LAS VEGAS. Washington Capitals varmisti torstaina seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden. Voiton takaa löytyi monta voittajajoukkueen tavaramerkkeihin kuuluvaa perusasiaa, mutta myös pari hämmentävää, otteluita ja ottelusarjoja tavallisesti kääntävää yksittäistä tilannetta.
Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä listasi finaalisarjan käännekohdat.
1) James Nealin tyhjä maali
Yksittäisistä tilanteista lopputuleman kannalta se kaikkein dramaattisin. Vegas sai ottelusarjan neljänteen kamppailuun suorastaan loistavan alun, mikä näkyi kaukalossa täydellisenä ylivoimana ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Erik Haula osui tolppaan jo toisessa vaihdossaan, mutta vielä pahempaa oli tulossa. Ottelu, joka Vegasin oli käytännössä pakko voittaa, oli vahvasti sen itsensä hallussa, mutta elintärkeää avausmaalia ei kuulunut. Paras mahdollisuus siihen aukesi neljän ja puolen minuutin kohdalla, kun Haula pelasi kiekon James Nealille tyhjän maalin eteen. Kanadalaishyökkääjä sai jotenkin sudittua kiekon maalin sijasta tolppaan, minkä jälkeen Vegasin kohtalon saattoi aavistaa. Kun Washington viisi minuuttia myöhemmin iski ottelun avausmaalin ensimmäistä laadukkaasta paikastaan, Golden Knightsin pakka levisi käsiin – loppuluvut kirjattiin 6–2 ja Capitals siirtyi ratkaisevan tuntuiseen 3–1-johtoon sarjassa.
2) Alex Tuchin tyhjä maali
Palatkaamme ottelusarjan toiseen kamppailuun Las Vegasissa. Washington oli siirtynyt toisessa erässä 3–1-johtoon Brooks Oprikin maalilla, minkä jälkeen Vegas oli kaventanut luvut 2–3:een. Kolmannessa erässä se painoi sutena päälle tasoitusta hakiessaan. Sitä hakiessa se tuhri muun muassa 5–3-ylivoimapelin. Se sai, kun saikin lopulta vielä toivomansa huippupaikan, kun päätyyn heitetty kiekko kimposi maalin eteen Cody Eakinille. Eakin tarjoili kiekon välittömästi takatolpalle, missä Alex Tuchia odotti käytännössä tyhjä maali. Jatkoaika jäi Golden Knightsille lopulta haaveeksi, koska Tuch sähläsi kiekon käsittämättömästi Caps-vahti Braden Holtbyn mailaan. Vegas, joka oli voittanut avauskamppailun, olisi jatkoajalle päästyään voinut päästä 2–0-johtoon sarjassa. Se taas olisi muuttanut finaalisarjan dynamiikan täysin.
3) Kärkipelaajat
Yksi suurimpia – ellei suurin – syy kahden joukkueen välille syntyneeseen eroon. Washingtonin kärkipelaajat olivat sarjassa hirvittävässä iskussa, eikä Vegasin parhaista ollut vastaamaan huutoon. Jevgeni Kuznetsov, T.J. Oshie, Nickas Bäckstöm ja Aleksander Ovetshkin olivat finaalisarjan pistepörssissä sijoilla yksi, kaksi, kolme ja viisi. Golden Knightsin kuudesta kärkihyökkääjästä viiden joukkoon mahtui ainoastaan Reilly Smith. Etenkin ykkösketjun pelaajien, William Karlssonin ja Jonathan Marchessaultin esitykset olivat loppuottelusarjassa ala-arvoisia. Omissa pölisi ja hyökkäyspäässä tehot olivat nollissa. Harvoin mestaruuksia kolmos-nelosketjuilla ratkotaan.
4) Braden Holtby
Maalivahtipelin merkityksestä ei puhuta pudotuspeleissä turhaan. Kun Washingtonin mestaruusjuhlia seurasi, oli vaikea hämmentävää muistella, että Braden Holtby itse asiassa aloitti pudotuspelit kakkosvahtina. Maaliin palattuaan kanadalainen oli pelkkää seinää. Finaalin avausosassa vielä lipsui hieman, mutta sen jälkeen Holtby oli pelaamisensa kanssa upealla tavalla ytimessä. Kaiken päälle Holtby teki ne muutamat elämän ja kuoleman torjunnat, joita Washington vaikeilla hetkillään kaipasi. Ja toisaalta kaukalon toisessa päässä Marc-Andre Fleury ei missään nimessä yltänyt tasolle, jolla oli pelannut finaaleihin asti. Fleuryn torjuntaprosentti oli finaaleihin tultaessa yli 94:n ja päästettyjen keskiarvo alle 1,7:n. Loppuotteluissa torjuntaprosentti jäi kauaksi 90:stä ja päästettyjen keskiarvo huiteli neljässä. Ei tappio Fleuryn syy ollut, mutta ei tämä auttamaankaan pystynyt.
5) Erikoistilanteet
Erikoistilannepelaaminen teki ison eron kahden joukkueen välille. Vegas, jonka avainpelaajat vaelsivat yössä valtaosan sarjasta, eivät saaneet ylivoimapelissä aikaan mitään – etenkään sarjan loppua kohden. Tehoton hierominen ei lopulta johtanut mihinkään. Washington puolestaan naulasi ylivoimalla useita tärkeitä osumia. Kakkospelin tärkeä 2–1-osuma syntyi ylivoimalla, samoin syntyi nelospelin iso 1–0-maali sekä katkaisuottelun 2–1-osuma. Nelospelissä Capitals runnoi ylivoimalla kolme osumaa viidellä yrittämällä. Jos NHL:n pudotuspelisarjassa pelaa 60–70 prosenttista alivoimapeliä, kertoimet voittamiselle eivät ole kovin hyvät. Washington oli valovuoden edellä sekä yli- että alivoimapelaamisessa, piste.
Lue myös: