Jalkapallon MM-turnaus huipentuu tänään sunnuntaina, kun Ranska ja Kroatia ottavat yhteen kello 18 alkavassa loppuottelussa.

Asetelma finaaliin on äärimmäisen mielenkiintoinen. Vastakkain ovat Didier Deschampsin johdolla tasaisen hyvää työtä jo vuosia tehnyt Ranska sekä runsaassa puolessa vuodessa sekasorron partaalta MM-finaaliin noussut Kroatia.

Yle Urheilun asiantuntijoiden Erkka V. Lehtolan ja Petri Pasasen mukaan suurin kysymys ennen finaalia on, miten Kroatia lähestyy ottelua.

– Ranskan ei tarvitse muuttaa mitään. He ovat olleet erittäin tehokkaita omalla pelitavallaan, joka ei ole aina näyttävää jalkapalloa. Kun Ranska on mennyt johtoon, joukkue on kylmänviileästi pelannut ottelun loppuun. He eivät ole lähteneet maalintekokilpailuun, jos Argentiina-ottelua ei lasketa, Moskovassa finaalia seuraava Petri Pasanen sanoo.

Argentiinaa vastaan neljännesvälierässä Ranskan oli pakko lähteä iskemään maaleja, kun Argentiina sai hyökkäyspelinsä toimimaan. Ranska eteni lopulta jatkoon 4–3. Viidessä muussa MM-ottelussa Ranska on päästänyt vain yhden maalin, sekin tuli Australiaa vastaan rangaistuspotkusta.

Ranskan vahvuudet ovat kurinalaisessa puolustuspelaamisessa ja nopeissa vastahyökkäyksissä. Joukkue on erinomaisesti yhteen pelaava kollektiivi, josta kuitenkin löytyy loistavia yksilöitä, kuten Kylian Mbappé, Antoine Griezmann ja Paul Pogba.

– Jos Kroatia pelaa yhtä korkealla puolustuslinjalla kuin Englantia vastaan, kyyti voi olla kylmää. Heidän pitää pohtia, miten kenttä organisoidaan siinä vaiheessa, kun he menettävät pallon. Kuka on Mbappén ympärillä ja miten se vaara ehkäistään ensimmäisenä, Pasanen pohtii.

Uskaltaako Kroatia ottaa riskejä?

Kroatian vahvuus on keskikentällä, jossa Luka Modrić, Ivan Rakitić ja Marcelo Brozović pyörittävät peliä.

– Iso kysymys on, miten Kroatia uskaltaa hyökätä Ranskaa vastaan? Riski on olemassa, Ranskaa vastaan yksikin virhe voi maksaa todella paljon, Erkka V. Lehtola sanoo.

Alkulohkossa Kroatia hyökkäsi rohkeasti ja näyttävästi, mikä yllätti muun muassa Argentiinan, joka kärsi nolon 0–3-tappion Kroatialle. Pudotuspeleissä Kroatian pelaaminen on muuttunut riskittömämmäksi.

– Joka pudotuspeliottelussa alku on ollut vähän varovainen ja tunnusteleva. Kroatia on jäänyt niissä peleissä takaa-ajoasemaan. Toisella puoliajalla Kroatia on lyönyt lisää hönkää pönttöön ja päässyt takaa tasoihin, Lehtola sanoo.

Yksi ase Kroatialle voisi finaalissa olla se, että joukkue pelaisi rohkeammin heti alusta lähtien. Passiivisuus kun on Kroatian kohdalla johtanut vain päästettyihin maaleihin.

– Ranska on tässä turnauksessa se joukkue, jota vastaan ei kannata joutua tappiolle. Toisaalta näitä molempia joukkueita leimaa se, että jos on pitänyt alkaa tehdä maaleja, molemmat ovat pystyneet siihen, Pasanen toteaa.

Lue myös:

Vahingossa löydetty MM-kisatähti sai nuorena täystyrmäyksen lukemattomilta seuroilta, mutta vähätellystä ruipelosta kasvoikin jättiseurojen himoitsema pelaaja – Ranskan taskuraketti on nyt parrasvaloissa ja nauttii siitä

Sadan miljoonan euron pelaaja joutui ahneiden agenttien saaliiksi jo pikkupoikana – lajin karu puoli yrittää pyyhkiä hymyn kasvoilta, mutta elämää rakastava luonnonlapsi haluaa vain jatkaa tanssiaan

Häpeällinen MM-farssi kummittelee yhä, eikä Ranskan valmentaminen sovi heikkohermoisille – Didier Deschamps ei kuitenkaan välitä tappouhkauksista, rasismisyytöksistä tai kapinoinnista

Tällaiseen rääkkiin ei yksikään MM-finalisti ole aiemmin joutunut – kolme syytä, miksi Kroatia voi silti viedä ennätyksellisen maailmanmestaruuden

Kommentti: Kroatian nousua täyden sekasorron partaalta MM-finaaliin on vaikea uskoa todeksi

Jari Litmanen muistuttaa Huuhkajien roolista Kroatian kasvutarinassa: "Pyry Soirin maali aloitti ketjureaktion"

Novak Djokovic on voittanut Wimbledonin avoimen tennisturnauksen. 12:nneksi sijoitettu serbi kaatoi finaalissa Kevin Andersonin lukemin 6–2, 6–2, 7–6 (7–3). Eteläafrikkalainen oli turnauksen kahdeksanneksi sijoitettu.

Djokovic mursi Andersonin syötön heti ottelun ensimmäisessä pelissä ja vei avauserän puolessa tunnissa. Anderson vaikutti olevan yhä väsynyt perjantain maratonottelusta, koska eteläafrikkalainen teki runsaasti virheitä.

Heti toisenkin erän alussa Djokovic mursi ja otti toisen kiinnityksen helposti. Kolmannessa erässä Anderson terästäytyi ja laittoi Djokovicin ahtaalle. Serbi kuitenkin selvitti viisi eräpallotilannetta ja vei erän katkaisupeliin, jossa oli selkeästi parempi.

Djokovicille mestaruus on neljäs Wimbledonissa, edellinen tuli vuonna 2015. Maailmanlistan 21:nnen edellinen Grand Slamin voitto tuli puolestaan Ranskan avoimissa vuonna 2016. Djokovic oli vastikään puoli vuotta sivussa kyynärpäävamman takia.

Lue myös:

Suomalaisvoitto Wimbledonissa! Otto Virtanen nappasi poikien nelinpelimestaruuden

Kerber valloitti Wimbledonin ensimmäistä kertaa – Williamsista ei ollut vastusta

Vuonna 2003 Bosnian jalkapallosarjassa tunnelma katsomoissa oli korkealla, vaikka pelin taso ei päätä huimannut. Maan eteläosan Mostarissa paikallinen joukkue, lähes satavuotias Zrinjski, tavoitteli ensimmäistä mestaruuttaan Bosnian Valioliigassa.

Alueen sarjajärjestelmä oli vielä muotoutumassa vuonna 2000, jolloin Bosnian Valioliiga perustettiin. Kauden 2016-2017 jälkeen se oli Uefan ranking-listalla muiden muassa Suomen Veikkausliigan ja Albanian Superliigan takana.

Hyvällä tuurilla ottelut keräävät tuhat katsojaa vaatimattomille stadioneille ja otteluita leimasi erityisesti vuosituhannen alkuvaiheilla usein taidon sijaan fyysinen kovuus sekä rajut kaksinkamppailut. Tönimisen, repimisen ja taklaamisen keskellä sinnitteli silloin Luka Modric, nykyisin maailman parhaisiin keskikenttäpelaajiin lukeutuva kroatialainen.

32-vuotiaana Modric on virallisilta mitoiltaan 175-senttinen ja 67-kiloinen. Jos häntä ei nyt ole luotu kamppailutilanteisiin, niin viisitoista vuotta sitten teinipoika oli melkoisessa mankelissa. Pienokokoista ja lapsenkasvoista Modricia ei edes meinattu vuonna 2008 päästää maaottelun jälkeen pelikavereiden kanssa baariin, koska ikärajana oli 16 vuotta.

– Jos on pelannut Bosniassa, pystyy pelaamaan missä tahansa, Modric sanoi myöhemmin Eurosportin mukaan.

Ensimmäisiä askeliaan ammattilaisena ottanut lainapelaaja kuitenkin luotti muihin ominaisuuksiinsa, jotka toivat kauden päätteeksi maan parhaan pelaajan palkinnon. Ja kävi miten kävi, Modric ei todellakaan ollut valmis luovuttamaan kookkaampien ja paljon vahvempien vastustajien keskellä, koska oli vihdoin päässyt lähelle jalkapallounelmansa toteutumista.

Karu kasvuympäristö

Modricin juuret ovat yksinäisessä tienmutkassa Kroatian rannikon tuntumassa. Reilun 60 kilometrin päässä rantalomakohteeksi sittemmin muodostuneesta Zadarista sijaitsi perheen hiljainen kotitalo. Aikanaan sen omisti Modricin isoisä, myöskin nimeltään Luka, jonka kanssa nuori pelaaja vietti valtaosan lapsuudestaan vanhempiensa työskennellessä pitkiä tunteja tehdastyöläisinä.

Kroatia oli kaukana vapaasta ja rauhallisesta kasvuympäristössä. 1990-luvulle tultaessa maa, ja erityisesti Modricin kotialue, oli verisen sodan ravisteltavana. Vielä tänäkin päivänä Modricien kotitalon jäännöksiä ympäröivät raivaamattomista miinoista varoittavat kyltit.

Myös Modricin isä joutui liittymään Kroatian puolustusvoimien riveihin, joissa hän sittemmin on tehnyt pitkän uran. Perheen kotia ympäröivä alue puolestaan miehitettiin tärkeänä viestintä- ja liikenneväylänä. Joulukuussa 1991, kun pelaaja oli kuusivuotias, karjaansa lähiympäristössä paimentanut isoisä joutui serbialaisten kapinallisten kiinniottamaksi ja teloittamaksi.

Jännitteet kasvoivat entisestään ja muunkin perheen kohdatessa tappouhkauksia Modricit hylkäsivät kotinsa. Uusi majoitus löytyi pakolaishotellista, joissa perhe vietti lopulta perät seitsemän vuotta.

Hotellissa ja sen ympäristössä jatkuvasti pelailleeseen poikaan huomiota pitkän aikaa kiinnittänyt työntekijä tarttui lopulta puhelimeen ja myi paikallisen jalkapalloseuran valmentajalle ajatuksen pienikokoisesta pallotaiturista. Tämä tuli katsomaan ja vakuuttui niin, että tarjosi Modricille paikan juniorijoukkueesta ja siirsi perheen toiseen hotelliin lähemmäs kenttää.

– Hän asettui siellä heti joukkueensa johtohahmoksi ja kaikkien kaveriksi, valmentaja Josip Bajlo kuvaili myöhemmin.

NK Zadarissa pelattiin jalkapalloa kaikkien vaarojen keskelläkin. Tavallista lapsuutta nuorille ei kyetty tarjoamaan, mutta pelit jatkuivat silti mahdollisuuksien mukaan.

– Ensimmäisenä muistan sen, miten meitä aina pelotti. Kentälle putosi vuosien mittaan tuhansia kranaatteja, joita ammuttiin ympäröiviltä kukkuloilta. Jouduimme aina kiiruhtamaan pommisuojaan kesken kaiken. Jalkapallo oli kuitenkin keino paeta todellisuutta, Modricia seurassa valmentanut Tomislav Basic sanoi.

Hajduk Splitiä aina kannattanut Luka sai ensimmäisen mahdollisuutensa kivuta kohti isompia ympyröitä, kun Hajduk tarjosi hänelle 12-vuotiaana mahdollisuuden tulla seuraan näytille. Visiitti oli kuitenkin murtaa itseluottamuksen, kun seura totesi Modricin liian pienikokoiseksi ja heikoksi. Basic kuitenkin järjesti pelaajalle ylimääräistä henkilökohtaista kuntovalmennusta, jotta tämä ei vielä luovuttaisi.

Moni kroatialaisen jalkapallon ystävä on sittemmin saanut kiittää valmentajaa A-maajoukkueen parhaasta pelaajasta. Modricilla oli kaikki tarvittavat taidot, mutta hänen luontaisen hintelä, lähes raamiton fysiikkansa herätti epäilyksiä. Mitä vanhemmaksi pelaaja kuitenkin tuli, sitä enemmän murrosikä tasoitti eroa muihin.

– Jalkapallo on niin paljon muutakin kuin voimaa ja kokoa. Lapsena oli vaikeampaa, kun olin selkeästi muita pienempi, ja isoimmat pojat olivat aina parhaita. Myöhemmin kuitenkin vain taidoilla on merkitystä, eikä kukaan enää nykyisin kyseenalaista minua, Modric sanoi Daily Mailille.

Kroatian jätti Dinamo Zagreb näki samoin ja antoi Modricille mahdollisuuden 16-vuotiaana. Lupaavat otteet herättivät kiinnostusta muiden maussa Serie A -seuroilta, mutta isähahmoksi muodostunut Basic vakuutteli Modricin jatkamaan kotimaassaan.

