Alastaron Road Racingin SM-osakilpailussa nähtiin yllätysvieras, kun Niki Tuuli osallistui viikonloppuna Superbike-luokkaan.
Tuuli oli läpi viikonlopun hyvässä vauhdissa. Lopulta hän nappasi luokan voiton sunnuntaina. Kisassa hän kaasutteli uuden rataennätyksen 1.15,850 kolmannella kierroksella.
Jo lauantaina Tuuli paranteli edellistä rataennätystä ja starttasi nopeimmalla kierrosajalla itse kisaan paalulta. Lähdössä Eemeli Lahti pääsi kuitenkin ampaisemaan kärkeen Tuulen viereltä. Tuuli kuittasi ohituksen jo ensimmäisen kierroksen jälkeen pääsuoran lopussa. Lahti oli kisassa toinen.
Kolmanneksi ajoi Eeki Kuparinen, joka varmisti Alastaron kisassa luokan Suomen mestaruuden. Kuparinen sai kisasta korkeimmat SM-pisteet, sillä Lahti ja Tuuli eivät ole ilmoittautuneet SM-sarjaan.
Moto2- ja MotoE-luokissa tällä kaudella kilpaileva Tuuli oli tyytyväinen suoritukseensa.
– Nyt vaan pitää loppukaudesta pyrkiä samanlaisiin suorituksiin Moto2- ja MotoE-kisoissa, Tuuli kommentoi Road Racingin tiedotteessa.
MotoE-luokka jatkuu elokuun toisena viikonloppuna Itävallassa. MM-kausi päättyy marraskuun puolivälissä Espanjassa.
Tänään päättyviin uintilajien MM-kisoihin osallistuva uimari joutui maastapoistumiskieltoon Etelä-Koreassa, kertoo eteläkorealainen uutistoimisto Yonhap. Miesuimaria epäillään 18-vuotiaan naisen seksuaalisesta ahdistelusta.
Epäilty ahdistelu sattui Yonhapin mukaan varhain sunnuntaiaamuna Gwangjussa, MM-kisojen isäntäkaupungissa. Ahdisteltu nainen oli hälyttänyt nopeasti poliisit, ja epäilty saatiin pidätettyä tapahtumapaikkana olleessa yökerhossa.
Uutistoimisto Reuters kertoi, että epäilty uimari on unkarilainen Tamas Kenderesi. Unkarin joukkueen edustaja vahvisti Reutersille, että Kenderisiä oli kuulusteltu, mutta hän oli päässyt palaamaan MM-kisojen kisakylään. Reutersin mukaan Kenderisi ei saa poistua Etelä-Koreasta kymmeneen päivään.
Kenderisi, 22, on Rion olympialaisten pronssimitalisti kolmen vuoden takaa. Hänen mitalilajinsa oli tuolloin 200 metrin perhosuinti.
Ida Hulkko päätti suomalaisten MM-uinnit sijoittumalla kahdeksanneksi 50 metrin rintauinnin MM-finaalissa Etelä-Korean Gwangjussa.
20-vuotiaan Hulkon aika loppukilpailussa oli 31,23. Hulkko oli lauantaina välierien kuudenneksi nopein ajalla 30,91. Hulkon ennätys on 30,53, joka on myös SE.
Hulkon finaaliuinnin loppu epäonnistui, koska käsivedot eivät osuneet maalintulon kannalta kohdilleen ja loppuliuku söi liikaa aikaa.
– Jos loppu ei olisi ollut niin huono, niin aika olisi ollut varmasti parempi, mitä semifinaalissa. Mutta oli tosi hauskaa ja ihan mahtava kokemus, Hulkko kertoi Yle Urheilulle heti finaalin jälkeen.
Kisan voitti Yhdysvaltalainen olympiavoittaja ja maailmanennätyksen haltija Lilly King ajalla 29,84. Italialainen Benedetta Pilato oli toinen uimalla matkan tasan 30 sekuntiin. Venäjän Julija Jefimova nappasi pronssia.
Hulkolla on selvät sävelet, miten hän aikoo viettää seuraavat viikot.
– No nyt mennään ensimmäiseksi lomille ja kerätään voimia ensi kauteen. Sitten lähden hakemaan Tokion olympiarajaa, suomalaisuimari summaa.
Hulkko tavoittelee Tokion olympialaisissa paikkaa 100 metrin rintauinnissa, koska 50 metrin rintauinti ei ole olympiamatka.
Suomen uintimaajoukkueelle jäi Etelä-Koreassa käydyistä pitkän radan MM-kisoista käteen kaksi välieräpaikkaa ja Ida Hulkon finaalipaikka. Edellisistä MM-kisoista Suomi saavutti yhden finaalipaikan ja neljä välieräpaikkaa.
Jo ennakkoon Suomi lähti kisoihin maltillisin odotuksin. Edellinen MM-mitali on Matti Mattssonin pronssi vuodelta 2013. Nyt päätavoitteena oli saada urheilijoita finaaleihin, mikä sekin on suomalaisittain harvinaista herkkua. Lopulta vain Hulkko ylsi tuohon saavutukseen.
Suuressa kuvassa huolestuttavaa on se, että suomalaisuimarit eivät pystyneet kauden parhaisiinsa heidän päämatkoillaan 16-vuotiasta Laura Lahtista lukuun ottamatta.
– On ihan totta, ettemme ole päässeet ihan tavoitteesiimme. Minulla on kuitenkin tapana sanoa, että jos tämä olisi helppoa, tämä olisi tylsää. Joskus olisi tietysti kiva, jos tämä olisi pikkuisen helpompaa ja onnistuisi vähän useammin, joukkueenjohtaja Jari Varjonen myönsi Yle Urheilulle lauantaina.
Varjonen uskoo, että syyt mollivoittoisiin kisoihin löytyvät nimenomaan yksilötasolta, sillä maajoukkueessa työtä on tehty samaan tapaan kuin tuotteliaampina vuosina.
Erityisesti Mimosa Jallowilta, Ari-Pekka Liukkoselta ja Matti Mattssonilta odotettiin kisoissa enemmän.
– Huomiolle pantavaa on, että tuossa tuli jossain määrin epäonnistumisia, kun vertaa uimareiden normitasoon. Saldo olisi ollut parempi, jos olisi osa pystynyt normaaliin tasoonsa, Yle Urheilun uintiasiantuntija Vesa Hanski sanoi.
Mimosa Jallow menestyi MM-kisoissa parhaiten 50 metrin selkäuinnissa. Tuossa lajissa ei kuitenkaan ensi kesänä kisata olympialaisissa.AOP
Selkäuintispesialisti Jallow ui kisoissa yhden välieräpaikan. Hän oli 50 metrin selkäuinnissa 14:s.
– Mimosan kohdalla harjoittelu on vähän muuttunut viime kaudesta. Hänen kohdallaan on ollut järkevää painottaa 100 metrin suuntaan, Varjonen kertoi.
Liukkonen pystyi kauden parhaaseen aikaansa sivulajissaan 50 metrin rintauinnissa, mutta jäi silti kaikilla kolmella matkallaan ilman jatkopaikkaa. 50 metrin vapaauinnissa välieräpaikka oli 12 sadasosasekunnin päässä.
Mattsson ui MM-kisoissa vain yhden matkan, 200 metrin rintauinnin. Hän jäi alkueriin ajalla, joka jäi Mattssonin kauden parhaasta peräti kolme ja puoli sekuntia.
Kauden aikana Mattsson ehti uida kolmesti 2.10-alkuisen ajan, mutta Etelä-Koreassa digitaalit pysähtyivät aikaan 2.13,80.
– En tiedä, mikä tässä hommassa mättää tällä kertaa. Ihan käsittämätöntä lähteä tänne maailman toiselle puolelle uimaan tällainen. Tässä on yli viikko oltu täällä. Aikatauluun ja -eroon on totuttu. Ihan täysin käsittämätöntä, Mattsson kommentoi heti uintinsa jälkeen.
Hulkko ja Lahtinen pelastajina
MM-urakka olisi mennyt suomalaisittan todella synkäksi ilman Ida Hulkkoa ja Laura Lahtista.
Lahtinen kilpaili ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissaan. Hän ui kahdessa ensimmäisessä lajissaan uuden aikuisten Suomen ennätyksen. Toisella ennätysuinnilla, 200 metrin perhosuinnissa Lahtinen selviytyi jo välieriin.
Merkittävää Lahtisen kohdalla on myös se, että hänen pääkilpailunsa oli jo heinäkuun alussa käydyt nuorten EM-kisat. Lahtinen ui peräti kahdet arvokisat kolmen ja puolen viikon aikana. Tästä huolimatta hän pystyi vielä jälkimmäisissä kisoissaan takomaan uransa parhaita aikoja.
Laura Lahtisen debyytti aikuisten MM-kisoissa oli mainio.Rinna Härkönen / Yle
Hulkko jäi 100 metrin rintauinnissa alkuerien sijalle 19. Lauantaina kuitenkin rävähti, kun hän nappasi suomalaisten ensimmäisen finaalipaikan 50 metrin rintauinnissa. Loppusijoitus tuolla matkalla oli kahdeksas.
