Nuorten MM-hiihdoista mitalien värisuoran sprintistä saavuttanut Mari Eder oli kaksi vuotta sitten Lahden MM-kilpailuissa paras suomalaisnainen vapaan hiihtotavan sprintissä kahdeksannella sijallaan. Ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Eder on tavoitellut tänä kautenakin paikkaa hiihdon MM-kisoihin Seefeldiin, mutta tällä hetkellä hänen kuntonsa on kaukana parhaasta.
Imatran SM-sprintissä Eder jäi välieriin eikä hänen loppukirinsä vakuuttanut Yle Urheilun asiantuntija Jussi Piiraista.
– Häntä ei pitäisi valita MM-kisoihin ainakaan tämän päivän tulosten perusteella, Piirainen totesi, mutta uskoi, että Eder saattaa olla mukana MM-joukkueessa, koska vapaan sprinttiin ei ole naisten puolella suurta tunkua.
– Näkee, että hänellä ei ole tällä hetkellä sellaista vauhtireserviä kropassa, mitä parhaimmillaan on ollut. Hän oli vähän heittopussina stadionin alueella, sanoi Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassilakin.
Eder oli ennen sunnuntain kisaa epävarma omasta kunnostaan, sillä hän ei tiennyt miten elimistö reagoi lauantaiseen viestirypistykseen. Sprinttikisan jälkeen hän pystyi kertomaan, ettei kroppa ollut valmis täysipainoiseen suorittamiseen.
– Minulla kun vahvuudet ovat suorituskyvyssä ja rytminvaihdossa, niin tuntuu, että ne kaikki omat vahvuudet puuttuvat. Hankala hyökätä, kun ei ole millä hyökkätä, Eder sanoi Yle Urheilun haastattelussa ja sanoi kilpailevansa ensi viikonloppuna Salpausselällä.
– Lupasin itselleni, että menen Lahteen tapahtui mitä tahansa. Jään Imatralle harjoittelemaan ja jos saan paikan, niin se Lahden hiihtäminen onnistuu varmasti.
Piirainen on skeptinen, että Ederiltä nähtäisiin suurta menestystä Salpausselällä.
– Vaikea uskoa, että viikossa löytyy sellaista kuntoa, jolla hän pääsisi kansainvälisessä kisassa edes jatkoon, Piirainen sanoi.
– Harmi, sillä Marilla on potentiaalia hiihtää sprinttiä kovaa ja oli ajateltu, että hän olisi se vahvin sprinttihiihtäjä Suomen naisten joukkueessa. Naisten sprintissä ei Seefeldissä ole isoja menestysodotuksia nähtävissä.
Vuokatti Ski Team Kainuun Katri Lylynperä hiihti Suomen mestariksi naisten SM-kisojen sprinttikilpailussa Imatralla. Lylynperän aika 1,3 kilometrin matkalla oli 3.10,22. Mestaruus oli Lylynperän ensimmäinen yleisessä sarjassa.
Toiseksi tullut Hämeenlinnan Hiihtoseuran Laura Mononen jäi voittajalle 0,17 sekuntia. Karihaaran Visan Emmi Lämsä kiri ensimmäiseen SM-mitaliinsa nappaamalla pronssia 1,14 sekunnin erolla Lylynperään ja jättämällä Riitta-Liisa Roposen neljänneksi.
Miesten kilpailussa Vuokatti Ski Team Kainuun Martti Jylhä voitti hurjan kirikamppailun. Viimeisen mutkan jälkeen Jylhä irtosi tasaisesta rintamasta jättäen Hollolan Urheilijat -46:n Verneri Suhosen toiseksi ja Pyhäjärven Pohdin Joni Mäen kolmanneksi.
Jylhän aika 2.45,60 oli 0,23 sekuntia Suhosta ja 0,61 sekuntia Mäkeä nopeampi. Mestaruus oli Jylhälle uran kolmas.
Kolmanneksi ja neljänneksi välierässään hiihtäneet Anne Kyllönen ja Mari Eder jäivät aikavertailussa toisessa erässä hiihtäneiden Hennariikka Rahkolan ja Maaret Pajunojan taakse. Naisten sprintin semifinaalissa nähtiin jättiyllätys, kun ennakkoon mitalisuosikkeina pidetyt Kyllönen ja Eder eivät edenneet finaaliin.
Myös miesten ensimmäinen välierä starttasi dramaattisesti, kun Juuso Haaralan sauva katkesi heti alkukiihdytyksessä. Haarala pääsi kuitenkin finaaliin, sillä toinen semifinaalierä oli hitaampi. Hän jäi finaalissa kuudenneksi.
Kansainvälisessä ampumahiihtoliitossa on puhjennut uusi kriisi, raportoi Norjan yleisradioyhtiö NRK. Neljä liiton työntekijää eli lähes kolmasosa järjestön väestä on irtisanoutunut samana päivänä torstain aikana. Eroilmoituksen tekivät pääsihteeri Martin Kuchenmeister ja hänen assistenttinsä Marie-Luise Kreilinger. IBU:n kirjanpidon riveistä irtisanoutui myös kaksi ihmistä.
Kuchenmeister kertoo olevansa tyytymätön IBU:n johtokuntaan. Hänen mukaansa organisaation ilmapiiri on huono.
– Ja se on kohtelias tapa muotoilla asia, Kuchenmeister toteaa.
Kuchenmeister toimi väliaikaisena pääsihteerinä huhtikuusta ja oli halukas saamaan itselleen pestin kokonaan. Kuchenmeister oli antanut IBU:n johtokunnalle aikaa päättää asiasta tammikuun loppuun mennessä. Tilanne oli kuitenkin liitossa Kuchmeisterin mielestä hyvin tulehtunut.
– Ongelmana oli se, että minulla oli suhde assistenttini kanssa puolentoista vuoden ajan. Liiton urheilujohtaja ja viestintäpäällikkö eivät pitäneet siitä, joten he veivät asian johtokunnalle. Mutta johtokunnan mukaan en ole tehnyt mitään väärää. Suhde ei ole myöskään vaikuttanut työhöni, Kuchenmeister avaa.
Kuchenmeisterin mukaan pääsihteeripäätöstä oli ehditty miettiä viisi kuukautta liiton johdossa, mutta mitään ei ollut tapahtunut.
– Tilanne toimistossa meni pahemmaksi. Kenelläkään ei ollut selkärankaa tehdä ratkaisua. Päätin vetäytyä. Yllättäen oli muitakin pettyneitä, Kuchenmeister sanoo ja viittaa muihin eronneisiin.
IBU:n nykyinen puheenjohtaja Olle Dahlin ei halunnut kommentoida eroamispäätöksiä, mutta ei myöskään tunnistanut Kuchenmeisterin arviota liiton huonosta ilmapiiristä.
IBU:n hallituksen jäsenen Tore Bøygardin mukaan he eivät olleet vielä päässeet maaliin pääsihteerin rekrytoinnissa.
– Halusimme vielä odottaa ja tutkia. Meillä oli joitain arviointeja kesken. Katsoimme laitammeko pestin jakoon vai annammeko sen suoraan Martinille. Nyt hän ehti tehdä päätöksen ennen meitä, Bøygard sanoo.
Jo nuorena lupauksena maajoukkueeseen murtautunut Ilkka Herola oli pyöritellyt synkkiä ajatuksia päässään pitkään. Suorastaan vuosikausia. Siitäkin huolimatta, että hän oli menestynyt yhdistetyn maailmancupissa hyvin, ja vaikka hän tiesi, ettei kehittyminen aina ole suoraviivaista eikä hirveitä takapakkeja ollut tullut, oli Herola kuitenkin pettynyt itseensä ja tuloksiinsa.
Lahden MM-kisoissa Suomen yhdistetyn joukkueen piti palata mitalikantaan. Suurimmat odotukset oli ladattu etenkin Herolalle ja Eero Hirvoselle sekä joukkuekilpailuun. Joukkue jäi kuitenkin pronssista 14 sekuntia.
Edellisellä kaudella Herola oli tehnyt vahvaa tulosta maailmancupissa, mutta tuloskäyrä ei tuona talvena noussut halutulla tavalla. Herola oli turhautunut ja se turhautuminen oli ajoittain niin voimakasta, että kilpailemisesta ja kisareissuista oli tullut vastenmielisiä.
Lopettaminen ei käynyt Herolan mielessä, sillä hän oli kuitenkin päässyt sellaiselle tasolle, josta moni urheilija saa uransa aikana vain haaveilla, eikä hän halunnut heittää sitä hukkaan. Lisäksi hänen ympärillään oli paljon hyviä asioita. Jopa Herola huomasi sen, vaikka yleensä hän kiinnitti huomiota parannettaviin seikkoihin.
– Koko se urheilu tuntui silloin hyvin raskaalta asialta ja niitä ajatuksia oli kertynyt päähän niin pitkään. Jossain vaiheessa vain ymmärsin, että näin ei voi jatkua. Koin, että en voi kehittyä, jos en muuta ajattelumalliani. Tiesin, että sellainen tarpominen ei johda enää mihinkään, hän myöntää.
Tomi Hänninen
Liian nuori vastuunkantaja
Ilkka Herola on vasta 23-vuotias, mutta hän on ollut maajoukkueen vakiokasvoja jo vuosikausia, sillä hänet nostettiin A-maajoukkueeseen jo 17-vuotiaana. Vaikka nopea aikataulu yllätti Herolan, nautti huippu-urheilijan ammatista haaveillut nuorukainen maajoukkueen elämänrytmistä täysin siemauksin.
Pian nuoren urheilijan status vaihtui kuitenkin menestysodotuksiin, sillä maajoukkueen menestyjät Hannu Mannisen johdolla olivat jo lopettaneet kilpauransa. Herola vastasi huutoon ja nousi jo kolmantena maajoukkuevuotenaan taistelemaan palkintosijoista.
Kun Janne Ryynänen lopetti kilpauransa, vasta parikymppinen Herola joutui ajoittain kiertämään maailmancupin kilpailuja ainoana suomalaisurheilijana, seuranaan vain valmentajat.
Kilpareissut olivat Herolalle raskaita etenkin silloin, kun kisat menivät heikosti.
– Kun oli yksin ja tuijotti hotellihuoneessa seinää paskan kisan jälkeen, niin niistä ajatuksista oli vaikea päästä irti. Vaikka se asian pyörittely oli se syy, minkä takia junnasin paikallaan tai oli vaikeaa.
Herola ei osannut kertoa ajatuksistaan valmentajille eikä tilannetta helpottanut se, että hänellä ei ollut huonekaveria, joka olisi pysäyttänyt ylianalysoinnin ja puhunut vaikka jostain ihan muusta.