Siirto Euroopan huipulle

Fyysisesti raakilemaiselle Modricille Kroatiassa pysyminen oli todennäköisesti täsmälleen oikea päätös. Vielä tänäkään päivänä hän ei ole mikään voimanpesä, mutta nuorena hän oli lähes täysin taitojensa varassa.

– Kerran päätin panostaa kuntosaliin kolmen kuukauden ajan, mutta luovutin kuukauden jälkeen. Mieluummin vain pelaan jalkapalloa. Perin isältäni vahvat jalat ja niissä on enemmän voimaa kuin ylävartalossani. Siihen perustuu matala painopisteeni, mikä puolestaan tekee pallonriistoista vastustajille vaikeampia, Modric sanoi Tottenhamissa pelatessaan.

Dinamo alkoi koulia hänestä huippupelaajaa kahdella lainapestillä. Ensin hän kasvatti ainakin luonnettaan pahamaineisessa Bosnian pääsarjassa, sitten kehitti pelitaitojaan avainpelaajana zagrebilaisseuran pelaajahautomona aiemminkin toimineessa Inter Zapresicissa, joka tuolla kaudella sijoittui historiallisesti toiseksi Kroatian pääsarjassa. Siellä pelatessaan hän nousi myös nuorten maajoukkueeseen.

– Luka otti paikkansa avauskokoonpanosta kuukaudessa. Kehotin häntä olemaan pelkäämättä ja lupasin seistä hänen takanaan, vaikka hän pelaisi muutaman huonommankin ottelun. Halusin hänen tekevän töitä ja taistelevan, eikä niistä ollut hänen kohdallaan missään vaiheessa epäilystä, Interin valmentaja Srecko Bogdan kertoi Goalille.

Siinä vaiheessa Modricia ei enää voitu piilotella jalkapallomaailmalta. Dinamo halusi hänet edustusjoukkueeseensa, mutta niin halusi jo moni muukin. Modric halusi kiittää suurseuraa saamastaan mahdollisuudesta ja Dinamo halusi varmistaa selustansa Euroopan jättien kiinnostuksen varalta, joten osapuolet neuvottelivat massiivisen kymmenen vuoden sopimuksen. Sen myötä Modric osti Zadarista uuden kodin perheelleen, joka pääsi vasta silloin muuttamaan pois pakolaishotellista.

Parin vuoden aikana kävi selväksi, että Zagrebissa Modricin varaan ei kannattanut laskea kovinkaan pitkällä tähtäimellä. Kolmen liiga- ja cup-mestaruuden jälkeen hänestä tuli vuonna 2006 A-maajoukkueen pelaaja, jolle Kroatian pelikentät olivat käyneet aivan liian pieniksi. Hän jätti Dinamon taakseen raikuvien suosionosoitusten saattelemana fanien suursuosikkina, kun Valioliigan Tottenham osti Modricin Spursin silloista ennätystä sivunneella summalla.

– Kentän ulkopuolella hän oli lapsenakin aivan tavanomainen poika, mutta häntä kiinnosti vain jalkapallo. En usko niitä, jotka väittävät aina tienneensä Lukan nousevan maailmanluokan pelaajaksi. Se puoli alkoi näkyä vasta kun hänestä tuli Dinamon pelillinen johtaja, entinen pelikaveri Mario Grgurovic arveli Goalin haastattelussa.

Samaan aikaan pelaajan perässä oli ollut muun muassa Barcelona, joka silloin oli siirtymässä Pep Guardiolan alaisuuteen. Modric kävi Barcelonassa asti tapaamssa seuran edustajia ja antamassa näyttöjä. Siirto ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

– Hän teki hyvän vaikutuksen, puhui sujuvaa englantia ja vaikutti fiksulta. Seura ei kuitenkaan silloin miettinyt niin pitkälle eteenpäin, vain lyhyemmällä tähtäimellä, Barcelonan kykyjenetsijänä toiminut Bojan Krkic kertoi myöhemmin.

Sama ongelma näytti vaivaavan myös Tottenham-valmentaja Juande Ramosia, kun Modric tuskaili sopeutumisessa Englantiin. Erityisesti pelinopeudessa oli Kroatian pääsarjan ja Englannin Valioliigan välillä ilmeinen ero, ja kun Modricin tapauksessa ennakointi, pelisilmä sekä pallonsiirtely ovat erityisen tärkeitä perusperiaatteita, menestys kentällä oli tiukassa.

Ramos ajatus peluuttaa Modricia hänelle aivan uudella pelipaikalla Spursin vasemmalla laidalla oli oma haasteensa. Hänen potkujensa jälkeen Harry Redknapp asetti Modricin keskikentän keskelle rooliin, jossa hän viime vuosina on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä maailman parhaista.

Vielä nytkään, kuusi vuotta myöhemmin, Tottenham ei ole kyennyt saavuttamaan tasoa, jolla se pääsisi juhlimaan pokaaleilla. Edellisestä Valioliigan mestaruudesta on vierähtänyt kohta 60 vuotta, eivätkä cup-kilpailutkaan ole tueneet menestystä kymmeneen vuoteen. Modricin aikana Spurs ei myöskään ollut nykyisellä tasollaan, mutta kehitti silti esimerkiksi kroatialaisesta ja Gareth Balesta maailmanluokan tähtipelaajia.

Se ei kuitenkaan riittänyt 17 maalia neljän vuoden aikana tehneelle Modricille, jonka lähtö Lontoosta myöhemmin hiersi välejä kannattajiin.

– Minua harmittaa suuresti se, että emme voittaneet ainuttakaan mestaruutta, vaikka olimme hyvää ja tyylikästä jalkapalloa pelannut vahva joukkue.

Kun José Mourinho halusi kroatialaisen Real Madridiin, Modric ennen pitkää runnoi siirron läpi. Spursin seurajohto oli pakotettu hyväksymään tarjouksen pelaajan vaatiessa siirtoa Espanjaan. Samanlainen, kaikille osapuolille raskas saaga oli käyty läpi jo edellisenä kesänä, jolloin Modric hetkellisesti jopa kieltäytyi pelaamasta, kun Spurs toistuvasti hylkäsi Chelsean tekemät tarjoukset.

– Se, miten lähdin, kaduttaa, ja olen pahoillani siitä. Toivon, että kannattajat ymmärtävät, että seurasin unelmiani. Muistelen Tottenham-vuosia aina lämmöllä. Se oli ensimmäinen seura, joka antoi minulle mahdollisuuden pelata yhdessä maailman parhaista sarjoista, Modric avautui FourFourTwon haastattelussa.

Madridin moottorina

Modric kärsi Tottenhamin vastahakoisuudesta ja neuvottelujen pitkittymisestä pidemään kuin osasi odottaakaan.

Kun kausi alkoi, hän ei ollut täysin valmis pelaamaan. Real Madridin tasoisessa joukkueessa totutteluun ei ole aikaa, ei ainakaan pelaavassa kokoonpanossa. Mesut Özil, Sami Khedira ja Xabi Alonso veivät paikat, jotka olisivat sopineet Modricille parhaiten.

Alkutaival uuteen seuraan oli siis jälleen vähintäänkin kömpelö, eikä kroatialainen kyennyt vaihtopelaajan paikalta vaikuttamaan pelin kulkuun samalla tavalla kuin haluaisi. Juuri se myös tekee Modricista niin arvokkaan, joten sisääntulot kesken ottelun eivät todellakaan antaneet Realin sijoitukselle parasta mahdollista vastinetta.

Ensimmäisen kauden tuskien jälkeen Modric kuitenkin alkoi maksaa itseään takaisin. Täysi valmistautuminen Real Madrid -pelaajana ja Carlo Ancelottin tulo valmentajaksi muuttivat asetelmia ja Modric oli ykkösvalintoja keskikentän keskellä. Siitä alkaen hänen maineensa on ollut jyrkässä nousussa.

Espanjalaisjoukkueen kannattajien sydämistä Modric sai paikkansa oltuaan keskeinen osa pitkään himoitussa kymmenennessä Mestareiden liigan voitossa. Modricin lähettämä pallo tavoitti Sergio Ramosin, jonka puskema tasoitusmaali vei finaalin jatkoajalle, missä Real kiri voittoon. Modric omisti mestaruuden Basicille, jonka ansiosta hänestä oli tullut huippupelaaja, mutta joka kuoli vain kolme kuukautta aiemmin. Kauden päätteeksi Modric palkittiin Espanjan parhaana keskikenttäpelaajana.

Sittemmin hän on kartuttanut pokaalikaappiaan muun muassa vielä kolmella Mestareiden liigan voitolla, La Ligan mestaruudella sekä kolmella seurajoukkueiden maailmanmestaruudella. Neljästä viime kaudesta kolmena hänet on valittu Mestareiden liigan tähdistöjoukkueeseen, ja huippupelaajien ympäri maailman valitsemaan Fifan tähdistöjoukkueeseen hänet on äänestetty kolme kertaa peräkkäin.

Vasta Real Madridin dominoivat esitykset eurokentillä ovat nostaneet Modricin laajaan tietoisuuteen ylistettävänä pelinrakentelijana. Hiljainen ja usein huomaamaton arkkitehti hakee palloja alhaalta ja muuttaa Real Madridin puolustusasetelman tai pallonriiston hyökkäykseksi.

Kaikki nämä tärkeät syötöt ja joukkueen hyökkäyspeliä edistävät liikkeet eivät välity tilastoista, mutta toistuva Modricista puhuminen yhtenä maailman aliarvostetuimmista pelaajista esimerkiksi Toni Kroosin varjossa on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä hänen arvostustaan.

– Mielestäni olen tärkeä osa joukkueemme pelisuunnitelmaa. Koen roolikseni pallon jakamisen puolustukselta hyökkäykselle. Se rooli sopii minulle täydellisesti ja nautin siitä suuresti, Modric sanoi FourFourTwolle.

Realia luotsanneen Zinedine Zidanen mukaan Modric tuo koko joukkueeseen rauhallisuutta ja hänen ratkaisunsa ovat keskeisiä edistämässä muidenkin pelaamista. Kroosin ja Casemiron kanssa Modric on muodostanut yhden maailman parhaista keskikenttäkolmikoista.

– Luka on tällä hetkellä maailman paras keskikenttäpelaaja. En epäile sitä lainkaan, enkä pidä häntä yhtenä parhaista, vaan korostan, että hän on paras kaikista. Hän on tällä hetkellä omalla huipputasollaan. Real Madridin tulokset ovat nyt hyviä, mutta ilman Lukaa he olisivat ongelmissa, Kroatian entinen kapteeni Darijo Srna sanoi Marcalle viime vuonna.

Kohut kotimaassa ryöpyttäneet kisojen alla

MM-kisojen lähestyessä Modricin ympärillä on puhuttanut moni muukin asia kuin suoritukset kentällä. Juridiset haasteet ovat vaivanneet häntä jo jonkin aikaa ja vaarantaneet hänen puhtoisen imagonsa.

Vuodenvaihteessa hän maksoi Espanjan verottajalle lähes miljoonan euron korvaukset välttyäkseen vankilatuomiolta. Syynä oli Modricin Madrid-siirtonsa yhteydessä Luxemburgiin perustama yritys, jonka haltuun hän siirsi kaupalliset oikeutensa välttyäkseen Espanjan verotukselta. Häntä epäiltiin muistakin vilpillisistä järjestelyistä osana useita huippujalkapalloilijoita - muiden muassa Cristiano Ronaldoa ja Lionel Messiä - koskenutta tutkintaa.

Toinen kohu ryöpyttelee Modricia tälläkin hetkellä hänen kotimaassaan, missä Dinamo Zagrebin entisestä seurajohtajasta Zdravko Mamicista on tullut yksi vihatuimmista miehistä ja kroatialaisen jalkapallon korruption ilmentymä.

Kun Modric siirtyi Dinamoon, hän sai Mamicilta kaiken mahdollisen maksetusta asunnosta autoon. Pelaaja kertoi oikeudessa luottaneensa seurajohtajaan täysin ja allekirjoittaneensa kaikki paperit, joita hänen eteensä työnnettiin. Modricin kytkös jalkapallon puhdistamiseksikin kuvailtuun oikeudenkäyntiin perustuu Mamicin kanssa tehtyyn sopimukseen, jonka myötä tämä sai valtaosan Tottenhamin maksamasta siirtokorvauksesta omiin taskuihinsa.

Modricin väitetään valehdelleen oikeudessa sopimuksen ajankohdasta. Aluksi hän kertoi tehneensä sopimuksen siirron varmistumisen jälkeen, mikä asettaisi kyseenalaiseen valoon Mamicin toimet, joiden seurauksena seuralle kuuluneet rahat menivät hänen taskuunsa. Myöhemmin Modric hämmensi väittämällä oikeudessa tehneensä sopimuksen jo vuonna 2004. Samanlaiset syytökset koskivat maajoukkuetoveri Dejan Lovrenin siirtoa, eikä huippupelaajien pyrkimystä suojella korruptiokuningasta kyetty ymmärtämään.