– Hän pystyi pitämään oman tasonsa Etelä-Koreassa, Hanski kehui.
Kokonaisuudessa joukkueen tulos jäi joukkueenjohtaja Varjosen mukaan tyydyttäväksi.
– Arvosanaksi näistä kisoista voisi antaa seitsemän plussan. Emme olleet parhaimmillamme täällä, mutta onneksi tulee uusia kilpailuja. Meillä on monta onnistunutta kilpailua takana. Aina ei voi onnistua niin hyvin.
Olympiarajat jäivät päänvaivaksi
Heikosti sujuneet kisat lisäävät suomalaisittain puristusta tulevalle keväälle.
Ensi kesänä uimarit nimittäin pulahtavat mittelemään olympiamitaleista Tokiossa, mutta tähän mennessä suomalaisista vain Mattsson on rikkonut A-rajan olympialaisiin. Hän nappasi kisalippunsa 200 metrin rintauintiin huhtikuussa.
Viimeinen paikka rajojen rikkomiseen on EM-uinnit toukokuussa. Osa uimareista joutuu varmasti miettimään näyttöpaikkojen antamista jo keväällä, jotta saa rajat ajoissa alitettua. Vesa Hanski
MM-kisoissa suomalaisuimareilla olisi ollut hyvä paikka kasvattaa tuota listaa. Näin ensi vuoden urakka olisi helpottunut.
Olympialaisten tulosrajoja on aikaa alittaa ensi vuoden kesäkuun 29. päivään saakka.
– Jos rajoja olisi tullut näissä kisoissa, ei tarvitsisi hakea kuntohuippua niin tarkasti ensi keväälle. Viimeinen paikka rajojen rikkomiseen ovat EM-uinnit toukokuussa. Osa uimareista joutuu varmasti miettimään näyttöpaikkojen antamista jo keväällä, jotta saa rajat ajoissa alitettua, Hanski arvioi.
Olympialaisissa 50 metrin matkalla kisaillaan vain vapaauinnissa.
Suomalaisuimareista ainoastaan Lahtisen kaikki MM-matkat ovat ohjelmassa myös Tokiossa. Lahtisen lisäksi Liukkonen onnistui parhaiten lajissa, jossa kisataan myös olympialaisissa. Muiden suomalaisten kohdalla MM-kisojen paras sijoitus tuli poikkeuksetta lajissa, jota ei uida olympia-altaassa lainkaan.
Töitä on siten vielä paljon tehtävänä, jotta tätä vuotta parempaa menestystä voitaisiin odottaa olympialaisista.
Kouvolan Pallonlyöjät taistelee tiukasti Superpesiksen runkosarjan kolmossijasta Joensuun Mailan takaa-ajoa vastaan. KPL voitti juoksurumbassa viitosena olevan Hyvinkään Tahkon 1–0 (8–7, 8–8).
– Räpylämme ei kestänyt. Ulkopelissä tuli liikaa helppoja kiinniottovirheitä. Toki pallo liikkuu hellekelillä (29 lämpöastetta) kovempaa kuin viileämmällä, kommentoi pääsarjapelinjohtajana Tahkon viuhkassa debytoinut 49-vuotias Mika Lehto.
Järvenpäässä Superpesistä 2000-luvun alussa pelannut Lehto tuuraa selkäleikkaukseen jonottavaa Iiro Haimia. Juoksuilottelun kolmostilanteet merkittiin "Koplan" hyväksi 32–28.
Avausjaksolla KPL pääsi karkumatkalle Juho Hacklinin laakalyönnin yllätettyä Tahkon kolmoskoppari Teemu Rouhiaisen kolmen (1+2) juoksun arvoisesti. Kopla johti jo 7–2. Tahko kiri hyvin, mutta kotijoukkue voitti jakson kolmella sisävuorolla.
Toisella jaksolla Hacklin, Matti Latvala ja Toni Laakso löivät kaksi yksittäistä kotiutusta mieheen. Tahko nipisti kuitenkin isäntien pistepussista yhden, kun jokeri Juha Korhosen täydellinen takarajakumura tuotti 1+3 juoksua ja tasoituksen viimeisen vuoroparin tasoittavalla. Korhonen sivalsi läpi kahden palon tilanteessa, mutta irtosi perään kolmoselta Koplan lukkari Janne Kivipellon syöttöliikkeellä.
KPL:n palkitut olivat 1+5 juoksua lyönyt koppari Hacklin (10 kärkilyöntiä/11 yritystä) ja kaksi juoksua tuonut ykköskärki Tommi Mäentausta (8/10). Antti Hartikainen vahvisti asemiaan kärkilyöntitilaston keulilla tasan tusinalla (12/14) onnistumisella. Sasu Toikka palasi puolentoista kuukauden sairauslomalta jokeriosastolle.
Tahkon takuumiehet olivat 1+6 juoksua lyönyt Korhonen (8/11) ja tyhjän kentän kunnarinsa (1+0) höysteenä neljä juoksua tuonut kakkosvahti Riku Hokkanen (10/12).
Vimpeli taas sarjakärkeen
Vimpelin Veto palasi sarjakärkeen pisteellä ohi sotkamolaisten, vaikka Seinäjoen Jymy-Jussit nappasikin vierailtaan pisteen lopputuloksella 1–2 (7–10, 5–3, 0–0, 1–3).
Avausjaksolla Vedon voittojuoksun ja karkumatkan sivalsi kolmannessa vuoroparissa kunnarin (1+1) iskenyt ja Ville Takalan kotiuttamana tuplajuoksun tuonut Sami Haapakoski.
Toisen jakson voittokotiutus kolmannessa vuoroparissa oli Henri Itävalon käsialaa seinäjokisten kolmen juoksun sisävuoron aikana.
Kotiutuskisassa Haapakosken, Perttu Ruuskan ja Matias Rinta-ahon lyömät juoksut olivat isännille liikaa.
Jymy-Jussien onnistujia olivat 1+7 juoksua lyönyt jokeri Jukka-Pekka Vainionpää (8/12) ja kakkospolttaja Elmeri Lieto (3/4).
Vedon sankareiksi kohosivat kolme juoksua lyönyt jokeri Ruuska (4/8) ja kaksi juoksua tuonut kolmosvahti Teemu Isoketo (5/8).
PattUn voittosuma sai päätöksen
Imatran Pallo-Veikot taistelee sitkeästi pudotuspeleihin vievästä kasisijasta. IPV kaapi vasta kauden neljännen täyden kolmen pisteen potin lyödessään Imatran Ukonniemessä vierailleen Pattijoen Urheilijat 2–0 (2–0,3–2).
Raahelaisilla oli avausjaksolla vain yksi kotiutusyritys, joten IPV:lle riitti kevyesti jaksovoittoon neljännen vuoroparin avaavalla nähdyt Sami Partasen ja Jarkko Matikan kotiutuslyönnit.
Tauon jälkeen vierailija PattU oli niskan päällä. IPV:n jaksovoitto irtosi sataprosenttisella kotiutusteholla, kun Matikka sivalsi yhden juoksun ja Jere Dahlström kolmannen vuoroparin tasoittavalla kaksi.
IPV:n luottomiehet olivat ykkösvahti Partanen (3/5) ja kolmospolttaja Matikka (3/6).
PattUsta erottuivat vaihtajat Timo Kallio (7/8) ja Paavo Pelto (6/8).
Yksi aikamme parhaista ratsastajista, Mark Todd, 63, kertoi sunnuntaina jäävänsä eläkkeelle. Todd oli viikonloppuna Irlannissa kilpailemassa Uuden-Seelannin joukkueen kanssa, kun hän ilmoitti yllättäen päätöksestään.
Uusiseelantilainen Todd ajatteli kertovansa eläköitymisestään vasta tämän kauden päätteeksi. Hän ei kuitenkaan halunnut odottaa enää pidempään, kun päätös oli jo tehty.
Tulevaisuudessa Todd aikoo keskittyä laukkaurheiluun. Uutistoimisto Reutersin kommenteissa Todd kertoi, että hänen on ollut koko ajan vaikeampaa keskittyä kenttäratsastukseen, koska hän sai mahdollisuuden laukkapuolella.
– En voi kilpailla ikuisesti kenttäratsastuksessa. Jos kenttäratsastukseen ei ole 110-prosenttisen keskittynyt ja jos ei pyri kohti päämäärää, ei voi menestyä. Minun kohdallani kyse oli tästä.
Todd on lopettanut uransa jo kerran aiemminkin, vuoden 2000 olympialaisten jälkeen. Hän kuitenkin palasi kisakentille kahdeksan vuotta myöhemmin.
– Tämä paluu oli parasta, mutta nyt voin kertoa, ettei toista paluuta enää tule.
Todd voitti urallaan kaksi olympiakultaa. Ensimmäinen kultamitali tuli Charisma-hevosen kanssa Los Angelesin olympialaisista vuonna 1984 ja toinen neljä vuotta myöhemmin Soulissa. Mitalitili karttui vielä Sydneyssä vuonna 2000 Eye Spy II -hevosen kanssa.
Henkilökohtaisten olympiamitalien lisäksi Todd saavutti menestystä joukkuekilpailussa: olympiapronssia Soulista, hopeaa Barcelonasta vuonna 1992 ja pronssia Lontoosta 2012.
Yhteensä Todd kilpaili peräti seitsemissä olympialaisissa. Kaksissa olympialaisissa hän kilpaili kenttäratsastuksen lisäksi esteratsastuksessa.
Kansainvälinen ratsastajainliitto valitsi Toddin koko 1900-luvun ratsastajaksi.
Suomen kilpauinnin taso maailmalla riittää hyvänä päivänä välieriin, erinomaisena päivänä finaaliin, totesi Ylen kisalähetyksessä uintiasiantuntija Vesa Hanski. Pitää paikkansa.
Gwangjun uinnin pitkän radan MM-kisoissa Suomen saalis oli kaksi välieräpaikkaa ja yksi finaalipaikka, kaksi vuotta sitten Budapestissa välieräpaikkoja oli tuplasti enemmän ja finaalipaikkoja yksi, kuten Gwangjussa. Eteenpäin ei ainakaan ole menty.
Glasgow'n vuoden takaisessa Mimosa Jallowin saavuttamassa EM-pronssimitalihuumassa odotukset olivat Gwangjun MM-kisoissa korkeammalla kuin edellisissä kisoissa, toisin kävi. Parhaimmat urheilijat putosivat tasostaan ratkaisevalla hetkellä, juuri kauden pääkisoissa.
Matti Mattssonin vauhti suli käsittämättömällä tavalla 200 metrin rintauinnissa ja hän jäi kolme sekuntia kauden parhaastaan. Se on paljon, kun marginaalit ovat normaalisti hyvän ja epäonnistuneen kisauinnin välillä yhden, korkeintaan kahden sekunnin välillä huippukauden aikana.
Kisan jälkeen Matti Mattsson ja valmentaja Eetu Karvonen pohtivat, että yksi uintimatka kisoissa ja sen pitkä odottelu johtivat ylilatautumiseen ja tekniikkaongelmiin herkässä rintauinnissa. Se maksoi välieräpaikan MM-kisoissa. Kisamatka toiselle puolelle maapalloa jäi yhteen 200 metrin rintauintiin.
Ida Hulkko sijoittui hienosti kahdeksanneksi 50 metrin rintauinnissa.AOP
Maailman huipuista harva epäonnistuu kauden pääkisoissa. Mimosa Jallow ei pystynyt venymään MM-kisoissa. Viime kesän EM-kisojen pronssimitalisti pystyi venymään ainoastaan 50 metrin selkäuinnissa välieriin. Kokonaistuloksissa sijoitus 50 metrin selkäuinnissa oli 14:s, kun kaksi vuotta sitten hän oli 13:s.
Työtä riittää, jotta välieräpaikat MM-tasolla vakiintuisivat ja finaalipaikkojakin irtoaisi. Odotuksia ladattiin myös 100 metrin selkäuinnin olympiamatkalle, mutta Jallow hyytyi alkueriin. Maailman taso on jäätävän kova.
Ari-Pekka Liukkosen päämatka, 50 metrin vapaauinti hyytyi alkueriin, kun hän kaksi vuotta sitten oli Suomen ainoa finalisti MM-kisoissa. A-P on kärsinyt selkäongelmasta, joka vaikuttaa varsinkin tärkeään ja herkkään starttiin. Liukkosen alkuerässä startti jouduttiin uusimaan, ja kisa oli käytännössä hänen osaltaan siinä. Harmi, mutta välieräpaikka olisi ollut otettavissa. Liukkonen jäi MM-alkuerässä kauden parhaastaan lähes kolme kymmenystä.
Rintauimari Jenna Laukkasen uintitekniikka on ollut hukassa koko kauden. Ajat ovat kaukana hänen parhaistaan. Laukkanen myönsi rehellisesti miettineensä ennen kisoja, kannattaisiko jäädä kotiin. Toni Piiraisen kanssa on tarkoitus miettiä seuraavat liikkeet tarkkaan, kuinka jatkaa eteenpäin, sillä uintivuosia olisi vielä jäljellä. Jenna Laukkanen on kahminut mitaleja lyhyen radan kisoissa, mutta pitkä rata onkin jo toinen juttu.
Ari-Pekka Liukkonen ei selviytynyt alkueristä jatkoon Etelä-Koreassa.Vesa Pöppönen / All Over Press
Suomen joukkueen piristys oli Gwangjussa 16-vuotias uimari Laura Lahtinen, joka ennakkoluulottomasti paranteli kahta Suomen ennätystä. Hän aloitti kisat 400 metrin vapaauinnin Suomen ennätyksellä ja paransi omaa ennätystään peräti kolme sekuntia.
Muutama päivä myöhemmin Laura Lahtiselle irtosi välieräpaikka 200 metrin perhosuinnissa, kun nuori lupaus murskasi Emilia Bottaksen (o.s. Pikkaraisen) vanhan Suomen ennätyksen. Vilpitön ja suorasanainen, itseluottamusta uhkuva nuori uimari oli itsekin häkeltynyt ennätyksistään. Valmentaja Matti Mäellä on kultakimpale käsissään.
Ida Hulkko on arvokisauimari, ja kasvo, joka pelasti Suomen kisat. Hän väläytteli osaamistaan jo Glasgow'n EM-kisoissa viime kesänä, Gwangjussa hän oli välierässään kuudes ja eteni komeasti finaaliin. Finaalissa Hulkko ui kahdeksanneksi.
Tampereella Jere Jänneksen opissa harjoittelevalta parikymppiseltä uimarilta voidaan odottaa jatkossakin paljon. 50 metrin rintauinti ei ole kuitenkaan olympiamatka, joten paukkuja täytyy laittaa 100 metrin rintauintiin, jotta paikka olympia-altaaseen olisi mahdollinen. Toistaiseksi matkaa A-rajaan on runsas sekunti.
Suomen uintijohto, valmentajat ja uimarit käyvät varmasti loppukaudella ja ensi kauden kynnyksellä useita keskusteluja, kuinka edetään kohti Tokion olympiakisoja. Olympiavalmentaja ja MM-kisojen joukkueenjohtaja Jari Varjonen myönsi, että kisat olivat ykkösuimareille suurelta osin pettymys. Tokion A-raja on alitettuna ainoastaan Matti Mattssonilla, muilla riittää vielä töitä olympiakisojen A-rajaan ennen kuin aikaikkuna sulkeutuu kesäkuun 2020 lopulla.
Inter nousi jalkapallon Veikkausliigaa johtavan Ilveksen kantaan vierasvoitolla RoPSista. Albion Ademin unelmaveto 36. minuutilla jäi voittomaaliksi, kun Inter voitti 2–0.
– Liikutimme palloa ihan hyvin ja teimme paikoista maalit. Siksi olimme tänään RoPSia parempi, Ademi kommentoi Yle Urheilulle.
RoPS oli ottelussa pinteessä, ja Interin urakkaa helpotti entisestään Tarik Kadan hölmöily toisen puoliajan alussa. Kada loukkasi erotuomarin koskemattomuutta ja lensi suihkuun suoralla punaisella kortilla. Veikkausliigan maalipörssiä johtava Filip Valencic viimeisteli toisen osuman 86. minuutilla. Valencicilla on nyt kasassa jo 14 maalia.
Ademi myönsi, että Interin oli jopa vaikeampaa pelata punaisen jälkeen kuin sitä ennen.
– Meillä alkoi tulla vähän ongelmia. Me hävisimme kontrollin, kun RoPS haki maalia vähän riskillä ja pääsi hyökkäämään. Onneksi saimme toisen maalin. 1–0-tilanne oli meille vähän vaikea, koska RoPS olisi ehtinyt tulla tasoihin.
20-vuotias Ademi oli tällä kaudella vasta ensimmäistä kertaa avauksessa. Ademin polven kierukka on leikattu, minkä vuoksi hän oli useita kuukausi sivussa. Ennen RoPS-ottelua Ademi on kerännyt tällä kaudella vain hajaminuutteja.
Inter nousi voitolla kahden pisteen päähän sarjaa johtavasta Ilveksestä, mutta on pelannut ottelun enemmän.
KuPS kompastui Kokkolassa
Kymmenentenä sarjassa olevan RoPSin tilanne muuttui entistä tukalammaksi, kun KPV voitti oman kotiottelunsa KuPSia vastaan ja nousi vain kahden pisteen päähän rovaniemeläisistä.