Samalla Herolalta kuitenkin odotettiin menestystä. Odotukset tarttuivat vahvasti hänen omaan ajatteluunsa, ja lopulta hän odotti itsekin pelkkää tulosta ja eli sen mukaan, mitä tuloslista kertoi.
– Sivutin ne paineet, ja siinä se suurin ongelma olikin. Sitä kuvitteli olevansa täysin teflon sille. Ettei mikään tunnu miltään ja kaikki menee omalla painollaan hyvin, Herola hymähtää.
Yhdistetyn maajoukkueella alkoi mennä paremmin pari kautta sitten. Herola sai rinnalleen kirittäjän, Eero Hirvosen, ja joukkueen resurssit lisääntyivät. Tukiverkko laajeni, kun mukaan tulivat lääkäri, ravintoterapeutti, fysiologi ja urheilupsykologi, jota Herola olisi tarvinnut jo aikaisemmin.
Herola ei kuitenkaan ollut tuolloin vastaanottavainen. Hän oli sitä mieltä, että asiat olivat niin hyvin, ettei hän tarvitse psykologia.
– Näin jälkiviisaana voin sanoa, että metsään mentiin aika pahasti, hän nauraa.
Tomi Hänninen
Tärkein oivallus kantaa yhä
Herola ei aikoinaan osannut myöskään nauttia menestyksestä. Hän piti jopa vahvuutenaan sitä, että ei ollut mihinkään tyytyväinen eikä pysähtynyt miettimään asioita.
– Ajattelin, että se vie minua nopeammin tuloksiin, kun en pysähdy nauttimaan siitä. Jos meni hyvin, niin sivuutin sen äkkiä ja aloin miettiä kisaa, joka ei mennyt niin hyvin.
Moni huomautti Herolalle, ettei tässä ajattelumallissa ollut järkeä, mutta sekään ei tehonnut. Hän halusi näyttää olevansa urheilemisen kanssa tosissaan ja oli ylpeä siitä, miten hän oli itselleen vihainen, jos treeneissä tai kilpailuissa ei kulkenut halutulla tavalla.
– Kiitos vain kaikille, jotka huomauttivat, mutta turhaan vaivasivat. Ihan vaikeimman kautta se piti kokea, ei siinä ulkopuolisten vakuuttelut auttaneet.
Kun yhdistetyn joukkueen psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita tuli mukaan kuvioihin, ei Herola alkuun saanut näistä opeista itselleen mitään. Urheilijat pureutuivat ennen kaikkea siihen eniten henkistä kanttia koettelevaan hyppytilanteeseen ja siihen, minkälaisen suorituksen pystyvät siihen lataamaan. He miettivät sitä, mitä hypätessä pitäisi ajatella ja minkälaisilla mielikuvaharjoituksilla onnistumisprosenttia saataisiin nostettua.
Herolalle sen analysoiminen, mitä pään sisällä hyppytilanteessa liikkui, oli vain yksi stressin aihe lisää.
– Se mäkisuoritus kestää sen kymmenen sekuntia ja jos sitä miettii valveillaoloaikana 12 tuntia, niin se kymmenen sekuntia häviää sinne aika äkkiä. Suuri kuva on huomattavasti tärkeämpi. Se missä oikeasti määritellään, kestääkö urheilija painetta ja miten pystyy käsittelemään kisatilanteen, niin se tehdään siinä ympärillä, ei suoritustilanteessa.
Tämän ymmärrettyään Herolan päänsisäinen vyyhti alkoi purkautua. Hän irrotti psykologian suorittamisesta ja siirtyi Lehtoviidan kanssa miettimään enemmän kokonaisuutta, elämänhallintaa ja sitä, mikä urheilun rooli on hänen elämässään ja ajatuksissaan. Tärkein havainto Herolalle oli se, ettei tulokset määritä häntä. Jos kilpailu sujuu huonosti, se ei tarkoita, että hänellä menisi elämässään huonosti.
– Se on helppo sanoa näin, mutta omien ajatusten ohjaaminen ei ole yksinkertainen juttu. Se vaatii tosi paljon ajatustyötä ja pitää pystyä perustelemaan ajatukset itselleen oikein, että ne tuntuvat uskottavilta. Niin pitkään kun et itse seiso sen asian takana, niin ei se määrää sinun toimintaasi silloin.
Tomi Hänninen
Pahimmat tunteet hävinneet
Kun Ilkka Herola istuu haastatteluhetkellä rennon nauravaisena rukalaisen hotellin aulassa, ei hänellä ole aavistustakaan, minkälaiseen testiin hän joutuu seuraavina kahtena kisaviikonloppuna. Kesä-GP:ssä löytynyt hyvä hyppyvire on kadonnut ja tekeminen on jälleen tuskaista.
Toisaalta Herola ei ole odottanutkaan kehityksen olevan tasaista voittokulkua. Mutta siinä missä aiemmin hän epäonnistumisen jälkeen suorastaan lietsoi itsensä aggressioon ja käpertyi vihan koteloon, niin nyt hän vakuuttaa, etteivät sellaiset määritä hänen mielialaansa.
– Yksittäinen suoritus ei heilauta tunnetilaani suuntaan tai toiseen. On paljon helpompaa kehittyä, jos voi suhtautua seuraavaan suoritukseen neutraalisti ja aloittaa oikeasti puhtaalta pöydältä. Se on ollut äärimmäisen antoisaa.
Herola ei tiedä, kuinka pitkälle hän on jo päässyt prosessissaan, mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin pari vuotta sitten. Ennen kaikkea hänellä on nyt työkaluja, joilla hän voi korjata kulkuaan, kun tulee ongelmia.
Aina silloin tällöin Herola huomaa ajatustensa yhä lähtevän kulkemaan väärään suuntaan. Hän huomasi muun muassa ennen avausviikonlopun kisoja miettivänsä yöllä sitä, miten Rukan mäen keulalta hypättiin optimaalisesti, vaikka tiesi, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Sen sijaan Herolaa aiemmin vaivanneet ahdistuksen ja pelon tunteet ovat vähentyneet.
– Näin jälkeenpäin ajateltuna en ole hirveästi nauttinut kilpailujännityksestä, koska vahvin fiilis on pitkään ollut epäonnistumisen pelko. Ne kaikkein pahimmat tunteet ja huonot päivät ovat nyt hävinneet.
Tulostavoitteet eivät ole Herolalla muuttuneet vuosien aikana mihinkään. Hän tietää potentiaalinsa ja sen, että kaiken onnistuessa hän pystyy nousemaan palkintokorokkeelle, on kyse sitten arvokisoista tai maailmancupista.
– Tärkein yksittäinen asia on se, että pystyn nauttimaan tästä hommasta – oli se sitten helppoa tai vaikeaa – koska tiedän, että jos se onnistuu, niin silloin tulokset ovat niin hyviä kuin ne voivat olla.
Herola luottaa kokonaisprosessiin, vaikka matkan varrella tulisikin töyssyjä. Ja siinä on se suurin ero muutaman vuoden takaiseen Ilkka Herolaan: hän ei enää määrittele yhden suorituksen, kilpailun tai kisaviikonlopunkaan perusteella sitä, onko hän tehnyt oikeita asioita.
– Kun tulee takapakkeja, niin ne analysoidaan, mistä ne johtuvat. Tiedän edelleenkin, että se tulos voi olla ihan mitä vain, kun kiipeän torniin. Se pitää hyväksyä, hän toteaa.
Yhdistetyn maailmancupissa Saksassa Ilkka Herola nappasi koko uransa parhaan sijoituksen. Herola nousi 10 kilometrin hiihtokisan jälkeen lopputuloksissa toiseksi. Hiihtoladulle Herola lähti perjantain varakilpailun tulosten perusteella kymmenentenä ja 54 sekuntia kärkeä perässä. Jo lauantaina Herola oli neljäs, joten nyt näyttäisi kesällä loistanut Herola palaamassa huippuiskuun.
– Oli tilanne mikä tahansa, niin hyvältä tuntuu pystyä parempaan suorituksen kuin koskaan aiemmin. Toki se lisää positiivista tunnetta, kun on ollut vähän haasteellista. Tässä on nieleskelty paljon tuskaa muutaman kuukauden ajan. Tämä paikkaa sitä hyvin. On hyviä fiiliksiä, Herola iloitsi Yle Urheilulle helpottuneena.
Vaikka vaikeuksia on riittänyt, niin Herola on pystynyt luottamaan omaan kehittymiseen. Kesägp-sarjassa Herola oli kokonaispisteissä toinen. Siellä tuli myös yksi osakilpailuvoitto.
– Vaikeat ajat kuuluvat urheiluun. Luottamus ei ole sinällään horjunut. Kesällä, syksyllä ja yleistesteissä on nähty, että on menty oikeaan suuntaan koko ajan. On tuntunut siltä, palikoiden loksahtaminen kohdalleen on vain ajan kysymys, Herola mietti.
– Mukavaa, että nyt naksahti. Saa vähän maistella menestyksen syrjää, Herola kuvailee.
Suorituksen arvoa nostaa kova keli Klingenthalin kisapaikalla. Mäkihyppykisaa ei pystytty suorittamaan kovan lumimyräkän takia. Olosuhteet olivat vaikeat myös hiihtokisassa.
– Keli oli tosi raju. Tuulta oli kahdeksasta kymmeneen metriä sekunnissa. Toiseen suuntaan mennessä se tuli vielä suoraan vastaan. Lunta tuli vielä aika paljon. Yksin hiihtäessä sai olla aika tarkkana. Pehmeässä puuterissa on helppo polkea itseltä jalat alta. Mutta onnistuin hyvin. Sain hiihtää tasaisen kovaa. Energiaa riitti hyvin loppuun, Herola mietti.
Lopulta Herola taipui loppusuorakamppailussa norjalaiselle Jarl Magnus Riiberille, joka varmisti myös samalla kokonaiscupin voiton. Toisaalta Herola otti myös kovan päänahan kolmanneksi tulleesta Saksan Fabian Riesslestä. Herola lähti vetämään joukkoa kärjessä 800 metriä ennen maalia.
– Taktiikka toimi ihan hyvin. Pitkällä kirillä sain karistettua muutaman letkasta pois. Kolme kaveria oli enää jäljellä. Riiber on aika kova noissa. Minulla ei ollut mitään sanomista. Millään taktiikalla en olisi parempaan pystynyt, Herola sanoi.
Itseluottamus nousi myös kohti ajatellen Seefeldin MM-kisoja kolmen viikon päästä.
