjiin.
Henri Johansson oli kolmella maalilla KrP:n tehokkain. Salon iskun kohteena viiden minuutin jäähyn tilanteessa ollut Joona Rantala teki kaksi maalia.
Turun Inter pääsi perjantaina ensimmäistä kertaa tällä kaudella miesten jalkapalloliigassa kotiareenalleen ja laittoi heti maalihanat täysillä auki. IFK Mariehamn joutui katselemaan turkulaisten ilotulitusta, kun jo ennen avausjakson puoliväliä Inter takoi neljässä minuutissa kolme maalia.
Benjamin Källman kaunisteli vielä puolen tunnin pelin jälkeen Interin voittolukemiksi 4–0. Maalit syntyivät viidentoista minuutin sisään. Kaikki Interin maalit syötti Petteri Forsell.
Interin päävalmentaja Miguel Grau hehkutti Forsellin loistopeliä.
– Neljä syöttöä, mutta myös suuri vastuu puolustuspelissä. Forsell on Interin pelin sielu, jonka kautta peli kulkee loistavasti, Grau riemuitsi.
Källman nousi kahdella maalillaan jakamaan maalipörssin kärkipaikkaa.
– Loistava alku kotikentällä, joka tosin oli vielä melko huonossa kunnossa talven jälkeen. Paikoitellen pallo pomppi sinne tänne, mutta onneksi monta kertaa vastustajan maaliin, Källman iloitsi.
Forsell ei halunnut selitellä nurmen huonolla kunnolla, koska sitten saisi selitellä koko elämän ajan samalla asialla. Hän on omien sanojensa mukaan pelannut huonommilla kentilläkin kuin perjantaina. Forsell kuitenkin myönsi, että toisella puoliajalla nurmella oli vaikea syöttää.
Inter oli jyrännyt edellisellä kierroksella HJK:n vieraskentällä maalein 4–1. Forsellin mukaan turkulaisjoukkue halusi jatkaa siitä, mihin jäi Töölössä.
– Puhuttiin HJK-pelin jälkeen, että jos jatkamme samalla duunilla, pystymme laittamaan tämän pelin ohi vartissa, Forsell kuvaili.
Viime aikoina Inter on yltynyt melkoiseen maali-iloitteluun. Forsellin mukaan joukkueen harjoituksissa on ollut hyvä meno viime aikoina. Pallotaiturin mukaan oli vain ajan kysymys, milloin se näkyy kentällä.
Neljää maalisyöttöä yhteen otteluun ja vieläpä vain vartin sisään Forsell ei ole kuitenkaan koskaan aiemmin tehnyt.
– Ei lähelläkään. Aiemmin on ollut ehkä kaksi tai kolme syöttöä yhteen otteluun. Olisi voinut olla viisikin tänään ekalla puoliajalla. Itselläni oli myös hyvä paikka tehdä maali. Toinen puoliaika meni sitten läpsyttelyksi, Forsell kuvaili.
Tappio oli maarianhaminalaisille kauden ensimmäinen. Joukkueen päävalmentaja Daniel Norrmén totesi, että Inter oli yksinkertaisesti liian kova vastus.
– Kolme maalia salamavauhtia vei täysin otteen pelistämme, Norrmén harmitteli.
HJK kampesi 2–1-voiton FC Hongasta jalkapallon Kansallisen liigan ottelussa. Kotijoukkueen sankariksi nousi 18-vuotias Oona Sevenius, joka viimeisteli helsinkiläisten molemmat maalit. Hongan maalista vastasi myös 18-vuotias Noora Juusela.
– Oli todella tärkeää, että palasimme voittokantaan. Tänään ei ollut missään nimessä meidän parasta peliämme, mutta meillä on ollut vähän ongelmia, HJK:n kapreeni ja peräti 200. pääsarjaottelunsa pelannut Essi Sainio totesi Yle Urheilulle.
HJK menetti edellisessä ottelussa täyden pistepotin pelaamalla tasapelin PK-35:tä vastaan. Lisäksi joukkueelta puuttuivat kokoonpanosta kauden tehokkaimmat maalintekijät Ria Karjalainen, Leonie Pankratz ja Veera Hellman.
– Siihen nähden hyvin raavittu ne kolme pistettä, Sainio sanoi.
HJK oli ottelussa hallitseva osapuoli, mutta Honka pani hyvin kampoihin. Espoolaiset kokivat kuitenkin jo vajaan puolen tunnin pelin jälkeen kovan takaiskun, kun joukkueen ykkösmaalivahti Emma Immonen loukkaantui HJK:n avausmaalissa ja hänet vaihdettiin Liisa Tuomeen.
Honka kuitenkin taisteli ja käytti ensimmäisen puoliajan ainoan maalipaikkansa tehokkaasti hyväkseen. Essi Sainio syötti pallon alaspäin lisäajan viime hetkillä, mutta pallon nappasikin HJK-puolustuksen asemesta Noora Juusela.
Annika Laihanen sai torjuttua Juuselan ensimmäisen vedon, mutta espoolaishyökkääjä onnistui toisella laukauksellaan, kun pallo kimposi tolpan kautta maaliin.
Honka sai ensimmäisen puoliajan maalistaan itseluottamusta ja pystyi haastamaan HJK:n paremmin toisella puoliajalla. HJK pystyi kuitenkin rakentamaan paremmat maalipaikat. Kotijoukkueen toinen osuma oli lähellä jo 64. minuutilla, kun Sevenius tarjoili Daniela Toloselle vetopaikan, mutta se meni maalin ohi.
70. minuutilla Sevenius osoitti monipuolisia taitojaan ja röyhkeyttä, sillä hän riisti pallon, syötti itselleen Honka-puolustaja Aino Nurmen jalkojen välistä ja laukoi heikommalla eli vasemmalla jalallaan pallon aivan takatolpan juureen.
– Tänään meillä oli joukkueena vaikea päivä, niin tuntuu hyvältä, että pystyin ottamaan vastuuta. Hyvät fiilikset, että saatiin kolme pistettä ja itsellekin tuli tällainen onnistuminen, tyytyväinen Sevenius kertoi.
– Toivottavasti tästä jatkuu nyt maaliputki, mutta en ota siitä paineita. Niin kauan kuin joukkue voittaa, olen iloinen.
Sevenius myönsi, ettei hän tiedä, mihin ottelu ratkesi, sillä molemmat halusivat voittaa.
– Tämä oli meille sellainen tahtovoitto. Olen kyllä ylpeä, että pystyimme hoitamaan näin vaikean pelin voiton kotiin.
Hongan otteissa selkeä askel eteenpäin
Hongalla on ollut vaikea alkukausi, sillä joukkue on onnistunut voittamaan viidestä ottelusta ainoastaan yhden. Juuselan mielestä espoolaiset eivät saaneet HJK:ta vastaan tarpeeksi maalintekopaikkoja ja lisäksi pelaajat nukahtelivat eri tilanteissa. Juuselan mukaan joukkueen pitää nyt vain hioa pieniä asioita.
– Saimme hyvän parannuksen edellisiin peleihin. Hallitsimme palloa enemmän ja näytimme, että osaamme pelata. Nyt tästä pitää saada vielä pieniä asioita eteenpäin, Juusela kommentoi.
Sainion mielestä myös HJK:n pelissä riittää kehitettävää, vaikka se onkin tällä hetkellä liigassa kakkosena. Sainio kaipaa joukkueen peliin eteenpäin vievää pallonhallintaa ja sitä, että pelaajat pystyvät tunnistamaan paremmin tilanteita, joissa tarvitaan esimerkiksi nopeaa etenemistä.
– Tietyissä tilanteissa on myös tärkeää, että pystymme rauhoittamaan peliä. Nekin tulevat kokemuksen kanssa, mutta ei tässä ole vielä mitään hätää, Sainio vakuutti.