KuPSin valmistautuminen KPV-otteluun oli eriskummallinen, sillä torstaina Puolassa Eurooppa-liigaa pelanneen joukkueen lento peruttiin perjantaina, ja pelaajat pääsivät kotimaan kamaralle vasta lauantaina. Ats Purje kuittasi KPV:n Enoch Banzan johtomaalin hetkessä, mutta Ishmael Yarteyn osuma riitti KPV:lle lopulta 2–1-voittoon.
KPV:n uusi valmentaja Jani Uotinen luotsasi heti joukkueensa voittoon.
– Olimme juuri tuon verran parempia tänään. Tämä oli tiukka matsi. Mielestäni puolustimme niin hyvin, ettei KuPS oikein päässyt maalipaikoille koko pelin aikana. Yhdestä vastaiskusta KuPS pääsi rankaisemaan, mutta me nousimme siitä hienosti ja pääsimme tekemään toisen. Paikka oli vielä kolmanteenkin, Uotinen jutteli.
Kuluneen viikon aikana KPV on harjoitellut nimenomaan nopeita vastahyökkäyksiä.
– Tänään se oli oikein tehokas ase. Saimme varsinkin ensimmäisellä jaksolla hyviä tilanteita. Viimeinen syöttö jäi vielä vähän piippuun, mutta sen treenaamista pitää vielä jatkaa, Uotinen sanoi.
KuPSilla oli etukäteen hyvin tiedossa se, että KPV aikoo käyttää nopeita vastahyökkäyksiä hyväkseen ottelussa.
– KPV lähtee syvältä monella jätkällä vastaan. Emme onnistuneet puolustamaan sitä, vaikka tiesimme tasan tarkkaan, miten he tulevat, keskikenttäpelaaja Petteri Pennanen harmitteli.
Suurin osa KuPSin joukkueesta matkasi Puolasta suoraan Kokkolaan. Joukkue oli paikalla vasta lauantaina iltakymmenen aikaan. Pennanen ei suostunut kuitenkaan menemään reissuväsymyksen taakse, vaan jakoi reilusti tunnustuksen KPV:lle hyvästä ottelusta.
KuPSin ero sarjan kärkeen pysyi viidessä pisteessä.
HIFK ylsi viimein vierasvoittoon
HIFK ilmoittautui Maarianhaminassa mukaan taisteluun yläloppusarjan paikasta. Sakari Tukiainen avasi maalihanat taitavalla suorituksella jo ottelun toisella minuutilla, mutta joutui pian jättämään kentän loukkaantumisen takia.
IFK Mariehamnin tasoitusmaali syntyi vielä ennen puoliaikaa kulmapotkuhässäkän seurauksena. Robin Buwaldan pusku ylitti maaliviivan niukin naukin. HIFK:n kauden ensimmäisen vierasvoiton ratkaisi brassihyökkääjä Luis Henrique, joka viimeisteli voittomaalin lähietäisyydeltä tunnin pelin kohdalla. Tiquinho kaunisteli lukemat 3–1:een lisäajalla.
HIFK kavensi voitolla eron IFK Mariehamniin vain yhteen pisteeseen. Ahvenanmaalaiset ovat seitsemäntenä neljän pisteen päässä viimeistä yläloppusarjan paikkaa hallussa pitävästä SJK:sta, joka on kuitenkin pelannut ottelun enemmän.
Muokattu 28.7.2019 kello 19.58: Täydennetty uutista kommenteilla.
Mercedeksen Valtteri Bottas oli ymmärrettävästi pettynyt keskeytettyään ulosajoon Hockenheimin värikkäässä F1-osakilpailussa. Neljäntenä ajanut Bottas oli taistelemassa palkintopallipaikasta Racing Pointin Lance Strollin kanssa, mutta kahdeksan kierrosta ennen loppua auto karkasi käsistä, pyörähti ja osui seinään.
Tilanteesta teki raskaamman Bottaksen kannalta se, että MM-sarjan kärjessä ajava Lewis Hamilton jäi kokonaan ilman pisteitä. Arvokkaat pisteet jäivät ottamatta.
– Tietenkin harmi, että meni hyviä pisteitä. Siinä olisi ollut mahdollisuus saada Hamiltonia kiinni, mutta heitin sen itse hukkaan. Yritin painaa kovaa, ja tiimikin sanoi, että yritä puskea nyt vielä palkintokorokkeelle, Bottas sanoi CMoren haastattelussa kisan jälkeen.
– Perä lähti keskellä mutkaa alta, ja se käy näissä vaikeissa olosuhteissa niin äkkiä, ettei siinä ollut mahdollisuutta saada enää autoa haltuun.
Kilpailu oli todella vaiherikas, ja varikolla käytiin vaihtamassa renkaita useita kertoja kelin vaihdeltua. Bottas myönsi, että kisa oli yksi hankalimmista hänen urallaan.
– Kisa vaati päätöksiä tiimin puolelta strategian suhteen, mutta loppua lukuun ottamatta se meni ihan ok. Lopussa meni sitten vähän huonommin.
Hamiltonin ja Bottaksen ero on myös Hockenheimin jälkeen 39 pistettä. Seuraava kisa ajetaan jo viikon kuluttua Unkarissa.
– Juuri nyt harmittaa se, että piste-ero olisi ollut kavennettavissa. Onhan noita kisoja vielä, Bottas päätti.
Hockenheimin voittoon ajoi Red Bullin Max Verstappen ennen käsittämättömän nousun hänniltä tehnyttä Ferrarin Sebastian Vetteliä.
Yhdysvaltalainen Collin Morikawa osoitti ansaitsevansa paikkansa golfin miesten PGA-ammattilaiskiertueella voittamalla Renon pistepelinä pelatun turnauksen. 22-vuotias Morikawa valmistui yliopistosta toukokuussa ja siirtyi ammattilaiseksi kesäkuussa. Hän on pelannut siitä lähtien hyvin napaten sijoitukset kaksi ja neljä aiemmista turnauksista ennen sunnuntain täysosumaa.
– Oli todella erityistä voittaa viimein. Portit ovat nyt auki. Olen koputtanut ovea kuluneen kuukauden ajan ja pelannut hyvin. Uskoin itseeni ja pystyin tekemään tarvittavat lyönnit, Morikawa sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.
Renon turnauksessa ei lasketa lyöntien yhteismäärää, vaan kukin reikä pisteytetään niin sanotulla modifoidulla Stableford -systeemillä. Morikawa pelasi päätöspäivän kolmella viimeisellä reiällä kullakin birdien ja kasvatti kokonaispistemääräänsä kuudella 47:ään. Hän voitti Troy Merrittin kolmella pisteellä.
–Sydämeni hakkasi todella kovaa. Minun täytyy tottua tällaiseen, Morikawa kuvaili jännittäviä loppuvaiheita.
Helsingissä torstaina alkava Assembly-tietokonepelitapahtuma kerää jälleen e-urheilutähtiä Messukeskukseen.
Assembly Summer 2019 -tapahtuman kovatasoisin turnaus nähdään Starcraft II -pelissä, kun pelin maailmanmestari Joona ”Serral” Sotala saa vastaansa pelin kansainväliset kärkinimet. Yle näyttää torstaina 1.8. alkavan ja lauantai-iltana 3.8. huipentuvan turnauksen suorana Yle Areenassa ja Yle e-urheilun Twitch-kanavalla.
Turnaus on osa kansainvälistä World Championship Series -kiertuetta, jolla pelaajat kilpailevat paikasta Starcraft II:n maailmanmestaruuskilpailuihin BlizzCon-tapahtumaan. WCS-kiertuetta johtavan Sotalan lisäksi mukana ovat myös muut kiertueen tähdet, kuten italialainen Riccardo "Reynor" Romiti ja yhdysvaltalainen Alex "Neeb" Sunderhaft. Kahdeksan parasta pelaajaa valitaan WCS-kiertueen pisteiden perusteella MM-kisoihin, ja Helsingin turnaus on pelaajille toiseksi viimeinen mahdollisuus kerryttää pisteitä.
Lajin emämaa Etelä-Korean StarCraft II -ammattilaiset eivät pelaa turnauksessa WCS-pisteistä, sillä korealaisilla on oma turnaussarjansa MM-kisapaikkojen ratkaisemiseen. Assemblyn runsas korealaisedustus tuli iloisena yllätyksenä turnausjärjestäjille.
– Tiesimme, että länsimaiden huippupelaajat ovat tulossa paikalle, kun WCS-pisteistä pelataan. Korealaisten mukaantulo näin vahvasti oli suurin yllätys meille, koska heille pisteillä ei ole merkitystä. Assemblyn hyvä historia turnausjärjestäjänä ja tapahtuman hyvä maine auttoivat varmasti houkuttelemaan pelaajia, Assemblyn kilpapelijohtaja Petri Hämälä toteaa.
Turnauksen 25 000 dollarin palkintopotti ei ole kansainvälisellä tasolla poikkeuksellisen suuri, ja Suomessa on järjestetty vastaavan kokoisia turnauksia myös aiemmin. Hämälä pitää kuitenkin Assemblyn turnausta poikkeuksellisen tasokkaana.
