31-vuotias Patrick Maroon palasi täksi kaudeksi kotikaupunkiinsa St. Louisiin vuoden mittaisella sopimuksella.
Kulunut kausi ei ole kuitenkaan ollut pelillisesti Maroonille helpoimmasta päästä. Vuoden alussa jenkkilaituri pelasi 24 ottelun maalittomassa putkessa. Maaliskuussa maalijyvä alkoi kuitenkin jälleen löytyä, juuri sopivaan aikaan ennen pudotuspelejä.
St. Louisissa Maroon oli juhlittu sankari tiistai-iltana paikallista aikaa, kun hän johdatti joukkueensa konferenssifinaaliin jatkoerämaalillaan. Maroonille maali oli unelma, josta hän on haaveillut lapsesta asti. Katsomossa kannustivat hänen perheensä ja ystävänsä.
– Kun lapsena pelasin kellarissa tai kadulla St. Louisissa, ajattelin aina jonkin tällaisen tekemistä. Tämä on uskomatonta ja merkitsee minulle mielettömän paljon, kotikaupunkinsa sankari kommentoi AP:lle.
Joukkueen päävalmentaja Craig Berubekehui lehdistötilaisuudessa, että Maroonin koko ketjulla on ollut suuri vaikutus joukkueen hyvään kauteen.
– Heillä on hyvä kemia ja he ovat pelanneet todella pitkään hyvää jääkiekkoa. Patty on löytänyt kodin tuossa ketjussa.
Uran huippuhetki
Dallas-sarjan toisen voittomaalinsa tehnyt Maroon sanoi koko vuoden olleen hänelle tunteiden vuoristorataa. Nyt kohdalle osui yksi isoimmista ilon huipuista, kun hän pääsi iskemään joukkueensa jatkoon.
Maroon oli toisessa jatkoerässä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Robert Thomas laukoi kiekon kohti maalia aloitusvoiton jälkeen. Kiekko pomppasi tolpan kautta Bishopin maskin takaosaan ja jäi pyörimään maalialueelle. Siitä Maroon pääsi saattelemaan kiekon maalin perukoille.
Osuma oli juuri sellainen, mitä tarvittiin loistavasti pelanneen Ben Bishopin ohittamiseen. Dallas-vahti torjui ottelussa peräti 52 kertaa ja oli suuri syy siihen, miksi ottelu venyi aina toiseen jatkoerään saakka.
– Tämä oli urani isoin maali. Vau, mikä hetki, Maroon sanoi Reutersille ottelun jälkeen.
Katso ottelun kaikki maalit alta kuvaa klikkaamalla.
Maali oli jopa St. Louisin historian yksi isoimmista. Joukkue on ollut viimeksi konferenssifinaalissa kolme vuotta sitten. Tuota ennen St. Louis piipahti konferenssifinaalissa keväällä 2001.
Stanley Cupin finaaleissa St. Louis oli kolmena peräkkäisenä keväänä vuosina 1968–70. Mestaruutta seura ei ole kuitenkaan onnistunut nappaamaan kertaakaan.
St. Louis kohtaa konferenssifinaalissa joko San Jose Sharksin tai Colorado Avalanchen. Vastustaja selviää ensi yönä, kun joukkueet kohtaavat seiskapelissä.
St. Louis Blues ja Dallas Stars selvittelivät välejään pitkän kaavan kautta läntisen konferenssin välierissä.
Joukkueet mittelivät paremmuudestaan aina sarjan seitsemänteen otteluun saakka, jossa voittaja selvisi vasta toisessa jatkoerässä. St. Louis teki 2–1-voitto-osuman aloitusvoiton jälkeen ajassa 85.50.
Kotonaan pelannut St. Louis oli ottelussa niskan päällä ja avasi maalihanat ajassa 13.30. Vince Dunnin viivaveto upposi Ben Bishopin selän taakse.
Vain paria minuuttia myöhemmin Dallas pääsi tasoittamaan ottelun hieman onnekkaasti. Kiekko pomppasi David Perronin syötöstä tuomarin jalan ja maalirautojen kautta Mats Zuccarellolle, joka viimeisteli varmasti maalin edestä.
Enempää maaleja ei enää varsinaisella peliajalla nähty, vaikka St. Louis hallitsi peliä ja vei laukaukset selvästi varsinkin toisessa ja kolmannessa erässä. Noissa kahdessa erässä Dallas laukoi kohti maalia vain neljästi, kun taas St. Louis peräti 31 kertaa.
Voittomaali syntyi sekin pienten pomppujen kautta. St. Louis voitti hyökkäyspään aloituksen, ja Robert Thomas laukoi kohti maalia. Kiekko pomppasi tolpan kautta Bishopin maskin takaosaan ja jäi pyörimään maalialueelle. Siitä pelivälineen saattoi maaliin Patrick Maroon. Osuman aikana kentällä olivat suomalaispelaajat Roope Hintz ja Miro Heiskanen.
Katso ottelun kaikki maalit pääkuvaa klikkaamalla. (Kuvalähde: Viasat)
Dallas-vahti Bishop torjui ottelussa 52 kertaa. Voiton vieneen St. Louisin maalilla torjuneelle Jordan Binningtonille taas riitti 29 torjuntaa.
St. Louisin vastustaja selviää ensi yönä, kun Colorado Avalanche ja San Jose Sharks kohtaavat seitsemännessä ottelussa.
Dallasin joukkueessa pelasi tällä kaudella Hintzin ja Heiskasen lisäksi Esa Lindell. Blues on NHL:n pudotuspeleissä jäljellä olevista joukkueista ainoa, jossa ei pelaa suomalaisia.
Joukkue tavoittelee ensimmäistä Stanley Cupiaan. Viime kaudella St. Louis ei selvinnyt lainkaan pudotuspeleihin. Viimeksi joukkue on pelannut konferenssifinaalissa kaudella 2015–16, jolloin se ei selvinnyt Stanley Cup -finaaleihin.
Itäisen konferenssin finaalissa kohtaavat Boston Bruins ja Carolina Hurricanes, jotka aloittavat sarjansa perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Kari Hotakaisen kirjoittama teos The Unknown Kimi Räikkönen (Tuntematon Kimi Räikkönen) on ehdolla arvostetun brittiläisen urheilukirjapalkinnon saajaksi.
Urheilukirjapalkinnot jakaa yksi Britannian suurimmista päivälehdistä, The Telegraph. Palkintoja (The Telegraph Sports Book Awards) jaetaan englanniksi ilmestyneille kirjoille useissa sarjoissa, Räikkös-kirja on ehdolla Vuoden elämäkerta -kategoriassa.
Muut ehdokkaat sarjassa ovat Lionel Messi -kirja Lessons in Style, ranskalaisesta 1950–70-lukujen vedonlyöntihuijarista Patrice de Moutisista kertova Monsieur X, saksalaisen olympiatason soutuvalmentajan Jürgen Gröblerin tarina More Power, nyrkkeilijä Rocky Marcianon elämäkerta Unbeaten sekä golfammattilaisen Tiger Woodsin elämäkerta Tiger Woods.
Palkinnot jaetaan Lontoossa 4. kesäkuuta.
Kimi Räikkösen kirjaa myytiin ulkomailla viime vuonna yhteensä yli 100 000 kappaletta. Bestseller-listoille se on yltänyt ainakin Britanniassa, Unkarissa, Alankomaissa, Saksassa ja Virossa. Viime vuonna kirja ilmestyi lisäksi Japanissa ja Ruotsissa. Tänä vuonna teos on ilmestynyt tai ilmestyy vielä kiinaksi, puolaksi, vietnamiksi, sloveniaksi ja italiaksi.
PORI. Tiedättekö sen ihmistyypin, jonka niskaan heitetään lokaa, pikkukiviä sekä tervaa ja höyheniä, mutta joka silti raivaa tietään eteenpäin juuri olkiaan kohauttamatta? Sellainen on lukkari Minttu Vettenranta, jonka pesäpallouran isoin kolhu iski todella kovaa viime heinäkuussa.
Kun joku olisi saattanut heittää hanskat tiskiin, päätti Vettenranta toisin. Selän paha välilevyn pullistuma pakotti keskeyttämään naisten Superpesis-kauden Porin Pesäkarhujen lukkarina ennen aikojaan.
Samalla kauden 2018 suurimmaksi mestarisuosikiksi povattu Pori alkoi valua tulostaulukossa alemmas, kun sekä lyöjätaiturit Susanna Puisto ja Susanne Ojaniemi että jopa ykkösvahti Emilia Itävalo hälytettiin lautasen ääreen paikkaamaan loukkaantuneen Vettenrannan jättämää aukkoa. Reservistä kaivettiin Superpesis-uransa jo viisi vuotta aiemmin lopettanut lukkari Kaisa Salmela, ja Pori varmisti hyvällä ryhtiliikkeellä pronssimitalit.
Enemmänkin oli tarjolla ennen Vettenrannan kohtalokasta elokuun päivää, jolloin magneettikuvat kertoivat karua kieltään.
– Sieltä se totuus sitten tuli päin kasvoja. Minulla on välilevyn pullistuma, aika paha sellainen ja nyt taitaa kausi olla ohi, Vettenranta kertaa elokuista päivää Yle Urheilun haastattelussa.
Vettenrannan, 21, äänessä ei ole tippaakaan katkeruutta. Päinvastoin, hän nauraa hersyvästi puhuessaan viime kesän tapahtumista.
Kuukausien kuntoutus tuotti tulosta
Ja miksi ei nauraisi – vastoinkäymiset ovat viimein takanapäin. Kuluvan vuoden alussa Vettenranta kävi uudelleen magneettikuvauksessa, ja tällä kertaa uutiset olivat myönteisiä. Joukkueen fysioterapeuttien kanssa tehty ankara työ oli tuottanut tulosta ja Vettenranta säästyi leikkaukselta.
– Kyllä siihen aika monta kuukautta meni, mutta nyt olen pari kolme kuukautta ollut joukkueen mukana ihan kokonaisvaltaisesti. Nyt ollaan hyvällä mallilla ja kunnossa, Vettenranta hymyilee.
Edellisen täysimittaisen pesäpallopelinsä Vettenranta on pelannut elokuun alussa tamperelaista Manse PP:tä vastaan. Jo ennen tuota ottelua Vettenrannalla oli ollut vaikeaa, mutta hän teki vielä hetkiseksi paluun tärkeään välieräsarjaan.
– Varmasti katsojatkin näkivät, että ei se oikein ollut sellaista tervettä pelaamista. On aika hienoa, jos saan nyt pukea pelipaidan päälle, Vettenranta kertoo kasvoillaan paljon tunnetta.