Päivän toisessa ottelussa PK-35 Vantaa voitti HPS:n 2–1 ja jatkaa puhtaalla pelillä. Vantaalaiset nousivat voitollaan liigan kärkeen, kaksi pistettä HJK:n edelle. KuPS on liigassa kolmantena, pisteen päässä HJK:sta, mutta sillä on ottelu vähemmän pelattuna.
Kaksi Suomen koriksen legendaa Petteri Koponen ja Shawn Huff pelasivat komeiden uriensa viimeiset seurajoukkuepelit perjantaina.
Helsinki Seagullsia edustavat Koponen ja Huff pääsivät juhlimaan viimeisessä ottelussaan SM-pronssimitaleita. Seagulls voitti pronssiottelun Joensuun Katajaa vastaan 84–54.
Ennen ottelua nähtiin Töölön kisahallissa Koposelle ja Huffille järjestetyt seremoniat. Paikalla pitivät puheen Seagullsin toimitusjohtaja Aku Perho, Koripalloliiton puheenjohtaja Timo Elo sekä Koposen ja Huffin juniorivalmentajista Pekka Hartikainen ja Tomi Kaminen.
Lopuksi päästettiin ääneen itse pelaajat. Koponen aloitti oman puheen vitsillä, kun kello oli jo selvästi yli ottelun alkamisajankohdan 18.30.
– Tiedän, että Westerholm katselee kelloa. Pitää olla nopea ja päästä pelaamaan, Koponen naureskeli ja viittasi Koripalloliiton kilpailujohtaja Tom Westerholmiin.
Koponen ja Huff kiittivät puheissaan valmentajia ja joukkuekavereitaan vuosien varrella. Osansa sai myös nykyinen Seagulls-organisaatio. Mestaruutta tälle kaudelle hakemaan lähtenyt Seagulls ei yltänyt finaaliin. Huff ja Koponen kertoivat kuitenkin uskovansa, että Pantteri-patsas tulee vielä Helsinkiin tulevaisuudessa. Tunteikkaimmat kiitokset lähtivät kuitenkin puolisoille.
– Olimme 13 vuotta ulkomailla. Omalle rakkaalle Linda-vaimolle kiitos tuesta ja siitä kaikesta, mitä teit sen eteen, että se oli mahdollista. Kiitos, että pidit pojista huolta ja laitoit kodin kuntoon siellä, missä ollaan oltu, Koponen kiitteli.
– Haluan kiittää omaa puolisoa. Tilda mahdollisti sen, että kahden lapsen isä pystyi pelaamaan ammattilaisena pitkään, Huff suitsutti.
Suomalaisen koriksen uuden nousun avainhahmoja
34-vuotias Koponen ja 38-vuotias Huff henkilöityvät vahvasti Suomi-koriksen uuteen nousuun. Suomi on ollut kaikissa EM-kisoissa vuodesta 2011 lähtien. Syyskuussa ovat luvassa Susijengille viidennet peräkkäiset EM-kisat. Niissä Koponen ja Huff aikovat olla myös pelaamassa.
Koponen ja Huff ovat kuuluneet reilun yli vuosikymmenen ajan Susijengin avainpelaajiin.
Koponen pelasi ammattilaisurallaan Italiassa, Venäjällä, Espanjassa ja Saksassa. Hän edusti FC Barcelonan, Bayern Münchenin ja Himkin kaltaisia suurseuroja Euroopan ykkössarjassa Euroliigassa.
Shawn Huff ja Petteri Koponen EM-kisoissa 2013. Koperista starttasi kunnolla Susijengi-buumi.imago sportfotodienst/ All Over Press
Koponen oli ensimmäinen suomalainen ykköskierroksen NBA-varaus (2007). Ennen maailman valloitustaan Koponen pääsi juhlimaan kahta Suomen mestaruutta Espoon Hongan paidassa 2007 ja 2008. Koponen on valittu kahdeksan kertaa urheilutoimittajien valitsemana Vuoden koripalloilijaksi.
Susijengin kapteenin Huffin mestaruudet ovat Hongasta vuosilta 2002 ja 2003.
208 maaottelua pelannut Huff pelasi Valparaison yliopiston jälkeen ammattilaisena ulkomailla Kreikassa, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Saksan Bundesliigassa Huff pelasi kuuden kauden aikana 188 ottelua.