– Kyllähän se Riiber on joku päivä kepitettävä. Revanssin haluaa aina. Mutta kaikki kunnia hänelle. Riiber on vetänyt mahtavan alkukauden, kun pystyy tässä vaiheessa varmistamaan kokonaiscupin voiton, Herola veisteli.
AOP/imago sport
Lauantain kisan jälkeen Herola kertoi, että aikoi maajoukkuetoveri Eero Hirvosen kanssa valmistautua sunnuntain kisaan lukemalla äänikirjaa tai katsomalla jotain tv-sarjaa. Kirjoista Ihmisen lyhyt historia oli ainakin kesken. Herola kertoi sunnuntain kisan jälkeen, että latautuminen oli sujunutkin äänikirjan parissa.
– Ei sen dramaattisempia juttuja keksitty. Meni aika seesteisissä merkeissä tämä reissu. Veikkaisin, että tämäkin ilta menee rauhallisesti. Vaikka tipaton tammikuu on jo vaihtunut helmikuun puolelle, se ei vaikuta meidän meininkiin. Seefeldiin asti mennään tiukkaa linjaa, Herola naureskeli.
Seuraavaksi maailmancup jatkuu Lahdessa ensi viikonloppuna kotimaisemissa. Tilanne vaikuttaa Suomen joukkueessa huomattavasti leppoisemmalta kuin ennen Klingenthalin viikonloppua ja kisataukoa. Hirvonenkin onnistui viikonloppuna seitsemänellä ja viidennellä sijallaan.
– Aika selvät sävelet on nyt. Ei ole suuria muuttujia. Nyt hommat rytmittyvät hyvin, Herola päätti iloisesti.
Talviurheilu siinä muodossa kuin me sen tunnemme, on päättymässä.
Koko Suomen lumipeite ohenee ja luminen vuodenaika lyhenee. Lumiset päivät saattavat kuluvan vuosisadan aikana vähentyä Etelä- ja Länsi-Suomessa alle puoleen nykyisestä.
Sään vaihtelu ja ääri-ilmiöt lisääntyvät kaikkialla. Kukaan ei tiedä, paljonko ilmasto lämpenee. Se riippuu pitkälti siitä, miten hanakasti ilmaston lämpenemistä pyritään hillitsemään. Sen tutkijat tietävät, että syypää on ihminen. Saastuttaminen, kulutusjuhla, sademetsien hakkuu ja muut ihmisen pyrkimykset tehdä oloaan mukavammaksi ovat kiihdyttäneet maapallon tilaan, joka uhkaa tehdä ainoasta asuinpaikastamme epävakaan pätsin.
Urheilun vaikeutuminen on pieni murhe maailmaa uhkaavien ekokatastrofien rinnalla, mutta urheilu voi olla osa ratkaisua. Urheilijat ovat globaalisti suosittuja ihmisiä, joiden mielipiteillä on painoarvoa. Sporttistarat tavoittavat hyvin myös sitä väestönosaa, jota tiedeuutisten plärääminen ei kiinnosta.
Urheilussa syntyy paljon päästöjä muun muassa lentämisestä. Mint Images/REX/AOP
Tällä hetkellä urheilu on osa ongelmaa. Ammattilaissarjojen tähdillä täytetyt lentokoneet jylisevät ilmassa vuorokaudenajasta ja mantereesta riippumatta. Kansalaiset singahtelevat ympäri palloa nähdäkseen sankarinsa tositoimissa. Megatapahtumia myönnetään joka vuosi maille, jotka rakentavat suorituspaikat miljardeilla tyhjästä pullistellakseen omaa ylemmyydentuntoaan muille maailman kansoille. Urheiluyleisölle jaetaan ja myydään miljoonia kiloja muovikrääsää, josta vain murto-osa päätyy kierrätykseen.
Urheilun globaali viihdekoneisto on ilmaston näkökulmasta täysin järjenvastainen liike, mutta sen ihmisiä yhdistävät vaikutukset voivat auttaa ihmiskuntaa heräämään paremmin nurkan takana odottavaan mullistukseen.
Talviurheilussa herääminen todellisuuteen on kestänyt yllättävän pitkään, vaikka rinteissä ja laduilla ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät huomattavasti nopeammin kuin suurimmassa osassa muita urheilulajeja.
Pelastakaa talvet
Se on jo varmaa, että talviurheilun harrastus- ja kilpailupaikat vähentyvät tulevaisuudessa. Talviurheilun mahdollistava alue maapallolla pienenee, joten myös harrastajia ja urheilijoita on vähemmän. Lumi ei ole täysin loppumassa lähitulevaisuudessa, mutta vaikutukset seuraaville sukupolville ovat ravisuttavia. Talvien arvioidaan lyhenevän noin 5–10 päivällä jokaisella vuosikymmenellä vuosisadan loppuun mennessä.
– Talviurheilu on toki vielä olemassa 50 vuoden päästä, mutta se muuttaa muotoaan. Meillä on kuitenkin paljon asioita tehtävissä. Me voimme vielä vaikuttaa, sanoo Protect our winters -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Niklas Kaskeala.
Protect our winters
Kaskealan edustama järjestö pyrkii nimensä mukaisesti pelastamaan talvet. POW aktivoi talviurheilun parissa toimivia ihmisiä. Sen suomalaislähettiläisiin kuuluu arvokisamitalisteja Enni Rukajärvestä, Matti Suur-Hamarista ja Aino-Kaisa Saarisesta lähtien.
– Talviurheilijoiden pitäisi pitää asiasta vielä enemmän meteliä. Heiltä on lähdössä oma ammatti ja harrastus alta. Samaan aikaan on oltava itse uskottava ja tehtävä ilmastotekoja, Kaskeala sanoo.
Tarkoituksena on siis laittaa ensin oma pesä kuntoon ja vaatia sitten kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa ja ilmastotoimia niin urheilujärjestöiltä kuin lainsäätäjiltäkin. Vielä urheilussa ei ole tähän laajamittaisesti herätty.
– Urheilumaailma ei ole kokenut vielä suurta ilmastoherätystä, mutta luulen että olemme sen kynnyksellä. Ainakin toivon niin, Kaskeala sanoo.
Urheilijat ilmastonmuutosta vastaan
Moni talviurheilija on ymmärtänyt tilanteen vakavuuden ja ryhtynyt toimiin. Suomessa sprintteri Martti Jylhä on ollut aktiivinen ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun puolestapuhuja, joka yrittää vaikuttaa myös Kansainvälisen hiihtoliiton toimiin FISin urheilijakomissiossa. Lajin tunnetuin ilmastoherännyt on yhdysvaltalainen olympiavoittaja ja maailmanmestari Jessica Diggins.
– Marraskuussa napapiirillä on yleensä kylmää ja lunta. Kun olen mennyt sinne viime vuosina, onkin ollut viisi astetta lämmintä ja satanut vettä. Sitä on aika vaikea sivuttaa, Diggins sanoo.
– Haluan jakaa asiasta tietoa ihmisille. Ilmastonmuutos on totta ja oikea huoli, ei mikään valeuutinen.
Olympiavoittaja Jessica Digginsiä kauhistuttaa Yhdysvaltojen suhtautuminen ilmastonmuutokseen.Tomi Hänninen
Urheilijoiden on vaikea puhua ilmaston lämpenemisestä, koska he kuuluvat ympäristön ahkeriin kuormittajiin. Myös Digginsin puheet on tuomittu tekopyhinä. Huolestuneelta urheilijalta on kysytty, miksei hän lopeta urheilemista ja maailman kiertämistä, jos hänellä on huoli ilmaston lämpenemisestä.
– Toki voisin tehdä sen, mutta minulle on tärkeä tiedostaa asia ja reagoida siihen. Ammattiurheileminen ja ympäristövaikutuksista puhuminen on ristiriitaista, mutta vältän lentämistä ja valitsen pienen hiilijalanjäljen hotellin aina kun se on mahdollista.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on irrottanut maan Pariisin ilmastosopimuksesta, jonka tavoitteena on hillitä ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen. Presidentti myös jakaa jatkuvasti Twitterissä viestejä, joiden mukaan ilmastonmuutos olisi hölynpölyä. Diggins vetoaa maansa johtajiin, jotta he asian kieltämisen ja kinastelun sijaan ottaisivat vastuuta maailmaa uhkaavasta katastrofista ja etsisivät siihen ratkaisuja.
Valtiot ja niiden väliset ilmastosopimukset ovat ratkaisevassa roolissa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tärkein vaikutin on siis politiikka, mutta siihen voivat omilla puheenvuoroillaan ja toimillaan vaikuttaa niin urheilijat, kisajärjestäjät kuin urheilun kattojärjestötkin.
Lahdesta mallia
Lahden MM-kisat vuonna 2017 olivat menestys suomalaiselle hiihtourheilulle. Iivo Niskasen maailmanmestaruus 15 kilometrin perinteisellä kruunasi Suomen viiden mitalin potin.
Seuraavien sukupolvien niskasten onnistuminen eteläisen Suomen hiihtokilpailussa on riippuvainen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tämä tiedostettiin myös Lahdessa. Kestävä kehitys oli osana kaikkea suunnittelua, ja raporttien mukaan MM-kisat olivat menestys myös ympäristön kannalta.
– Se lähti ajatuksesta, miten järjestetään maailman kestävimmät hiihtokisat. Mitä tekisimme, jos kaikki olisi mahdollista? Mukaan kutsuttiin MM-kisojen kaikki yhteistyökumppanit. Tavoitteeksi esimerkiksi asetettiin, että ei haluttu ylimääräisiä oheistuotteita: kyniä, lippalakkeja, mitä tahansa. Lajitteluun oli panostettu, jätepisteitä oli paljon ja niille oli opastajia, kertoo kisojen kestävässä järjestämisessä auttanut Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtava kiertotalousasiantuntija Nani Pajunen.
Lahden MM-hiihdot olivat kestävän kehityksen kisat.Tomi Hänninen
– Tärkeintä on suunnittelu: tällainen tapahtuma, näin ihmiset liikkuvat, näin he syövät, näissä paikoissa he majoittuvat. Kaikki on ennakoitava ja toteutettava ympäristöystävällisen suunnitelman mukaan uusiutuvasta energiatuotannosta ruoan ilmastovaikutuksiin.
Lahden toteutus kieltämättä säästi ympäristöä, mutta oleellisinta lienee esimerkin vaikutus. Urheilutapahtumien järjestämisessä suurimmat ympäristön kuormittajat ovat matkustaminen ja urheilupaikkojen rakentaminen. Ekologisella järjestämisellä on saatu haastettua Kansainvälistä hiihtoliittoa FISiä lähtemään kaikessa toiminnassaan ympäristöystävälliseltä pohjalta.