Minttu Vettenranta ehti ennen kauden keskeytymistä lukkaroida Lännen voittoon Itä–Länsi-arvo-ottelussa.AOP
Kauden alussa pelipaita on kuitenkin erilainen kuin mitä Vettenranta vielä hetki sitten kuvitteli. Porin Pesäkarhujen kasvatti siirtyy ottelukohtaisella lainasopimuksella Kempeleen Kiriin, jossa hän tuuraa niin ikään vammasta toipuvaa Elina Kärsämää. Porin lautasta jää vartioimaan Noora Matikka (ent. Patrikainen), jonka Pesäkarhut hankki, kun Vettenrannan vamma ja toipumisaika alkoivat selventyä.
Matikka lukkaroi Porin halli-SM-voittoon ja vakiinnutti asemansa aloittavana lukkarina. Vaikka kausi alkaakin nyt eri kaupungissa kuin missä Vettenranta ajatteli, on ajasta ja treenistä Matikan kanssa ollut paljon apua niin henkisesti kuin fyysisestikin.
– Kyllähän Norppa on tosi paljon edellä taktisella puolella ja itsellä pidän tuota kovaa heittokättä yhtenä vahvuutenani. Uskon, että minäkin pystyn koko ajan kehittymään taktisessa puolessa Norpan avulla. Ehkä me sitten täydennämme toisiamme, Vettenranta heittää ja purskahtaa nauruun kovin kliseisen parisuhdekommentin jälkeen.
Turha murehtiminen ei kuulu tapoihin
Vettenranta hymyilee. Edes huoli kovinkin yleisesti uusiutuvasta välilevyn pullistumasta ei vaivaa nuorta lukkaria. Hän käy säännöllisesti fysioterapeutilla ja pitää itsestään hyvää huolta. Pääkopan kanssa oli silti tälläkin ilopillerillä omat mörkönsä.
– Kevät on ollut raskas. Olen monta vuotta pelannut ilman vammoja, niin kolaus oli aika kova. Mutta asiaan piti vain tottua. Tätä urheilijan elämä välillä on, mutta eteenpäin mennään.
Joukkueen tuki ja kannustus oli suurin apu toipumisessa. Samalla koko prosessi opetti nuorelle urheilijalle paljon.
– Ajatusmaailma on muuttunut loukkaantumisen myötä. Se toi uusia näkökulmia ja ajatuksia henkiselle puolelle sekä opetti fysiikan tärkeyttä. Kaikilla pienillä asioilla on tosi iso osa kokonaiskuvassa.
Kun Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue juhli reilut kolme vuotta sitten kotikisoissa MM-kultaa, joukkueen rungon muodostivat vuonna 1996 syntyneet pelaajat. Vuoden 2016 maailmanmestareista ovat nyt mukana 1996 ikäluokan Niko Mikkola ja Juho Lammikko sekä 1997 syntynyt Veini Vehviläinen.
Kolme vuotta sitten Nuorten Leijonien MM-leirityksessä oli mukana myös juniorimaajoukkueiden vakiokasvo Joel Kiviranta. Silloin hän ei Jukka Jalosen johtamaan MM-joukkueeseen mahtunut.
Nyt on toisin, sillä Kiviranta on yksi päävalmentaja Jalosen nimeämästä Suomen joukkueen 18 ensikertalaisesta.
Kiviranta on kypsynyt A-maajoukkuepelaajaksi Vaasan Sportissa. Toissa kaudella hän oli joukkueensa tehokkain pelaaja 38 pisteellä. Päättyneellä kaudella hän teki 31 pistettä 48 ottelussa.
Koko Sportin nykyisen liigataipaleen alusta asti vaasalaisseuraa edustanut Kiviranta aloitti uransa Kerava Shakersissa. Sieltä matka jatkui Jokereiden kautta Sportiin. Erityisesti nopeudesta ja hyvästä luistelusta tunnettu Kiviranta lähettääkin kiitokset Keravalle.
– Se luistelu juontaa juurensa kasvattajaseuraan. Shakersin kiekkokoulusta eteenpäin panostettiin tosi paljon luisteluun. Lasse Väliahon (nykyinen HIFK:n junioreiden valmennuspäällikkö) johdolla treenasimme terän käyttöä puoli tuntia ennen harjoitusten alkua. Silloin oppi alkeet. Sitten, kun tuli voimaa lisää, niin tekniikka oli jo siellä pohjilla, Kiviranta muistelee Yle Urheilun haastattelussa.
Joel Kiviranta on yksi MM-joukkueen 18 ensikertalaisesta.Tomi Hänninen
Kautta aikain ensimmäisenä Sport-pelaajana MM-kisoihin ponnistanut Kiviranta kävi tällä kaudella koko MM-leirityksen läpi. Sport-hyökkääjä pelasi Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia vastaan ennen Tsekin EHT-turnausta. Maajoukkueuransa toistaiseksi ainoan osumansa Kiviranta iski tyhjään maaliin, kun Leijonat kaatoi Norjan Rovaniemellä 3–1. Yli kuukausi maajoukkueen matkassa on ollut nousujohteinen.
– On ollut pitkä rupeama. Olen päässyt tutustumaan kaikkiin, oppinut tämän jengin tavat ja miten täällä toimitaan. Vastus on koventunut ja viime viikolla oli jo aika kovatasoista lätkää, Kiviranta sanoo ja viittaa Tsekin EHT-turnaukseen, jossa vastustajat pursusivat NHL-tähtiä.
– Suurin ero oli kamppailupelaamisessa. Huomasin, että ne äijät painivat aika raskaassa sarjassa. Erityisesti eron huomasi laidan lähellä olevissa kamppailuissa tai silloin, kun meni maalille. Sinne ei hiihdeltykään ihan vapaasti. Ylipäänsä hyökkäysalueella oli enemmän pihdeissä ja keppiä tuli vähän enemmän. Siellä oli isoja äijiä koko ajan iholla.
Kiviranta muodosti KalPan Eetu Luostarisen ja Tapparan Niko Ojamäen kanssa yhden Leijonien ehjimmistä ketjuista MM-leirityksessä. Kolmikko pelasi Tsekin EHT:llä yhdessä Tsekkiä ja Venäjää vastaan.
– Kemiat kohtasivat aika hyvin. Meillä kolmella oli käsitys siitä, minkälaista peliä halutaan pelata.
– Pystyimme pelaamaan hyvää kiekkoa. Emme me sen enempää ketjun sisäisesti puhuttu tai sovittu, Kiviranta toteaa.
Liverpool voitti Mestarien liigan välierien toisessa osaottelussa kotistadionillaan Barcelonan 4–0, mikä nosti sen kuin ihmeen kaupalla finaaliin yhteismaalein 4–3.
Viikko sitten pelatusta ensimmäisestä osaottelusta 3–0-voiton repinyt Barcelona lähti vierasotteluun mukavista asemista, mutta suli täysin Jürgen Kloppin suojateille.
Kolmen maalin takamatkan lisäksi Liverpoolin lähtötilanne otteluun oli muutenkin varsin hankala, sillä hyökkäysvahvuudesta puuttuivat lonkkavaivainen Roberto Firmino ja aivotärähdyksen viime viikonloppuna Valioliigan ottelussa saanut Mohamed Salah.
Englantilaisjoukkueen kirkkaimpien hyökkääjätähtien puuttuminen nosti Divock Origin avauskokoonpanoon, ja se kantoi heti hedelmää. Barcelonan maalivahti Marc-Andre ter Stegen torjui Jordan Hendersonin laukauksen Origin kannalta herkulliseen paikkaan, ja belgialainen iski lähietäisyydeltä kotijoukkueen 1–0-johtoon. Avausmaali jo ottelun seitsemännellä minuutilla antoi Liverpoolille parhaan mahdollisen alun.
Barcelonan maalitykki, ensimmäisessä osaottelussa verkkoa kahdesti heiluttanut Lionel Messi sai oivallisen paikan ensimmäisen jakson viime sekunneilla. Argentiinalainen sinkosi tuttuun tapaansa Jordi Alban syötön perään, mutta Liverpool-vahti Alisson onnistui estämään vaarallisen yrityksen.
Toiselle puoliajalle siirryttiin 1–0-tilanteessa Liverpoolin hyväksi.
Wijnaldum nousi vaihtopenkiltä Liverpoolin sankariksi
Toisella puoliajalla kotijoukkue sai lisää virtaa, kun Georginio Wijnaldum siirtyi kentälle Andrew Robinsonin tilalle. Hollantilainen nosti ottelun tempoa entisestään, ja viimeisteli 54. minuutilla Trent Alexander-Arnoldin keskityksen maaliin.
Vain kaksi minuuttia myöhemmin Wijnaldum nosti Liverpoolin 3–0-johtoon ja tasoihin yhteismaaleissa, kun hänen puskunsa upposi yläkulmaan.
Koko Anfieldin stadion pidätti hengitystään, kun Lionel Messi sai 66. minuutilla vapaapotkun läheltä rangaistusalueen rajaa. Laukaus kuitenkin iskeytyi päin muuria.
79. minuutilla Liverpool laittoi viimeisen niitin finaalipaikkaan, kun Alexander-Arnold höynäytti Barcelonan pelaajia ennen kulmapotkua poistumalla ensin kulmalipun luota. 20-vuotias englantilainen tekikin äkkikäännöksen ja antoi täydellisellä potkullaan Divock Origille vapauden iskeä ratkaiseva 4–0-voitto-osuma Barcelonan pelaajien ollessa aivan kuutamolla.
Barcelona haki viime minuuteilla hanakasti kavennusmaalia, joka olisi riittänyt viemään katalaanit finaaliin. Sitä ei kuitenkaan tullut ja hurmos valtasi Liverpoolin leirin.
Liverpoolin yllättävät sankarit, kaksi maalia mieheen tehneet Divock Origi ja Georginio Wijnaldum, onnistuivat tiukassa paikassa ja auttoivat nostamaan Liverpoolin Mestarien liigan finaaliin toisena vuonna peräkkäin.
Liverpool-manageri Jürgen Klopp oli tiistai-iltana iloinen mies.AOP
Liverpoolin finaalivastustaja ratkeaa keskiviikkona, kun Ajax ja Tottenham pelaavat välieränsä toisessa osaottelussa Amsterdamissa. Ajax voitti viikko sitten pelatun avausosan 1–0.
Mestarien liigan loppuottelu pelataan Madridissa 1. kesäkuuta.
– Ottelu oli ylitsevuotava. Pelaat ehkäpä tämän hetken parasta joukkuetta vastaan ja voitat päästämättä maalia. En tiedä, miten pelaajat sen tekivät. Uskomatonta, Liverpool-valmentaja Jürgen Klopp äimisteli finaalipaikan tuonutta 4–0-voittoa BBC:n mukaan.