Näin Huff ja Koponen perustelivat lopettamista
Huff ja Koponen taustoittivat lopettamispäätöksiään Yle Urheilun haastattelussa ennen pronssiottelua. Huff oli jo sanonut vuosi sitten lähipiirilleen, että nyt päättynyt kausi on hänen viimeisensä.
– Olen antanut kaiken niin monen vuoden ajan koripallolle. Olen aina antanut lajille sata prosenttia. Viime vuosien aikana alkoi tuntua vähän raskaalta ja ehkä vaikealtakin, Huff kertoi.
– En halua vain huijata lajia. En halua pyöriä tässä mukana vain sen takia, että voisin pelata.
Shawn Huff ja Petteri Koponen eivät lähteneet hakemaan tältä kaudelta SM-pronssia, vaan mestaruutta. Kaksikko lähti kuitenkin nauttimaan uransa viimeisestä ottelusta. Viimeinen seurajoukkuemitalikin tuli kaulaan.Lehtikuva
Koposelle lopettamispäätös ei ollut vaikea.
– Sanotaan näin, että ei olla ihan hirveän hyvässä iskussa. Jouduin olemaan viikon treenaamatta ja pelaamatta. Yritin eilen harjoitella. Paikat meni vähän jumiin taas, Koponen kuvaili tilannettaan ennen pronssimatsia.
Koponen pussitti ottelussa yhden kolmen pisteen heiton neljällä yrityksellä. Huff teki 13 pistettä.
Koposella pelivuosia olisi voinut olla enemmän jäljellä, jos kroppa olisi kunnossa.
– Välillä tulen hallille täynnä intoa. Realiteetti on kuitenkin sellainen, että joudun vähän lämmittelemään ennen kuin oikeasti lämmittelen. Kyllä siitä into laantuu. Jos olisin hyvässä kunnossa, varmasti vielä pelaisin, Koponen toteaa.
EM-kisat siintävät jo mielessä, ei pitkää harjoittelutaukoa
Koposella ja Huffilla on koripallourallaan enää yksi tavoite: EM-kisat syyskuussa. Alkulohkopelit väännetään Tshekissä Prahassa ja jatkopelit Berliinissä Saksassa. 347 maaottelun kaksikko ei aio kauaa lepäillä nyt seurakauden jälkeen.
– Minut tuntevat tietävät, että en pausseista välitä. Tulen tekemään jotain tässä seuraavien vikkojen aikana. On se sitten pyöräilyä, uintia tai ihan mitä vaan. Pidän itseni kunnossa. Kesällä pääsee vielä juoksemaan kentälle nuorien susien kanssa, Huff sanoo.
– Tässä iässä ja tällä kropalla ei pysty kauheasti enää lepäilemään. Kun pienet kolhut on saatu tältä kaudelta hoidettua, on pakko alkaa laittaa kroppaa kuntoon kohti syksyä ja olla mahdollisimman hyvässä iskussa, Koponen sanoo.
Petteri Koponen on kamppaillut loukaantumisten kanssa. Koponen pelasi tällä kaudella 37 ottelua 23 minuutin keskiarvolla ja 8,6 pisteen keskiarvolla.Lehtikuva
Onko Petteri Koposesta vielä Susijengin ykköstakamieheksi?
– Sitä en tiedä. Tuo on iso kysymys. Olen ollut pitkään siinä roolissa. Joukkue on ollut monta vuotta käsissäni. Väitän, että nyt alkaa olla aika seuraaville, Koponen sanoo.
– Toisaalta joissain peleissä vanhukset kaivettiin naftaliinista. Peli meni ihan hyvin. On paljon nuoria ja nälkäisiä jätkiä. Maajoukkueen tulevaisuus näyttää hyvältä. Totta kai haluaisin olla sellaisessa kunnossa, että pystyisin auttamaan joukkuetta. En haluaisi lähteä pelkästään turistiksi kisoihin.