Assosiaatio katuväkivaltaakin myrskyn silmässä kohdanneeseen Mamiciin on tehnyt selkeää hallaa Modricin omaan asemaan maanmiestensä silmissä. Muun muassa häntä esittäviä julisteita ja kuvia turmeltiin, ja perheen aikanaan asuttaman pakolaishotellin oven yläpuolelle ripustettu banderolli uhkaili pelaajaa epäsuorasti lupaamalla tämän saavan vielä muistaa päivän, jona muutti kertomustaan.

Maanpakoon Bosniaan lähtenyt Mamic tuomittiin MM-kisojen alkua edeltävällä viikolla kuuden ja puolen vuoden vankeuteen, mutta kohu jatkuu yhä. Erityisen paljon turnauksen lähestyessä puhututti se, miten tapaus vaikuttaa maajoukkuekapteenin otteisiin Venäjällä.

Jos Real Madridissa ympärillä on tähtisikermä, niin maajoukkueen pelaamisessa Modricin arvo on suorastaan korvaamaton. Hänen siirtonsa ratkaisevat paljon, kun pallohallinta saattaa olla niukassa ja hyökkäyspään tilanteet on pystyttävä rakentamaan mahdollisimman vaarallisiksi.

Todennäköisesti Modric osaa kuitenkin erottaa jalkapalloilevan itsensä kentän ulkopuolisista haasteistaan. Hän aloitti kasvunsa huippupelaajaksi pommitusten keskellä, mutta ei antanut minkään tulla rakkautensa tielle.

Ivan Perisicin uhmakas polviliuku merkitsi lopun alkua Englannille MM-kisojen välierässä. Viime vuosina on totuttu siihen, että kun Perisicillä kulkee, vastapuolella on vaikeaa.

Englannille se merkitsi turnauksen loppua Kroatian jatkaessa loppuotteluun.

27-vuotiaalle ja verrattain pienelle maalle saavutus on kuin paratiisi pitkän ja raskaan taipaleen päässä.

Vielä yhdeksän kuukautta aiemmin Perisic tuijotti syvälle Rijekan stadionin nurmeen, kun Kroatian tie MM-karsinnoissa uhkasi nousta pystyyn. Syynä oli Pyry Soirin maali, joka nosti Suomen 1–1-tasatilanteeseen lisäajalla.

Pelattiin karsintalohkon viimeistä edellistä kierrosta ja reilut seitsemän tuhatta katsojaa olivat yhtä shokissa kuin Kroatian pelaajat, joiden kohtalo ei enää ollut omissa käsissä.

Kolme päivää myöhemmin pelattiin lähestulkoon elämästä ja kuolemasta, sillä Ukrainan ja Kroatian ottelun panoksena ei ollut enempää tai vähempää kuin paikka MM-kisoihin.

Kroatialaiset kaivoivat sisältään soturiluonteen ja nappisuorituksen. 2-0-voitolla joukkue selvisi Kievin illasta säikähdyksellä.

Se ansaitsi paikkansa jatkokarsintaan ja sieltä MM-turnaukseen, josta on tullut yksi maan jalkapallohistorian ikimuistoisimmista kuukausista.

Isojen maalien mies

Perisic oli monien eurojalkapallon fanaatikkojen huulilla jo kaksi vuotta sitten. Viimeistään silloin hän nimittäin loi maineensa isojen maalien miehenä loistaessaan EM-kisoissa.

Kohokohta koitti alkulohko-ottelussa Espanjaa vastaan.

Juuri ennen puoliaikaa Perisic voitti pallon vasemmassa laidassa ja rynnisti tuttuun tyyliinsä kohti rangaistusaluetta. Millintarkka keskitys tavoitti kärjessä pelanneen Nikola Kalinicin, joka nosti Kroatian tasoihin. Kolme minuuttia ennen täyttä aikaa laituri ylitti jälleen 16 metrin rajan Espanjan kenttäpäädyssä. Matala laukaus lipui maalivahti David de Gean taakse, ja Perisicin toinen maali teki Kroatiasta lohkovoittajan.

EM-turnauksessa Perisic loisti alusta loppuun. Kroatia teki alkulohkovaiheessa viisi maalia, joista Perisic oli mukana viidessä.

Kotimaassa kukaan ei varmastikaan enää yllättynyt.

Jo vuonna 2011 Perisic oli kahdella maalillaan johdattanut Kroatian alle 21-vuotiaiden EM-karsintojen lohkovoittoon. A-maajoukkueessa hän jatkoi arvokkaana avainpelaajana, ja viime vuosina kenties Luka Modricin jälkeen tärkeimpänä palasena.

Neljä vuotta sitten Perisic säkenöi Brasilian isännöimässä MM-turnauksessa Kamerunia vastaan. Avausmaalin syöttänyt pelaaja teki vasemmasta laidasta kymmenien metrien kuljetuksen, joka päättyi voimakkaaseen viimeistelyyn ja yhteen kisojen upeimmista yksilösuorituksista.

Vuonna 2012 Perisic hämmästytti puolestaan ampuessaan purkuyrityksen suoraan ilmasta Arsenalin maaliin täydellisellä kaarella.

Hänellä on ollut taipumusta astua esiin kaikkien tärkeimmällä hetkellä. Taitoon, nopeuteen ja voimaan perustuva pelityyli on usein myrkkyä puolustajille, jotka yrittävät vartioida Kroatian yksinäistä kärkipelaajaa odotellessaan jännittyneinä laituri Perisicin nousua.

Kukaan ei tiedä sitä tällä hetkellä paremmin kuin Englanti.

Perisic oli ratkaiseva pelaaja MM-välierässä, jossa Kroatia nousi 0-1-tappioasemasta 2-1-jatkoaikavoittoon. Nimenomaan vasen laita muutti koko pelin suunnan, kun Perisic toistuvilla haastoillaan piinasi englantilaispuolustusta ja lopulta alkoi heiluttaa verkkoa.

Ensin hänen maalinsa tasoitti pelin. Siinä Perisic oli noussut rangaistusalueelle ja suorastaan jyräsi Kyle Walkerin yli jatkamaan keskityksen maaliin. 109 minuutin kohdalla hän nousi pääpallotilanteessa korkeimmalle ja petasi Mario Mandzukicin voittomaalin.

Se oli vain viimeisin taidonnäyte.

Ei siis ihme, että Perisiciä on himoittu Valioliigaan käytännössä koko 2010-luvun ajan. Jo vuonna 2011 Tottenham oli hänen perässään. Sen jälkeen hänet on yhdistetty vuorollaan lähes jokaiseen Valioliigan kärkijoukkueeseen.

Viime kesänä koitti varsinainen siirtosaaga José Mourinhon jahdatessa Perisiciä läpi koko kesän. Manchester United teki peräti kaksi tarjousta, jotka yli 50 miljoonan euron korvausta vaatinut Inter Milan kuitenkin yllättäen hylkäsi.

- Perisic ei ole samanlainen kuin muut laiturit. Usein he ovat vain nopeita ja luovia. Hän on kuitenkin myös todella fyysinen pelaaja, ja loistava pääpelaaja, RT:n asiantuntijana MM-kisoissa oleva Mourinho kehui välieräottelun jälkeen.

Mourinhon loputonta kiinnostusta ja Interin itsepintaisuutta on ihmetelty, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Italialaisseuran avainpelaaja teki viime kaudella pelkästään Serie A:ssa yksitoista maalia, mukaan lukien hattutempun joka joulukuussa nosti Interin sarjan kärkeen yli vuoden tauon jälkeen.

Pakotettu siirto

12 vuotta sitten Ante Perisic joutui muuttamaan poikansa uran suuntaa ratkaisevasti.

Hän, kuten Ivankin, oli intohimoinen Hajduk Splitin kannattaja, ja Ivanin lupaava kehitys seuran akatemiassa oli nostanut hänet aivan edustusjoukkueen kynnykselle. Samaan aikaan perheen yritys oli kuitenkin kovilla. Harjoittelun ja koulunkäynnin ohessa Ivan työskenteli mahdollisuuksien mukaan isänsä kanatarhassa Omisin rannikkokaupungin liepeillä.

Ulkomaalaisseurat olivat jo ennättäneet tykästyä teini-ikäiseen pelaajaan. Mukana oli muun muassa Hollannin suurseura Ajax, jonka riveistä on ponnistanut tähdeksi monta keskikenttäpelaajaa Wesley Sneijderista Christian Erikseniin. Perisicin suunta oli kuitenkin yllättävä, sillä tunnettujen huippuseurojen sijaan hän päätyi siirtymään ranskalaisen Sochaux'n riveihin.

Kyse ei missään tapauksessa ollut siististä siirrosta, vaan tapahtumat raivostuttivat sekä Hajdukin että sen kannattajat.

Perisiciä oli hehkutettu kroatialaisessa mediassa huippulupauksena, joka olisi vihdoin valmis ottamaan ensimmäiset askeleensa maan pääsarjassa. Hajdukin laitojen ykköstähti oli maajoukkueessakin menestynyt Niko Krancjar, jota 17-vuotias voisi pian nousta haastamaan.

Sochaux kuitenkin romutti kaikki suunnitelmat. Ante Perisicin kanatarha nimittäin käänsi asetelman päälaelleen.

Kroatialaisseura ei vielä ollut halukas rahastamaan nuorukaisellaan, jolle ei vielä ennätetty edes tehdä ammattilaissopimusta. Perheellä ei kuitenkaan ollut varaa ottaa riskejä. Kun yritys oli konkurssin partaalla, isä kehotti poikaa hyväksymään Ranskasta tulleen suoran tarjouksen. Mukaan Keski-Eurooppaan lähtisi koko muukin perhe.

Hajdukin oma tarjous kaikui kuuroille korville. Vasta uhkaukset oikeustoimilla saivat seurat sopimaan vaatimattomasta 360 000 euron korvauksesta. Hajdukin edustusjoukkueessa Perisic ei koskaan pelannut otteluakaan.

Ammattilaissopimus Ranskaan toi välitöntä helpotusta perheen kassaan, mutta pojan uralle se ei osoittautunut kovinkaan hyväksi siirroksi. Perisic jumittui juniorijoukkueeseen, eikä päässyt kertaakaan Sochaux'n edustusjoukkueen kokoonpanoon. Kakkosjoukkueessa tulleet ottelutkaan eivät välttämättä kehittäneet aivan samalla tavalla kuin arvokkaat minuutit Kroatian pääsarjan kärkijoukkueessa.

Sen huomasi myös pelaaja itse, kun oma markkina-arvo kääntyikin laskuun. Perisic tähyili siirtoa, mutta sopivaa paikkaa ei meinannut avautua mistään. Testijakso Hertha Berlinissä jäi vaisuksi, mutta alkuvuodesta 2009 hän sai lainapestin Roeselareen, yhteen Belgian liigan huonoimmista joukkueista, jota ei ole nähty pääsarjatasolla enää 2010-luvulla.

19 ottelussa Perisic sentään sai vastuuta. Se riitti tuomaan esille hänen vahvuutensa, jotka myös tuottivat kahdeksan maalia - neljänneksen seuran koko kauden saldosta. Onnistumiset tulivat kreivin aikaan ja avasivat vielä mahdollisuuden.

Club Brugge, yksi Belgian suurseuroista, oli valmis antamaan Perisicille tilaisuuden. Putoamistaistelun sijaan se tavoitteli oikeaa menestystä. Sochaux teki Perisicillä yli sadan tuhannen euron tappion myydessään tämän eteenpäin kolmen vuoden jälkeen.

Bruggen tarjoama mahdollisuus tarkoitti sellaisia pelikavereita, otteluita ja vastustajia, joita Perisic olisi tarvinnut koko ajan. Sellaisia, joita Hajduk Split olisi luultavasti pystynyt tarjoamaan tärkeinä kehityskausina teinivuosien lopussa.

Perisic otti laadukkaasta valmennuksesta sekä kovista peleistä kaiken irti. Parissa vuodessa hän kehittyi moninkertaisesti Sochaux-aikaan verrattuna.

Häneen luotettiin ja häntä opastettiin. Seura sai huippupelaajan, ennen pitkää yhden koko sarjan parhaista, ja Perisic pääsi vihdoin ottamaan askelia eteenpäin.

Kaudella 2010-2011 Brügge teki Belgian liigasssa toiseksi eniten maaleja. Merkittävä syy siihen oli tähdeksi kasvamassa ollut kroatialainen, maan parhaana pelaajana palkittu Perisic. Kukkaan puhjennut laituri teki 37 ottelussaan peräti 22 maalia. Hän oli nopea ja taitava, molempijalkainen ja vahva.

Perisicistä tuli maajoukkuepelaaja, joka sanoi olevansa valmis vaikka keräilemään palloja, kunhan saisi mahdollisuuden pelata Luka Modricin kaltaisten tähden kanssa. Kaksi vuotta ja lähes kuusi tuhatta arvokasta peliminuuttia Bruggen kokoonpanossa olivat parikymppiselle pelaajalle kaikin puolin mannaa.

Tottenham soitti, mutta Perisic valitsi saksalaisen Dortmundin.

Riita tähtimanagerin kanssa

Dortmundin tapauksessa ei enää ollut aihetta epäilyille: Perisic oli huippujoukkueessa. Saksalaisvalmentaja Jürgen Klopp oli luonut seuraan menestyvän ilmapiirin, mutta kroatialaisen tapauksessa sillä oli myös kääntöpuolensa.