– Tämä näyttää, mikä on jalkapallossa mahdollista. Upeaa, niin upeaa. Tällä seuralla on iso sydän ja tänä iltana se hakkasi hullun lailla.
Mohamed Salah, Jürgen Klopp ja Virgil van Dijk juhlivat voittoa.EPA
– James Milner itki kentällä pelin jälkeen, niin paljon tämä merkitsee meille kaikille, Klopp kertoi BT Sportsille.
Upea oli myös ratkaiseva neljäs maali. Liverpoolin Trent Alexander-Arnold huijasi kaikki nopealla kulmapotkullaan oltuaan ensin jo hiipimässä pois kulmalipulta. Divock Origi pääsi viimeistelemään vapaasti voittomaalin, yllätettyjen Barca-pelaajien keskeltä.
– Meidän oli oltava vakavissamme. Mutta oveluuttakin oli oltava. Barca puolustaa ennalta-arvattavat jutut hyvin. En itse nähnyt tuota kulmaa, näin vain pallon menevän maaliin. Kysyimme penkillä, mitä oikein tapahtui, Klopp selosti.
– Se oli uskomattoman nerokasta, Klopp hehkutti kulmapotkua.
Nuori laitapakki Alexander-Arnold tarttui hetkeen.
– Se oli pelkkää vaistoa. Näet mahdollisuuden... Ja kaikki muistavat tuon hetken, nuori mies myhäili.
Vaihdosta kentälle tullut Georginio Wijnaldum teki Liverpoolille kaksi maalia.
– Meitä epäiltiin ennen ottelua, eikä meidän uskottu onnistuvan. Me osoitimme jälleen kerran, että kaikki on mahdollista, Wijnaldum sanoi.
"Meillä on karmivia päiviä edessä"
Barcelonassa ei myhäilty. Vuosi sitten joukkue hukkasi puolivälierässä kolmen maalin etumatkan AS Romaa vastaan. Tämä oli varmaankin vielä pahempaa, jos mahdollista.
– Tuskallista, hyvin tuskallista. Toisena vuonna peräkkäin, Barcelonan luotsi Ernesto Valverde sopersi BBC:n mukaan.
Barcelona-tähti Lionel Messin ilme kertoo kaiken. EPA
Kotona vastaanotto ei ole sydämellinen.
– En tiedä, miten tämä vaikuttaa asemaani. Valmentajan on otettava vastuu.
– Tällaisen romahduksen jälkeen meille on muutama karmiva päivä edessä.
Liverpoolin voittoa tituleerattiin englantilaisissa medioissa ”Anfieldin ihmeeksi”. Liverpoolin uroteon arvoa nosti se, että joukkueen loukkaantuneet tähtihyökkääjät Mohamed Salah ja Roberto Firmino olivat sivussa.
– Usko tai älä, tämä tapahtui oikeasti. Liverpool on seurahistoriansa aikana yltänyt Euroopan kentillä mahtaviin tekoihin, mutta tämä on jotain muuta. Joukkueen tahdonvoima sai hengen salpaantumaan. 79 minuutin kohdalla modernin ajan eniten juhlituimmasta joukkueesta oli tullut kompastelevia ja vaeltelevia keltapaitaisia katsojia, hehkutti Guardian-lehti.
Daily Mail -lehden Martin Samuelin mukaan Liverpoolin tiistai-illan nousu oli parempi kuin vuoden 2005 Mestareiden finaalissa Istanbulissa. Liverpool nousi vuoden 2005 Istanbulin loppuottelussa AC Milania vastaan 0–3-tappioasemasta 4–3-voittoon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
– Tuntui siltä, että tämä oli se hetki, jota olimme odottaneet siitä lähtien, kun valmentaja Jürgen Klopp saapui Merseysidelle. Joukkueessa oli kaikkea mahdollista: henkeä, intohimoa, sisua, yhteenkuuluvuutta ja kunnianhimoa, Samuel suitsutti.
”Kohtalo”
The Telegraphin mukaan Liverpool ei olisi pystynyt tekemään kolmea maalia toisella puoliajalla, jollei se olisi ollut joukkueen tähtiin kirjoitettu kohtalo.
– Maanantai-iltana Manchester City tarrasi vahvasti kiinni Valioliigan mestaruuteen. Tiistaina näimme sitten Anfieldin vastauksen. Se oli yksinkertaisesti mahtavaa!
Independent-lehden mukaan Barcelonan kaato oli puhdasta fantasiaa.
Venäjä lähtee perjantaina alkavaan jääkiekon MM-turnaukseen nimivahvalla joukkueella, perinteisen kiekkomahdin jahdatessa mestaruutta viiden vuoden tauon jälkeen.
Keskiviikkona julkistetussa MM-ryhmässä ovat muun muassa Aleksandr Ovetshkin, Jevgeni Malkin, Jevgeni Kuznetsov sekä NHL:n pistepörssin voittanut Nikita Kutsherov. Kapteenina on Ilja Kovaltshuk.
Ovetshkin on kolminkertainen maailmanmestari, mutta lisää 33-vuotias NHL-tykki kaipaa.
– Haluan neljännen. Joukkue on erittäin hyvä, ja lähdemme Bratislavaan vain ja ainoastaan voittamaan (mestaruuden). Muita vaihtoehtoja ei ole, Ovetshkin jutteli Sport-Ekspress-sivustolle.
Omat haasteensa tähtiryhmällä on, sen tietää Venäjän päävalmentaja Ilja Vorobjev.
– Meillä on paljon lahjakkuutta, mutta meidän on luotava työteliäs joukkue. Pelkästään lahjakkuudella ei voita, joukkueena voittaa. Ja työllä, Vorobjev painottaa Sport-Ekspressille.
Venäjän joukkue MM-kisoihin:
Maalivahdit: Andrei Vasilevski, Aleksander Georgiev, Ilja Sorokin.
Hyökkääjät: Ivan Telegin, Aleksander Ovetshkin, Jevgeni Malkin, Sergei Andronov, Artiom Anisimov, Sergei Plotnikov, Mikhail Grigorenko, Jevgeni Dadonov, Ilja Kovaltshuk, Kirill Kaprizov, Nikita Kutsherov, Jevgeni Kuznetsov, Aleksander Barabanov, Nikita Gusev.
Suomalainen jääkiekkomaalivahti Antti Niemi pelaa ensi kaudella KHL:ssä Helsingin Jokereissa, kertoo Satakunnan Kansa. Vuonna 2010 NHL:n mestaruuden voittanut Niemi, 35, edusti tällä kaudella NHL:ssä Montreal Canadiensia ja torjui 17 ottelussa torjuntaprosentilla 88,7.
Niemen aisaparina Jokereissa torjuu ensi kaudella latvialainen Janis Kalnins.
Niemen siirtyminen Venäjän jääkiekkoliiga KHL:llään tarkoittaa, että Jokerit on purkanut sopimuksensa amerikkalaisvahti Ryan Zapolskin kanssa.
Lahden Pelicansista Pohjois-Amerikkaan vuonna 2009 siirtynyt Niemi voitti Stanley Cupin Chicago Blackhawksissa vuonna 2010. Niemi on ensimmäinen suomalainen maalivahti, joka on voittanut NHL-mestaruuden ykkösmaalivahtina.
Euroopan jalkapalloliitto Uefa värkkää Mestarien liigan muuttamista liigamaisempaan suuntaan, jossa mukana olisi myös liigasta putoaminen ja sinne nouseminen.
Suunnitelmissa on lähteiden mukaan neljä kahdeksan joukkueen lohkoa vuodesta 2024 eteenpäin, joten ottelumäärä lisääntyisi merkittävästi.
Lohkojen viidelle parhaalle taattaisiin varma paikka Mestarien liigan seuraavaan kauteen, riippumatta niiden sijoituksista kansallisissa liigoissaan. Tämä suosisi maanosan suurimpia seuroja, ja tekisi pienemmistä jalkapallomaista tuleville seuroille entistä vaikeampaa päästä osalliseksi rahakkaasta kilpailusta.
- Nyt on tärkeä muistaa, että mitään päätöksiä ei ole tehty. Tällä hetkellä meillä on vain ideoita ja mielipiteitä, Uefan puheenjohtaja Aleksander Ceferin painotti keskiviikkona.
Helsingin IFK:n Veikkausliigajoukkueen osake-enemmistö on siirtymässä sijoittajakaksikon, kiinalaisen Lucas Jin Changin ja moldovalaisen Andrei Zolotkon yhtiöiden omistukseen. Sama kaksikko omistaa Tanskan Superliigassa pelaavan Vejlen joukkueen. Ostajakaksikon neuvottelut HIFK Soccer rf:n kanssa ovat tällä hetkellä loppuvaiheessa ja puheenjohtajan mukaan päätökset nuijitaan pöytään toukokuussa.
– Rahallinen tarjous on olemassa ja sopimusta pyöritellään lakimiesten välityksellä. Tällä hetkellä neuvotellaan yhtiön johtamisesta ja asioista, joihin olemme valmiit suostumaan. kertoo HIFK Soccer rf:n puheenjohtaja Christoffer Perret.
Tanskalaisseura Vejlen pääomistajat, Jin ja Zolotko neuvottelevat yli 55 prosentin osakekannasta HIFK:ssa, se on sama kuin seuran viime syksyn suunnattu osakeanti. Summaltaan osakekauppa on miljoonaluokkaa.
– Tässä ei myydä nykyisestä osakannasta, vaan osakekantaa lisätään. HIFK Soccer rf:lle on tarkoitus jäädä vähintään 35 prosenttia osakkeista, jotta voisimme vaikuttaa tulevaisuudessa toimintaan yhtiön sisällä, valaisee puheenjohtaja Perret.
HIFK Soccer rf omistaa HIFK:n osakkeista tällä hetkellä hieman yli 81 prosenttia. Seuran hallitus perusteli osakeantia aiemmin tiukalla taloustilanteella.
– Tilanne on sama, haluamme seuraan kehitysrahaa, kuittaa puheenjohtaja Perret.
Lucas Jin Chang ja Andrei Zolotko tunnetaan myös entisinä pelaaja-agentteina, heistä Jin on välittänyt pelaajia kiinalaisiin joukkueisiin ja Zolotko Itä-Eurooppaan. HIFK:n fanit protestoivat huhtikuun lopulla Honka- ottelussa seuran nykyomistajien suunnitelmista myydä HIFK ulkomaalaisomistukseen.
Tuomas Sammelvuon valmentama Kuzbass Kemerovo on voittanut Venäjän lentopalloliigan mestaruuden. Venäjän Superliigaa viime vuosina dominoinut Zenit Kazan taipui keskiviikkona neljännessä finaalikohtaamisessa 1–3. Mestaruutta pääsee suomalaisista juhlimaan myös Lauri Kerminen, joka pelaa Kemerovossa liberona.
Neljännessä finaaliottelussa Kazan voitti ensimmäisen erän lukemin 25–21. Toisen ja kolmannen erän vei nimiinsä kotijoukkue Kemerovo pistein 25–19 ja 25–22. Kemerovo vei myös neljännen erän 25–23 ja pääsi näin juhlimaan mestaruutta.
– Tämä on ihme. Zenit on voittanut viime vuosina kaiken mahdollisen, Sammelvuo alleviivaa Yle Urheilulle mestaruuden merkitystä.
Sammelvuon mukaan joukkue on pelannut koko kauden tasaisesti ja pyrkinyt pelaamaan ottelu kerralla. Pudotuspeleihin joukkue sai vielä hyvän kuntopiikin.
– Meillä ei ole ollut tällä kaudella tavoitteita, olemme vain yrittäneet voittaa jokaisen pallon ja jokaisessa pelissä, Sammelvuo avaa joukkueensa pelimentaliteettia.
Kemerovo kukisti Kazanin vieraissa kahdessa ensimmäisessä finaaliottelussa luvuin 3–0 ja 3–1, mutta tiistaina joukkue hävisi 0–3. Sammelvuon mukaan joukkue oppi nopeasti tiistaisesta tappiosta.
– Tätä voittoa pohjustettiin eilen paljon. Adrenaliinitasot olivat tiistaina aivan liian tapissa. En saanut silloin joukkuetta siihen tilaan, mihin olisi pitänyt, Sammelvuo kertoo.
Keskiviikkona Sammelvuo sai kuitenkin piiskattua joukkueensa voittoon ja mestariksi, vaikka ensimmäisessä erässä Kazan otti ohjat.
– Meidän teema on ollut miettimättä mitään ja keskittyä pelaamaan hyvää lentopalloa. Lentopallo on hektinen peli, ei voi antaa adrenaliinin viedä koko ajan, Sammelvuo lisää.
Zenit Kazan voitti Venäjän liigamestaruuden viitenä vuotena peräkkäin. Joukkue on hallinnut viime vuosina suvereenisti myös Venäjän Cupia, Super Cupia ja CEV:n Mestarien liigaa. Viime keväänä Kuzbass Kemerovo sijoittui liigassa neljänneksi.
Sammelvuo nostaa mestaruuden korkealle, mutta ei halua kategorisoida saavutuksiaan erikseen.
– Kaikilla saavutuksilla paikkansa. Venäjän sarja on maailman kovimpia Italian kanssa. Arvostan tätä mielettömästi. Tämä oli mahtava kausi, Sammelvuo kertoo.
Sammelvuo toimii myös Venäjän miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentajana. Sammelvuo ei ehdi juhlia mestaruutta paria päivää enempää, koska miehen tie vie Moskovaan parin päivän päästä.
– Maajoukkue aloittaa hommat Moskovassa. Meiltä lähtee tästä joukkueesta leiritykseen neljä pelaajaa, Sammelvuo kertoo.
Päivitys kello 19.01: Tuomas Sammelvuon kommentit täydennetty.
Stig ombord, Änärikansa! Toisin sanoen tervetuloa kyytiin, taas mennään.
Kirje tulee tällä(kin) kertaa kotimaisemista Vancouverista, missä sää on hemmotellut kansalaisia jo parin viikon ajan. Toisin kuin Suomessa viikonloppuna, täällä on paistellut aurinko jo parin viikon ajan. Vancouver on kaupunki, joka saa aurinkoisena päivänä kyynisimmänkin kaupunkilaisen haukkomaan henkeään. Kun kaunista kaupunkia ympäröi aurinkoisena päivänä Tyynen valtameren lisäksi upeat vuorimaisemat, näky on aidosti henkeä salpaava. Eli naatitaan naatitaan!
Paikalliseksi laskemme tässä tapauksessa myös Seattlen tuossa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan eteläpuolella. Riippuen autojonoista rajalla, Seattleen ajaa Vancouverista noin kolmessa tunnissa. Seattle on hieno urheilukaupunki, joka elää ja hengittää ennen muuta NFL-joukkue Seahawksia (Go Hawks!). Baseball-joukkue Marinersia seurataan, mutta menestyksen osalta laihat vuodet ovat tehneet pesiksen osalta tehtävänsä.
Seattlen tarinaa ei kuitenkin voi kertoa mainitsematta NBA-joukkue SuperSonicsia. Koripallo on ollut kaupunkilaisille aina rakas asia, joten vuoden 2008 haavat ovat auki edelleen. Tuolloin Seattlelle rakas SuperSonics siirrettiin oklahomalaisten omistajien toimesta Oklahomaan – juuri, kun SuperSonics oli varannut itselleen sittemmin supertähtikategoriaan kasvaneen Kevin Durantin.
Starbucksin emerituspresidentti Howard Schultz omisti SuperSonicsin vuoteen 2006, mutta myi syvissä vesissä pitkään uineen seuran oklahomalaisten liikemiesten muodostamalle ryhmittymälle. Loppu on historiaa. Koripalloväki kaupungissa kokee edelleen tulleensa ryöstetyksi. Omistan muuten itsekin yhden hienon t-paidan aiheeseen liittyen. Paidassa on korin kuva ja alla puhuttelevan simppeli teksti: ”Robbed!”.
Seahawksin ja Marinersin lisäksi jalkapallo kiinnostaa Seattlessa. MLS-joukkue Seattle Soundersin futiskannattajia on monin paikoin kutsuttu liigan parhaiksi faneiksi. Aika näyttää, kutsutaanko Seattlen NHL-joukkueen faneja tulevaisuudessa liigan parhaiksi. Seattlesta nimittäin tulee syksyllä 2021 NHL:n toinen laajennusjoukkue kolmen vuoden sisään.
NHL:n 32. joukkueen taival on vasta alussa, mutta jotain uutisia on jo nyt tarjolla. Vuonna 1962 avatun, silloin Washington State Pavilion-nimellä tunnetun, KeyArenan suurremontti on nimittäin meneillään. Budjetit ja aikataulut ovat kuitenkin paukkuneet jo alkumatkalla. Alunperin budjetin piti olla 900 miljoonaa taalaa, mutta nyt arvio liikkuu 930 miljoonassa. Myös aikataulun kanssa ollaan jouduttu antamaan periksi.
Alkuperäisten suunnitelmien mukaan remontin olisi pitänyt valmistua loppuvuonna 2020, mutta nyt tähtäin on kesäkuun alussa 2021. NHL on kaavaillut Seattlelle järjestettäväksi sekä laajennusdraftia että NHL:n varsinaista varaustilaisuutta kesäksi 2021, mutta nyt myös näiden kanssa on jouduttu nostamaan kissa pöydälle.
NHL:n varakomisaari Bill Daly tosin totesi menneellä viikolla Seattle Timesissa, että hätää näiden suhteen ei ole, NHL tarkkailee tilannetta rauhassa. Pienistä viivästyksistä huolimatta omistajataho on halliremontista niin sanotusti pähkinöinä. Vanhan areenan katto toimii Seattlessa maamerkkinä, joten 19 miljoonaa kiloa painavaan hattuun ei kosketa. Mutta muuten kaikki – kirjaimellisesti - sisältä on revitty riekaleiksi uuden tieltä. Lisäksi paikalliset jormapiisiset kaivavat maata vanhan alta vielä viitisen metriä lisää, jotta tilaa syvyyssuunnassa syntyy lisää.
Jo aiemmin syvällä maannut areena tulee olemaan jopa 17-18 metriä maanpinnan alapuolella. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun katsoja tulee aikanaan uudelle hallille, sisäänkäynnit ovat poikkeuksellisesti yläkatsomon tasolla.
Seattlen NHL-joukkueen muuten omistaa amerikkalainen miljardööriliikemies David Bonderman yhdessä muun muassa elokuvatouhuistaan tunnetun Jerry Bruckheimerinkanssa. Bonderman omistaa osan myös NBA-joukkue Boston Celticistä. Mukana on myös Tim Leiweke, joka toimi aiemmin Toronto Maple Leafsin, Toronto Raptorsin ja Toronto FC:n omistavan Maple Leafs Sports & Entertainmentin (MLSE) toimitusjohtajana.
Leiweken perustama Oak View Group sen sijaan on Los Angeles-taustainen urheilubisnesyritys, joka on Seattlen halliremontin takana – remontti muuten rahoitetaan kokonaan yksityisellä rahalla, mistä annamme papukaijamerkin Seattlelle! Leiweke on nopealla tahdilla laajentanut urheilubisneksiään. Los Angelesissa asuva Leiweke on mukana rakentamassa myös New York Islandersille uutta hallia New Yorkiin, ja Texasin yliopistolle yli 300 miljoonan pytinkiä Austiniin.
Massimies!
Summa summarum: Seattle on fantastinen urheilupitäjä, joka tulee helposti kannattelemaan myös jääkiekon. Seattlen mukaantulo tuo lisäksi mantereen luoteisosaan mukavaa paikalliskapinaa Vancouverin ja Seattlen välille. Ja palatakseni koripalloon: se palaa vielä Seattleen! Sen jälkeen Seattlesta voidaan puhua New Yorkin ja Chicagon kaltaisena urheilupitäjänä.
Puheenaihe nyt: Videot syyniin!
AOP
Sitten NHL:n pudotuspeleihin.
Videot puhuttavat. Viimeistään kesällä lajiväen on käytävä keskustelua siitä, mitä videoilta jatkossa katsellaan ja mitä ei. Pudotuspelien kaksi ensimmäistä kierrosta ovat nostaneet esiin tilanteita, joiden on johdettava muutoksiin. Tuntuu jokseenkin hölmöltä, että sentin paitsiota voidaan tuijottaa videolta kymmenen minuuttia, mutta samaan aikaan muikkuverkoista pudonneella kiekolla tehty maali voidaan hyväksyä, koska sitä ei saa tarkastaa nauhalta.
Columbus siis teki Bostonia vastaan maalin, missä kiekko kimposi päätyverkkoihin ja sieltä takaisin jäälle. Kahdeksan tuomarisilmää ei kuitenkaan nähnyt kiekkoa päätyverkossa, joten vihellystä ei kuulunut ja maali hyväksyttiin, koska säännöt eivät mahdollistaneet tilanteen tarkastamista videolta. Toinen ongelmakohta on päähän kohdistuvat taklaukset – tai suuret rangaistukset.