Norjan naishiihdon menestys oli päättyneellä kaudella Therese Johaugin harteilla. Viime vuosien hiihtokuningatar päätti mittavan uransa tähän talveen, kuten myös sprinttispesialisti Maiken Caspersen Falla.
Norjassa ollaankin huolissaan maan tulevaisuudesta, sillä nuoret tulevaisuuden lupaukset eivät ole pystyneet nousemaan aikuisten sarjassa sille tasolle, mitä heiltä on odotettu. Osa asiantuntijoista on kritisoinut, että viime vuosien aikaan on panostettu liikaa Norjan ykköshiihtäjiin, Johaugiin ja uransa jo päättäneeseen Marit Björgeniin.
Maan mestaruuskisoissa jopa Johaug kritisoi Norjan naishiihdon tilaa. Hänen mukaansa siitä oli syyttäminen sekä valmentajia että urheilijoita.
– Meidän täytyy olla avoimempia. On tärkeää nuorille urheilijoille, että he voivat osallistua ja nähdä, miten parhaat urheilijat toimivat. Silloin he voivat nähdä, missä he ovat hyviä ja mitä pitää vielä kehittää, Johaug sanoi Adresseavisenin haastattelussa.
– Tämä on epäonnistunut monelta osin. Minusta nyt on kaikkein tärkeintä rakentaa kestävä pohja. Tulokset eivät tule itsestään. Kyse on harjoittelusta, harjoittelusta ja harjoittelusta. Se on niin yksinkertaista. Ei ole hokkuspokkusta. Urheilijoiden täytyy tehdä se työ.
Johaug ei ole tyytynyt vain kritisoimaan, sillä hän kuuluu kahdeksan henkilön ryhmään, joka aikoo nostaa norjalaisen naishiihdon statusta tulevina vuosina. Johaugin lisäksi ryhmään kuuluu muun muassa olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari Bente Skari, entiset hiihtäjät Guro Ström Solli ja Berit Mogstad sekä lajipäällikkö Espen Bjervig.
Ryhmän tarkoitus on selvittää, miksi norjalainen naishiihto on tässä jamassa ja tehdä sen jälkeen parannusehdotuksia. Tärkeiksi asioiksi on listattu muun muassa harjoitusfilosofia nuorista huipputasolle, urheilijoiden seurannan sekä organisaation, kulttuurin ja johtamisen parantaminen.
Norjan naisten hiihtomaajoukkueella ei tällä hetkellä ole vielä valmentajaa, sillä Ola Morten Iversen ja Ola Vigen Hattestad ovat jättäneet tehtävänsä.
Jalkapallon naisten Mestarien liigassa ratkevat tänään finalistijoukkueet 21. toukokuuta Italian Torinossa pelattavaan loppuotteluun. Välierien toisessa osaottelussa Wolfsburg emännöi Barcelonaa ja PSG kohtaa kotikentällään Lyonin.
Barcelonan ja Wolfsburgin välinen ottelupari käytännössä ratkesi viime perjantaina ennätysyleisön edessä, kun Barcelona rynni 5–1-voittoon. Maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi valittu Alexia Putellas iski kaksi osumaa, joista jälkimmäisen rangaistuspotkusta.
Camp Noulla ottelua seurasi 91 648 katsojaa, mikä on uusi naisten jalkapallon yleisöennätys. Aiemmasta ennätyksestä vastasi niin ikään Barcelona, joka kohtasi puolivälierissä Real Madridin 91 553 katsojan edessä vain kuukausi sitten.
Sitä edellinen naisten seurajoukkueiden yleisöennätys oli vuodelta 2019, kun Atletico Madrid emännöi Barcelonaa Wanda Metropolitanolla. Tällöin ottelua todisti 60 739 katsojaa.
Vuonna 1999 jalkapallon naisten MM-kisojen loppuottelua seurasi 90 185 silmäparia.