Silloisen Saksan-mestarin kokoonpanoon ei noustu suoraan pelaamalla hyvin Belgiassa. Perisic näytti kehittyneen suuresti, mutta kolme vuotta aiemmin hän ei ollut mahtunut edes Sochaux'n edustusjoukkueeseen. Viimeisellä Brugge-kaudellaan 34 kertaa avauskokoonpanossa ollut Perisic oli kahden Dortmund-vuoden aikana avauksessa yhteensäkin vain 13 kertaa.

Useimmiten hän pääsi otteluihin mukaan vaihtopenkiltä. Ja kentälle päästessään myös onnistui, ainakin omasta mielestään. Turhautuminen kuohui yli kohtalokkaassa haastattelussa.

- En saa paljoa peliaikaa, aivan kuten viime kaudella. Tilastot kuitenkin todistavat, että pelatessani tuotan tehoja. Jos en onnistu, minut jätetään sivuun taas parista seuraavasta ottelusta, Perisic vuodatti ESPN:n mukaan.

Kloppiin valitus ei todellakaan tehonnut. Päinvastoin. Valmentaja vastasi julkiseen avautumiseen yhtä lailla julkisesti ja yhtäkkiä kroatialaispelaaja riiteli mediassa oman valmentajansa kanssa.

- Ruikuttaminen kuuluu päiväkotiin, ei aikuisten maailmaan. Jos jalkapalloilija ei pelaa, hänen pitäisi sulkea suunsa, tehdä hommia ja pakottaa valmentaja valitsemaan hänet, Klopp sanoi ESPN:n mukaan.

Parhaasta peli-iästään nautiskellut Perisic ei kuitenkaan suostunut ostamaan ajatusta. Hän janosi vastuuta, ja Klopp ei sitä antanut, koska koki kroatialaisen liian epätasaiseksi suorittajaksi. Maajoukkueen ringistä pudonnut Perisic teki kovan päätöksen ja pyysi mahdollisuutta siirtyä muualle.

- Emme olisi luopuneet hänestä, ellei hän nimenomaan olisi halunnut sitä, seuran puheenjohtaja Hans-Joachim Watzke harmitteli Deutsche Wellelle.

Lähtö osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä uudessa kodissaan Perisic kehittyi nykyiseksi pelaajaksi. Bundesligan keskikastin Wolfsburg tavoitteli nousua kärjen joukkoon ja halusi ratkaisuvoimaisen pelaajan joukkueeseensa. Ennen kaikkea sen riveissä pelasivat myös Kevin de Bruyne, Belgian ja Manchester Cityn tähti josta muodostui joukkueen avainpelaaja, sekä kroatialainen Ivica Olic.

Nämä kaksi pelaajaa auttoivat Perisicin ottamaan jälleen pari kehitysaskelta.

De Bruynen taituruus oli ratkaisevaa joukkueen menestykselle, äärimmäisen työteliäänä pelaajana pidetyn Olicin oppi taas Perisicin pelaamiselle. Jos hän aiemmin oli taitava, mutta asenteeltaan ajoittain ongelmallinen pelaaja, niin Olicin rinnalla hänestä kehittyi nykyinen joukkuepelaaja.

- Olin kuullut hänen sitoutumistasostaan aiemminkin, mutta vasta hänen näkemisensä toi valaistumisen. Silloin tajusin, miten paljon enemmän minun pitäisi tehdä hommia ja muuttaa tapojani päästäkseni edes lähelle samaa tasoa. Hänestä tuli urani ratkaisevassa vaiheessa roolimalli, joka auttoi oikeaan suuntaan, Perisic kiitteli FourFourTwon mukaan.

Ennen Wolfsburg-vuosia Perisiciä moitittiin puolustamisesta ja ailahtelusta. Olicin malli kuitenkin kasvatti hänestä kokonaisvaltaisemman pelaajan. Laitapelaajana Perisicin pelaamisen pääpaino ei kuitenkaan ole puolustamisessa, vaan hänen paras antinsa ovat nimenomaan käänteentekevät ratkaisut hyökkäyssuuntaan.

Siksi Kroatiakin luottaa usein pelaamisessaan niin vahvasti vasempaan laitaan, joka teki myös Englannista selvää jälkeä.

Murskaaja vasemmalla laidalla

Jos britit olisivat olleet viisaampia, niin joukkueen majapaikan seiniä ja ovia olisi koristeltu yhden miehen kuvilla. Joku olisi voinut pitää oikeana valintana pilkkuhirmu Danijel Subasicia, turnauksen parhaisiin lukeutunutta maalivahtia. Toisen mielestä merkatun miehen olisi pitänyt olla Mandzukic, joukkueen selkeä ykköshyökkääjä.

Kroatiassa kuitenkin tiedettiin, keneen katseet kannattaa kiinnittää. Mieheen, joka on ennenkin pilannut vastustajien päivän yksilötaidoillaan.

- Perisic ei ole vielä pelannut ihmeottelua, ja kyllähän meistä jokainen tietää, kuinka hyvä hän on. Haluaisin nähdä hänen nostavan hyökkäyspelaamisensa tasoa ja murskaavan Englannin, sankarillisista hetkistä maajoukkueessa muistettava Mladen Petric sanoi Mirror-lehden mukaan välierän alla.

Odottikohan Petrickään olevan niin oikeilla jäljillä, kuin lopulta nähtiin?

Englanti-ottelu oli Perisiciä parhaimmillaan. Kroatialaiset suorastaan pyrkivät pelaamaan hänelle kaksinkamppailutilanteita, joissa Perisicin liikkeet ovat ennalta arvattavat, mutta usein vaikeat pysäytettävät.

Lähes väistämättä Perisic valitsee kahden vaihtoehdon välillä. Joko hän painelee pallon kanssa päätyrajaa kohti keskityspaikkaan asti, tai leikkaa keskelle ja hakee ratkaisua joko itse tai jatkolla rangaistusalueelle. Molempijalkaisuuden hyötyjä ei voi korostaa liikaa, sillä keskittäminen tai laukominen kummalla tahansa jalalla on hänelle aina yhtä helppo vaihtoehto.

Huippuvireinen Perisic on mahtavaa katsottavaa. Nopeus ja voima saavat hänet yrittämään haastoja ahkerasti ja hämmästyttävän usein hän myös voittaa ne tilanteet. Pienellä liikkeellä hän pelaa itselleen sekunnin sadasosan etumatkan juoksukilpailuun, jossa puolustaja olisi muutenkin kovilla.

- Perisic pystyy ohittamaan kolme pelaajaa yhdellä liikkeellä, kroatialaislegenda Davor Suker kehui vuonna 2015 Gazzetta dello Sportin mukaan.

- Hänen päättäväisyytensä ja ratkaisuvoimansa muistuttavat Arjen Robbenia. Hän aloittaa sivurajan tuntumasta ja pelaa lopulta kohti keskustaa. Jokainen hänen kanssaan pelaamaan päässyt hyökkääjä varmasti kehuu myös hänen syöttötaitoaan.

Yhdistettynä vahvaan kärkipelaajaan Perisic on juuri niin vaarallinen kuin välierässä Mandzukicin kanssa. Interissä työpari on ollut ilmiliekkeihin syttynyt Mauro Icardi. Yhdessä he tekivät 40 maalia Serie A:ssa, kun joukkueen kokonaismaalimäärä oli 66.

- Ivan on uskomaton pelaaja. Hänellä on voimaa, taitoa ja maalivainua. Nykypäivän jalkapallossa pelaajat, jotka voivat tehdä ratkaisevan eron, ovat korvaamattoman arvokkaita, Suker kehui.

Varmasti ainakin arvokkaampia kuin ne reilut 200 000 euroa, joilla Brugge sai ostaa Perisicin vuosikymmenen alussa. Nyt hän on pelaaja, josta Inter ei ollut valmis luopumaan edes 45 miljoonalla eurolla.

Sukupolvikokemus

Huimat hetket maajoukkueessa ovat kääntäneet pettyneimpien Hajduk-fanienkin päät. Ensimmäistä kertaa MM-finaaliin edennyt Kroatian joukkue on nyt täynnä sankareita. Samalla myös Ante Perisicistä on tullut yksi maan onnellisimmista isistä.

- Ivan voi tehdä Interille vaikka sata maalia, mutta Kroatialle tehdyt maalit ovat erityisiä. Ette voi edes kuvailla, miten onnellinen olen nyt. Melkein itkettää, hän sanoi välierävoiton jälkeen Slobodna Dalmacijan mukaan.

Tasan 20 vuotta aiemmin hän istui poikansa vierellä television ääressä. Silloin Kroatia pelasi MM-välierässä toivoa täynnä, mutta 9-vuotias Ivan joutui riisumaan fanipaitansa pettyneenä Ranskan marssiessa loppuotteluun.

Nyt on revanssin aika ja unelmista on tullut totta.

Loppuvihellyksen jälkeen isänsä fanipaidassa Moskovan stadionin nurmella käyskenteli viisivuotias Leonardo-poika. Kolme sukupolvea Perisicejä nautiskeli jalkapallon adrenaliinimyrskystä yhdessä neljän miljoonan muun haltioituneen kroatialaisen kanssa.

Jalkapallon MM-loppuottelu Kroatian ja Ranskan välillä nähdään sunnuntaina suorana Ylen kanavilla. Lähetys pelistä alkaa jo klo 16.15 Yle Areenassa ja TV2:ssa.

Lue myös

Lue suositut ja kehutut jalkapallon MM-kisatähtien henkilökuvat! Suuria sankareita, koukuttavia konnia ja koskettavia kohtaloita yhteen koottuna

Otto Virtanen ja turkkilainen Yanki Erel ovat voittaneet Wimbledonin avoimen tennisturnauksen poikien nelinpelimestaruuden. Finaalissa sijoittamaton kaksikko kaatoi kuudenneksi sijoitetut tshekkiläisen Ondrej Stylerin ja kolumbialaisen Nicolas Mejian erälukemin 7–6 (7–5), 6–4.

Avauserä oli tiukkaa taistoa, jonka suomalais-turkkilainen pari ratkaisi vasta katkaisupelissä. Toisessa erässä Virtanen ja Erel mursivat vastustajien syötön 4–4-tilanteessa ja mestaruus ratkesi seuraavassa pelissä.

Suurturnauksen voitto on HSV Tennistä edustavan Virtasen ensimmäinen. Suomalainen eteni myös kaksinpelissä 16 parhaan pojan joukkoon.

Virtanen, 17, on vasta viides Grand Slamin voittoa juhlinut suomalaisjuniori. Aiemmat ovat Henri Kontinen, Jarkko Nieminen, Harri Heliövaara ja Birgitta Lindström. Kontinen on juhlinut suurturnauksen voittoa myös aikuisissa nelinpelissä ja sekanelinpelissä.

Aiemmin Virtanen on junioritasolla voittanut joitakin turnauksia, viimeksi Liettuassa kaksinpelissä helmikuussa. Hän on myös 18-vuotiaiden Suomen mestari.

Virtasen isä Pasi pelasi 80-luvun lopulla ATP Challenger -turnauksissa. Hyvinkäällä syntynyt Otto on asunut viime vuodet Tallinnassa.

Lue myös:

Suomalaisväriä Wimbledonin finaaleihin – Otto Virtanen pelaa poikien nelinpelimestaruudesta

Virtanen taisteli maukkaan voiton Wimbledonissa: "Ehkä paras hetkeni tenniksessä"

Suomalaisväriä Wimbledonin poikien turnauksen toiselle kierrokselle – Virtaselle makea voitto

Kommentti: Suomen tenniksessä hyvä myötätuuli – ensi vuonna jo paljon kovempia maita vastassa?

MM-puolivälierän jälkeen Domagoj Vidan tiesivät kaikki. Persoonallisella hiustyylillä varustettu kroatialaispuolustaja oli pelannut erinomaisen ottelun. Vida oli pimentänyt Venäjän karhumaisen hyökkääjän Artjom Dzjuban ja viimeistellyt päällään Kroatian 2–1-johtomaalin jatko-ottelussa.

Vida ei pelännyt käyttää kovia otteita katkoessaan Venäjän vastahyökkäyksiä. Hän oli Kroatian voittoon päättyneen puolivälieräottelun ehdoton hahmo.

Koko maailman tietoisuuteen Vida nousi kuitenkin vasta ottelun jälkeen.

Vida ja Kroatian apuvalmentaja Ognjen Vukojević kuvasivat ja julkaisivat videon, jossa he omistivat puolivälierävoiton Ukrainalle. Video tulkittiin provokaatioksi Venäjän suuntaan.

Vida ja Vukojević käyttivät ilmaisua "Kunnia Ukrainalle", mikä on ollut venäläisvastaisten ukrainalaisten nationalistien mottona vuonna 2014 alkaneessa kriisissä.

Myöhemmin kaksikko selitti, että video oli ukrainalaisille ystäville suunnattu vitsi. Vida ja Vukojević ovat molemmat pelanneet Kiovan Dynamossa.