Kattojärjestöt ovat urheilun aiheuttamissa ilmastovaikutuksissa olennaisimpia vaikuttajia. Ne päättävät, minne kisat myönnetään ja millaisella kalenterilla maailmaa kierretään. Ne omistavat arvokisojen brändin, jonka kautta tulevat pitkälti tapahtuman yhteistyökumppanit. Mikäli sponsorit eivät ole sitoutuneet ympäristöarvoihin, paikallinen järjestäjä voi tehdä hyvin vähän.
FIS "tehnyt kovasti töitä"
Kansainvälisen hiihtoliiton FISin pääsihteeri Sarah Lewis myöntyy haastateltavaksi pienen suostuttelun jälkeen. Lewisin mukaan FIS on ilmastonmuutoksen torjunnassa kansainvälinen edelläkävijä.
– Ilmastonmuutos on meille tärkeä aihe. Talviurheilu on ilmaston armoilla, joten olemme erittäin sitoutuneita suojelemaan ympäristöä. Kestävällä kehityksellä on huomattava arvo kisaisännyyksiä jaettaessa, FISin pääsihteeri Lewis paaluttaa.
Pääsihteeri sanoo, että Lahti oli luonnollinen jatkumo FISin ympäristöystävällisissä kisajärjestelyissä, joissa ympäristö on otettu pitkään huomioon.
Lahden kisojen kestävässä järjestämisessä mukana olleet tosin sanovat, että FIS ei alkuun juuri lämmennyt haasteelle ottaa Lahden koko kisojen toteuttamiseen käytetystä kiertotalousmallista opikseen. MM-kisojen jälkeen FIS kuitenkin kutsui kisojen pääsihteerin Janne Leskisen esittelemään projektia Lausannessa järjestettyyn International Federation Forumiin. FIS pääsi näyttäytymään edelläkävijänä lajiliittojen joukossa.
Tomi Hänninen
Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen viime vuosikymmenien kisaisäntävalinnat ovat ainakin olleet ympäristönäkökulmasta myönteisiä. 2000-luvulla MM-kisat on järjestetty vain kahdesti paikassa, jolla ei ole aiempaa kokemusta MM-kisojen isännyydestä. Japanin Sapporossa ja Tshekin Liberecissäkin iso osa suorituspaikoista oli jo valmiina. Turhaa rakentamista ei MM-kisojen eteen ole juuri nähty. Asiaan toki vaikuttavat maastohiihdon rajallinen kansainvälinen kiinnostavuus ja vaihtoehtojen vähäisyys.
Maailmancupin kisakalentereiden suunnittelussa FIS on onnistunut kohtalaisesti. Kalenterit on suunniteltu niin, että mantereiden välisiä matkoja tehtäisiin vain kerran kaudessa. Kilpailut painottuvat Eurooppaan, jonka sisällä ristiin rastiin matkaamista esiintyy edelleen kaikissa lajeissa.
Täydellisiä talvilajien kalenterit eivät ole. Alla olevasta kuvasta näkee, että lentokilometrit ylittävät maapallon ympärysmitan, jos kiertää koko mäkihypyn maailmancupin Suomesta. Hiilijalanjälki pelkästä lentämisestä on sama kuin keskivertosuomalaisen puolentoista vuoden kaikissa päästöissä. Se taas on saman verran kuin kymmenen keskivertointialaista aiheuttaa vuodessa. Jos urheilusta aiheutuvien lentokilometrien vertailukohdaksi otetaan Itä-Euroopan jääkiekkoliiga KHL, päästöt moninkertaistuvat.
Juha Rissanen / Yle
FIS kokoustaa marraskuussa ilmastoasiantuntijoiden kanssa. Järjestön ympäristöohjelma on vuodelta 1994, eikä siinä edes mainita ilmastonmuutosta. Lewisin mukaan konferenssissa on tarkoitus arvioida tehtyä asiantuntijoiden kanssa ja asettaa uusia standardeja ja tavoitteita.
Kansainvälisen hiihtoliiton aiheuttamat kuormittavat ympäristövaikutukset ovat pientä verrattuna jalkapallon kattojärjestö Fifan tai Kansainvälisen olympiakomitean "saavutuksiin", vaikka jälkimmäisellä hurmaava ja pitkäikäinen kestävän kehityksen ohjelma onkin.
Kansainvälisen olympiakomitean kauniit sanat
New York Times tarkasteli ilmastonmuutoksen vaikutusta 21 talviolympialaisia isännöineeseen kaupunkiin. Peräti yhdeksässä näistä olisi 30 vuoden päästä mahdotonta järjestää talvikisat, mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia.
21 talviolympialaisten isäntäkaupungissa peräti yhdeksässä on tulevaisuudessa epävarmaa järjestää talvikisoja. Vain vihreällä merkityissä kaupungeissa pakkaspäivien todennäköisyys helmikuussa säilyy yli 90 prosentissa.Ylen uutisgrafiikka
Ilmastonmuutos ei ole siis olympialiikkeenkään kannalta merkityksetön asia. Liikkeen historia pitää kuitenkin sisällään ympäristön tehokkaan suojelun sijaan lukemattomia kauhakuormaajien jyräämiä kyliä, kodeistaan häädettyjä ihmisiä, kaadettuja suojeltuja metsiä ja tuhottuja vuorenrinteitä.
Suomessa vuoden 1992 talviolympialaiset Albertvillessä muistetaan 16-vuotiaan Toni Niemisen kultaliidoista, mutta Ranskassa kisat muistetaan niiden aiheuttamista tuhoista alueen ympäristölle. Kisojen aiheuttama kritiikki sai seuraavan talvikisojen isännän Lillehammerin profiloitumaan ympäristön suojelussa. Myös Kansainvälinen olympiakomitea KOK heräsi ja nosti ympäristönsuojelun olympismin kolmanneksi pilariksi urheilun ja kulttuurin rinnalle.
Kestävä kehitys ei näy olympialaisissa mielestäni kauheasti. Sustainability-suunnitelmia ja -raportteja heillä on, mutta pelissä ovat isot kaupalliset voimat. KOK pitäisi saada huomaamaan, että asiat kannattaa tehdä toisella tavalla ja ne eivät voi olla muuta kuin kestävällä pohjalla. Nani Pajunen
KOK:n sustainability-ohjelma on ollut toiminnassa jo kaksi ja puoli vuosikymmentä. Tutkimusten mukaan ohjelmalla on ollut merkitystä, sillä kisajärjestelyissä on toimittu ympäristökuormitusten vähentämiseksi. Toisaalta esimerkiksi Jacques Roggen puheenjohtajakaudella 2001–2013 olympialaiset myönnettiin joka kerta kaupungille, jonka tarjouksen järjestelykustannukset olivat suurimmat. Suuri budjetti tarkoittaa yleensä laajamittaista rakentamista, jonka ympäristövaikutukset ovat valtavat. Räikein esimerkki on Sotshin olympialaiset, joiden hinta nousi 40–50 miljardin euron välimaastoon. Mustanmeren rannalle ja vuoristoon rakennettiin hurja määrä suorituspaikkoja ja uutta infrastruktuuria.
– Kansainvälinen olympiakomitea on laatinut näyttävät ohjelmat ja kestävä kehitys on isosti esillä. Mutta jos sitä peilaa olympialaisten aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin, joutuu KOK:n ympäristövastuullisuus hieman outoon valoon. Se on enemmän viherpesua kuin pyrkimys muuttaa kansainvälisen urheiluliikkeen rakenteita, Jyväskylän yliopiston liikunnan yhteiskuntatieteiden lehtori Mikko Simula sanoo.
Sitran asiantuntija Nani Pajunen on samoilla linjoilla.
– Kestävä kehitys ei näy olympialaisissa mielestäni kauheasti. Sustainability-suunnitelmia ja -raportteja heillä on, mutta pelissä ovat isot kaupalliset voimat. KOK pitäisi saada huomaamaan, että asiat kannattaa tehdä toisella tavalla ja ne eivät voi olla muuta kuin kestävällä pohjalla.
EPA
Kansainvälinen olympiakomitea julkaisi viime vuoden lopussa ensimmäisen kestävän kehityksen raporttinsa, joka on järjestön mukaan “merkkipaalu heidän intohimossaan olla kestävän kehityksen roolimalli”. Raporttiin kirjattu strategia vaikuttaa jälleen lupaavalta, mutta ympäristönäkökulmien siirtyminen sanoista käytäntöön jää nähtäväksi.
Suunta on hyvä, kun KOK on vihdoin suostunut kisojen hajauttamiseen useampaan maahan. On ympäristöteko järjestää kisat paikoissa, joissa suorituspaikat ovat jo valmiina. Osaltaan tähän suuntaan on menty myös pakon edessä. Olympialaisten kustannukset ovat nousseet sellaisiin sfääreihin, että maailmasta alkavat loppua maat, jotka ovat valmiita upottamaan miljardeja olympialiikkeen pohjattomaan kuiluun.
"Nykymallilla ei voida jatkaa"
Kansainvälisen ympäristöpolitiikan sopimusjärjestelmä on pääroolissa ilmastonmuutosta torjuttaessa, mutta kuluttajat ja urheiluliike voivat vaikuttaa omilla toimillaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen. Urheiluväestä löytyy jo sitoutuneita tekijöitä, mutta moni vielä vaikenee tai puhuu lämpimikseen.
Monet talviurheilukeskukset pyrkivät jo nollaamaan päästönsä. Jopa Suomen jääkiekkoliigan joukkueissa on asetettu ympäristötavoitteita. Maailman suosituimmista ammattilaissarjoista odotellaan edelleen laajamittaista heräämistä ilmastoasioihin niin järjestötasolta kuin urheilijoiltakin.
– Urheilun rakenteiden on muututtava ilmastoystävällisiksi aivan kuten muuallakin yhteiskunnassa. Siihen tarvitaan rohkeita urheilijoita ja faneja, jotka haluavat olla äänessä ja ovat valmiita vaikuttamaan. Hiljaisuus on nykyisen tilanteen hyväksymistä ja luovuttamista, POW:n Niklas Kaskeala sanoo.
– Ollakseen uskottava muutosvoima pitää urheilumaailman olla valmis myös omiin ilmastotekoihin. Joskus ne voivat vähän kirpaistakin. Nykymallilla emme voi jatkaa.
Martti Jylhä toimii Kansainvälisen hiihtoliiton FISin urheilijakomissiossa.Pekka Sipola/AOP
Moni kyseenalaistaa vaatimukset urheilijoiden poliittisista kannanotoista. Heidän ammattinsa on puskea kehonsa äärirajoille, leikkiä kentällä ja radoilla tiettyjen sääntöjen mukaan ja viihdyttää kanssaihmisiä. Miksi heidän pitäisi huolehtia maailman tilasta?
– Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tarvitaan nyt kaikkien panosta, myös huippu-urheilun ja huippu-urheilijoiden. Urheilijat voivat halutessaan toimia suunnannäyttäjinä ja yhtenä muutoksen veturina, Kaskeala sanoo.
Suurimpien palloilusarjojen pelaajat ja yksilölajien tähdet kuuluvat maapallon etuoikeutuimpiin ihmisiin. Heillä on valtaa, jota harva uskaltaa käyttää. Aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa nähdään riskinä. Tilanne on monessa lajissa hiljalleen murtumassa.
– Aika on ilmastoaktiivisuuden kannalta oikea, nyt kannattaa jatkaa. Suomen olympiakomitean kanssa tehdään työtä, jotta kestävä kehitys näkyy myös suomalaisten seurojen arjessa kimppakuljetuksista lähtien. Jopa mokkapalat voi tehdä kestävästi. Keskustelemme lisäksi, miten voimme vaikuttaa Kansainväliseen olympiakomiteaan, Sitran Nani Pajunen sanoo.
– Hiilineutraali kiertotaloustulevaisuus on meidän kaikkien asia. Siihen tarvitaan tekoja ja tekijöitä – niin poliittisia päättäjiä, yritysjohtoa kuin eri alojen ammattilaisia.
Jyväskylän yliopiston lehtori Mikko Simula perää päättäjiltä valtakunnallista koordinaatiota myös urheilun suhteen. Ilmastonmuutos vaikuttaa sekä kilpa- että harrasteurheiluun, mutta suomalaisissa lajiliitoissa on asiaan on oltu hitaita reagoimaan. Simulan mielestä valtion pitäisi ottaa asiassa vastuuta.
– Kansainvälinen ilmastopolitiikka kiristyy vuosi vuodelta ja ilmastonmuutoksen vaikutukset puolestaan kasvavat. Jos urheilussa ei ole valmistauduttu kunnolla kumpaankaan, vaikutukset voivat olla ongelmallisia.
Ilmastopaneeli IPCC:n mukaan lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa. Jos päästöt ilmakehään saadaan taitettua rajuun laskuun jo lähivuosina, ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista rajata 1,5 asteeseen. Se olisi elintärkeää paitsi hiihtourheilun myös koko maailman tulevaisuuden kannalta.
Urheilusta ja ilmastonmuutoksesta lisää Urheilustudiossa TV2:ssa kello 15.20 ja Urheiluruudussa TV1:ssa kello 20.45 sunnuntaina 3.2.
Sunnuntaina yli sata miljoonaa ihmistä kerääntyy Yhdysvalloissa television äärelle. Sen syy on yksi maailman suurimmista urheilutapahtumista: Super Bowl, amerikkalaisen jalkapallon National Football Leaguen mestaruusottelu.
Tänä vuonna Atlantassa pelattavassa, järjestyksessään 53:nnessa Super Bowlissa toisensa kohtaavat New England Patriots ja Los Angeles Rams.
Amerikkalaisessa jalkapallossa joukkueet henkilöityvät pitkälti pelinrakentajiensa ympärille. New England Patriotsin pelinrakentaja Tom Brady onkin todellinen lajilegenda. 41-vuotiaalla Bradylla on takanaan kahdeksan Super Bowlia, joista hänellä on viisi voittoa. Hänet on valittu neljästi Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Suomen amerikkalaisen jalkapallon maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkisen mukaan Bradyn menestys ja ylivoima ovat useille suuri arvoitus ja kysymysmerkki.
– On uskomatonta, kuinka älyttömän poikkeuksellinen tekijä Brady joukkueelleen on. Moni miettii, mikä hänestä muka tekee niin hyvän, ja se on vaikeaa käsittää. Hän pystyy aina parhaimpaansa tiukoissa paikoissa, Heikkinen pohtii.
Vastassaan Bradylla on 24-vuotias Los Angeles Ramsin pelinrakentaja Jared Goff. Hän pelaa NFL:ssä kolmatta kauttaan. Tilastojen perusteella Bradylla on enemmän voittoja pelkästään pudotuspeleistä, kun Goffilla on koko NFL-uraltaan. Todellinen kokemuksen ja nuoruuden kohtaaminen onkin kyseessä.
– Goffin kohdalla näemme, pystyykö hän tekemään paineen alla oikeita ratkaisuja. Hän on kuitenkin nuori ja atleettinen kaveri, mikä on hänellä vahvuus verrattuna Bradyyn, Heikkinen toteaa.
Tom Brady iloitsi välierävoittoa Kansas Citystä.Patrick Smith / Getty Images
Bill Belichickin murskaava hallinta
Jos nuoruus ja kokemus kohtaavat pelinrakentajissa, sama toistuu myös päävalmentajien kohdalla.
New England Patriotsin päävalmentaja Bill Belichick on aloittanut NFL:ssä apuvalmentajana vuonna 1976. Los Angeles Ramsin päävalmentaja Sean McVay syntyi 10 vuotta myöhemmin.
Jos Rams voittaa, tulee 33-vuotiaasta McVaysta nuorin Super Bowlin voittanut valmentaja. Jos taas Patriots vie ottelun, 66-vuotiaasta Belichickistä tulee vanhin Super Bowlin voittanut valmentaja.
New England Patriots on ollut viimeisen 15 vuoden aikana Super Bowlissa mukana kahdeksan kertaa. Se on hurja luku. Jokaisessa Patriotsin kahdeksassa viimeisimmässä Super Bowlissa mukana on ollut niin pelinrakentaja Brady kuin myös päävalmentaja Belichick. Ylivoima niinkin taktisessa pelissä kuin amerikkalaisessa jalkapallossa on poikkeuksellista.
Patriotsin menestyksestä on Suomen amerikkalaisen jalkapalloliiton puheenjohtaja Roope Norosen mukaan paljon kiittäminen päävalmentaja Belichickin uusiutumiskykyä.
– Hän on pystynyt vastaamaan muutokseen. Moni muu valmentaja on jäänyt oman aikakautensa vangiksi, Noronen toteaa.
Ramsilla menestystä ei ole lähihistoriassa tullut samalla mitalla. Se on ollut Super Bowlissa viimeksi mukana vuonna 2002, tosin kantaen silloin nimeä St. Louis Rams. Silloin se hävisi nimenomaan Patriotsia vastaan.
McVay on ollut Ramsin komennossa vasta kaudesta 2017 alkaen. Ensimmäisellä kaudellaan McVayn Rams aloitti vahvasti, mutta joukkue putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Kaikki on pedattu sitä varten, että McVaylla voisi olla jopa mahdollisuudet kulkea urallaan Belichickin kaltaiseen menestykseen. Kysymykseksi jää, riittävätkö nuoren päävalmentajan kujeet kuitenkaan vielä tänä vuonna kokenutta kehäkettua vastaan.
– Odotan innolla, miten valmentajien välinen shakki menee taustalla, Noronen kommentoi.
Sean McVay on Los Angeles Ramsin päävalmentajana toista kautta.Chris Graythen / Getty Images
Saako Rams Bradylle painetta keskeltä?
Pelinrakentajien lisäksi isossa roolissa loppuottelussa tulee Norosen mukaan olemaan Los Angeles Ramsin puolustuksessa häärivä Aaron Donald. Hän johtaa kauden säkitystilastoa, ja hänen otteillaan on suuri vaikutus Ramsin menestykseen.
– Asioita, joihin ottelu ratkeaa, on todennäköisesti se, saako Rams riittävästi painetta Bradylle keskeltä, loppuvatko aika ja tila. Veikkaukset ovat, että välillä tähän pystytään, Noronen sanoo.
– Toinen on, että pystyykö Rams riittävästi hämäämään Bradya esittämällä erilaisia variaatioita puolustuksessa kuin todellisuudessa tekevät. Veikkaus on, että tätäkään eivät pysty koko ajan tekemään.
Heikkinen painottaa joukkueiden kolmansien etenemisyritysten merkitystä.
– Kannattaa pitää silmällä, kuinka pitkä matka hyökkäyksellä on edettävänään kolmannella yrityksellä. Joka pystyy ahdistamaan toisen joukkueen hankaliin kolmansiin yrityksiin, pystyy ratkaisemaan pelin.
New England Patriotsin ottelut Super Bowleissa ovat usein olleet pelin viimeisellä neljänneksellä tasan, tai ottelun voittaja on ollut se, joka tässä vaiheessa on vielä häviöllä. Jännittävää ottelua voidaan sunnuntaille siis povata nytkin.
Ilkka Herola nousi uransa parhaaseen yhdistetyn maailmancupin sijoitukseen sunnuntaina. Herola oli Klingenthalissa tiukassa kilpailussa toinen. Kahdeksan sataa metriä ennen 10 kilometrin hiihtokisan maalia Herola repäisi johtoon, mutta loppusuorakamppailussa Norjan Jarl Magnus Riiber vei voiton 0,5 sekunilla. Riiber johtaa maailmancupin kokonaiskilpailua.
Palkintokorokesija oli Herolalle uran kolmas henkilökohtaisissa kisoissa. Hän oli ollut joka kerta kolmas, mutta nyt tuli siis yksi askel ylemässä.
Eero Hirvonen nousi myös viidenneksi. Hän jäi Riiberistä 8,3 sekuntia.
Herola kiri kärkinimet kiinni kolmen kierroksen jälkeen. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä myös Hirvonen oli noussut kahdeksan hiihtäjän voittotaistoon.
Kisaan lähdettiin perjantain varakilpailun tuloksilla, koska kisapaikkakuntaa vaivasi aiemmin kova lumimyräkkä. Herola pääsi ladulle kelvollisista asemista, sillä hän starttasi hiihtokisaan 10. sijalta ja vain 54 sekuntia kärjestä. Hirvosella oli kirittävää reilut 20 sekuntia enemmän kuin Herolalla.
– Oli vaikeat olosuhteet runsaan lumen takia. Tänään oli täysin erilainen kisa kuin eilen. Oli taktista. Meillä oli silti hyvä vauhti. Ilkka ja (neljänneksi sijoittunut) Vinzenz Geiger eivät päästäneet liian helpolla. Yritin saada taaempaa kovempaa vauhtia. Olin aika hyvä taktiikassa tänään, samalla maailmancupin kokonaiskisan voiton varmistanut Riiber sanoi kisajärjestäjien haastattelussa.
Myös Arttu Mäkiaho nappasi mukavasti maailmancupin pisteitä sijoittumalla 16:nneksi. Sen sijaan Leevi Mutrun kisa meni penkin alle, kun hän kaatui kaksi kertaa ja vieläpä samassa mäessä. Mutru pääsi kuitenkin viimeisenä miehenä pisteille, kun hän sijoittui 30:nneksi.