Vegas Golden Knights on pudotuspelien sijaan tällä hetkellä golfkentillä, koska tuomarit eivät voineet tarkistaa, johtuiko San Josen Joe Pavelskin verenvuoto päästä rikkeestä vai vahingosta. Tuomarit laittoivat syyttömän Cody Eakinin suihkuun ja San Jose kiitti kolmella peräkkäisellä ylivoimamaalilla marssien lopulta sarjasta jatkoon.
Maanantaina Bostonin Charlie McAvoy taklasi törkeästi Columbuksen Josh Andersonia päähän, tuomio? Kaksi minuuttia. Nopeutuneessa pelissä tuomareiden työ on äärimmäisen vaikeaa, joten ehkä sitä pitäisi hieman helpottaa ottamalla videot käyttöön sellaisissa tilanteissa, missä tehdään aidosti suuria ratkaisuja. Etenkin pudotuspeleissä edellä mainitut tilanteet aiheuttavat suurta draamaa, koska tuomioilla on lopputuloksen kannalta suuri vaikutus.
Mitä sanoo Carolinan Sebastian Aho?
– Voisi olla hyvä idea, että näitä suurempia juttuja saisi katsella videoita. Mun mielestä videoita voisi käyttää enemmän, kunhan se ei mene siihen, että jokaista jäähyä aletaan syynätä. Näissä isoissa peleissä tuollainen yksi ratkaisu voi kääntää koko sarjan, eikä toisaalta tuollaisen jäähytilanteen katseluun välttämättä niin paljon aikaa mene, Aho vastaa.
– Toki näissä pitää aina muistaa sekin, että ajatus on hyvä, mutta miten sitten se toteutus, Aho lisää.
Toisaalta voi myös kysyä, toisiko videoiden lisäkäyttö tuomareiden toimintaan vastuunsiirtelyä. Ajoittain nytkin tuntuu siltä, että suuria jäähyjä jätetään viheltämättä, koska alitajunnassa on ehkä ajatus kurinpitoelimestä paikkaamassa jäällä annettua kevyempää tuomiota. Pitäisikö tuomareille palauttaa oikeus olla joskus väärässä, ehkä silloin kovienkaan ratkaisujen tekemistä pelitilanteessa ei pelättäisi, kuten nyt. Ilmapiiri tuomaroinnin ympärillä on armottoman tuomitseva, eikä vähiten kiitos NHL:n.
Toisaalta on oikein, että tuomareidenkin toimia tarkkaillaan ja lopussa viheltävät parhaat, mutta silti NHL:n toiminta etenkin San Josen ja Vegasin fiaskon ympärillä oli anteeksiantamatonta. Vaikka se siirsikin ottelussa viheltäneen kaksikon sivuun, jonkun olisi pitänyt tulla pitämään myrskyn silmään joutuneiden raitapaitojen puolia. Sen sijaan julkisuuteen pamahti NHL:n Vegasille esittämä anteeksipyyntö, mikä vain alleviivasi tuomareiden suolausta.
Hienosti meni!
Miten siis maanantaina Kelly Sutherlandin olisi pitänyt uskaltaa heittää Charlie McAvoy suihkuun? Totta kai olisi pitänyt, mutta kun kyseessä kuitenkin on ajatteleva ja tunteva ihminen, takaraivossa todennäköisesti kummitteli San Josen tapahtumat kahden viikon takaa. Aiheeton suihkukomennus saattaisi tietää omien töiden loppumista tämän kevään osalta.
Tuomarit eivät tällä hetkellä saa tukea edes omilta pomoiltaan, joten onko ihme, että paineen alla tulee limboja? Mitä fifty-fifty-tuomioihin tulee, mieluummin vajarit kuin överit, jos töitään haluaa jatkaa.
Aho haluaisi palauttaa tuomareille mahdollisuuden epäonnistumisiin.
– Totta kai tuomaritkin tekevät virheitä, ihmisiä he ovat siinä, missä muutkin. Siinä missä joku pelaaja tekee jonkin karmean kiekonmenetyksen, tuomari näkee jonkin tilanteen väärin. Kaikki tekevät virheitä jäällä ja kyllä pelaajat sen hyvin ymmärtävät. Totta kai se joskus siinä tilanteessa harmittaa, kun väärä tuomio tulee sinua vastaan, mutta isossa kuvassa jokainen pelaaja ymmärtää, että tuomaritkin tekevät virheitä.
– Näissä peleissä ne virheet vain tuntuvat niin dramaattisilta. Kun isolla tunteella pelataan ja seurataan, niin se herättää tunteita ja niin se pitää ollakin. Mutta en mä silti ehkä joka tilannetta alkaisi videolta tuijottaa.
Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe.
Trendejä ja taktiikkaa: Kuolema kuittaa univelat
AOP
Usein puhutaan levon tuomasta edusta uusien sarjojen alla, siitä miten aiemmin edellisen sarjan katkaissut joukkue pääsee uuteen tuoreempana. Käytännössä välipäivillä on kuitenkin vähemmän merkitystä, mitä ehkä ajattelemme. Vai miten on selitettävissä, että viikon tauon saaneet Columbus ja New York Islanders ovat lomilla – ja joukkueiden toimesta, jotka tulivat sarjaan yhden välipäivän turvin seitsemän ottelun kapinoista.
Carolina joutui tappelemaan Washingtonin kanssa seitsemän ottelua, samoin Boston Toronton. Silti selkeästi enemmän levänneet joukkueet lähtivät lomille. Lisäksi esimerkiksi Colorado sai viiden ottelun Calgary-sarjan jälkeen neljä päivää enemmän lepoa kuin seitsemän ottelun sarjan Vegasin kanssa paininut San Jose. Jos San Jose voittaa huomenna, taas yksi levänneempi joukkue lähtee lomille.
– Ei pelejä pelkällä levolla voiteta, Sebastian Aho aloittaa.
– Niin moni asia vaikuttaa siihen, miksi voitat jonkun ottelun. Tietenkin, jos tulet ensimmäiseen peliin levolta ja vastustaja suoraan edellisestä sarjasta, täytyy pitää huolta, ettei ole kauheassa ruosteessa. Me tulimme Islanders-sarjan ensimmäiseen otteluun suoraan tunteellisesta Washingtonin seiskapelistä, ja siltä se näyttikin. Hyvin kuitenkin taisteltiin, Aho jatkaa naurahtaen.
Paras esimerkki pelituntuman merkityksestä nähtiin keväinä 2011 ja 2012. Boston ja Los Angeles pelasivat mestariksi tuolloin kolmen seitsemän pelin sarjan kautta. Etenkin hiekkapaperilätkää pelanneen Kingsin mestaruus kesällä 2012 oli vähintäänkin vakuuttavan raastamisen tulos. Tie finaaleihin kulki 21 pudotuspelin kautta, ja neljästi mentiin jatkoille.
Samaan aikaan kuitenkaan kukaan ei halua kiristää ruuvia liikaa.
– Juuri näin. Kyllä jokainen sitten kuitenkin mieluummin ottaa sen levon. Siinä, kun on vielä jotakin pieniä vaivoja, niin saa itsensä kuntoon.
Otetaan poikki tähän. Yleensä keskellä pelaava Aho vältteli toisella kierroksella aloituksia, onko mies itse kunnossa muutaman päivän levon jälkeen?
– Joo joo, kunnossa ollaan, Aho heittää niin että virnistys tulee puhelinlankoja pitkin Brittiläiseen Kolumbiaan.
Jokainen tulkitkoon itse.
Takaisin asiaan. Miten Carolina itse on halunnut käyttää lepopäivät hyödykseen, ja ennen muuta, miten pelituntuma säilytetään?
– Otettiin sarjan jälkeen pari päivää ihan lepoa. Sen jälkeen on treenattu lujaa. Tällaiset tauot on hyviä siinä mielessä, että päästään käymään läpi asioita, joita ei olla kuukauteen päästy harjoittelemaan, esimerkiksi ylivoimaa. Se, miten rytmi säilyy, siihen on paha sanoa absoluuttista totuutta. Kova pelinomainen treenaaminen on yksi asia. Me on onneksi menty kovaa koko kausi harjoituksissa, joten se tulee luonnostaan.
Levon ja pelituntuman välinen keskustelu on ikuisuuskeskustelu, johon tuskin on olemassa absoluuttista oikeaa vastausta. Kenenkään ruuvia ei voi kiristää loputtomiin, mutta ruoste etenkin sarjan alussa saattaa sekin maksaa isosti. Ja, kuten Aho totesi, lopputulemaan vaikuttaa viime kädessä niin moni asia, ettei yksinään rasituksen määrällä voi selittää otteluiden lopputuloksia.
Viikon paparazzi: Viikon fistbump!
Viikon paparazzi on suttuinen otos televisiokuvasta. Mielestäni – ja omista lähtökohdistani – kuitenkin mielenkiintoinen sellainen. Siinä nimittäin lyövät kättä, tai nyrkkiä, Coloradon maalivahtivalmentaja Parkkilan Jussi Tampereen Hervannasta sekä seuran GM ja elävä jääkiekkolegenda Joe Sakic Vancouverin Burnabysta Coloradon jatkoaikavoiton jälkeen.
Niin se on maailma pieni, että niin eri lähtökohdista ja niin eri taustoista tulevat ihmiset voivat kohdata jonkin asian tiimoilta aivan siellä maailman absoluuttisella huipulla. Tämä on itselleni merkittävä kuva myös siinä mielessä, että minä satuin asumaan Parkkilan Jussin alakerrassa Hervannassa jonkin tovin joskus 90-luvun alkupuolella. Samoja ulkojäitä on siis Jussin kanssa hinkattu satoja ja tuhansia tunteja Ahvenisjärvellä.
Itse a-Ruotsin vuoksi keskustassa koulua käyneenä vastustin jyrkästi Hervantaan muuttoa, joten kieltäydyin heti alkuun tutustumasta Hervannassa kehenkään. Jussi taitaa olla ainoa, kenet tiedän niiltä vuosilta nimeltä.
Vaikka meistä ei kumpikaan ole mikään Connor McDavid, niin mielestäni yhdestä kerrostalosta kaksi jätkää NHL-maailmaan, on ihan kohtalainen suoritus. Oli sitten titteli vaikka pleksinpesijä. Hyvä Hervanta! (Vastustan muuttoa sinne myös jatkossa).
Voittavaa tekemistä: Voitto toimistolla!
AOP
Carolinasta on puhuttu tänä keväänä paljon, joten puhutaan hieman lisää, tällä kertaa jään ulkopuolelta. Voittavia suorituksia on nimittäin tehty Raleighissa viime vuosina muuallakin kuin jään tasolla – siitäkin huolimatta, että omistaja- ja GM-kuviot olivat vielä vuosi takaperin täysin levällään. Ja vaikka ensi kauden menestyksestä jään tasolla ei ole takuita, toimistolla ollaan tehty paljon hyviä asioita tulevaisuutta ajatellen.
Nyt puhutaan siis pelaajasopimuksista.
Carolina oli tällä kaudella NHL:n halvin joukkue ja silti se rynni konferenssifinaaleihin. Eikä tilanne ole huono jatkossakaan, sillä monet nuorista avainpelaajista on sidottu seuraan halvoilla, osa myös pitkillä sopimuksilla. Esimerkiksi Teuvo Teräväisen kesään 2024 solmima 5,4 miljoonan taalan sopimus on kuin lottovoitto, mikäli Teräväinen säilyttää tasonsa. Hyvänen aika, kuinka moni leipoo NHL:ssä 70 pistettä viidellä miljoonalla?
Minnesotasta hankittu Nino Niederreiter, 26, omaa eväät 30 maalin pelaajaksi Ahon vierellä, sopimus? Vuoteen 2022 reilulla viidellä miljoonalla. Puolustuksessa tällä kaudella läpimurtonsa tehneen 25-vuotiaan Jacob Slavinin 2025 asti ulottuva 5,3 miljoonan lappu on loistava. Saman ikäinen Douggie Hamilton on sidottu 5,75 miljoonalla kesään 2021. Calvin DeHaan vuoteen 2022 reilulla neljällä miljoonalla, Brett Pesce, 24, vuoteen 2024 niin ikään neljällä.
Kaikki nämä pelaajat ovat oikeastaan vasta tulossa parhaaseen ikään.
Sitten on vielä loistavan tulokaskauden pelannut Andrei Svetshnikov, joka operoi vielä kaksi vuotta alle miljoonan tulokasdiilillä. Sebastian Aho tulee toki saamaan tulevana kesänä maistuvan sopimuksen, mutta siitäkin huolimatta pohjat huomiselle on rakennettu erinomaisen taloudellisesti. Carolinalla jos jollakin on eväitä rellestää kesän vapaiden agenttien markkinoilla, jos halua ja halukkaita riittää.
Sanoisin, että voittavaa tekemistä toimiston puolella.
Suomi-nurkka: Siipiä ja olutta Hintzille!
AOP
Suomi-nurkassa lopuksi lyhyt ylistyslaulu Roope Hintzille. Aivan uskomaton soturi on nimittäin tämä Tampereen mies. Ensinnäkin voidaan todeta, että Hintz oli kokonaisuutena St. Louis-sarjan parhaita pelaajia, aivan heittämällä. Ilves-kasvatti oli pelin ytimessä jatkuvasti, oli sitten kyse hyökkäys- tai puolustuspelaamisesta.
Ehkä sen suurimman vaikutuksen teki kuitenkin pelaaminen ilman kiekkoa. Vaikka Hintzin nopeus nousee tämän pelaamisessa helpoiten esiin, tämä on äärimmäisen älykäs pelaaja myös ilman kiekkoa. Hintz tuntuu olevan omalla alueella aina oikein sijoittunut ja hyvin usein myös laukaisulinjoilla, mikä näkyy suoraan blokkitilastoissa. Etenkin kuutosottelussa tamperelainen blokkasi muutaman kovan kudin – ottelun jälkeen tämä kävelikin jalkatuen kanssa.
Kipu ei kuitenkaan ollut lannistanut Hintzin mieltä, vaan tämä jatkoi laukausten blokkausta seiskapelissä. Vaikka jalka oli varmasti hellänä edellispelin osumista, suomalaishyökkääjä iski samaa jalkaa hirmuisten lämärien eteen jälleen tiistaina. Kun tähän omistautumiseen yhdistetään uskomaton nopeus, kyky luoda omalla tekemisellä maalipaikkoja ja olla ylipäätään alati vaarallinen, kokonaisuus nousi huimalle tasolle.
Roope Hintz nousi viimeisen kuukauden aikana puheenaiheeksi läpi Pohjois-Amerikan, eikä todellakaan syyttä. Nyt ei nimittäin puhuta ainoastaan hienoista maaleista tai jalkakynistä, vaan huippuluokan kuudenkymmenen metrin pelaamisesta maailman parhaiden keskellä. Suoritus on vielä syyskaudella Texas Starsia edustaneelta tamperelaiselta kertakaikkisen upea. Ehkä Hintz on yhdet siivet ansainnut kotiin palattuaan – ehkä jopa oluen kera.
Sellaista tällä kertaa. Kiitos palautteista, risuista ja ruusuista sähköpostissani, arvostan jokaista lähestymistä. Antakaa postilaatikon kolista jatkossakin, kiitoksia, kritiikkiä ja juttuehdotuksia otetaan nöyränä vastaan jatkossakin.
HIFK:n maalivahdin Arnold Origin viikko on ollut tavallista tapahtumarikkaampi. Keskiviikkona hän torjui Daniel Sjölundin rangaistuspotkun IFK Mariehamnia vastaan Veikkausliigassa. Tiistaina vahvasti kentällä eläytyvä 35-vuotias maalivahti jännitti puolestaan television ääressä.
Arnold Origin serkku Divock Origi teki kaksi maalia, kun Liverpool nousi uskomattomien käänteiden jälkeen 4–0-voittoon Barcelonasta ja saavutti toisen perättäisen Mestarien liigan finaalipaikan.
– Se oli uskomatonta, sitä on vaikea kuvailla. Juttelimme ennen peliä, hän oli aika positiivinen, Origi kertoi Yle Urheilulle 1–1 päättyneen IFK Mariehamn -ottelun jälkeen.
Origi teki elintärkeän voittomaalin myös viime lauantaina, kun Valioliigan mestaruudesta yhä taisteleva Liverpool kaatoi Newcastlen 3–2. Mohamed Salahin ja Roberto Firminon loukkaantumiset avasivat Origille paikan avauskokoonpanoon Mestarien liigan välierään.
– Puhuimme siitä, että hän tulee olemaan ratkaiseva pelaaja. Oli uskomaton tunne nähdä sen toteutuvan. Olen todella iloinen hänen puolestaan.
Divock Origi oli yksi Liverpoolin sankareista 4–0-voitossa Barcelonasta.AOP
Serkukset ovat todella läheisiä. He olivat yhteydessä myös dramaattisen Mestarien liigan ottelun jälkeen, mutta vain tekstiviestein.
– Ääneni oli mennyttä. Käytän ääntäni paljon kentällä, joten minun täytyi säästää sitä tähän otteluun. Nyt aion soittaa hänelle, hänen täytyy kertoa mitä tapahtui, koska se oli surrealistista. Aiomme pitää mukavan keskustelun ja nauttia, Origi sanoi.
Täksi kaudeksi HIFK:n paitaan siirtynyt Arnold Origi on pelannut 29 maaottelua Kenian paidassa, mutta hänellä on myös Norjan kansalaisuus. Maalivahti on pelannut suurimman osan urastaan Norjassa ja puhuu kieltä sujuvasti. Myös serkku Divock on vieraillut vuonomaassa, edellisen kerran viime syksynä.
– Hän pitää luonnosta, joten hän tuli ja teimme roadtripin. Juttelimme vain Norjan rauhallisessa luonnossa. Se oli Divockille hyvä tapa rentoutua. Hänellä oli vaikea jakso, kun peliaikaa ei tullut ja hän oli ulkona Belgian maajoukkueesta, HIFK-vahti muistelee.
Origin peliaika Liverpoolista on ollut rajallista keväälläkin, mutta vähäiset minuuttinsa hän on käyttänyt todella tehokkaasti. Kenties siitä on osin kiittäminen Norjan kaunista luontoa ja ymmärtäväisen serkun tukea.
– Hänelle oli tärkeää jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää jalkapalloa. Tiedän, miltä tuntuu, kun ei pääse pelaamaan. Se oli paras matka, jonka olemme tehneet yhdessä, ja teemme sen ehdottomasti uudestaan, Arnold Origi päättää.
Judd Trump on snookerin uusi maailmanmestari. Bristolilainen pokkasi MM-tittelin ensi kertaa 29-vuotiaana ja sai suvereenista esityksestään myös snookerhistorian suurimman rahapalkinnnon, lähes 585 000 euroa. Samalla Trumpista tuli vasta toinen 2010-luvulla mestaruuden voittanut kaksikymppinen. Edellinen oli Neil Robertson, joka sai nimensä MM-pyttyyn 28-vuotiaana 2010.
Kaksikymppiset ovat siis vihdoin nousemassa haastamaan vanhempaa, 1990-luvulla valtaan noussutta ikäpolvea, ja laji voi vauraana paremmin kuin koskaan? Väärin.
Isossa kokonaiskuvassa snookerin MM-turnauksessa ei muuttunut mikään. Kun MM-turnauksen 32 pelaajan pääsarja alkoi Sheffieldin Crucible-teatterissa, mukana oli 11 alle 30-vuotiasta pelaajaa. Heistä kahdeksan lensi laulukuoroon heti avauskierroksella, eikä neljän parhaan joukkoon selvinnyt muita kuin elokuussa kolmikymppisiään viettävä Trump. Edellisen kerran MM-turnauksessa neljän parhaan joukossa on ollut kaksi kaksikymppistä 2011. Ei siis mitään uutta snookerrintamalla.
Turnauksessa nähtiin toki kaksi tuhkimotarinaa, kun pitkät uransa ilman voittoja tahkonneet David Gilbert ja Gary Wilson rynnivät tiensä sensaatiomaisesti välieriin. Gilbert teki tempun 37- ja Wilson 33-vuotiaana. Kun mukaan lasketaan finaalin edennyt John Higgins, 43, välieräpelaajien keski-ikä oli 35 vuotta. Se on sama kuin voittajilla kauden 20 rankingkisassa.
Menestyjien ikäjakaumaa tarkastellessa voi huoletta sanoa, että snookerissa on tapahtunut massiivinen muutos: 35-vuotiaana menestyminen ei käytännössä tullut kuuloonkaan, kun kelataan ajassa kauteen 1993–93. Tuolloin Vuonna 1975 syntyneet pojat (The 1975 Boys) eli Higgins, Ronnie O'Sullivan ja Mark Williams löivät läpi ja 1980-lukua hallinnut Steve Davis alkoi saada lajiväen silmissä senioripelaajan piirteitä. Kausina 1993–2000 Davis oli ainoa, joka pystyi voittamaan rankingturnauksen 35-vuotiaana tai vanhempana – voittaessaan Walesin avoimet 1993 ja 1994 hän oli 36- ja 37-vuotias. Tuon ajan Davis olisi kuitenkin sulautunut nykysnookerissa voittajien joukkoon.