Selitys voi hyvin pitää paikkaansa. Vidan uralta löytyy paljon tilanteita, joissa hän on tehnyt ensin ja ajatellut sitten. Jos huhuttu siirto Liverpooliin toteutuu, hänessä on kaikki ainekset koko maailman tuntemaksi kulttipelaajaksi.

Vida on nyt, 29-vuotiaana, uransa huipulla. MM-kisojen huippuesitykset ovat tehneet hänestä kiinnostavan pelaajan Euroopan suurseurojen silmissä. Vida voi vihdoin saavuttaa sen, mitä hän lähti parikymppisenä nuorena tavoittelemaan.

Hyypiä oli tiellä Leverkusenissa

Itä-Kroatiassa kasvanut Vida on entisen Kroatian liigapelaajan Rudika Vidan poika. Rudika tunnettiin 1990-luvulla kansallisen tason maalitykkinä, mutta pojasta tuli kovaotteinen keskuspuolustaja, joka on myös isäänsä lahjakkaampi.

Huhtikuussa 2010 Vida vietti 21-vuotissyntymäpäiviään hieman keskivertoa komeammin menoin. Hänen siirtonsa kroatialaisesta Osijekista saksalaiseen Bayer Leverkuseniin julkistettiin synttäreiden kunniaksi.

Nuoresta iästään huolimatta Vida oli pelannut jo neljä hyvää kautta Kroatian pääsarjassa. Nyt hänen unelmansa oli toteutumassa. Hän pääsi Saksan Bundesliigaan, yhteen Euroopan suurimmista sarjoista. Leverkusenin seurajohto hehkutti Vidaa huippulupaukseksi, jolla piti olla Bayerissa loistava tulevaisuus.

Saksan reissusta tuli täysi pannukakku. Vidalla oli suuria vaikeuksia murtautua kokoonpanoon, kun hän joutui taistelemaan pelipaikasta muun muassa suomalaislegenda Sami Hyypiän kanssa. Hyypiä, Manuel Friedrich ja Michal Kadlec muodostivat kaudella 2010–11 toiseksi sijoittuneen Leverkusenin puolustuksen, johon Vidalla ei ollut asiaa.

– Hän oli henkisesti vahva pelaaja, mutta hänen tekniset kykynsä eivät olleet kovin hyviä, Leverkusenissa pelannut Stefan Reinartz sanoi Bleacher Report -julkaisulle.

Päävalmentaja Jupp Heynckes ei innostunut puolustajasta, jonka pallolliset taidot olivat bundesliigatasolla olemattomat.

Vida pelasi kauden aikana yhden ottelun Bundesliigassa, kun hän pääsi vaihdosta kentälle maaliskuussa 2011. Kauden päätteeksi Vida palasi häntä koipien välissä takaisin Kroatiaan.

Sopupeliepäily Mestarien liigassa

Jälkiviisaat ovat sanoneet, että Vida lähti suurseuraan liian nuorena. Hän ei ollut valmis. Se mitä seuraavaksi tapahtui Kroatiassa, tukee tätä väitettä.

Vida siirtyi Kroatian ykkösseuraan Dinamo Zagrebiin, jossa hän ajautui suuriin ongelmiin heti ensimmäisellä kaudellaan. Vida joutui sopupeliskandaalin keskelle joulukuussa 2011.

Jatkomahdollisuutensa menettänyt Zagreb hävisi Mestarien liigassa Lyonille 1–7. Ranskalainen Lyon eteni runsasmaalisen voittonsa ansiosta lohkosta jatkoon päädyttyään tasapisteisiin Ajaxin kanssa.

Koko ottelun pelannut Vida iski silmää Lyonin pelaajalle ottelun aikana. Euroopan jalkapalloliitto tutki sopupeliepäilyä, mutta todisteita sopupelistä ei löytynyt.

– Siinä ottelussa he päästivät naurettavia maaleja, mutta en tiedä, oliko lopputuloksesta sovittu vai ei, sanoi kroatialaistoimittaja Dea Redzic sanoi Bleacher Reportille.

Kenties sopupeliepisodi on yksi syy, miksi Vida ei ole löytänyt pelipaikkaa Euroopan huippuliigoissa. Vaikka häntä ei tuomittu mistään, Vida oli saanut epäluotettavan pelaajan maineen.

Toinen syy oli Vidan epäkypsyys.

100 000 euron olut

Seuraavalla kaudella Vida joi elämänsä kalleimman oluen. Dinamo Zagreb oli syksyllä matkalla cup-otteluun alemmalla sarjatasolla pelaavaa NK Vrsaria vastaan, kun Vida päätti tehdä bussimatkasta itselleen hieman mukavamman.

Vida avasi oluttölkin ja alkoi nauttia alkoholijuomasta, mikä ei ollut päävalmentaja Ante Čačićin mieleen. Čačić heitti Vidan ulos bussista, kun muu joukkue jatkoi matkaansa kohti ottelupaikkakuntaa.

Dinamo Zagrebin seurajohto läväytti Vidalle 100 000 euron sakot "epäurheilijamaisesta käytöksestä".

Kaikesta sekoilusta huolimatta Vidan esitykset kentällä olivat pääasiassa erinomaisia, mikä toi hänelle siirron Kiovan Dynamoon. Myös välit Čačićin kanssa paranivat. Vida oli avauskokoonpanon pelaaja, kun Čačić myöhemmin valmensi Kroatian maajoukkuetta.

– Heidän välillään ei ollut ongelmia maajoukkueessa. Vidan mahdolliset rikkomukset on pidetty salassa tai sitten hänestä on tullut vähän vakavampi nyt, kun hänellä on perhettä, kroatialaistoimittaja Aleksandar Holiga sanoi Bleacher Reportille.

Liverpool tehnyt 20 miljoonan euron tarjouksen

Vidasta on tullut ainakin parempi pelaaja. Neljä ja puoli vuotta Kiovan Dynamossa muovasi hänestä puolustajan, joka ei pelkää mitään, mutta jota vastustajat pelkäävät. Nykyään hänen pallollinen pelaamisensakin on sellaisella tasolla, ettei louhikkokosketuksista syntyviä virheitä tarvitse jatkuvasti pelätä.

Kentän ulkopuolella Vida onnistui sotkeutumaan poliittisen lähihistorian kenties räjähdysherkimpään konfliktiin, Itä-Ukrainan sotaan.

– En usko, että Vida ymmärsi sanojensa koko merkitystä tai kontekstia. Hän ja Vukojević tekivät sen videon, koska heillä on läheiset suhteet Kiovan Dynamoon, Holiga sanoi.

– Kroatian valtion suhde Venäjään ei ole niin hyvä, mutta kenellä Euroopassa on? Ehkä Unkarilla. Nämä kaverit pelasivat Ukrainassa silloin, kun konflikti alkoi. Se video oli faneille, mutta he eivät tajunneet, minkälaisia seurauksia siitä voisi tulla.

Pahimmassa tapauksessa Vida saattaisi valmistautua tällä hetkellä seuraamaan MM-finaalia katsomosta. Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan säännöt kieltävät poliittiset lausunnot MM-kisoissa, mutta Vida selvisi pelkällä varoituksella ilman pelikieltoa.

Videosta noussut kohu tuskin vaikuttaa Vidan asemaan myöskään siirtomarkkinoilla. Liverpoolin Jürgen Klopp jopa näyttää suosivan poliittisesti aktiivisia pelaajia, kun hän hankki MM-kisoissa kaksipäistä kotkaa symboloivan käsieleen tehneen Xherdan Shaqirin.

Liverpool on mediatietojen mukaan tehnyt Vidasta noin 20 miljoonan euron tarjouksen turkkilaiselle Besiktasille.

"Hän on yksinkertainen persoona"

Vidasta välittyy kaikkien näiden kommelusten myötä kuva, että hän ei ole mikään penaalin terävin kynä. Siitä voi olla jalkapallossa myös hyötyä.

– Hän on yksinkertainen persoona. Siksi hän ei koe niin paljon paineita kuin jotkut muut, Holiga kuvaili.

Vidan kylmäpäisyys näkyi MM-puolivälierän ratkaisuhetkillä, kun ottelu Venäjää vastaan venyi rangaistuspotkukilpailuun. Edellisessä ottelussa epäonnistunut Josip Pivaric ei halunnut laukoa, joten Vida otti hänen paikkansa ja kävi laukomassa rankkarin tyylikkäästi maaliin.

Kroatia eteni MM-välieriin, jossa se kaatoi Englannin. Sunnuntain MM-finaalissa vastaan tulee Ranska, jonka tähtihyökkääjät Antoine Griezmann ja Kylian Mbappé eivät varmasti odota Vidan kohtaamista innokkaina.

Jalkapallon MM-loppuottelu Ranska–Kroatia pelataan tänään sunnuntaina klo 18 alkaen. Suora lähetys TV2:ssa ja Areenassa alkaa jo klo 16.15.

Lue myös:

Tällaiseen rääkkiin ei yksikään MM-finalisti ole aiemmin joutunut – kolme syytä, miksi Kroatia voi silti viedä ennätyksellisen maailmanmestaruuden

Jalkapallon MM-historiaan hamuava päävalmentaja on saanut supertähdet nöyrtymään ja vaihtopelaajatkin juhlimaan maaleja kuin omiaan – "Haluan voittaa niin paljon, että on tehtävä uhrauksia"

"Lapsena pystyin vain unelmoimaan tällaisesta" – Kroatian upea nousu äimistytti jopa omia pelaajia

Kroatian tähti omisti puolivälierävoiton Ukrainalle, FIFA tutki tapauksen ja antoi varoituksen

Ranska ja Kroatia innostuivat historialliseen maalintekotahtiin MM-loppuottelun ensimmäisellä puoliajalla. Ensimmäisen 45 minuutin aikana tehtiin peräti kolme maalia.

Ranskalaiset siirtyivät nopeasti johtoon MM-finaalihistorian ensimmäisellä omalla maalilla. Antoine Griezmannin vapaapotku kaarsi kohti takakulmaa, missä Kroatian hyökkääjä Mario Mandzukic yritti puskea sen loitommalle. Kroatialaisen pusku ohjautui kuitenkin omaan maaliin.

Mandzukicin ja Kroatian onneksi vastaus tuli nopeasti. Ivan Perisic onnistui maalinteossa kolmannella peräkkäisellä laukauksellaan tykittäessään pallon Hugo Lloris'n selän taakse.

Eikä draama loppunut tähän.

Puolen tunnin jälkeen kulmapotkutilanteessa pallo pomppasi juuri Perisicin käteen. Pitkän videotarkistuksen jälkeen pallo vietiin pilkulle, mistä Griezmann sijoitti sen varmasti maalin vasempaan alakulmaan.

MM-loppuottelussa on viimeksi tehty kolme maalia 20 vuotta sitten, jolloin Ranska kaatoi Brasilian. Ensimmäisellä puoliajalla näin monta maalia on tehty viimeksi vuonna 1974.

MM-kisojen mitalistit dominoivat Yle Urheilun asiantuntijoiden valitsemaa tähdistökentällistä. Yhdestätoista pelaajasta kymmenen tulee turnauksen kolmesta parhaasta joukkueesta.

Ranska oli dominoivin joukkue, sillä sen pelaajia mukaan mahtui peräti viisi. Pronssijoukkue Belgian edustajia tähdistöön valittiin kolme, kroatialaisia kaksi.

Belgian Thibaut Courtois oli asiantuntijaraadin mielestä turnauksen paras maalivahti. Seitsemässä ottelussaan Courtois päästi vain kuusi maalia ja piti nollan lauantain pronssikamppailussa Englantia vastaan.

Topparipariksi valittiin Ranskan kaksikko Samuel Umtiti ja Raphaël Varane, joiden oikealle puolelle poimittiin Kroatian Sime Vrsaljko.

Yksi pelipaikka tuotti asiantuntijoille kuitenkin vaikeuksia, sillä juuri kukaan vasen puolustaja ei erottunut kisojen aikana selvästi muita parempana. Lopulta valinta osui Uruguayn vasta kymmenen miesten maaottelua pelanneeseen Diego Laxaltiin.

– Sinne ei ollut montaa vaihtoehtoa. Pohdimme pitkää liutaa pelaajia. Nostimme lopulta nuoren uruguaylaisen, joka pelasi pari erinomaista ottelua. Hän näytti juoksuvoimaa, tehoja, hyvää vasenta jalkaa ja nousuja. Kiinnostava pelaaja, Erkka V. Lehtola perustelee.

Keskikentän alempi parivaljakko koostui finalistien luottosotureista. Kroatian Luka Modric on loistanut odotetusti joukkueensa peliä rakentavana moottorina, kun taas Ranskan N'Golo Kanté on tehnyt vakuuttavaa jälkeä pallonriistoillaan ja taklauksillaan.

– Tässäkin jouduttiin tekemään ankaraa valintaa. Molemmat voisivat taistella kisojen parhaan pelaajan tittelistä. Tuolle paikalle on aina tuntua, kun maailman parhaat pelajaat kootaan yhteen.

Heidän yläpuolelleen valittiin väkivahvoja hyökkäyssuunnan tähtiä. Ranskan 19-vuotias Kylian Mbappé säkenöi heti turnauksen alkumetreillä ja esimerkiksi pudotti Argentiinan matkalla loppuotteluun. Belgian Eden Hazard teki kisoissa kolme maalia, maanmies Kevin De Bruyne puolestaan toteutti tuttua tärkeää rooliaan joukkueen hyökkäystrion takana.

– Mbappé oli helppo valinta, kisojen suurin nuori tähti. De Bruyne ja Hazard olivat Belgian kova kaksikko molempiin suuntiin. Jaksan hämmästellä Hazardin osaamista pallon kanssa. Täydellinen virtuoosi, Lehtola sanoo.

Tähdistöjoukkueen kärkeen valittiin Ranskan Antoine Griezmann. Hän teki kolme maalia matkalla loppuotteluun.

– Englannin Harry Kane voisi olla tuossa kuudella maalillaan. Hän on kisojen todennäköinen maalikuningas, mutta Griezmann oli mielestämme monipuolisempi valinta. Fantastinen, älykäs pelaaja, joka pystyy tekemään ympäröivistä pelaajista parempia ja viimeistelemään myös itse, sanoo Lehtola.

Voit seurata MM-kisoja itse valitsemastasi kuvakulmasta Areenassa. Tarjolla on muun muassa taktinen kuvakulma ja pelaajakameroita. Siirry Areenaan tästä.

Ottelun kulkua ja tilastoja voit myös seurata alla olevasta tulosseurannasta. Jos käytät Uutisvahtia, pitää artikkeli avata selainnäkymään.

Ranskan ja Kroatian avauskokoonpanot ovat jalkapallon MM-loppuottelussa samat kuin voitokkaissa välierissä. Ranska kukisti välierässään Belgian ja Kroatia Englannin.

Joukkueiden avauskokoonpanot:

Ranska: Hugo Lloris; Benjamin Pavard, Raphael Varane, Samuel Umtiti, Lucas Hernandez; Paul Pogba, N'Golo Kante; Kylian Mbappe, Antoine Griezmann, Blaise Matuidi; Olivier Giroud.

Kroatia: Danijel Subasic; Sime Vrsaljko, Dejan Lovren, Domagoj Vida, Ivan Strinic; Ivan Rakitic, Marcelo Brozovic; Ante Rebic, Luka Modric, Ivan Perisic; Mario Mandzukic.

Lue myös:

Suomi hakee MM-kisapaikkaa – näin seuraat Minihuuhkajien EM-kotikisoja Ylen kanavilla

Jalkapallon MM-kisat huipentuvat – Litmanen muistaa MM-finaalit paperisilpusta pelikavereihin: "Omalla tavallaan finaalien lista on oma elämänkaari"

Kroatian on pakko reagoida Ranskan täydelliseltä vaikuttavaan pelityyliin – seuraa näitä asioita jalkapallon MM-finaalissa: "Kyyti voi olla kylmää"

Lotta Lepistöllä ja hänen tiimillään Cervelo-Biglalla oli rankka urakka päätöspäivänä.

– Kilpailussa oli irtiotto, jossa tiimillä ei ollut ketään, niin jouduimme tekemään aikamoisen päiväduunin tänään. Yritettiin saada se kiinni ja loppujen lopuksi se onnistuikin viimeisessä mäessä, Lepistö kertasi etapin tapahtumia.

Tiimin mäkikuski, Etelä-Afrikan Ashleigh Moolman-Pasio yritti vielä lopussa irti, muttei onnistunut. Voiton viimeisellä etapilla ja koko Giro Rosassa vei Hollannin Annemiek Van Vleuten.

Moolman-Pasio oli tänään seitsemäs ja kokonaiskisan toinen. Lepistön sijoitus viimeisellä etapilla oli 107. ja kokonaiskilpailussa hän oli sijalla 55. Cervelo-Biglan sijoitus tiiminä oli kolmas.

– Kymmenen päivää kisaa takana. Rankka kokemus, mutta maaliin päästiin. Varmasti tuli hyviä ajokilometrejä alle tulevaisuutta ajatellen, Lepistö arvioi.

Maailman parhaat naiskuskit lepäävät yhden päivän ennen seuraavaa lähtöä. Tiistaina ohjelmassa on naisten maailmankiertueen WWT:n yksipäiväinen kilpailu - La Course - Tour de Francen yhteydessä. Luvassa on 112,5 kilometriä nousuja.

– Ei ole suurempia odotuksia La Courselle. Katsotaan, miten palautuu, Lepistö pohti.

Vasta kauden toisen voittonsa ottanut jumbojoukkue Oulun Lippo teki mahdottomasta mahdollisen ja katkaisi Kouvolan Pallonlyöjien voittokulun Superpesiksessä 19 ottelun mittaiseksi. Oululaiset juhlivat hämmästyttävää kotivoittoa 2-1 (9-8, 4-7, 9-0).

- Pystyimme nousemaan Seinäjoella koetun murskatappion jälkeen hyvin. Arki ei mene liian raskaaksi, kun saa tällaisen voiton, hehkutti Lipon viuhkamies Markku Hylkilä.

Avausjakso oli melkoinen näytös Koplan johdettua toisen sisävuoronsa jälkeen 7-0. Lippo hukkasi ennen taukoa vain yhden kotiutusyrityksen. Jaksovoittoon vieneen kirin pohjustivat kunnareillaan 1+1 juoksua kakkosluukusta lyönyt Jere Viitasalo ja 1+2 juoksua kolmosjatkeelta sivaltanut Pekka Hepokangas. Voittojuoksun viimeisen vuoroparin tasoittavalla löi Viitasalo kotiuttaessaan Oskari Salmelan.

Toisen jakson pelasti vieraille kolmella lyöntivuorollaan neljä juoksua iskenyt jokeri Juha Korhonen.

Seuraava ihme nähtiin supervuoroparissa. Lippo takoi 12 pelaajan lyöntivuorolla yhdeksän juoksua. Kunnaria tuulettivat tyhjään kenttään (1+0) iskenyt Niko J. Korhonen, 1+2 juoksua sivaltanut Jouni Mäki ja ajolähdön tyhjentänyt (1+3) Salmela.

Lipon palkitut olivat 1+4 juoksua lyönyt koppari Mäki (9/14) ja saman saldon jokerina kirjauttanut Viitasalo (9/12).

Koplasta tyytyväisimpiä suoritukseensa saattoivat olla kuudesti kotiuttanut Korhonen (9/11) ja kolme juoksua lyönyt koppari Juho Hacklin (11/13).

KiPalle pisteitä pelistä toiseen

Kiteen Pallo pidensi pisteputkensa Superpesiksessä seitsemän ottelun mittaiseksi lyödessään Haminan Palloilijat 2-1 (5-2, 3-6, 0-0, 6-5). Voitto oli kiteeläisille viides seitsemään viime otteluun.

Avausjaksolla KiPa ponnisti tasoihin kolmannen vuoroparin tasoittavalla Antti-Jussi Toropaisen kotiutuksella ja nousi jaksovoittoon Simo Rahusen kunnarinkin (1+2) tuottaneella ratkaisulyönnillä vuoroparia myöhemmin.

HP teki toisen jakson nousun vastaavasti. Janne Leppälä löi vieraat kolmannessa vuoroparissa tasoihin, jonka jälkeen viimeisen tasoittavalla ratkaisun iski myös 1+2 juoksua kirjauttanut Otso Mäkelä.

Juoksuttoman supervuoroparin jälkeen ratkaisu nähtiin vasta kotiutuskisan kolmannella kierroksella. KiPan Sami Partasen ja kolme juoksua kotiutuskisassa lyöneen Valentin Ikosen iskemät juoksut riittivät kuittaamaan HP:n avaavan yhden juoksun.

KiPan tehomiehet olivat 2+2 juoksua lyönyt Rahunen (12/13) ja 1+2 juoksua kirjauttanut Samu-Kalle Varonen (6/6).

Oranssipaidoista erottuivat täydellistä vaihtolyöntipeliä esitellyt polttaja Juha Toikka (11/11) ja kaksi juoksua sekä lyönyt että tuonut koppari Pasi Rajala (4/7).

Vedolle työvoitto imatralaisista

Vimpelin Veto pidensi Imatran Pallo-Veikkojen pisteettömän ottelusarjan neljään peliin ottamalla kotivoiton 2-0 (4-0, 6-3).

IPV rakensi avausjaksolla yhden kotiutuspaikan sisävuoroa kohti, mutta ViVe takoi jo ensimmäisessä sisävuorossaan kolme juoksua Sami Haapakosken, Perttu Ruuskan ja Janne Mäkelän lyöminä.

IPV kävi toisella jaksolla kahden juoksun johdossa. Kaksi juoksua mieheen lyöneet Mäkelä ja Matias Rinta-aho varmistivat isännille täyden pistepotin.

Vedon luottomiehet olivat sieppari Rinta-aho (9/14) ja kaksi juoksua sekä lyönyt että tuonut Haapakoski (8/12).

Imatralaisista nousivat esiin ykkösvahti Konsta Kurikka (5/6) ja koppari Miikka Matikka (6/8).

Toivola pelasti Koskenkorvan

Koskenkorvan Urheilijoiden pistesarja venyi kuuteen ja Kankaanpään Mailan neljään otteluun, kun Ilmajoella etsittiin voittajaa kotiutuskisan kautta. KoU osoittautui sitkeämmäksi lukemin 2-1 (4-5, 5-1, 0-0, 3-2).

KoU pääsi avausjaksolla viimeisen vuoroparin tasoittavalla palottomassa tilanteessa lukemiin 4-5, muttei pystynyt punnertamaan lukemia tasoihin. Vieraiden avausjakson sankari oli neljännen avaavalla tyhjän kentän kunnarin juossut ja päälle Jouni Itävalon kotiuttamana tuplajuoksun tuonut Teemu Rouhiainen. Vain kaksi pääsarjapeliä ennen kuluvaa kautta pelanneelle juvalaiskasvatti Rouhiaiselle, 24, tyhjän kentän kunnari oli jo kauden kuudes.

Toisen jakson voiton isännille pelastivat ratkaisujuoksuillaan tykkiosaston lyöjät Juho Toivola ja Patrik Wahlsten.

Ratkaisu löytyi kotiutuskisan toiselta kierrokselta toistamiseen onnistuneen Toivolan ja Wahlstenin lyömillä juoksuilla.

Ilmajokisten sankarit olivat 1+1 juoksua lyönyt kolmosvahti Tuomas Tuohisaari (7/7) ja kolmen kotiutuksen Wahlsten (3/12).

KaMasta terävimmin esiintyivät koppari Topias Lilja (5/8) ja viisi juoksua tuonut kärkietenijä Rouhiainen (8/12).

Lue myös:

Kouvola tavoittelee jo täyden 20 voiton sarjaa - Joensuu koulutti Sotkamoa

Nuorten yleisurheilun MM-kisat päättyivät sunnuntaina Tampereella. Tampere on tyytyväinen kisoihin, jotka tuovat ennakkoarvion mukaan parikymmentä miljoonaa euroa kaupunkiin.

Lopullista laskelmaa ei ole vielä tehty, Tampereen tapahtumajohtaja Perttu Pesä kertoo. Hän on parhaillaan purkamassa Ratinan stadionilla kisoja.

Tampereella laitetaan jo uutta matoa koukkuun.

– Urheilukisojen hakeminen on raakaa kilpailua. Tavoitetasona on pitää Tampere urheilun maailmankartalla. Brittiläisessä maailman urheilukaupunkien listauksessa Tampere on jo sadan aktiivisemman joukossa, vaikka kokomme puolesta kuulumme 2 000:n–3 000:n joukkoon. Kyllä me jotain olemme tehneet oikein, Perttu Pesä sanoo.

Pesä paljastaa, että uusia kisoja haetaan kiivaasti. Vuosille 2019–2024 on haussa useita, erikokoisia kisoja.

– Voi niitä on aika paljon. Työpyödälläni on parikymmentä. Kunhan ehdimme samaan nämä kisat pakettiin, katsomme uusia kujeita.

Onko konkreettisia esimerkkejä?

– Ei. Ne ovat kaikki liikesalaisuuksia.

Kävijätavoite ylittyi

Nuorten yleisurheilun kisoissa oli noin 1 500 urheilijaa ja tuhat toimihenkilöä. Vapaaehtoisia oli Pesän mukaan noin 800. Vapaaehtoiset saivat kiitosta nopeudesta ja iloisesta palvelusta.

– Tämä on iso näytelmä, mikä tässä tehtiin.

Tarkkoja katsomislukuja ei vielä ole.

– Päivittäin kisoja seurasi maailmalla noin 60–70 miljoonaa ihmistä. Voimme odotella numeroita, joissa on yhdeksän numeroa, Pesä kertoo.

Tampereen kansainvälinen näkyvyys mediassa oli erityisen suurta Intiassa, jossa yli 200 miljoonaa katsojaa seurasi naisten 400 metrin voittajan Hima Dasin suoritusta.

Myös kisojen kävijätavoite ylittyi. Urheiluseura Pyrinnön mukaan paikalla oli 40 000 katsojaa.