Oberstdorfin lentomäen kilpailussa nähtiin pelottava tilanne, kun 22-vuotias Tomas Vancura kaatui hyppynsä rajusti.
Vancuran hyppy lähti kaatumaan kyljelleen heti ponnistuksen jälkeen. Vasen suksi karkasi tshekin alta liikaa vasemmalle, ja Vancura yritti korjata asentoaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja nuorukainen putosi kumpuun.
Putoamisen jälkeen Vancura liukui koko lentomäen rinteen alas hurjan näköisesti. Pystyyn hän nousi kuitenkin naureskellen.
Mäkikisa oli jouduttu keskeyttämään vain viiden hyppääjän jälkeen, sillä Oberstdorfissa pyrytti sakeasti lunta. Vancura oli hyppyvuorossa yhdeksäs.
Tauko ja lumisade olivat lopulta Vancuran onni.
– Pehmeä, uusi lumi pelasti paljon. Vancura pääsi rauhassa liukumaan rinteen alas. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja homma jatkuu, Yle Urheilun asiantuntija Jari Mantila kommentoi suorassa TV-lähetyksessä.
– Jos lumipöpperöä on oikein paljon, ei se ole turvallista hyppäämisen kannalta. Tässä kohtaa se kuitenkin pelasti paljon. Jos Vancura olisi heittäytynyt tuolla voimalla jäiseen kumpuun, olisi voinut käydä huonosti, Mantila jatkoi.
Jo hurjimman lumisateen aikana Mantila ounasteli, että kaatumisia voitaisiin nähdä.
– Mäki on sellaisessa paikassa, että ilmalennon ajan puut ovat suojana sivuilla, eikä kamalasti pääse tuulemaan. Katsomon kautta solaan tulee tuulta, 215 metrin kohdalla oli neljän metrin vastatuulia. Voi olla, että jotkut hyppääjät pääsevät siitä kelistä vielä nauttimaan. Keli vain on pöpperöinen, joten pitää tulla varovasti alas, ettei käy huonosti ja lennä nenälleen pitkissä hypyissä.
Puolan Kamil Stoch voitti kisan. Stoch oli avauskierroksen jälkeen viidentenä, mutta venytti toisen kierroksen toiseksi pisimmän siivun 227,5 metriä.
Venäjän Jevgeni Klimov oli toinen ja Puolan Dawid Kubacki kolmas.
Piotr Zyla täydensi puolalaismenestyksen neljännellä sijallaan. Avauskierroksen jälkeen johtanut Japanin Ryoyu Kobayashi romahti lopputuloksissa yhdeksänneksi.
Suomen Antti Aalto esitti toisella kierroksella kelpo nousun, kun hän hyppäsi 205 metriä ja nousi 30. sijalta 20:nneksi. Eetu Nousiainen säilytti 27. sijansa, kun hän hyppäsi toisellaan 188 metriä.
Yhdistetyn maailmancupissa sunnuntaina Leevi Mutru koki kovia Klingenthalissa. Mutru otti lopulta yhden pisteen 30. sijalla, mutta sitä ennen ehti tapahtua kaikkea.
Tv-kuvissa näkyi kaksi kaatumista, mutta Mutru avasi surkuhupaisaa päiväänsä tarkemmin Hiihtoliiton äänitteellä.
Ensimmäinen kaatuminen tapahtui toisella kierroksella.
– Kaaduin jyrkässä laskussa. Sauva meni poikki. Side vääntyi todella pahasti taaksepäin, Mutru kertoi.
Silloin taustajoukoilla oli myös kohtalokkaita viestintäongelmia.
– Piti sauva vaihtaa ja laittaa sidettä kohdilleen. Jossain vaiheessa tuli kommenttia valmentajien omaan radioon, että tarvitsen uuden suksen. Yritin kyllä sanoa, että tarvitsen uuden sauvan. Varasauvan lenkki oli todella huono. Sillä oli todella huono hiihtää, Mutru totesi.
Viimeistä edellisellä kierroksella Mutru kaatoi samassa paikassa kuin ensimmäiselläkin kerralla.
– Kerkesin kolmannen kierroksen hiihtää, mutta neljännellä kierroksella vedin taas jo aika koomiset pannut. Sitten meni suksi poikki. Jouduin toteamaan valmentajille, että nyt minä tarvitsen oikeasti suksen päästäkseni maaliin, Mutru totesi ja kertoi sisustaan.
– Varmasti moni olisi keskeyttänyt siinä kohtaa, kun piti tulla pelkästään tasatyönnöillä ja yhdellä suksella. Toinen suksi lerpatti kärjestä. Sillä ei pystynyt hiihtämään oikeastaan ollenkaan.
Viimeisellä kierroksella Mutru pystyi hiihtämään ehjästi saatuaan uuden suksen.
– Hiihtoon oli tänään todella vaikea keskittyä, mutta olipahan melkoinen kilpailu. Oli aika koomista ja työvoitto, että sain yhden maailmancupin pisteen. Kannatti hiihtää loppuun saakka. Jäi aikamoinen tarina kerrottavaksi, Mutru kertroi.
Kuten koko yhdistetyn joukkueelle, niin myös Mutrulle Klingenthalin viikonloppu oli kuitenkin osoitus paremmasta. Mutru oli lauantaina 18:s.
Seuraavaksi odottaa ensi viikonloppuna Lahden maailmancup ennen kolmen viikon päästä häämöttäviä MM-kisoja Seefeldissä.
– Eilen sain hyvin luottamusta hiihdosta. Suksi loisti ihan hyvin. Fyysisen kunnon pitäisi olla kohtuullisen hyvin ajoitettu Seefeldiä kohti. Luottamus on sitä kautta. Hyppäämisen kanssa mennään pienin askelin eteenpäin. Uskoisin, että se kääntyy omaksi voitoksi työn kautta, Mutru päätti.
Ilkka Herola ja Eero Hirvonen osoittivat toisena kisapäivänä peräkkäin hurjaa nousukuntoaan, kun he nousivat Klingenthalin maailmancupissa sunnuntaina toiseksi ja viidenneksi.
Herola ja Hirvonen nousivat lauantain tapaan voittotaistoon hiihtoladulla 10 kilometrin kisassa. Lopussa Herola hävisi loppusuoran kärkitaistossa maailmancupin kokonaiskisan voittaneelle Jarl Magnus Riiberille. Toinen sija on kuitenkin Herolan maailmancup-uran paras.Hirvonen oli viides.
Herola starttasi 54 sekuntia kärjestä ladulle ja Hirvonen suomalaiskollegaa vielä 20 sekuntia myöhemmin. Hirvonen oli ykkönen ja Herola kakkonen kisan hiihtoajoissa. Suomalaiset olivat siis lauantain tapaan kaksi nopeinta hiihtoladulla.
Yle Urheilun asiantuntija Jari Mantila kertoi Urheilustudiossa, miksi Herolan ja Hirvosen suoritukset olivat erittäin kova juttu. Klingenthalissa nimittäin hiihdettiin todella vaikeissa olosuhteissa kovan lumimyräkän jäljiltä. Siksi myös sunnuntain mäkikisan tilalle otettiin perjantain varakisan tulokset.
– Hiihtoladulla kesti kaksi puoli ja kolme minuuttia pidempään. Harvoin mennään enää tänä päivänä 28 minuutin lenkkiä. Oli työmiesten keli. Mutta Hirvonen ja Herola olivat nopeimpia. Pojat ovat kyllä kovassa iskussa, Mantila iloitsi.
Moni kriittisempi on muistuttanut myös yhdistetyn suomalaisten urhelijoiden nousun ohessa, että Klingenthalista puuttuu useampi lajin huippu. Mantila ei lähtenyt tähän kritiikkiin.
– Tämä oli koko kauden kannalta äärettömän tärkeä kilpailuviikonloppu. Mitään ei tästä oteta pois sillä, että kaikki parhaat eivät olleet paikalla. Palkintopalli on palkintopalli, Mantila toteaa.
Myös loppukirikamppailu puhutti penkkiurheilijoiden sohvilla. Olisiko Herola voinut tehdä jotain toisin ja voittaa Riiberin lopussa?
– Ilkka olisi ehkä voinut ottaa sisältä. Hänellä hajoaa tekniikka aavistuksen väsyneenä ja kovassa vauhdissa. Paino menee kantapäälle, Mantila sanoo ja muistutti toisesta näkökulmasta. Mantilan mielestä loppusuora oli kuitenkin loppupeleissä onnistunut.
– Pikkuisen enemmän olisi voinut mennä sisäkurviin. Nyt hän jäi perään. Mutta toisaalta Ilkka otti kovan päänahan Saksan Fabian Riesslestä (olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari.)
Lahdessa seuraavaksi
Seuraavaksi yhdistetyn urheilijoilla on edessään vielä Lahden maailmancup ensi viikonloppuna ennen kolmen viikon päästä häämöttäviä Seefeldin MM-kisoja. Suomalaisten yhdistetyn urhelijoiden meno oli ennen Klingenthalia erittäin vaisua. Mäessä ei meinannut tulla onnistumisia. Suomen joukkue jättikin viime kisaviikonlopun Trondheimissa väliin ja sen sijaan harjoitteli. Ratkaisu näyttää nyt toimivan.
– Ihan varmasti tästä on helpompi lähteä eteenpäin. Tämä sijoitus palkitsee sen työn, mitä on tehty. Tämä oli todella tärkeää koko joukkueen kannalta ihan junioreista lähtien. Uskon, että juniorit saivat tästä lisävoimaa. Koko A-maajoukkue on mennyt hyvin eteenpäin. Nyt on palattu takaisin samalle hyvälle aikaisemmalle tielle, Mantila toteaa.
– Tämä oli huikeat kaksi-kolme viikkoa. Joukkue oli aika alamaissa. Vähän oli jo melkein sellaista oloa, että tehdään vain se, mitä voidaan. Nyt on täydet mahdollisuudet MM-mitaliin Seefeldissä.
21-vuotias Oskari Muhonen voitti purjehduksen maailmancupissa Miamissa mitalilähdön Finnjolla-luokassa. Muhonen lähti kisan viimeiseen lähtöön kuudennelta sijalta, mutta nousi voitolla kisan kakkoseksi.
Kisan voitti, Lontoon olympiavoittaja Star-luokasta, Ruotsin Max Salminen, joka oli viides mitalilähdössä.
Muhonen lukeutuu purjehduksen nuoriin lupauksiin. Muhonen voitti alle 23-vuotiaiden MM-kultaa vuonna 2017.