22-vuotias John Higgins juhlimassa ensimmäistä maailmanmestaruuttaan 1998. Skotti on nostanut voittopyttyä myös vuosina 2007, 2009 ja 2011.imago sportfotodienst / All Over Press
Selvät syyt
On aiheellista kysyä, miksi menestyjien ikäkäyrä on lähtenyt jyrkkään nousuun sitten 1990-luvun. Miksi jo 43- ja 44-vuotiaista legendoista O'Sullivan voitti vielä päättyneellä kaudella kolme rankingturnausta, Williams yhden ja Higgins ylsi kahteen finaaliin?
Vastaus löytyy kahdesta tekijästä: kilpailusysteemistä ja lajikulttuurista.
Kun edellä mainittujen ihmepoikien ikäluokka debytoi kirkkaissa valoissa, ammattilaisuudessa elettiin avointa aikakautta. Kuka tahansa pystyi ostamaan ammattilaisoikeuden muutamalla sadalla punnalla ja aloittamaan portaiden kiipeämisen kohti lajin kärkeä. 1990-luvun pelijärjestelmässä tulokkaiden vastustajat tulivat ensin pahnan pohjalta ja vastus koveni voittojen myötä. Koska pro-pelaajan statuksen osti vuosittain 600–700 pelaajaa, pohjalta lähteneet O'Sullivan, Higgins ja Williams joutuivat pelaamaan lukuisia karsintaotteluita päästäkseen rankingturnausten pääsarjoihin.
Esimerkiksi O'Sullivan pelasi debyyttikaudellaan 1992–93 yhteensä 112 ammattilaisottelua, joista hän voitti 94. Myös seuraavalla kaudella debytoinut Suomen Robin Hull voitti 56 pelaamastaan ottelusta 44. O'Sullivania ja Hullia yhdistää se, että molemmat ovat voittaneet alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden: O'Sullivan 1991 ja Hull vuotta myöhemmin.
Ammattilaisuriensa alussa molemmille tuli tutuksi Blackpoolin Norbreck-hotelli, jossa järjestettiin kesällä karsinnat tulevan kauden kaikkiin rankingkisoihin. Hullin tie ei auennut yhteenkään pääsarjaan, vaikka hän voitti muun muassa kymmenen ottelua Grand Prix -turnauksen karsinnoissa. Sen sijaan O'Sullivan selvitti tiensä kuuden rankingkisan pääsarjaan, mutta niistä viidessä hän putosi heti ensimmäisellä kierroksella.
Ronnie O'Sullivan löi läpi marraskuussa 1993, jolloin hän voitti UK Championship -turnauksen 17 vuoden ja 358 päivän ikäisenä. O'Sullivan menestyy edelleen ja on vieläkin snookerhistorian nuorin rankingturnauksen voittaja.Associated Newspapers/REX/All Over Press
Pelimäärät romahtaneet
Seuraavaksi tullaan snookerin nykypäivän suurimpaan ongelmaan: pelimääriin. Kun alle 21-vuotiaat maailmanmestarit O'Sullivan ja Hull kasvoivat ammattilaissaappaisiin kipuamalla asteittain kohti kärkeä, nykymestarit ja muut lahjakkuudet joutuvat pelaamaan suurella todennäköisyydellä välittömästi huippupelaajia vastaan. Väliportaat ovat poissa.
Ammattilaiskiertueelle kelpuutetaan enää 128 pelaajaa, ja muutamaa poikkeusturnausta lukuun ottamatta kaikki aloittavat kisan samalta viivalta. Ainoa erottelu tehdään siinä, että kunkin turnauksen alussa 64 parhaalle pelaajalle arvotaan vastustaja rankinglistan pohjalta, siis sijoilta 65–128. Näin ollen kiertueen untuvikolla on heti ensimmäisellä kierroksella 25 prosentin mahdollisuus saada vastaansa pelaaja, joka on maailmanlistalla 16 parhaan joukossa. Ja kertauksena vielä: päästäkseen samaan O'Sullivan ja Hull olivat tahkonneet debyyttikaudellaan jopa yli kymmenen karsintaottelua.
Ero näyttäytyy silmiinpistävänä, kun tarkastellaan viime vuosien alle 21-vuotiaiden maailmanmestareita ja heidän tulokaskausiensa ammattilaissaldoa. Vuoden 2017 ykkönen Fan Zhengyi saalisti tulokkaana 18 ottelustaan vain kaksi voittoa, eikä yksikään juniorien MM-kultamitalisti ole selvittänyt avauskauttaan voittamalla otteluistaan yli puolta sitten kauden 2012–13. Kyseisen kauden jälkeen ammattilaiskiertueelle lanseerattiinkin juuri edellä mainittu yhteinen lähtöviiva 128 pelaajalle.
Kyse ei ole siitä, etteivät nykypäivän nuoret pelaajat olisi lahjakkaita. Esimerkkinä piilevästä potentiaalista käy James Cahill, joka järjesti yhden snookerhistorian kovimmista paukuista tämänvuotisessa MM-turnauksessa. 23-vuotias passitti avauskierroksella katsomoon itsensä O'Sullivanin, vaikka hän on pelaajastatukseltaan amatööri. Cahill pääsi MM-karsintoihin ainoastaan villin kortin ansioista. Snookerissa taso on nykyisin niin kova, että tämän kokoluokan yllätykset ovat mahdollisia. Näin ei ollut 1990-luvulla, kun Stephen Hendry voitti seitsemän MM-kultaa.
Snookerlegenda Ronnie O'Sullivan, 43, kärsi MM-kisojen avauskierroksella shokkitappion amatööri James Cahillille, 23.imago sportfotodienst / All Over Press
Cahill on yksi 2010-luvun lahjakkaimmista snookeristeista, mistä kielii muun muassa alle 21-vuotiaiden Euroopan mestaruus vuodelta 2013. Tittelillä hän pääsi ammattilaiskiertueelle, jolla hän pystyi kuitenkin voittamaan tulokaskaudellaan vain yhden ottelun. Pudotus takaisin amatööriksi tapahtui kauden 2015–16 jälkeen.
Silti O'Sullivan ei ollut Cahillille uran ensimmäinen iso päänahka, vaan nuorukainen on ehtinyt jo voittaa tähdistä muun muassa Mark Selbyn, Ding Junhuin ja Shaun Murphyn. Jokaista voittoa on kuitenkin seurannut välittömästi tappio seuraavalla kierroksella, eikä MM-turnaus tehnyt poikkeusta. Cahill koki toisella kierroksella 12–13-tappion Stephen Maguirelle.
Lajikulttuuri siistiytynyt
Miksi Cahillilta ja muilta lahjakkuuksilta puuttuu tasaisuus?
Tullaan lajikulttuuriin. Kun snooker löi läpi 1970- ja 1980-luvulla, pelisalit tunnettiin häymisestä ympäristöstään, jota verhosivat tupakansavu ja alkoholin tuoksu. 1990-luvulla päihteet poistuivat kuvasta, mutta saleilla oli edelleen vallalla vahva uhkapelikulttuuri. Uhkapelimaailman rosoisessa ympäristössä 2010-luvulla menestyvistä ”dinosauruksista” marinoitui nykynuoria aamupalakseen syöviä tappokoneita. Iäkkäimmistä pelureista Joe Perry, Mark King ja Anthony Hamilton ovat päässeet maistamaan ensimmäistä rankingturnausvoittoaan nelikymppisinä – siis kun debyytistä on ehtinyt vierähtää yli 20 vuotta. Myös Hull juhli ensimmäistä ammattilaisvoittoaan, vuoden 2016 Shoot-Outia, 41-vuotiaana.
Uhkapelien vaihtuminen kliiniseen akatemiaympäristön on tehnyt snookerista salonkikelpoisen ja televisiossa suursuosiota nauttivan biljardipelin, mikä on pitkällä tähtäimellä pelille pelkästään hyvä asia. Samaan hengenvetoon snookerissa valtaa käyttävän kattojärjestön World Snookerin olisi kuitenkin myönnettävä, että muutoksen keskellä amatööri- ja ammattilaispelaajien välinen kuilu on kasvanut valtavaksi, lajin tulevaisuuden kannalta suorastaan kestämättömäksi.
World Snooker on jossain määrin tiedostanut ongelman. Se lanseerasi päättyneelle kaudelle amatööreille kymmenen kisan haastajakiertueen (Challenge Tour), jossa pääpalkintona oli ammattilaisoikeus pääkiertueelle kahdeksi kaudeksi. Paikat menivät Brandon Sargentille, 21, ja David Gracelle, 34. Heidän takanaan lähimpänä tikettiä olivat iältään 27, 43 ja 48.
Pääosa kiertueelta pudonneiden ammattilaispaikoista (16 kappaletta) täytetään kauden jälkeen pelattavissa Q School -karsintaturnauksissa, joita on pelattu keväästä 2011. Tuolloin artikkelissa jo esiintyneet Gilbert ja Hull olivat ensimmäisten joukossa lunastamassa takaisin menettämäänsä kiertuekorttiaan – Gilbert 29- ja Hull 36-vuotiaana.
David Gilbertin läpimurto kansainväliseen kärkeen tapahtui 37-vuotiaana. MM-menestyksen lisäksi hän ylsi helmikuussa Saksan Masters-turnauksen finaaliin.Ullstein Bild / All Over Press
Sittemmin moni nuori on läpäissyt karsintaseulan, mutta kun 2010-luvulla ammattilaisena debytoineiden nuorten tuloksia tutkitaan kylmän analyyttisesti, todellisuus ei ole kaunis. Kun mittariksi otetaan murtautuminen pysyvästi maailman valioiden joukkoon, suoritukseen on yltänyt vain englantilainen Kyren Wilson, 27. Wilson on kolminkertainen rankingturnausvoittaja, joka on yltänyt neljänä vuonna peräkkäin MM-turnauksessa vähintään puolivälieriin. Muilla nuorilla menestyminen tarkoittaa yksittäisiä onnistumisia siellä täällä.
Jos joku miettii, mihin 2010-luvulla läpi lyöneistä katosi Wilsonia kaksi vuotta vanhempi Trump, on huomioitava, että Trump debytoi ammattilaisena erityisoikeudella jo kaudella 2005–06. Crucible-teatterin MM-näyttämöllä Trump pelasi ensi kertaa jo 2007, 17-vuotiaana. Poikkeuksellisen lahjakkuutensa ansiosta Trump heitettiin salihaiden sekaan taistelemaan elintilastaan jo 12 vuoden iässä. Vaikka kyseessä oli vasta lapsi, Trump ei saanut armoa. Taistellessaan snookerelämästään Trumpin peliin kehittyi särmää, jolla hän erottui muista ja ansaitsi myös kunnioitusta.