– Taitotasollisesti tämä ehkä jopa kovin turnaus, mitä Suomessa koskaan on nähty. Todennäköisesti myös kovin turnaus, mitä lähivuosina tullaan näkemään. Jos tätä vertaa muihin turnauksiin, ei niiden pelaajapooli ole kansainvälisesti samaa luokkaa, Hämälä arvioi.
Egan Bernal teki historiaa, kun hän ylitti maaliviivan Pariisissa Ranskan ympäriajon viimeisellä etapilla. 22-vuotiaasta Ineos-tallin ajajasta tuli ensimmäinen kolumbialainen ja eteläamerikkalainen sekä myös nuorin kilpailija sitten vuoden 1909 ja Francois Faberin, joka on voittanut pyöräilyn arvostetuimman kilpailun, Tour de Francen.
Kolme viikkoa, 21 etappia ja raastavat 3 480 kilometriä. Kaksi aika-ajoa, joista toinen oli henkilökohtainen ja toinen joukkueaika-ajo, seitsemän tasamaaetappia, viisi mäkietappia ja seitsemän raakaa vuoristoetappia. Sen selvitti yli 150 ajajaa.
Keskeytyksen takia 14 päivää johtajan keltapaitaa päällään pitänyt Deceuninck-Quick-Step-tallin Julian Alaphilippe menetti johtoasemansa Bernalille. Bernalin voitto oli lähestulkoon varma jo lauantaina, kun hän tuli 20. etapilla neljänneksi ja kokonaiskilpailussa toiseksi tullut Thomas ylitti maaliviivan hänen kanssaan yhtä aikaa ja onnitteli voittajaansa.
– Tajusin silloin, että se oli ohi ja voittaisin Ranskan ympäriajon, Bernal totesi lauantain etapin jälkeen.
Thomas uskookin, että tämä voitto aloittaa Bernalin voittokulun. Hän myönsi olevansa pettynyt, ettei itse voittanut, ja uskoi, ettei Bernal ollut vielä viime vuonna valmis voittamaan. Tuolloin maastopyöräilyssäkin kaksi nuorten MM-mitalia voittanut nuorukainen sijoittui kokonaiskisassa 15:nneksi.
– Hän on uskomaton lahjakkuus ja voi dominoida kisoja vuosia tästä eteenpäin, Thomas hehkutti.
Ineos-talli, joka viimeiset yhdeksän vuotta kantoi Sky-nimeä, on nyt voittanut seitsemän Touria viimeisestä kahdeksasta. Thomasia ennen Chris Froome voitti peräti neljä Touria ja Bradley Wiggins kruunattiin mestariksi vuonna 2012. Ainoastaan tuolloin Astana-tallia edustava Vincenzo Nibali onnistui lyömään kiilaa väliin vuonna 2014.
Tourin viimeinen etappi sunnuntaina oli perinteisesti seremoniallinen, mutta sillä ratkaistiin jälleen parhaan kirimiehen titteli. Vihreän paidan sai haltuunsa jo seitsemännen kerran Peter Sagan. Bora-Hansgrohe-tallin Sagan on voittanut tittelin viisi kertaa peräkkäin vuosina 2012–2016 sekä nyt vuosina 2018 ja 2019.
Ranskan ympäriajon viimeinen etappi päättyi isoon massakiriin ja etappivoiton vei nimiinsä Lotto Soudal -tallin Caleb Ewan. Etappivoitto oli hänelle kolmas tämän vuoden ympäriajossa.
Kesän puhutuin jalkapalloilija Gareth Bale on sittenkin jäämässä Real Madridiin. BBC:n mukaan espanjalaisseura on perunut Balen huhutun siirron Kiinaan.
Balea on viety vahvasti Kiinan Superliigan Jiangsu Suningin paitaan. Sky Sports kertoi lauantaina, että Bale tienaisi Kiinassa peräti miljoona puntaa viikossa.
Real Madridin päävalmentaja Zinedine Zidane on tehnyt medialle selväksi, ettei Balella ole tulevaisuutta joukkueessa.
– Toivomme, että hän lähtee pian. Se olisi parhaaksi kaikille osapuolille. Työskentelemme hänen siirtonsa eteen, Zidane sanoi ennen Real Madridin kesän ensimmäistä harjoitusottelua.
Vahvoista siirtohuhuista ja valmentajan puheista huolimatta Bale on pelannut kahdessa harjoitusottelussa Realin paidassa. Arsenal-ottelun jälkeen Zidane totesi, että mikään ei ole Balen suhteen muuttunut, vaikka walesilainen pelasikin.
Espanjalaisen Marca-lehden mukaan Balen perhe ei pitänyt ajatuksesta siirtyä Kiinaan. Real Madridin kerrotaan toivovan Balen siirtoa Euroopan sisällä, jotta seura saa walesilaisesta siirtokorvauksen. Mediatietojen mukaan Real olisi ollut aiemmin valmis päästämään Balen Kiinaan ilmaiseksi ja purkamaan sopimuksen, jota on jäljellä vielä kolme vuotta.
Bale saapui Madridiin 85 miljoonan punnan siirtosummalla Tottenhamista kesällä 2013. Hän on voittanut seurassa neljä Mestarien liigaa, yhden Espanjan mestaruuden, yhden Espanjan cupin, kaksi Super Cupia ja kolme seurajoukkueiden MM-titteliä.
Jalkapalloilija Gareth Balen kaavailtu siirto kiinalaisseuraan sai maanantaiaamuna todennäköisesti lopullisen torppauksen, kun Jiangsu Suning tiedotti hankkineensa kroatilaisen Ivan Santinin.
Hyökkääjä saapuu Nanjingiin belgialaisseura Anderlechtista.
Santinista tuli Jiangsun viides ulkomaalaispelaaja. Superliigan sääntöjen mukaan kokoonpanossa saa kerrallaan olla neljä ulkomaalaispelaajaa, mutta italialaisen Gabriel Palettan on huhuttu lähtevän seurasta pian.
Mikäli seura vielä havittelisi Balea, olisi sen hankkiuduttava eroon joko brasilialaisesta Alex Teixeirasta tai italialaisesta Eder Martinsista. Molemmat ovat päävalmentaja Cosmin Olaroiun suosiossa.
Kiinan Superliigan siirtoikkuna sulkeutuu keskiviikkona.
Mediatietojen mukaan Real Madrid torppasi Balen siirron Jiangsu Suningiin sunnuntaina. Real toivoi walesilaisen siirtyvän johonkin eurooppalaisseuraan, jotta espanjalaisjätti saa Balesta siirtokorvauksen.
Sky Sportsin mukaan walesilainen olisi tienannut Kiinassa jopa miljoona puntaa viikossa.
Realin päävalmentaja Zinedine Zidane on ilmoittanut, ettei Bale mahdu hänen kokoonpanoonsa. Tästä huolimatta Bale on pelannut kahdessa Realin harjoitusottelussa.
Bale siirtyi Tottenhamista Real Madridiin vuonna 2013 ennätyksellisellä lähes sadan miljoonan euron siirtosummalla.
TURKU. Heinäkuun lopussa tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Mika Ojala päätti, että pelaaminen väkisin ei enää kannata.
Interin seuraikoni oli silloin selvästi kaukana parhaastaan. Kehon ja mielen kapasiteetti eivät enää riittäneet ja jostain oli joustettava.
Kesken harjoitusten vastaan tuli niin jykevä seinä, että sen läpi ei enää menty. 31-vuotias Ojala päätti keskittyä toistaiseksi vain harjoittelemiseen – ja tekisi senkin aiempaa kevyemmin.
– Tällaisessa maailmassa se pysähtyminen on hirveän vaikeaa. Raha, valta ja kaikki mahdollinen on välillä niin hektistä, Ojala sanoo Yle Urheilulle nyt.
– Kun välillä vain jättäisi sen kaiken ja rauhoittuisi miettimään, mihin on menossa ja mitä haluaa.
Viime kesästä alkanut puolen vuoden jakso oli Ojalalle pahin. Vasta tämän vuoden alussa alkoi helpottaa.
– Kaikki maistui paremmalta. Tänä vuonna on tuntunut siltä, että se on oikeasti jäänyt taakse. Olen koko ajan yrittänyt tehdä hommia sen eteen, että se ei ainakaan toistuisi. Pitänyt itsestäni huolta, syönyt ja nukkunut hyvin. Kiinnittänyt huomiota eri asioihin.
Mika Ojalan peli-ilo oli viime vuonna koetuksella.AOP / Jaakko Stenroos
Valmistautumista uuteen kauteen varjosti talven nilkkavamma, joka ei kuitenkaan vesittänyt Ojalan uutta nousua.
Inter löysi kesään tultaessa vahvan vireen ja taisteli Veikkausliigan kärkipaikoista. Ojala puolestaan oli parempi kuin pitkään aikaan. Hän johtaa sarjan syöttöpörssiä ja on turkulaisjoukkueen huipputehokkaan hyökkäyksen kapellimestari. Vierellä ovat sarjan paras maalintekijä sekä pitkäaikainen tutkapari, toinen seuraikoni.