Toinen luokan suomalaispurjehtija Tapio Nirkko oli mitalilähdössä kahdeksas. Hän oli ennen mitalilähtöä viidentenä, mutta putosi lopputuloksissa seitsemänneksi.
– Kahtena viimeisenä päivänä olin vain koko ajan väärässä paikassa. Ei auta, että purjehtii kisan alun hyvin, jos sulaa lopussa, Nirkko harmitteli.
Myös Laser standardin mitalilähdössä nähtiin suomalaisosaamista. Kaarle Tapper sijoittui viimeisessä lähdössä kuudenneksi ja kokonaistuloksissa seitsemänneksi.
– Kisa oli kokonaisuutena minulta hyvä. Kevyt tuuli ei ole kuulunut vahvuuksiini, joten oli todella kiva onnistua nyt näin hyvin, Tapper sanoi.
Kevyen tuulen taituri Monika Mikkola oli Laser radialin mitalilähdössä kuudes ja lopputuloksissa kahdeksas.
Oskari Muhonen muistutti, että tärkeintä Miamin maailmancupissa oli pystyä tasaiseen sarjaan. Pitkän, raskaan kisarupeaman aikana toinen tärkeä seikka on aina, että pystyy pitämään pään kasassa viimeisen lähdön maaliin saakka.
– Viikko on ollut täällä vaikea vaihtelevien tuulien suhteen. On ollut kevyttä tuulta, sitten myös muutama lähtö kovemmassa tuulessa. Alkuviikko ei ollut minulle niin hyvä, mutta silti minulle ei tullut oikeastaan huonoja sijoituksia. Toisaalta en ollut kertaakaan kolmen joukossa ennen sunnuntain päätöslähtöä.
Mitalilähdön voitto oli melkoinen yllätysveto 21-vuotiaalta suomalaislupaukselta, koska hän ei ole välttämättä aina kunnostautunut näin kevyissä tuulissa. Mukana oli Finnjolla-luokan maailman parhaimmisto yhtä, kahta brittipurjehtijaa lukuun ottamatta.
– Rata-alueella oli tänään aika vaikea keli. Veneestä tullut iso aalto vaikutti tässä viimeisessä lähdössä jonkin verran. Sain hyvän lähdön ja minulla oli hyvä vauhti heti alkuun. Suhteellisen helposti pääsin kiertämään ykkösmerkin ensimmäisenä ja sen jälkeen piti sitten vain puolustaa paikkaani. Siinä onnistuin mielestäni hyvin, iloitsi Muhonen.
Ihan joka purjehduksen mitalilähdössä ei ole mahdollista kivuta edes päätösstartin voitolla yhteistulosten kuutossijalta lopulta jopa toiseksi.
– Minulla oli onneksi tiukat pisteet koossa ennen mitalilähtöä, sillä kolmostilaan oli matkaa vain kolme pistettä, Muhonen korosti.
8-vuotiaasta asti purjehdusta harrastanut espoolainen pitää kurinalaisuuttaan ehkä tärkeimpänä ominaisuutena matkalla Finnjolla-luokan maailmanhuipuksi. Hän on alle 23-vuotiaiden maailmanmestari vuodelta 2017.
– Olen jaksanut paiskia niitä perushommia aina hyvin. Ehkä niitä lahjoja on sitten myös. Sisäistän ainakin asiat aika hyvin ja opin nopeasti uusia juttuja, arvioi Muhonen.
Suomalaisen seuraava isompi etappi matkalla kohti Tokiota on toukokuussa käytävä Finnjolla-luokan EM-mittelö, joissa on jaossa maapaikkoja vuoden 2020 olympialaisiin.
– Siellä on vain neljä paikkaa jaossa ja kuitenkin mukana paljon hyviä maita. Se (maapaikka) vaatii kovia treenejä alle ja siellä paikanpäällä onnistumista omissa, tärkeissä asioissa, korostaa Muhonen, joka kuuluu jo entuudestaan Olympiakomitean tukemiin urheilijalupauksiin.
Norjan mestaruuskisoissa tunteet ovat käyneet jo kuumina. Jo lauantaina Didrik Tönsethlöi sauvalla kilpakumppania yhdistelmäkisassa. Sunnuntaina päreensä poltti supertähdistä Johannes Hösflot Kläbo viestikisassa.
22-vuotias Kläbo kamppaili viestin lopussa kakkossijasta 34-vuotiasta Martin Johnsrud Sundbytä vastaan. Kläbo kaatui kuitenkin, kun laittoi sauvansa suksen eteen. Mahalleenmenon jälkeen nuori norjalainen sai heittää mitalitoiveet roskakoriin. Yksi sauvoista hajosi. Hän kävi todella kuumana. Nuori tähti rikkoi toisen sauvansa tarkoituksella ja heitti molemmat apuvälineensä ladun varteen ennen maalia.
Lopulta Kläbo toi joukkueensa neljäntenä maaliin. Sundby oli maalissa kakkonen Simen Hegstad Krügerin jälkeen. Kolmossijan nappasi Harald Østberg Amundsen.
– Laskin Johanneksen sauvan hajoamisen. Annoin hänelle tarpeeksi tilaa sauvan hajottamiseen, joten pääsin hänestä ohi, Sundby vitsaili.
– En kuitenkaan usko, että hänen pitäisi tehdä kuolemaa tuosta. Mutta totta kai se on tylsää tällaisena hauskana päivänä.
Kläbo on tällä kaudella tehnyt lukuisia virheitä. Lillehammerissa hän sotkeentui Ruotsin Calle Halfvarssoniin ja rikkoi sauvansa. Rukalla Kläbo menetti voittonsa, kun hän hölläsi vauhtiaan aivan liian ajoissa loppusuoralla.
– Yksi asia on varma. En aio tehdä tätä uudelleen. Opin virheistä. Nyt olen tehnyt paljon virheitä. Toivottavasti tämä oli viimeinen, Kläbo totesi jälleen kerran NRK:n haastattelussa.
Kadonnutta jalkapalloilijaa Emiliano Salaa kuljettanut lentokone on löytynyt Englannin kanaalista, kertoo Sky. Yksityinen etsintäalus löysi pienkoneen hylyn sunnuntaiaamuna.
Nantesista Cardiffiin matkalla ollut Piper Malibu -merkkinen kone katosi tutkasta tammikuun 21. päivänä Kanaalisaarten edustalla. Argentiinalainen Sala oli juuri allekirjoittanut sopimuksen Englannin Valioliigassa pelaavan Cardiffin kanssa.
Turmakoneessa oli Salan lisäksi englantilainen lentäjä David Ibbotson. Kummankaan ei oleteta olevan elossa.
Järjestyksessään 53. amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl potkaistaan käyntiin noin kello 1.30 Suomen aikaa. Yle Urheilu seuraa tapahtumia hetki hetkeltä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö valvoo sunnuntain ja maanantain välisen yön amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlin parissa. Presidentti on kommentoinut ottelua Twitterissä rennolla otteella.
– Super Bowl, taistelua jaardi jaardilta, oudolta näyttäviä potkuja soikioon palloon, Niinistö kirjoitti.
Huolestuneiden kansalaisten tiedusteluihin riittävästä unesta Niinistö vastasi ytimekkäästi. Presidentti on valmistautunut ottelun kunnon päiväunilla.
Jääkiekon NHL:ssä Bostonin suomalaismaalivahti Tuukka Rask pohjusti joukkueensa 1–0-voiton hallitsevasta mestarista Washingtonista. Rask torjui 24 laukausta.
Raskille voitto on NHL-uran 253:s. Koko NHL-uransa Bostonia edustanut savonlinnalainen nousi yksin Bostonin maalivahtien kaikkien aikojen voittotilaston kärkeen ohi Tiny Thompsonin.
– Nautin siitä tietysti, mutta ei se muuta mitään. Nimeni on historiankirjoissa, siinäpä se. Joku päivä joku toinen rikkoo sen. Toivottavasti otan vielä pari voittoa ennen sitä, Rask kommentoi Bruinsin Twitter-tilillä.
Suomalaisvahti iloitsi siitä, että onnistui torjumaan Washington-tähti Aleksandr Ovetshkinin maalintekoyrityksen. Yksikin piste olisi nostanut Ovetshkinin Sergei Fedorovin ohi kaikkien aikojen venäläiseksi pistemieheksi NHL:ssä, mutta nyt hän joutuu odottamaan sitä ainakin seuraavaan otteluun.
– Olen niin iloinen, ettei hän tehnyt sitä minua vastaan. En tiennyt sitä (että hän haki ennätystä), jos olisin tiennyt, se olisi ollut takaraivossani, Rask sanoi.
Rask sai kehuja Bostonin päävalmentajalta Bruce Cassidyltä.
– Hänellä oli homma hallussa koko illan. Puolustimme aika hyvin hänen edessään, ja silloin kun emme tehneet niin, hän kannatteli meitä. Olen iloinen hänen puolestaan, ja uskon että kaverit pukukopissa ovat myös.
Raskille, 31, nollapeli oli uran 43:s. Hän on yhden nollapelin päässä Miikka Kiprusoffista. Suomalaisten nollapelitilaston piikkipaikkaa pitää Nashvillen Pekka Rinne 54 takaiskuttomalla ottelullaan.
Kotkaniemi ohitti Koskisen
Jesperi Kotkaniemi teki Montrealille kullanarvoisen maalin Edmontonia vastaan. Vierasjoukkue Edmonton johti ottelua vielä kolmannen erän puolivälissä, mutta suomalaistulokkaan 3–3-tasoitus venytti ottelun jatkoajalle, jossa Montreal nappasi lopulta voiton.
Kotkaniemi sai irtokiekon haltuunsa maalin kulmalla ja vippasi rystyltä ohi Edmonton-vahti Mikko Koskisen ajassa 53.35. Katso Kotkaniemen maali oheisesta tweetistä.
Maali oli toisessa perättäisessä ottelussa osuneelle Kotkaniemelle kauden kahdeksas.
Ottelun ratkaisumaali oli Jonathan Drouinin käsialaa. Kanadalainen viiletti hyökkäysalueelle kiekon kanssa oikeata laitaa, leikkasi vasemmalle ja upotti rannelaukauksen Koskisen taakse, kun jatkoaikaa oli takana 58 sekuntia.
Koskinen torjui 23/27 kertaa.
Tappio oli Edmontonille viides perättäinen. Montreal on puolestaan ollut viime aikoina hyvässä iskussa, ja voitto pitää itälohkon neloseksi nousseen Canadiensin tiukasti kiinni pudotuspelipaikassa.