– Olihan nämä huikeat kilpailut. Kilpailujen tulostaso oli mahtava, koska stadion ennätyksiä tuli 18. Porukka oli treenannut hyvin kisoihin, Pesä kertoo.

Yksi Tampereen kisojen onnistuminen oli hanavesi, jota urheilijoille suositeltiin pulloveden ansiosta. Osa urheilijoista joi hanavettä ensi kertaa elämässään ja piti tätä eksoottisena.

– En ole koskaan juonut hanavettä, tämä on niin hassua ja helppoa, kertoi yksi Bahaman joukkueen jäsenistä Ylelle.

– Se on hyvä matkailun markkinoinnille, että täällä voi suihkussa pitää suun auki, Pesä kertoo.

Lue lisää:

Nuorten MM-kisojen vapaaehtoiset ovat maineikasta porukkaa – lipuntarkastajina ja kenttäsaattajina maailmanmestari ja olympiamitalisti

Hanaveden juominen ihmetyttää Tampereen MM-kisoissa – "En ole koskaan juonut hanavettä, tämä on niin hassua ja helppoa"

Imatran Pallo-Veikkojen lyöjäjokeri Jere Dahlström on solminut IPV:n kanssa kauden 2019 kattavan jatkosopimuksen.

– IPV:n kanssa jatkon tekeminen oli helppo päätös. Joukkue on nuori ja tulevaisuuteen tähtäävä. Koen, että pystyn auttamaan omalla kokemuksellani sen kehittymistä, Dahlström kommentoi seuran tiedotteessa.

IPV:n urheilutoimenjohtajan Jani Valkeapään mukaan Dahlströmin tasoisia kotiuttajia liikkuu pelaajamarkkinoilla hyvin vähän.

– Yksinkertaisesti sanottuna näin hyviä kotiuttajia ei ole juurikaan vapaana. Onneksi Jere meille viime syksynä saatiin ja halusimme pitää hänestä kiinni. Se, että Jere oli itsekin halukas jatkamaan, kertoo siitä, että yhteistyö on molemmin puolin toiminut.

Dahlström on tällä kaudella lyönyt 2+66=68 juoksua ja on tällä lukemalla Superpesiksen lyöjätilastossa kuudentena.

Koko urallaan Dahlström on lyönyt 457 ottelussa saldon 46+1186=1232 ja on tällä hetkellä neljän lyödyn juoksun päässä kaikkien aikojen tilastoykkösestä Sami Joukaisesta (35+1201=1236).

Kesäkuun alussa Dahlström ylitti tehotilastossa 1 300 pisteen rajan kolmantena pelaajana kautta aikojen. Edellä olivat vain Sami Joukainen ja Toni Kohonen. Heistä jälkimmäisen Dahlström on kesän aikana jo ohittanut.

Dahlströmin kauden alku oli selkävaivojen takia lyötyjen osalta vaisu, mutta kesäkuusta lähtien tehot ovat palanneet kovalle tasolle. Hän kertoo, että vamman takia puutteelliseksi jäänyt harjoittelu heijastui tekemiseen kevätkaudella.

Lue myös:

Mikä on ollut tähanastisen pesäpallokauden sensaatio ja mikä taas pettymys? Lue analyysi kaikkien miesten Superpesis-joukkueiden alkukaudesta

Kesä 2016 oli Harry Kanelle valtaisa pettymys. Takana oli yhtäkkinen nousu yhdeksi maailman puhutuimmista jalkapalloilijoista. Hänestä oli tullut pelätty maalintekijä, Valioliigan johtava hyökkääjä.

Maajoukkuepaidassa siitä miehestä ei kuitenkaan ollut jälkeäkään. EM-lopputurnaus Ranskassa oli englantilaisittain floppi, jonka aikana joukkue voitti ainoastaan Walesin ja lähti kotiin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Islannin käsittelyn jälkeen.

Kanen piti olla ryhmän tähtiä, mutta hän ei tehnyt maaliakaan.

Käsittämättömästi Englanti ja päävalmentaja Roy Hodgson peluuttivat Kanea hämmentävissä rooleissa. Ajoittain hänet myös pantiin pelaamaan lähellä sivurajaa keskikaistan sijasta. Brittilehdissä naureskeltiin Hodgsonin päätökselle laittaa Kane antamaan kulmapotkuja, kun häntä yleisesti pidettiin jopa Englannin joukkueen parhaana pääpelaajana.

Vasta kapteeni Wayne Rooneyn reagointi päästi Kanen tälle ominaisempaan rooliin.

– Roy oli päättänyt, että Harry antaa kulmat. Minusta Harry oli Valioliigan paras maalintekijä. Hän on iso pelaaja maalin edustalla. Pelaajien pitää voida tehdä ratkaisuja kentällä, Rooney perusteli myöhemmin Telegraph-lehden haastattelussa.

Tuskaisa taival oli jatkoa Kanen aiemmille nihkeille kokemuksille maajoukkueessa. Vuonna 2013 hän oli alle 20-vuotiaiden joukkueessa, joka jäi alkulohkossaan esimerkiksi Irakin ja Egyptin taakse. Vuonna 2015 hän oli Englannin alle 21-vuotiaiden mukana EM-kisalohkon hännänhuippuna eikä onnistunut maalinteossa kertaakaan, vaikka pelasi jokaisen ottelun alusta loppuun.

Ranskan-kisojen jälkeen Kanen paikka jalkapallotähtien kartalla on vain vankistunut. Tänä kesänä Venäjällä häneltä odotetaan suorituksia Englannin keihäänkärkenä.

Rakkaus maalintekoa kohtaan

Kauden 2017–2018 aikana Kane rikkoi yhden kalenterivuoden maaliennätyksen 39 osumalla. Valioliigassa syntyi talven mittaan 30 osumaa, enemmän kuin kertaakaan aiemmin, vaikka kolmas peräkkäinen maalikuninkuus menikin sivu suun Liverpoolin Mo Salahin hirmuvireen edessä. Alkuvuodesta Kane arvioitiin suorituksensa ja markkinatilanteen huomioiden 197 miljoonan euron arvoiseksi pelaajaksi.

Lukema on huima. Se on poikkeuksellinen pelaajalle, joka aikanaan liittyi Tottenhamiin ilmaiseksi.

Kun Juventus ja Tottenham kohtasivat Mestareiden liigassa, italialaisten tähtipuolustaja Giorgio Chiellini nosti Kanen samaan kastiin jalkapallon supertähtien kanssa.

– Kane on nyt maailman eliittipelaajien joukossa. Viime vuosina hän on maalimäärillään lunastanut paikkansa parhaiden joukossa. Hän on ollut Messin, Ronaldon ja Neymarin tasolla. Hän on korvaamaton, Chiellini ylisti Goal.comille.

Saman ovat huomanneet jättiläisseurat. Real Madrid on yhdistetty Kaneen jo pitkän aikaa. Chiellini piti Kaneä yhtenä niistä pelaajista, joista muutama rahakkain seura on valmis maksamaan täsmälleen sen verran kuin hankinta edellyttää.

Päättyneen kauden mittaan vasta 24-vuotias Kane saavutti Valioliigassa sadan maalin virstanpylvään. Vain Alan Shearer on yltänyt samaan pienemmällä ottelumäärällä ja nuorempina siihen ovat pystyneet Rooney, Michael Owen ja Robbie Fowler – kaikki ikonisia brittihyökkääjiä.

Kane on profiloitunut voimakkaaksi hyökkääjäksi, puhtaaksi maalintekijäksi, jonka osumat ovat auttaneet Tottenhamin jo seurahistorian parhaaseen sijoitukseen, Valioliigan kakkoseksi.

– Harrystä voi tulla yksi Valioliigan kaikkien aikojen suuruuksista. Siihen suuntaan hän ainakin selkeästi on matkalla, kehui entinen Tottenham-hyökkääjä Robbie Keane talkSPORTin haastattelussa.

Maalinteko on Kanen suurin rakkaus. Niin on ollut aina. Karikatyyrimäisenä osoituksena siitä hän viime vuoden päättyessä muisteli Instagram-sivullaan vuoden 2017 kohokohtiaan, eli maalikuninkuuksiaan – kunnes tuleva vaimo saapui kommenttiosioon muistuttamaan kihlauksesta ja ensimmäisen lapsen syntymästä.

– Parasta on katsoa, kun pallo menee maaliin. Kun pallo irtoaa jalasta ja pää on yhä alhaalla, puolitiessä jo tietää, onko se menossa sisään. Ja kun sen tietää, sitä adrenaliinia on vaikeaa selittää. Se on maailman parhaita tunteita, Kane kuvaili Sky Sportsille.

– Osa maalinteosta perustuu henkisiin ominaisuuksiin. Olin aina oikeassa paikassa ja pallo tuli aina oikeaan aikaan. Vanhempana aloin ymmärtää maalinteon periaatteita enemmän ja harjoittelin viimeistelyä sekä vasemman jalkani käyttöä. Siinä vaiheessa aloin enemmänkin hioa maalintekotaitoani.

Maalinteosta on tullut osa Kanea. Se on aina ollut jalkapallossa parasta, mutta viime vuosina juuri se on tehnyt hänestä miljonäärin ja supertähden. Samaan aikaan kun ihailijoita on ilmestynyt ovista ja ikkunoista, Kanen oma itseluottamus on kohonnut pilviin. Pari vuotta sitten hän ilmoitti jopa rakentaneensa oman fantasiajoukkueensa itsensä ympärille.

– Haluan seuralegendaksi. Jalkapallossa on aina paineita, mutta olen vahvatahtoinen ja tiedän, mitä haluan saavuttaa. Kymppipaidan valikoiminen oli osa sitä, Kane sanoi kolme vuotta sitten Telegraphille.

– Kun suljen silmäni, näen itseni nostamassa Valioliigan mestaruuspokaalia Tottenhamin uudella stadionilla. Vaihtaisin seuraavat sata maalia siihen tunteeseen.

Arsenalin usko loppui jo varhain

Tottenhamin akatemian rekrytoinnista Kanen juniorivuosien aikaan vastanneen Richard Allenin sanat BBC:n haastattelussa kertovat ajasta, jolloin Kanen tie ei suinkaan ollut johtamassa legendaksi. Hän ei näyttänyt luontaiselta urheilijalta tai tulevalta jalkapalloammattilaiselta, varsinkaan Valioliigan mittapuulla.

– Yksi valmentajista kysyi, kuka tuo lihava poika on. Harry oli silloin 11-vuotias eikä olisi edes päässyt koko rakennukseen, jos kuntotesti olisi ollut mittarina.

Heinäkuussa syntyneelle Kanelle syntymäaikakin oli vastoinkäyminen. Hän näytti aina fyysisesti heikommalta edellisen vuoden lopussa syntyneitä, kehittyneempiä, mutta jalkapallokalenterin mukaan saman ikäluokan pelaajia vastaan. Allenin mukaan se oli yksi syy Tottenhamin silloin antamalle mahdollisuudelle. Toinen oli Kanen ilmiselvissä teknisissä taidoissa.

– Hänen pallokosketuksensa oli hyvä ja hän teki aina maaleja. Hän osui palloon puhtaasti ja oli teknisesti hyvä. Lisäksi otimme huomioon sen, että hänen isänsä oli isokokoinen. Harry oli nuorena aika pieni, mutta ajattelimme, että ehkä hän kasvaisi isänsä mittoihin. Hän oli myös todella sitoutunut, kova tekemään töitä ja hyvä oppimaan, Allen muisteli.

Alle kymmenen kilometrin päässä White Hart Lanelta intohimoisten Tottenham-kannattajien perheeseen syntyneelle Kanelle Spurs edusti täydellistä kotia. Suosikkiseura osoitti kiinnostuksensa jo varhain, mutta Kanen junioripolku kääntyi erikoiseen suuntaan, kun Arsenal nappasi 8-vuotiaan pelaajan akatemiaansa. Ura Gunnersissa jäi kuitenkin lyhyeksi.

– Olimme kerran menossa puistoon pelaamaan, kun isäni sanoi, että hänen pitää kertoa jotain. Hän laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi, että Arsenal oli pudottanut minut akatemiastaan, Kane muisteli myöhemmin.

Seuraavana vuorossa oli Watford, joka lopulta auttoi löytämään tien Tottenhamiin. Watfordin paidassa nimenomaan Tottenhamia vastaan pelattu ottelu vakuutti Spursin, joka hankki Kanen omaan akatemiaansa. Suhde Arsenaliin on kuitenkin säilynyt, joskin erikoisena. Valioliiga-uransa aikanakin Kane on halunnut todistaa Arsenalille olleensa luultua parempi.

– Aina kun akatemian kanssa pelasimme Arsenalia vastaan ajattelin näyttäväni, kuka todella oli oikeassa ja kuka väärässä.

Lontoolaisseurassa Kane oli jo unohdettu tuhansien kansioiden sekaan pelaajana, jonka rahkeet eivät riittäneet. Seurassa jo 1990-luvulta asti ollut Arsene Wenger on myöhemmin myöntänyt, ettei edes tiennyt Kanen Arsenal-taustasta ennen kuin luki siitä lehdistä. Siihen aikaan ainakaan Wengerillä ei ollut tapana seurata seuran nuorimpiakin pelaajia, ja alaiset akatemiatasolla olivat hylänneet Kanen epäonnistuneena kokeiluna.