Jalkapallo maistuu taas, mutta Ojala haluaa silti muistaa, ettei synkkä jakso ole vieläkään kaukana menneisyydessä.
– Joskus vain paahtaa päivästä toiseen autopilotilla. Miettimättä tekemisiä lainkaan, kuuntelematta kroppaa. Nyt huomaan, että jos tulee pieniäkin tuntemuksia, en jätä niitä enää noteeraamatta. Ne ovat aina merkki jostain.
Ulkomaat veivät mukanaan
Vuosikymmenen alussa näytti siltä, että Ojalalla oli tie auki lähes minne vain. Hän oli ruokkinut Interin maalintekijöitä kausina 2011-2012 kuin liukuhihnalta. 65 maalisyöttöä 60 ottelussa olivat jo itsessään hurja lukema, jonka päälle Ojala kuitenkin teki vielä itse 28 osumaa.
Inter tuli molempina kausina Veikkausliigassa toiseksi. Siinä kohtaa 24-vuotias Ojala sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ulkomailla pelaamisesta, kun ruotsalainen Häcken halusi hänet riveihinsä.
Siellä Ojala joutui kuitenkin sivuraiteille. Loukkaantuminen piinasi, eikä tulosta tullut toivottuun tapaan. Epävarmuus toipumisesta hankaloitti oman paikan vakiinnuttamista.
– Silloin talvella tuli nilkan luuhun joku aivan uusi, mystinen vamma. Kukaan ei oikein osannut sanoa, paljonko siitä palautuminen vaatii. Lopulta se veikin puolet koko kaudesta ja jouduin pakottamaan itseni pelaamaan kivun kanssa, Ojala muistelee.
Pestit Ruotsiin ja Saksaan olivat suomalaiselle rankkoja kokemuksia.AOP / imago sportfotodienst
Kolmen vuoden sopimuksen kaksi jälkimmäistä kautta jäivät kokonaan pelaamatta, koska seura sanoi suoraan, ettei se odottanut suomalaiselta enää mitään. Ojala siirtyi takaisin Suomeen, missä ihmeteltiin Veikkausliigaan liian hyväksi kuvaillun pelaajan nopeaa paluuta.
Seuraava tarjous tuli Saksasta, ja Ojala lähti jälleen reissuun. Ankara kilpailukulttuuri vaati kuitenkin veronsa – ja oli kuin vastakohta Suomessa tai edes Ruotsissa pelaamiselle.
Oikeita kavereita oli vaikeaa löytää edes omasta joukkueesta Saksan kolmannella sarjatasolla.
– Se tuli aika selväksi. Pelipaikasta tapellaan kynsin ja hampain. Odotukset olivat ihan erilaiset vaikkapa Ruotsiinkin verrattuna. Ulkomaalaispelaajana joukkueessa, jossa 90 prosenttia muista on saksalaisia, pitää tuoda jotain erikoista ja olla vielä vähän muita parempia. Siellä huomasi välillä ylimääräisen paineen sarjapaikan säilymisestä ja kaikista työpaikoista.
Todennäköisesti paine onnistumisesta Saksassa vaikutti seuraavan vuoden rasitustilaan. Kahden kauden jälkeen Ojala oli tullut jälleen Turkuun, mutta ei pystynyt laskemaan kierroksia.
Se tapahtui vasta pakon edessä viime vuonna.
– Joka paikkaan ei enää tarvitse päästä. Yritän vain hoitaa oman ruutuni täällä mahdollisimman hyvin ja ottaa stadionin ulkopuolella jalkaa pois kaasulta. Se pysähtyminen on ollut iso opetus.
Jatkuvuutta vailla
Inter ei ole yltänyt Veikkausliigassa mitaleille enää Ojalan ensimmäisen lähdön jälkeen.
Vuoden 2008 mestaruudesta alkaen se oli kahden parhaan joukossa viiden vuoden aikana kolme kertaa, mutta viime vuodet ovat olleet vaikeampia. Heikoimmillaan joukkue kävi jopa putoamiskarsinnassa, mutta säilytti sarjapaikkansa paikallisotteluissa TPS:ää vastaan.
Pitkäaikainen päävalmentaja Job Dragtsma luotsasi seuran menestykseen, mutta jätti pestin vuonna 2016. Sen jälkeen sinimustien edustusjoukkueella oli peräti neljä päävalmentajaa alle kolmen vuoden aikana.
– Puolen vuoden tai vielä lyhyempiä pestejä. Onhan se selvää, että siihen on pitänyt saada joku uusi ratkaisu. Peli ei ole toiminut, sitten on annettu valmentajalle kenkää, ja uusi kaveri tulee yrittämään. Sitten hänen pitää siinä lyhyessä ajassa yrittää saada ajatuksensa läpi, mutta silti tehdä tulosta, Ojala päivittelee.
Interissä ei viime vuosina ole ollut juurikaan valmennuksellista jatkuvuutta.AOP / Jaakko Stenroos
Vasta nyt koossa ovat ainekset oikeanlaiselle jatkuvuudelle. José Riveiro on ensimmäistä kertaa päävalmentajana, mutta sai kahden vuoden sopimuksen ja siten jonkinlaisen työrauhan.
Erinomainen alku ja yleisöystävällinen, hyökkäysvoittoinen pelaaminen antoivat pestille lupaavan lähdön.
– Ei voi vaatia, että olisimme heti kärjessä. Mielestäni olemme hyvin aikataulussa, jopa edellä sitä, Ojala sanoo.
– Hän oikeasti tulee ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Todella analyyttinen tyyppi, joka teki heti tammikuussa selväksi, millaista jalkapalloa haluaa nähdä. Hän tekee kaikkensa jalkapallon eteen. Yksityiskohtia on lisätty vähitellen ja olemme pystyneet olemaan aggressiivisia sekä hyökkääviä.
Ojalan sanat ovat tuttu kuvailu espanjalaisesta jalkapallofilosofista ja tukevat kapteeni Timo Furuholmin kuvausta Riveirosta tiedemiehenä.
Valmentajalla on oma vahva visionsa, mutta ymmärtämistä hidasti aluksi jonkinlainen kielimuuri.
– Vähän ihmeteltiin, mistä hän oikein puhui. Hän käytti niin paljon erikoisia termejä, joita ei ollut koskaan kuultu. Englanninkielisiä, mutta vähän hienostuneempia versioita tavallisista futistermeistä, Ojala nauraa.
– Monella oli monttu auki, kun kuunneltiin hänen juttujaan palavereissa. Nyt ne on selitetty tarkasti ja jokainen ymmärtää, mistä puhutaan.
"Se on hienoimpia asioita futiksessa, kun tietää tasan tarkkaan, mitä toinen tekee" Mika Ojala
Riveiro tiimeineen on tuonut Interiin suunnitelmallisuutta, huolellisuutta ja monta pientä asiaa, jotka helpottavat pelaajien arkea. Tarkat suunnitelmat harjoittelupäiville vaativat pelaajilta lähinnä toteuttamista.
Virheiden mahdollisuus on pienempi ja henkinen taakka kevyempi.
– Kun tehdään, asiat ovat todella selkeitä. Suunnitelmat ovat valmiina ja tiedetään, mikä harjoitusten tarkoitus on. Palautumiseen on kiinnitetty paljon huomiota ja palauttaville päiville on tarkat rutiinit kylmäaltaista mikrovenyttelyihin ja rullauksiin. Näissä asioissa on otettu selvä askel eteenpäin.
Huippuluokan hyökkäämistä
Inter on ollut koko kesän ajan Veikkausliigan eniten maaleja tehnyt joukkue. Ojala näkee puolustuspelaamisen selvänä parantamisen tarpeena, mutta maalipaikoista ja viimeistelystä tulos on harvoin jäänyt vajaavaiseksi.
Ojalan lisäksi kaksi muutakin hyökkääjäkolmikon avainpalasta ovat olleet vahvoja.
Kahtena edellisenä vuonna yhdeksän maalia iskenyt Furuholm teki kuusi osumaa jo liigakauden ensimmäisellä kolmanneksella. HJK:sta tuttu Filip Valencic taas on ollut suorastaan dominoiva.
– Filip on osoittanut olevansa ehkä jopa sarjan paras pelaaja. Todella vahva, suojaa hyvin palloa ja pystyy pelaamaan väleissä. Erittäin vaarallinen kuljettaja sekä laukoja, ja pystyy tekemään maaleja, Ojala hehkuttaa.
– Furuholm on meistä puhtain maalintekijä. Hän tekee pystyjuoksuja ja pystyy pitämään palloa. Minä yritän eniten luoda paikkoja. Hyvä, jos ehdin vielä itse maalintekoon, mutta olen hoitanut hommani, jos jätkät laittavat palloa reppuun.
Ojala ja Furuholm ovat jokaiselle Veikkausliigan katsojalle tuttu tutkapari.AOP / Jaakko Stenroos
Toistaiseksi hyökkääminen on ollut kaikin puolin kunnossa. Inter sai ensimmäisenä joukkueena täyteen 20 tehtyä maalia, jotka vieläpä kaikki syntyivät rangaistusalueen sisältä.
Sen maalin johtaneet hyökkäykset olivat kestoltaan Veikkausliigan pisimpiä ja sisälsivät myös kaikista joukkueista eniten syöttöjä. Nousu tapahtuu ensisijaisesti laidoilta ja lyhyemmillä syötöillä, joista huippuhyökkääjät ovat viimeistelleet vakuuttavasti.
– Olemme löytäneet yhteyden kaikkien kolmen kesken. Se on hienoimpia asioita futiksessa, kun tietää tasan tarkkaan, mitä toinen tekee.
– Olen itse päässyt nyt siihen, minne haluankin. Pelasin monta vuotta aika selkeänä laiturina, mutta ennen kautta "Rive" kysyi suoraan, missä haluaisin pelata. Halusin kymppialueelle kärjen tuntumaan.
"Nyt pystyn nauttimaan"
Paimion paras jalkapalloilija päätyi aikoinaan Interiin teini-iän kynnyksellä, koska seuraava askel jalkapallouralla vaati siirtymistä pieneltä paikkakunnalta Turkuun.
Ojala pelasi alkuun yhden kauden TPS:ssä, mutta vaihtoi sitten Interiin, jonka pelaaminen miellytti nuorukaisen silmää. Samoihin aikoihin samaan seuraan ilmestyi Furuholm, vajaan vuoden vanhempi porilainen.
Siitä alkaen parivaljakon ura on kulkenut suurin piirtein samaa reittiä.
– Pelasimme yhdessä jo välipelejä Ykkösessä. Kun Job tuli, pääsimme molemmat kunnolla edustuksen mukaan. Nyt olemme yli kolmekymppisiä äijiä ja vaikka molemmat ovat käyneet muualla, se yhteys ei ole kadonnut mihinkään. Sellaista on vaikea pakottaa. Se vain tulee tiettyjen pelaajien kanssa, Ojala kuvailee.
– "Furkan" merkitys sekä minulle että koko seuralle on ollut aivan äärettömän suuri. Sanat eivät riitä kuvastamaan sitä, miten hienoa on, että olen saanut pelata hänen kanssaan niin monta vuotta.
"Hän on minun silmissäni se suurin Inter-legenda" Timo Furuholm
Tunne on selvästi molemminpuolinen. Ojala ja Furuholm ovat kaksi kenties vahvimmin Interiin liitettyä pelaajaa.
Kaksikko nousi Veikkausliigaan hyvin nuorina, mutta oli avainasemassa johdattamassa Interiä seurahistorian toistaiseksi ainoaan Suomen-mestaruuteen vuonna 2008. Sittemmin molemmat kävivät ulkomailla, mutta tällä kaudella tuttu akseli on taas ollut tehokkaimmillaan.
Furuholmille tärkeän pelikaverin elpyminen omaksi itsekseen onkin erityisen arvokas asia.
– Hän tekee paluuta Veikkausliigan eliittiin. Hän on minun silmissäni se suurin Inter-legenda, Furuholm sanoo.
– Pari vuotta ovat olleet todella vaikeita, mutta jokainen Mikan tekemä maali tuntuu siltä kuin tekisin sen itse. Olemme kasvaneet sellaisessa symbioosissa.
Mestaruuskaudesta on jo yksitoista vuotta ja Ojala sekä Furuholm tuntuvat erottamattomalta osalta Interin identiteettiä. Nyt, 31-vuotiaina, hekin saavat nauttia viime vuosien poukkoilun jälkeen selkeämmästä suunnasta.
– Nyt pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä ja pelistä. Ei ole painetta mistään. Olemme saaneet kasaan mahtavan joukkueen ja saan itse näin paljon vastuuta. Nyt on upeaa pelata, ja se myös näkyy kentällä, Ojala iloitsee.
Enää ei ole kiirettä mihinkään. Varsinkin Saksan-pestin toinen kausi näytti lupaavalta ja onnistuessaan olisi voinut muuttaa Ojalan uran suuntaa nykyisestä merkittävästikin, mutta tämän hetken Interkään ei ole huono paikka olla.
Vaikeudet ovat takana ja jalkapallo maistuu taas, joten Ojala ei kuitenkaan ole ainakaan sulkemassa yhtäkään ovea.
– Mitään pakkoa päästä vielä johonkin ei kuitenkaan ole. Mutta jos jatkamme samalla tavalla ja vuoden lopuksi nostamme vielä mestaruuspyttyä, niin eihän sitä ikinä tiedä!
Berliinin EM-kisoissa vuonna 2018 ja maaliskuussa Glasgow'n hallikisoissa kuulantyönnön EM-kultaa voittanut Michal Haratyk teki mainion sarjan Varsovassa käydyssä kisassa. Hän rikkoi jokaisella työnnöllään yli 20 metriä ja täräytti kolmannella kierroksella uuden Puolan ennätyksen 22,32.
Puolan edellinen ennätys oli sekin Haratykin nimissä, viime vuonna tehty 22,08.
Tällä tuloksellaan Haratyk nousi kauden kansainvälisissä tilastoissa kolmannelle sijalle, sillä hän ohitti Yhdysvaltojen mestaruuskisoissa 22,31 työntäneen Joe Kovacsin sentillä. Samalla hän nousi Euroopan kaikkien aikojen listalla viidennelle sijalle.
Haratykin tulos on myös paras eurooppalaisen kuulantyöntäjän tekemä 31 vuoteen. Euroopan kaikkien aikojen parhaat tulokset on tehty 80-luvun loppupuolella. Ykkössijaa pitää hallussaan Saksan Ulf Timmermann vuonna 1988 tekemällään Euroopan ennätyksellä 23,06.
Haratykin kauden paras oli tähän mennessä kesäkuussa tehty 21,98. Puolalaisen muut työnnöt Varsovan kisassa kantoivat 20,55, 21,23, 22,12, 21,22 ja 21,60.
Keihäänheiton olympiavoittaja Egil Danielsen on kuollut, kertoo Norjan uutistoimisto NTB. Melbournen olympialaisissa 1956 kultaa saanut Danielsen oli kuollessaan 85-vuotias.
Hamarilainen Danielsen heitti Melbournessa uuden maailmanennätyksen 85,71 neljännellä yrityksellään. Hän pääsi nipin napin mukaan kuuden heittäjän kolmelle viimeiselle kierrokselle, joten norjalaisen urheiluhistorian syntyyn vaadittiin vähän onneakin.
Danielsenin kulta oli Norjan ensimmäinen yleisurheilussa sitten vuoden 1920. Hän sai vielä EM-hopeaa vuonna 1958, mutta ei enää heittänyt samoille mitoille kuin Melbournessa.
Danielsen työskenteli yli 30 vuotta palomiehenä kotikaupungissaan Hamarissa.
Yhdysvaltalainen Dalilah Muhammad on rikkonut naisten 400 metrin aitojen lähes 16 vuotta vanhan maailmanennätyksen. Muhammad juoksi uudeksi ME-ajaksi 52,20 yleisurheilun Yhdysvaltain mestaruuskisoissa Des Moinesissa Iowassa.
Edellinen aidatun ratakierroksen maailmanennätys oli Venäjän Julia Petshonkinan elokuussa 2003 juoksema 52,34.
– Valmentajani on sanonut koko ajan, että minulla on mahdollisuudet tähän. Minun piti vain luottaa siihen. Halusin tätä niin kovasti, Muhammad sanoi kansainvälisen yleisurheiluliiton verkkosivujen mukaan.
Rion olympiavoittaja ja kaksinkertainen MM-hopeamitalisti Muhammad kohensi toissa vuonna juoksemaansa omaa ennätystään 44 sadasosasekunnilla. Yhdysvaltain ennätys ennen tätä oli Lashinda Demusin 52,47.
Muhammad uskoi, ettei hänen ennätyksensä tule kestämään pitkään.
– Tämä on vasta alkua. 52 sekunnin raja menee vielä rikki. Jos siihen en pysty minä, sitten joku toinen nainen, Muhammad sanoi.
Ennen Muhammadin ME-juoksua kukaan ei ollut alittanut tällä kaudella 53 sekuntia. Des Moinesissa siihen pystyi myös 19-vuotias Sydney McLaughlin, joka juoksi sateisessa finaalissa toiseksi ajalla 52,88. Kolmanneksi tuli Ashley Spencer ajalla 53,11.
200 metrillä kahden kovan taisto
Naisten 800 metrillä Ajee Wilson juoksi odotettuun voittoon kauden parhaallaan 1.57,72. Wilson on maailman kauden kärkitilastoissa toisena heti Caster Semenyan jälkeen.