Barcelona rikkoi omassa nimissään olevan ennätyksen Wolfsburgia vastaan. Mestarien liigan välieräottelua seurasi 91 648 katsojaa.STELLA Pictures/ddp/abaca press
Hallitseva Mestarien liigan voittaja Barcelona varmisti La Ligan mestaruuden jo maaliskuussa, kuusi kierrosta ennen sarjan päättymistä. Joukkue on ollut Espanjan liigassa täysin ylivoimainen: se on voittanut kaikki pelaamansa 27 ottelua maalierolla 146–8.
Myös Wolfsburg johtaa Saksan liigaa, mutta eroa toisena olevaan Bayern Müncheniin on vain piste, kun jäljellä on kolme kierrosta.
PSG jahtaa finaalipaikkaa kotiyleisön edessä
PSG taipui ensimmäisessä osaottelussa vieraskentällä Lyonille 2–3 ja jahtaa nyt finaalipaikkaa kotiyleisön edessä. Tuekseen se saa ennätysyleisön, sillä seura tiedotti jo tiistaina myyneensä Parc des Princesille 31 400 lippua. Otteluun odotetaan saapuvan jopa 47 000 katsojaa.
Kannustusta PSG tarvitseekin, sillä pitkään naisten seurajalkapalloa hallinnut Lyon janoaa takaisin huipulle. Viime kaudella Ranskan liigan mestaruustaiston juuri PSG:lle hävinnyt Lyon johtaa tällä hetkellä maan pääsarjaa viiden pisteen erolla pariisilaisiin.
Romain Biard/DPPI/LiveMedia/Shutterstock/All Over Press
PSG:n leirissä kuohui jälleen ensimmäisen osaottelun alla. Kheira Hamraoui oli sivussa ottelusta, ja ranskalaislehti L'equipen mukaan syynä oli Hamraoui'n ja Sandy Baltimoren välinen välikohtaus joukkueen harjoituksissa pelipäivän aamuna.
Hamraoui joutui Pariisissa pahoinpitelyn uhriksi, kun kaksi naamioitunutta miestä veti hänet autosta ja hakkasi rautaputkella jalkoihin. Pahoinpitely kesti useita minuutteja. Yhtenä epäilynä oli, että Diallo olisi järjestänyt Hamraouin pahoinpitelyn.
Diallo kuitenkin vapautettiin kaksi päivää myöhemmin ja hän kiisti asianajajansa välityksellä jyrkästi syyllistyneensä tekoon.
Kheira Hamraoui pelasi vielä Mestarien liigan puolivälierissä maaliskuun lopulla FC Bayern Müncheniä vastaan. IMAGO/Eibner/ All Over Press
Sittemmin kuulusteluihin joutui Barcelonan ja Ranskan maajoukkueen entinen puolustaja Eric Abidal, jonka kanssa Hamraouilla epäiltiin olleen suhde. Naimisissa oleva Abidal työskenteli Barcelonan urheilujohtajana, kun Hamraoui siirtyi vuonna 2018 katalonialaisjätin riveihin.
Tutkimuksissa selvisi, että Hamraoui ja Abidal olivat keskustelleet puhelimessa tapauksen jälkeisenä päivänä.
Ranskalaismedioiden mukaan tunnelma joukkueessa on ollut jäätävä, eivätkä kaikki pelaajat ole olleet toistensa kanssa puheväleissä. Hamraouin välit etenkin tähtipelaajien Kadidiatou Dianin ja Marie-Antoinette Katoton kanssa ovat huonot, ja mediatietojen mukaan Katoto ei suostu tekemään jatkosopimusta, jos Hamraoui pysyy joukkueessa.
– Koko viikon olemme yrittäneet pitää tunnelman positiviisena. Meillä on peli voitettavana. Täysi stadion ei tuo paineita, päin vastoin. Nautimme mahtavasta hetketstä, PSG-luotsi Didier Ollé-Nicollejulisti ottelun alla.
Seura toivoi Hamraouin hyllyttämisen vapauttavan tunnelmaa ennen tärkeää välieräottelua.
Jalkapallon naisten Mestarien liigan välierien toiset osaottelut PSG–Lyon, Wolfsburg–Barcelona lauantaina 30.4. Youtuben DAZN-kanavalla.
