Muistatteko vanhan tarinan virkeistä muurahaisista ja kömpelöstä elefantista? Aina touhukkaat pikkunilviäiset puuhastelivat pesässään ja ympäristössään terhakkaasti pelkäämättä ketään.
Sitten paikalle astui isokokoinen elefantti, joka huitaisi kärsällään muurahaisten kekoa. Pienet olivat heti valmiina torjumaan hyökkäystä ja iso osa muurahaisista ennättikin tarrautua kiinni norsun lihaan.
Jättiläinen ei juuri tästä säikähtänyt. Se ravisteli hiukan päätään, jolloin kaikki muut muurahaiset putosivat, mutta yksi jäi vielä roikkumaan elefantin korvanlehteen. Maahan päätyneet pikkuelukat huusivat nyrkit pystyssä alhaalta mitään pelkäämättä urhokkaalle kaverilleen: "Hyvä Jaska, kurista se!"
Muurahaisia ja elefantteja
Eilinen Bulgaria-ottelu saattoi tappiosta huolimatta tarjota kesän parasta maajoukkuelentopalloa. Olihan kyseessä kuitenkin paineistettu MM-lopputurnauspeli meritoitunutta Bulgariaa vastaan. Ensimmäinen kerta MM-historiassa, kun Suomi kohtasi isäntämaan.
Virheitä tehtiin vähemmän kuin Euroopan kultaisessa liigassa tai EM-karsinnoissa. Tulokkaisiin kuuluvat yleispelaajat Antti Ronkainen ja Niko Suihkonen painoivat nuoruuden innolla olympiakisojen 2012 välierissä pelanneita vastaan kuin touhukkaat muurahaiset elefanttia haastaessaan. Heissä on samaa raikkautta kuin rakettimaisessa nousussa olevassa naisten maajoukkueessa.
Joku olisi toukokuussa 2017 saattanut järjestää vedonlyöntinä kaksariveikkauksen yleispelaajaparista. Sen jälkeen, kun Suomi pelasi paikan lopputurnaukseen Karlovy Varyssa. Arvuuttelun siitä kaksikosta, joka astelee Suomi-paidassa kentälle MM-avauspelin kolmanteen erään. Kuitenkaan kukaan, EI KUKAAN, olisi nimennyt lappuunsa kaksikkoa Ronkainen - Suihkonen. Tuskin edes toista heistä. Jos joku rohkenee ilmoittautua, lupaan tarjota kanasalaatin.
Nuo sukunimet ovat kaikuneet suomalaisessa urheilussa ehkä viimeksi Mikko Ronkaisen Torinon olympiahopean ja Innsruckin 1976 samanarvoisen naisten viestimitalin ansiosta, kun Liisa Suihkonen suksi toiselle sijalle Marjatta Kajosmaan, Hilkka Kuntolan (nyk. Riihivuori) ja Helena Takalon rinnalla.
Suihkosen ja Ronkaisen rohkea syöttö-, hyökkäys- ja torjuntapeli saattaa vielä sytyttää Suomen joukkuetta. Kuuba ja Puerto Rico eivät ole kuitenkaan Bulgarian, Puolan ja Iranin tasoisia vastustajia. Kirves pysyy vielä kaivon kannella. Se ei vielä muljahtanut veteen lopullisesti.
Hyviin uutisiin kuuluu myös suomalaiskannattajien uskollisuus. Irti muista pelattuun Bulgaria-peliin ei odotettu maajoukkueen kannattajia. Silti heitä löytyi eilen Varnan kulttuuri- ja urheilukeskuksesta. Loppuviikosta ei enää puhuta kymmenistä vaan sadoista ja jopa tuhansista lentopallofaneista paikan päällä.
Miten saadaan munat yhteen koriin?
Tosiasiat pitää kuitenkin muistaa. Näissä kisoissa Suomen touhukkaat kohtaavat muitakin jättiläisiä. Vaikka kamppailulajeissa urheilijat jaetaan kokonsa mukaan kategorioihin, niin lentopallossa ei pelata erikseen alle ja yli 195-senttisten MM-kisoja. Suomalaisten keskimääräinen koko ei vaan riitä yleiseen sarjaan.
Ei ole varaa siihen, etteikö päävalmentaja voisi valita joukkuettaan parhaista mahdollisista pelaajista joka neljäs vuosi pelattavaan MM-turnaukseen. Maailmanmestaruuskisojen merkitys on valtava ja tuloksella on vaikutusta jokaisen suomalaisen lentopalloihmisen seuraavan neljän vuoden ilmeeseen ja toimintaedellytyksiin.
Poisjääntejä voi ymmärtää. Jos tahkoat toistakymmentä vuotta putkeen talvet seurapelejä leipätyössäsi maailmalla tai kotimaassa, niin et välttämättä enää jaksa leireillä, matkustaa ja pelata kesästä toiseen maajoukkueessa puolipäivärahalla ja kilometrikorvauksilla. On (oltava) muutakin toimintaa ja elämässä tärkeää kuin lentopalloa.
Tämä asia ei kuitenkaan saa kärjistyä eikä konkretisoitua MM-kisojen aikaan, kun moiseen huipputurnaukseen on pelaamalla päästy. Menkööt EM-kisat ja menkööt maailmanliigat ja utopistiset olympiakisat, jos jostain pitää tinkiä. Ja todennäköisesti ainakin vuoden EM-kisoihin Suomi vielä selviää, sillä edelleen Suomelle tarjotaan niiden kisojen isännyyttä.
Asiat olisi kuitenkin nyt pitänyt järjestää niin, että MM-kisoihin olisi saatu mukaan myös Suomen jättiläiset. Ehdolle kaikki kynnelle kykenevät. Kirjoitin tästä aiemmin tammikuisen kommenttipuheenvuoroni lopussa.
Jos tämä MM-kisarupeama 2018 olisi hoidettu täydellisesti, niin jokaikinen olisi ilmoittautunut mukaan. Pelaajien asiat olisi taustoitettu niin, että tarpeet olisi kartoitettu ajoissa ja puitteet luotu osallistumisen mahdollistaviksi.
"Totta kai olen käyttävissä", "Ilman muuta haluan osallistua", "Tää on niin tärkeää, että tulen tarvittaessa mukaan", "Mitäs minä voin tehdä kokonaisuuden onnistumiseksi?"., "Ei ole helppoa, mutta onneksi kysyitte ajoissa", "Tähän panostan, vaikka muuten joudun tinkimään", "Niin kova ja tärkeä juttu, sanokaa vaan mitä tarvitsee tehdä"...
Nuo ovat lauseita, joita olisi ollut tarpeen kuulla näitä kisoja silmällä pitäen jokaiselta suomalaiselta lentopalloihmiseltä. Ei pelkästään pelillisiltä jättiläisiltä.
Asia on (ollut) lentopalloväen yhteinen.
Lue myös:
Hannu Lammikon sunnuntai: Isojen panosten MM-lentis alkaa
Bulgaria tyly isäntä – lentismiesten MM-avaus päättyi tappioon