Miesten 200 metrillä tilastokärki Noah Lyles kukisti satasen kärkimies Christian Colemanin. Satasella kauden toiseksi nopeimmasta tuloksesta vastaava Lyles jätti 100 metriä väliin keskittyäkseen 200 metrille. Lylesin voittoaika oli 19,78, kun Coleman juoksi 20,02.
Miesten pituudessa nähtiin yllätysvoittaja, kun Ja'Mari Ward vei voiton tuloksella 812. Kauden kärkituloksesta vastaava olympiavoittaja Jeffery Henderson oli vasta viides hypättyään parhaallaan 800.
Yhdysvaltain mestaruuskisojen päätöspäivän finaalien tulokset
Yle välittää 1. elokuuta alkavan Jyväskylän MM-rallin kanavissaan kattavammin kuin koskaan. Esimerkiksi Yle Areenasta katsottavissa oleva Ralliradio Plus seuraa rallin tapahtumia hetki hetkeltä. Kaiken rallisisällön ja tiedot tulevista televisiolähetyksistä löydät osoitteesta yle.fi/mmralli.
Teemu Sunisen ja Jarmo Lehtisen yhteistyö Sardinian MM-rallissa alkoi kuin elokuvissa: perjantain kahdelle ensimmäiselle erikoiskokeelle pohja-aika ilman yhtään yhteistä harjoittelua. Lopulta tuloksena Italiasta oli Sunisen uran paras sijoitus, kun hän nousi Ott Tänakin viime hetken ongelmien takia toiseksi.
Kartanlukijavaihdos Marko Salmisesta paluun MM-sarjaan tehneeseen konkari Lehtiseen oli siis ainakin avausosakilpailun perusteella oikea ratkaisu. M-Sportin Ford Fiestaa käskevä suomalainen tiedostaa, että kolmossijasta parantaminen on Jyväskylässä vaikeaa.
– Yhteistyö alkoi urani parhaalla tuloksella, mutta nyt täytyy olla tyytyväinen, jos olemme vähintään samalla sijalla. Yritetään tehdä työt mahdollisimman hyvin nytkin.
50-vuotias Lehtinen oli koko avausviikonlopun todella innoissaan, eikä innostus ole laantunut. Mikko Hirvosen pitkäaikainen kartanlukija muistuttaa, että autossa on tarkoitus nauttia rallista.
– Olen intoa täynnä kuin ilmapallo, ja on todella hienoa olla takaisin. Se mitä yritin tuoda siihen oli sellaista rauhaa, että Teemu voi keskittyä vain ajamiseen. Kun kilpurissa muistetaan, miksi ollaan siellä, silloin tulee yleensä tuloksiakin. Minä ainakin olen siellä siksi, että ralli on pirun mukavaa hommaa.
– Pätkien aikana saa hymyillä ja nauttia. Ehkä jotain sellaista positiivista fiilistä pystyin tuomaan, ja ehkä siinä vaikutti ihan se ilmapiirin muutoskin, eli sillä ei välttämättä edes ollut väliä, olenko se juuri minä vai joku muu.
Viron rallissa Suninen ja Lehtinen ajoivat Fordin R5-autoa, ja sen jälkeen edessä oli kahden päivän testipaketti Jyväskylän kisaa varten. Valmistautuminen on ollut parempi kuin koskaan aiemmin.
– Ensimmäistä kertaa urallani on ajettu kaksi päivää testejä yhtä rallia varten. Meillä on ollut aika paljon uusia säätöjä autossa tänä vuonna, ja nopeisiin ralleihin on saatu vauhtia. Fiilis autosta on ollut testeissä hyvä, ja sittenhän se nähdään, tuleeko kisan aikana vielä jotain hienosäädettävää, Suninen pohtii Yle Urheilulle.
Kokenut Jarmo Lehtinen ei vielä Ruotsin rallin aikaan helmikuussa osannut arvata, että hän palaisi kesällä mukaan MM-sarjaan. AOP
Enemmän apua muualla
Suniselle Keski-Suomen tiet ovat pääosin tuttuja, joten Lehtisen kokemus nousee arvoon etenkin hieman oudoimmissa osakilpailuissa. Kartanlukijan tehtävä on pitää tunnelma autossa korkealla.
– Kyllähän Teemu tuntee kotikisan hyvin, eikä kotikisaan tarvitse erikseen fiilistä hakea. Heitetään sinne sopivasti jotain vanhoja rallijuttuja sekaan. Onhan se aika huikeaa taas mennä Jyväskylän teillä, ja sitä odottaa vesi kielellä, Lehtinen sanoo.
– Varsinkin näistä uudemmista pätkistä itselläni on jo jonkin verran kokemusta, mutta Leustu on ehkä sellainen, jossa Jarmolla voi olla nuottiin jotain annettavaa, Suninen jatkaa.
Nuotitusyhteyden parantamiseksi kaksikko on katsellut videoita ja käynyt hieman myös maastossa ajelemassa. Lehtinen sanoo, että esimerkiksi Hirvosen ajan nuoteista ei ole uuden kuljettajan kanssa apua.
– Suomea puhutaan ja samoja sanoja käytetään, mutta kyllä jokaisella maestrolla on näissä oma käsialansa. Olin Teemun etuautoryhmässä asfalttikisoissa, ja sitä kautta hänen nuottisysteeminsä ja filosofiansa oli jo aika tuttua. Se helpottaa hommaa.
Teemu Suninen hakee Jyväskylästä jatkoa onnistuneelle Sardinian kisalleen.Tomi Hänninen
Lehtinen kehuu puolta nuoremmassa rattimiehessä etenkin tämän motivaatiota ja sitoutuneisuutta. Paineensietokyky on autossa hyvää, mutta sen ulkopuolella riittää vielä töitä.
– Henkinen puoli on selvästi hänen vahvuutensa, ja hän on todella sitoutunut. Jos joskus tuntuu, että hän kerää paineita, hän kerää niitä vähän helposti jostain muualta. Kisatilanteessa tuntuu, että meno sen kuin paranee, kun vähän joutuu puristamaan.
– Pitäisi vain muistaa nauttia ja rauhoittua rallin aikana, eikä murehtia liikaa. Päätökset on tehty testeissä ja niin sanotusti niillä sitten mennään, Lehtinen evästää.
Salaisissa testeissä
Suninen oli kaudella 2017 lähellä viidettä sijaa Puolan MM-rallissa, ja viime kaudella otteet olivat myös lupaavia Portugalin kolmospaikka parhaana noteerauksena. Tällä kaudella M-Sportin Fordilta odotettiin hyviä tuloksia, mutta etenkin alkukaudella suomalaisella oli vaikeuksia. Sopimus on katkolla, ja kausi on opettanut paljon.
– Silloin aiemmin ajettiin aika kovalla riskillä ja tultiin se, mitä päästiin ja osattiin. Ne olivat hyviä kisoja, joissa itse olin vahvoilla. Olen nyt tiedostanut, että pitkässä juoksussa hullut riskit eivät kannata, ja nyt alun virheiden jälkeen olen saanut tasaisia tuloksia.
– Se on tuonut hyviä hedelmiä nyt tähän puoliväliin tultaessa, mutta toinen puolikas kaudesta on vielä jäljellä. Edelleen on saatava hyviä tuloksia, jotta saisi jonkun tallipaikan ensi kaudeksikin, Suninen murjaisee.
Niin, se ensi kausi. Jyväskylän testien jälkeen Suninen paljasti suuntaavansa omien sanojensa mukaan "salaisiin testeihin", joista hän ei halunnut hiiskua mitään. Kauden aikana tehtäviä salatestejä tapahtuu, sillä esimerkiksi Sebastien Ogier myönsi viime kauden lopussa käyneensä kauden aikana salassa testaamassa Citroenia ennen kuin teki päätöksen siitä, että meni talliin.
Viime vuonna Jyväskylässä Suninen ajoi Mikko Markkulan kanssa kuudenneksi.Tomi Hänninen
Tähtäin on joka tapauksessa tiukasti kotikisan onnistumisessa.
– Nukutaan, syödään, treenataan, tehdään täyttä työpäivää ja yritetään nukkua hyvin. Käydään muutama hyvän mielen lenkki tekemässä kavereiden kanssa. Siinä yleensä ovat olleet hyvät eväät hyviin tuloksiin.
Kartanlukija ei aio toppuutella vieruskaverinsa menoa. Lehtinen tietää, että menestyminen Jyväskylässä vaatii täyttä tykitystä alusta lähtien.
– Teemu on ammattimies, ja vaikkei WRC-kokemusta niin paljoa ehkä vielä olekaan, hän on ajanut kilpaa koko ikänsä. Hän tietää, mistä on kyse. Jos ryhdyt toppuuttelemaan alussa, on sama jatkaa enää ensimmäisen päivän jälkeen.
– Jos virhe tulee, se on tullakseen. On turha miettiä sitä, tuleeko se ensimmäisellä vai viimeisellä erikoiskokeella. Alusta asti vaan kaasu pohjassa.