Carolina hävisi suomalaismaaleista huolimatta
Suomalaisonnistumisia on totuttu näkemään lähes aina, kun Carolina pelaa, eikä joukkueen tehokaksikko Teuvo Teräväinen ja Sebastian Aho pettänyt nytkään. Ahon ja Teräväisen maalit eivät kuitenkaan riittäneet Carolinalle, joka taipui kotonaan 3–4-tappioon länsilohkoa johtavalle Calgarylle.
Sekä Teräväinen että Aho kirjauttivat tehot 1+1. Avausmaali syntyi ajassa 4.03, kun Aho nappasi haltuunsa Calgaryn harhasyötön syvällä hyökkäysalueella. Kiekko päätyi nopean syöttökuvion myötä Aholta Micheal Ferlandin kautta Teräväiselle, joka iski kauden 12. osumansa maalin kulmalta.
Aho pääsi itse maalin makuun ottelun viimeisellä minuutilla, jolloin kahden maalin tappiolla ollut Carolina haki kavennusta ilman maalivahtia. Aho lämäsi 3–4-kavennuksen suoraan Ferlandin syötöstä, mutta sen lähemmäs kotijoukkue ei enää päässyt.
Katso Teäväisen ja Ahon maalit oheiselta videolta. (Kuvalähde: Viasat)
Aho on kerännyt tällä kaudella tehot 24+36=60 ja on NHL:n pistepörssissä sijalla 15.
Calgary on voittanut nyt yhdeksän edellisistä 11 ottelustaan. Carolina on itälohkossa kymmenentenä, kolmen pisteen päässä pudotuspeliviivasta.
Suomalaismaalivahti Tuukka Rask nousi sunnuntaina yksin Boston Bruinsin maalivahtien kaikkien aikojen voittotilaston kärkeen ohi Tiny Thompsonin. Rask torjui uransa 253. voiton vierasottelussa jääkiekon NHL:ssä Washington Capitalsia vastaan. Koko NHL-uransa ajan Bruinsia edustanut savonlinnalainen arvosti saavutusta, mutta ei ole suuremmin uhrannut ajatuksia ennätykselle.
– Tämä on hieno saavutus. Jossain vaiheessa porukka sanoi, että seuraennätys on lähellä, mutta ei se painanut mieltä millään tavalla. Tiesin, että se tulee jossain vaiheessa. Hienoa saavuttaa tällainen original six -joukkueessa, Rask kommentoi Yle Urheilulle Washingtonissa.
– En ehtinyt ottelun aikana miettimään yhtään tätä ennätysasiaa. Ei siinä ehdi ajattelemaan. Sitä kolisee nopeasti omissa, jos ajattelee tällaisia asioita.
Kopissa ei nähty mitään erikoisia juhlallisuuksia ottelun jälkeen.
– Joukkuetoverit tulivat onnittelemaan – siinä se oli. Ei siinä kummempia mitaleita tarvitsekaan jakaa, Rask hymyili.
"Katsotaan myöhemmin näitä saavutuksia"
Raskin NHL-ura alkoi kaudella 2007–2008, kun hän pelasi neljä ottelua Bruinsin paidassa. Suomalaismaalivahdin läpimurtokausi oli Bostonissa kausi 2009–2010, kun hän sai vastuuta jo 45 ottelussa. NHL-uransa alussa Rask ei uskaltanut unelmoidakaan siitä, että hän pystyisi tekemään tällaista seurahistoriaa.
AOP
– Ei sitä tuollaisia nuorena poikana ajattele. Sitä koetti vain saada paikan joukkueesta. Sitä yritti vain edetä askel kerrallaan. Aika on kyllä mennyt todella nopeasti, sillä muistan vieläkin, kun pelasi ensimmäisen NHL-otteluni Torontoa vastaan.
– Sitä yrittää tässä edetä vain päivä kerrallaan. Katsotaan sitten myöhemmin näitä saavutuksia, Rask linjasi.
Uuteen nousuun hankalan alkukauden jälkeen
Raskin alkukausi oli hankala, mutta viime aikoina suomalaisvahdin peli on jälleen kulkenut. Rask on esiintynyt tällä kaudella 28 ottelussa torjuntaprosentilla 92,2. Hänellä on tällä hetkellä paras torjuntaprosentti suomalaismaalivahdeista.
– Kaudet ovat pitkiä. Välillä kausi alkaa hyvin ja välillä huonosti. Kilometrejä on jo sen verran alla, että sitä ei kauheasti stressaa, koska tietää oman tasonsa. Tällä kertaa kausi lähti vähän heikommin käytiin. Töitä tekemällä pakettia on laitettu pikkuhiljaa kuntoon.
– Tärkein asia on ollut se, että on henkisesti pysynyt balanssissa – ei ole stressannut liikaa.
– Olen täysin kunnossa. Ei minua olisi päästetty pelaamaan, jos olisi oireita. Loukkaantuminen sattui hyvään saumaan, kun meillä oli viikon tauko Rangers-pelin jälkeen. Se meni ihan levolla ohi, Rask kertoi.
Brian Babineau / NHLI via Getty Images
Aivotärähdys ei ollut Raskin uran ensimmäinen.
– Eihän nuo ideaalisia tilanteita ole. Minulla ei onneksi ole ollut sellaisia tilanteita, että taju olisi lähtenyt. Viime vuonna uran ensimmäinen aivotärähdys tuli harjoituksissa. Toivotaan, että koko ajan ei kolise. Peli on muuttunut niin, että maalivahditkin jäävät jyrän alle, koska vauhti on niin kovaa. Pitää olla valppaana ja yrittää väistää, jos on mahdollista, Rask pohti.
Torjuntavastuun jakaminen puoliksi oli selvää jo ennen kauden alkua
Rask on tällä kaudella jakanut torjuntavastuun Jaroslav Halakin kanssa. Slovakialaisvahti on torjunut tähän mennessä 27 ottelussa torjuntaprosentilla 91,8.
– Se on ihan hyvä kilpailutilanne. Puhuimme jo ennen kautta, että meillä ei ole selkeää ykkösmaalivahtia tällä kaudella. Yritämme palata suurin piirtein puoliksi. Jos pääsemme pudotuspeleihin, niin on hyvä, että molemmilla veskareilla on hyvä tuntuma.
Gregory Shamus / Getty Images
Rask uskoo vahvasti, että Bruins nähdään tämän kauden pudotuspeleissä.
– Aina on parannettavaa. Olemme pelanneet hyvin, mutta sarja on erittäin tasainen. Jos muutaman pelin häviää, niin on nopeasti ulkona. Viime aikoina pelimme on näyttänyt siltä, mitä haluamme, mutta maaleja emme ole tehneet riittävästi. Olemme menossa hyvään suuntaan. Tässä on vielä aikaa viilata yksityiskohtia.
– Uskon mestaruuteen, eihän täällä muuten pelattaisi, Rask päätti hymyillen.
Historiallisen kuudennen kerran amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlin voittanut Tom Brady astui jälleen esiin, kun häntä eniten tarvittiin.
New England Patriotsin pelinrakentajan nappiheitto löysi ratkaisuhetkillä Rob Gronkowskin maalialueen rajalta, ja Sony Michel syöksyi mestaruuden ratkaisseen touchdownin.
– Saimme touchdownin lopulta. Puolustuksemme pelasi kauden parhaan ottelun. Toivoin, että olisimme hyökänneet paremmin, mutta voitimme, Brady sanoi ottelun jälkeen.
Brady palasi vuoden tauon jälkeen valtaistuimelleen. Viime vuoden Super Bowlissa Brady heitti hurjat 505 jaardia, mutta Patriots taipui dramaattisesti Philadelphia Eaglesille 41–33. Nyt mestaruuteen riitti 262 heitettyä jaardia.
– Tämä on ollut uskomaton vuosi, sen läpi piti todella taistella. Olemme olleet samassa tilanteessa hävinneenä osapuolena, ja se on todella kovaa, Brady totesi.
Tuttu kaava toistui jälleen
Atlantassa pelattu ottelu muistutti monella tapaa Bradyn aiempia Super Bowleja. Ensimmäisellä neljänneksellä hän sortui helppoihin virheisiin, eikä saanut peliään rullaamaan. Brady ei ole heittänyt yhtään ensimmäisen neljänneksen touchdownia yhdeksässä pelaamassaan Super Bowlissa.
Brady osoitti ottelun ratkaisuhetkillä jälleen kylmäpäisyytensä. Rob Gronkowskin tavoittanut heitto oli omalta osaltaan varmistamassa sitä, että Bradysta tuli vanhin Super Bowlin voittanut pelinrakentaja.
– Vastustajan tukimies oli kiinni minussa, ja silloin tiesin, että pallo tulee minulle. Tiesin, että Tom heittää sen minulle. Se oli ratkaiseva tilanne, Gronkowski kommentoi tilannetta.
Aiempi ennätyksenhaltija Peyton Manning voitti 39-vuotiaana Denver Broncosin paidassa. Mikään ei estä Bradya kohentelemasta omaa ennätystään, sillä ura ei ole vielä päättymässä.
– Kuinka tämä voisi olla motivoimatta? Tästä tässä kaikessa on kyse, Brady sanoi mestaruushumun keskellä.
Patriots on paljon muutakin kuin Brady
Patriotsin voittokulku on ollut 2000-luvulla mykistävää. Seurahistorian kuudes mestaruus nosti bostonilaisseuran kaikkien aikojen Super Bowl -tilaston jaetulle kärkipaikalle Pittsburgh Steelersin rinnalle. Brady ja päävalmentaja Bill Belichick ovat olleet voittamassa jokaista mestaruutta, joista ensimmäinen tuli vuonna 2002.
Bradyn ja Belichickin ohella suuressa roolissa Patriotsin viime vuosien menestyksessä ovat olleet muun muassa sisempi laitahyökkääjä Gronkowski, potkaisija Stephen Gostkowski ja Rams-ottelun arvokkaimmaksi valittu laitahyökkääjä Julian Edelman.
– Me tiesimme, täytyi vain pelata tilanne kerrallaan. Kaikki on kiinni sitkeydestä. Koko puolustuksemme ansaitsisi arvokkaimman pelaajan palkinnon, Edelman kertasi ja kehui joukkuetovereitaan.
Ikuisesti Patriotsin nykyjoukkueen voittokulku ei voi jatkua. Brady nähtäneen kentillä jatkossakin, mutta esimerkiksi loukkaantumisista kärsineen Gronkowskin, 29, uran jatko on vaakalaudalla.
– Se ei ole tämän illan asia, tänään juhlin joukkuekavereideni kanssa. Mietin muutaman viikon, ja teen päätökseni sitten, Gronkowski sanoi.