Särmä on nimenomaan se, mikä akatemiaympäristöissä kasvaneilta junioreilta puuttuu. Nykysysteemissä tähän ei ole nähtävissä muutosta. Usean juniorin tarina on jatkossa todennäköisesti sama kuin viime vuosina: nousu ammattilaiskiertueelle ja putoaminen amatööriksi kaksi vuotta myöhemmin.
John Higgins ja Judd Trump kohtasivat ensi kertaa MM-finaalissa 2011. Tuolloin Higgins vei voiton erin 18–15.imago sportfotodienst / All Over Press
Ei näkyvissä nuorten läpimurtoa
On hyvin mahdollista, että seuraavan 5–10 vuoden aikana vanha kaarti jatkaa dominointia ja kauden turnausvoittajien keski-ikä alkaa lähennellä ennemmin neljää- kuin kolmeakymmentä. Se ei lähtökohtaisesti ole katastrofi.
Ratkaisua ei kannata lähteä etsimään palaamisesta vanhaan salikulttuuriin, vaan lajipomojen on tärkeintä luoda järjestelmä, joka mahdollistaa nuorille asteittaisen nousun kohti unelmia. Konsulttiapua snookerherrat voisivat hakea vaikka tenniksestä, jossa niin Roger Federer, Rafael Nadal kuin Novak Djokovic hilasivat itsensä nuorina alimman kategorian ITF-kisoista haastajatason kekkereihin ja sieltä pienimpiin ATP-kisoihin. Sittemmin kolmikon tarinan pääkohdat lienevät jokaisen tiedossa.
Samalla snookerpomojen olisi syytä pohtia, millä he lajinsa rahoittavat. Snooker on elänyt vuodesta 2006 lähes pelkästään peliyhtiöiden tuella, mitä ennen se nojasi pääosin tupakkarahaan. Tupakan mainontakielto pani aikoinaan lajin polvilleen. Miten käy vapaasti rehottavilla rahapelimarkkinoilla?
Kyren Wilson on menestynein 2010-luvulla aloittanut snookerpelaaja. Kuva on helmikuulta, jolloin hän juhli Saksan Masters-turnauksen voittoa.imago sportfotodienst / All Over Press
Snookerin suurin kohtalonkysymys liittyy kuitenkin nuoriin: mistä löytyvät uudet, suurta kansansuosiota nauttivat o'sullivanit, higginsit ja williamsit? Kuilu amatööristä menestyväksi ammattilaiseksi on kuitenkin nyt niin suuri, että kysymys pitäisi asetella pikemminkin muotoon "mistä löytyvät uudet wilsonit"? Jos snookerin kattojärjestö ei pysty tarjoamaan lähivuosina kestävää kehitystä palvelevaa systeemiä, laji on kriisissä dinosaurusten väistyessä eläkkeelle – ja se päivä on jo lähellä.
Joulukuussa MM-kultaa juhlinut Ville Lastikka, 23, siirtyy Steelersistä Classiciin 1+1-vuotisella sopimuksella.
Lastikka kertoo Classicin tiedotteessa keskustelleensa useana vuotena siirtymisestä Tampereelle joukkueen managerin Pasi Peltolan kanssa. Tänä keväänä Lastikan perässä oli usea seura, mutta Classicin kanssa palaset loksahtivat parhaiten kohdilleen.
– Itse koen, että tavoitteena on tulosvastuulliset kentät ja iso rooli. Lisäksi kun maaleja pitää tehdä ja auttaa joukkuetta voittamaan, koska elän kentällä maaleista. Kaiken kaikkiaan tavoitteet ovat selkeät, haluan omalla tekemiselläni auttaa Classicia menestymään, Lastikka kommentoi tiedotteessa.
Lastikka on aiemmin urallaan pelannut Sveitsissä kaudella 2016–17. Tuolloin hän voitti SV Wiler-Ersigenin paidassa maan mestaruuden.
Salibandyliigassa Lastikka on pelannut Steelersissä kaudet 2017–19. Noiden kausien aikana hän on tehnyt 48 runkosarjaottelussa tehot 63+22=85.
Maajoukkueessa Lastikka on voittanut vuonna 2015 nuorten MM-kultaa ja joulukuussa ensimmäisen miesten maailmanmestaruuden. Prahassa pelatuissa MM-kisoissa Lastikka teki kuudessa ottelussa tehot 5+5=10.
Samalla Classic tiedotti, että kolminkertainen Suomen mestari Tuukka Salo, 22, palaa seuraan yhden Nokialla vietetyn kauden jälkeen. Lisäksi seuran oma juniori Alpo Laitila on nostettu miesten harjoitusvahvuuteen.
– Uusilla pelaajilla on isosti potentiaalia ja tätä peilatessa odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Täytyy kuitenkin muistaa heidän ikänsä ja antaa pelaajien rauhassa päästä osaksi joukkuetta. Potentiaalia heillä jokaisella on kehittyä vielä jokaisella osa-alueella, joukkueen päävalmentaja Samu Kuitunen kommentoi.
Classic on hallitseva Suomen mestari. Se on voittanut neljä edellistä mestaruutta salibandyliigassa. Päättyneellä kaudella Classic voitti myös Suomen Cupin ja maailman parhaiden seurajoukkueiden Champions Cupin.
Milwaukee Bucks kukisti koripallon NBA:ssa Boston Celticsin lukemin 116–91 ja voitti itälohkon pudotuspelien ottelusarjan 4–1. Milwaukee nappasi paikan lohkofinaaleista, joissa se pelasi edellisen kerran 18 vuotta sitten.
Leveästi onnistuneen Milwaukeen tehokkain oli Giannis Antetokounmpo, joka pussitti 20 pistettä, voitti kahdeksan levypalloa ja antoi kahdeksan koriinjohtanutta syöttöä. Khris Middleton antoi tukea 19 ja Eric Bledsoe 18 pisteellä.
– Mielestäni asenteemme muuttui ensimmäisen pelin jälkeen. Ensimmäisessä pelissä emme keskittyneet tarpeeksi. Seuraaviin neljään lähdimme erilaisella asenteella, Antetokounmpo kertoi ESPN:lle.
Torstain vastaisen yön toisessa ottelussa Golden State Warriors peittosi Houston Rocketsin 104–99 ja siirtyi sarjassa johtoon 3–2. Klay Thompson tahditti voittoa 27 ja Stephen Curry 25 pisteellä. Houstonin James Harden pussitti 31 pistettä.
HPK:n naiskiekkojoukkue saa mieluisia paluumuuttajia Ilveksestä.
Naisten SM-liigassa yli 500 peliä pelannut hyökkääjä Riikka Noronen, 36, palaa Hämeenlinnaan. Noronen pelasi useita vuosia HPK:ssa 2010-luvun taitteesta lähtien. Kaksi viime kautta hän on edustanut Ilvestä.
Tällä kaudella Noronen oli Ilveksen toiseksi tehokkain pelaaja. Hän teki 16 ottelussa tehot 16+28=44.
Norosen lisäksi hyökkääjät Anniina Kaitala ja Niina Koukkula palaavat HPK:hon muualla vietettyjen vuosien jälkeen.
Joukkue saa myös nuoren lupauksen riveihinsä, kun alle 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueen hyökkääjä Saimi Lehto liittyy HPK:n mukaan. Lehto pääsi vuodenvaihteessa juhlimaan tyttöjen MM-pronssia. Kausi päättyi hieman synkemmissä tunnelmissa, kun hänen seurajoukkueensa, keravalainen KJT Haukat, karsiutui Naisten Mestikseen.
Viime kauden lopulla Sportista HPK:n riveihin pudotuspeleihin siirtynyt laituri Jade Mäkivaara jatkaa Hämeenlinnassa myös tulevalla kaudella.
HPK hakee joukkueeseensa vielä yhtä tai kahta maalivahtia ja kolmesta viiteen kenttäpelaajaa. Lopullinen joukkue on kasassa vasta syksyn alussa.
Päättyneellä kaudella HPK nousi alemmasta jatkosarjasta pudotuspeleihin, mutta taipui puolivälierissä pronssia napanneelle Kärpille.
HPK:n kuluneen kauden neljänneksi paras pistemies Robert Leino, 26, siirtyy Ilvekseen 1+1-vuotisella sopimuksella.
Leinon kulunut kausi oli pisteiden valossa hänen tähän asti parhaansa SM-liigassa. 60 ottelussa Leino teki tehot 8+29=37 ja pudotuspeleissä 18 ottelussa 2+10=12. Kevät päättyi kultaisiin tunnelmiin, kun Leino voitti HPK:n riveissä Suomen mestaruuden.
Keskushyökkääjä Leino on myös yksi liigan parhaita aloittajia.
SM-liigassa HPK:n kasvatti Leino on edustanut myös HIFK:ta, jonka mukana hän saavutti hopeaa kaudella 2015–16.
– Leino on taitava ja älykäs kahden suunnan keskushyökkääjä, joka pystyy pelaamaan isoja minuutteja sekä tasakentällisin että erikoistilanteissa ja osallistuu peliin sen jokaisella osa-alueella. Olemme iloisia, että yksi liigakauden parhaista ja tavoitelluimmista keskushyökkääjistä valitsi seurakseen Ilveksen ja näki sen parhaana mahdollisena paikkana kehittyä kansainvälisen tason pelaajaksi, kommentoi Ilveksen toimitusjohtaja Risto Jalo seuran tiedotteessa.
Ilveksen kuluneen kauden hyökkäyksestä yhtä isoa palaa ei välttämättä nähdä ensi kaudella Tampereella.
Keskushyökkääjä Arttu Ruotsalainen, 21, solmi Buffalo Sabresin kanssa kolmivuotisen NHL-tulokassopimuksen.
Ruotsalainen oli Ilveksen paras pistemies päättyneellä kaudella tehoilla 21+21=42. Edelliskaudesta Ruotsalaisen pisteet yli tuplaantuivat.
Ruotsalainen kuitenkin palaa ensi kaudeksi Ilvekseen, mikäli hän ei saa pelipaikkaa NHL:stä vielä tuolloin.
– Ruotsalainen on uuden Ilveksen ilmentymä; pelaaja, jonka tekemisessä poikkeuksellinen lahjakkuus ja työmoraali kohtaavat joka ikinen päivä mahdollistaen uralla etenemisen, Jalo kommentoi keskiviikkoisessa tiedotteessa.
Tällä kaudella Ruotsalainen pääsi sovittelemaan ensi kertaa urallaan A-maajoukkueen pelipaitaa ylleen harjoitusturnauksissa.