NFL-tähti aiheutti herätyksen

Myös Tottenham alkoi epäillä valintaansa. 11-vuotiaana seuraan tulleen Kanen tulevaisuus huolestutti seuratoimijoita muutamaa vuotta myöhemmin, kun kehitys näytti takkuilevan. Hän ei edelleenkään ollut erityisen kookas tai nopea, ja tie ykkösjoukkueeseen oli kaukana selkeästä.

Kohtalona oli pitkä lista lainapestejä alemmille sarjatasoille.

Vielä kaudella 2012–2013 Kane edusti muun muassa Valioliigan häntäpään Norwichia ja tuolloin toiseksi korkeimmalla tasolla pelannutta Leicesteriä. Maaleja noiden lainojen aikana, kolme vuotta ennen ensimmäistä Valioliigan maalikuninkuutta, syntyi yhteensä kaksi.

– Leicesterissä olin varmaan pohjalla. En vain löytänyt paikkaa joukkueesta. Muistan istuneeni asunnossani ja miettineeni, miten voisin koskaan pelata Valioliigaa Tottenhamissa, jos en edes pysty pelaamaan Mestaruussarjaa Leicesterissä, Kane on paljastanut.

Kotona maleksittu aika käänsi kuitenkin ainakin itseluottamuksen, kun Kane innostui amerikkalaisesta jalkapallosta. YouTubesta löytynyt video NFL-tähti Tom Bradystä avasi silmät.

– Hänet varattiin numerolla 199. Se tuntui ällistyttävältä. Kaikki olivat aina epäilleet häntä. Videolla näytettiin kuvaa hänestä punnituksessa ennen varaustilaisuutta, ja kun hän otti paitansa pois, hän näytti täysin tavikselta. Joku valmentaja sanoi, että hän on pitkä ja romuluinen ja näyttää siltä kuin ei olisi ikinä käynyt kuntosalilla. Se muistutti minua itsestäni. Minusta sanottiin samaa – etten näytä oikealta hyökkääjältä, Kane kertoi Sports Illustrated -lehdessä.

Seuraavana syksynä Tottenham-manageri André Villas-Boas halusi Kanelle jälleen uuden lainan. Vaikka kiinnostusta oli muutamilta nimekkäiltäkin seuroilta, Kane oli päättänyt katkaista kierteen.

– Se ei ollut unelmani, vaan unelmani oli pelata Valioliigassa ja Tottenhamissa. Sanoin hänelle suoraan, että en halua lähteä. Samalla hetkellä ajattelin, ettei se ehkä ollut hyvä veto, ja hän vain katsoi minua hämmentyneenä. Keskustelu vain päättyi siihen. Hän antoi minun jäädä joukkueeseen ja harjoitella edustusjoukkueen kanssa, mikä oli todellinen käännekohta. Tavallaan olin aina uskonut kykyihini, minun piti vain oikeasti uskoa itseeni, Kane sanoi.

Kun Villas-Boas myöhemmin talvella sai potkut, Kane sai mahdollisuutensa. Portugalilaisen korvannut Tim Sherwood antoi Kanelle tilaisuuden aloittaa Valioliigassa ja hyökkääjä teki kolmessa ensimmäisessä ottelussaan kolme maalia.

Alasarjalainoista ennätysmieheksi

Vuosien aikana Kane oli kasvanut uuteen rooliinsa. Taitojen oheen rakentui fyysinen ulottuvuus, joka teki Kanestä nykyisen kaltaisen hyökkääjän. Kanen mukaan mikään ei kuitenkaan vaikuttanut hänen uraansa niin paljon kuin Mauricio Pochettinon tulo Spursin manageriksi. Juuri argentiinalainen teki hänestä hyökkäyksen kärjen.

– Silloin kaikki muuttui, sekä minun että seuran kannalta. Kukaan ei ole vaikuttanut uraani yhtä paljon kuin hän. Tärkeintä hänelle on auttaa pelaajia riippumatta siitä, onko kyseessä huippuvireinen vai tuskaileva pelaaja. Jos ei tee töitä ja näyttää laiskalta, hän osaa olla armoton – silloin ei ole asiaa pelaamaan tai edes juttelemaan. Mutta jos häntä kunnioittaa ja antaa kaikkensa, hän antaa kaiken aikansa, Kane on selittänyt.

– Harry on koko ajan jaksanut pyrkiä kehittymään. Ja sen jälkeen kun hän sai mahdollisuutensa, hän ei ole jäänyt katselemaan taaksepäin, Allen tiivisti.

Kaudesta 2014–2015 tuli läpimurtovuosi. Valioliigassa syntyi 21 maalia. Vuotta myöhemmin 25 osumaa tekivät Kanestä maalikuninkaan. Sama toistui seuraavalla kaudella, jolloin maaleja kertyi 29. Päättynyt kausi oli hurjin kaikista, kun 30 Valioliiga-maalin lisäksi Kane dominoi yhteensä 11 Mestareiden liigan ja FA Cupin ottelua maali per peli -tahdilla.

Aiemmin vain Shearer ja Thierry Henry ovat tehneet 20 maalia neljällä peräkkäisellä kaudella Valioliigassa. Vain neljä muuta pelaajaa on voittanut Valioliigan maalikuninkuuden kahdesti peräkkäin.

Viime syksynä syntyi uran sadas maali Tottenhamissa, vasta 169:ssa ottelussa. 39 maalia kalenterivuoden 2017 aikana on uusi Valioliigan ennätys, samoin kuusi hattutemppua vuodessa. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen Euroopan vuoden paras maalintekijä ei ollut Messi tai Ronaldo.

Tottenhamin kannattajille kaikki tämä on yhtä herkkua. Seuralla ei vain ole yhtä Euroopan vaarallisimmista pelaajista, vaan hän on kaiken lisäksi syntyperäinen Spurs-fani.

– Kaikkien lainojen aikana ainoa tavoitteeni oli vain päästä pelaamaan Spursissä. Hyvät lainapestit Leyton Orientissa ja Millwallissa sekä huonommat Norwichissa ja Leicesterissä olivat osa kehityspolkuani. Kaikkien uraan mahtuu takaiskuja, mutta niistä pitää päästä yli. Usko omaan osaamiseen on tärkeintä. Jos ei usko itseensä, niin ei usko moni muukaan, Kane sanoi haastattelussa Englannin jalkapalloliiton verkkosivuilla.

– Sata maalia Valioliigassa ovat upea juttu. Lainapestien aikana oli monta kertaa joina en enää täysin uskonut pääseväni tekemään edes ensimmäistä.

Maalikuningas kymmeneksi vuodeksi?

Kaikkien lukemien keskellä on hyvä muistaa se kenties vakuuttavin: Kane on 24-vuotias pelaaja, jolla on hyvässä lykyssä edessä vielä yli kymmenen vuotta huipputasolla. Hän on jo nyt saavuttanut unelmansa Valioliiga-ottelun aloittamisesta Tottenhamin paidassa. Sen jälkeen on toteutunut liuta muitakin haaveita, kuten nousu jopa maailman parhaaksi hyökkääjäksi.

– Nyt unelmani on säilyttää tämä taso seuraavat seitsemän, kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Haluan pysyä kunnossa ja pelata pitkään. Mielestäni hyvän pelaajan merkki on se, että pystyy samaan vuodesta toiseen. En mieti ennätyksiä, mutta ne tulevat matkan varrella. Haluan olla tasainen maalitykki seuraavan vuosikymmenen ajan, Kane sanoi Sky Sportsille.

Liverpool-legenda Steven Gerrard ainakin on vakuuttunut. Hänen mukaansa Kanen kohdalla puhutaan jo nyt erityislaatuisesta maaliruiskusta.

– Alan Shearer oli poikkeuksellinen maalintekijä, ja tässä on toinen samanlainen. Hän on Valioliigan maalikuningas seuraavat kymmenen vuotta, Gerrard on sanonut.

Myös Shearer itse on ennättänyt kommentoimaan. Häntä kuitenkin kiinnostaa tällä hetkellä jokin aivan muu kuin pitkä talvi Valioliigassa. MM-lopputurnauksessa Venäjällä Kaneltä odotetaan toisenlaisia tekoja kuin EM-kisoissa.

– Tämä turnaus on Harrylle valtavan tärkeä juuri sen vuoksi mitä kaksi vuotta sitten tapahtui. Tällä hetkellä häntä tuskin ainakaan pyydetään antamaan kulmapotkuja! Hänen on onnistuttava ja tehtävä maaleja tässä turnauksessa, Shearer sanoi BBC:llä.

Kanen ura Englannin A-maajoukkueessa sai unelma-alun, kun maaliskuussa 2015 ensimmäinen maali syntyi Liettuaa vastaan vain 79 sekunnissa. Myös EM-karsinnoissa hän oli Englannin paras maalintekijä. Lopputurnaus ei kuitenkaan sujunut odotusti, ja siihen Kane haluaa nyt muutoksen.

– Ei MM-kisoissa voi odottaa pääsevänsä pelaamaan ilman paineita. Se koskee jokaista joukkuetta. Ehkä erona on se, että joukkueemme on tänä vuonna nuorempi ja kokemattomampi, joten odotukset eivät välttämättä ole niin korkealla, Kane sanoi Telegraphille keväällä.

Tuskin Kane oikeasti odotti, että Englantiin ei kohdistettaisi yhtä kovia odotuksia kuin kaikissa lopputurnauksissa. Vasta arvokisat ovat pelaajan todellinen mittari koko kansan silmissä ja Englannin tapauksessa yksittäinen turnaus voi tehdä sankarista konnan ja keskivertopelaajasta legendan.

Kane on niitä pelaajia, jotka pelaavat erityisen suurennuslasin alla. Hyökkäyssuunnassa hän on Englannin tärkein mies ja ensimmäinen, jonka epäonnistumiset ovat seuraavana päivänä tabloidien etusivulla.

Didier Deschamps ei koskaan ollut maailman taitavimpia pelaajia. Hänen palkintokaappinsa perusteella voisi toki luulla toisin: kourallinen mestaruuksia Ranskassa ja Italiassa sekä Mestareiden liigan voitto kiiltelevät palkintokaapissa maajoukkuesaavutusten rinnalla.

Nimenomaan jälkimmäisiä muistellaan Ranskassa nyt ja tulevaisuudessa lähes kyynel silmäkulmassa. Kyse on vuosina 1998 ja 2000 peräkkäiset maailman- ja Euroopan-mestaruudet voittaneesta joukkueesta, niin sanotusta kultaisesta sukupolvesta, jonka muutamien vuosien kuluttua varmaan väitetään jo kävelleen veden päälläkin.

Deschamps ei loistanut maalintekijänä tai hyökkäyskolmanneksen virtuoosina. Hän niitti mainetta työteliäänä ja nöyränä keskikenttäpelaajana, joka käänsi pelin virtauksen puolustuksesta hyökkäykseen ja antoi Ranskan kirkkaimmille tähdille mahdollisuuden tehdä taikojaan.

Juuri sitä Deschamps teki 20 vuotta sitten, kun Ranska isännöi MM-lopputurnausta.

Alkulohkovaihe antoi viitteitä siitä, mitä tuleman piti, sillä kolmessa ottelussaan Ranska päästi vain yhden maalin. Deschamps itse teki koko maajoukkueurallaan van neljä maalia ja seurasi omasta tutusta roolistaan keskikentältä, miten Zinedine Zidanen kaltaiset pelaajat ratkaisivat ottelun toisensa perään Ranskan eduksi.

Ranska sai uudet kansallissankarinsa, kun Brasilia lopulta kaatui loppuottelussa Pariisissa. Keskustassa Champs-Élysées täyttyi, kun kahden miljoonan hurmioituneen ranskalaisen massa velloi satojen metrien matkalla.

Deschampsille, molempien mestarijoukkueiden kapteenille, nuo vuodet 1990-luvun lopussa myös muovasivat häntä nykyisin valmentajana ympäröivän auran. Hänen vahva asemansa perustuu ranskalaisen jalkapallon kultaisten vuosien kerryttämään syvään kunnioitukseen.

Perintönä ryöpytelty maajoukkue

Vuosituhannen voitokkaasti käynnistäneiden EM-kisojen jälkeen Ranska kohtasi alamäen, joka sittemmin vain jyrkkeni vuosien edetessä 2010-luvulle asti.

Ranskan A-maajoukkueen lähihistoriassa riittää noloja esimerkkejä siitä, millaisia painajaisia jalkapallovalmentajat voisivat nähdä. Etelä-Afrikassa kahdeksan vuotta sitten pelattu MM-turnaus on tarinoista kenties katastrofaalisin. Silloin koko Ranskan joukkue pirstaloitui palasiksi kansainvälisen median edessä jalkapallon suurimmalla näyttämöllä.

Tuskin mikään parin viikon jakso kertoo yhtä paljon Les Bleusin myrskyisästä ilmapiiristä kuin kesän 2010 MM-rupeama. Jo ennen turnausta kuohui, kun joukkueen avainpelaajia oli alaikäisen prostituoidun ympärille kehittyneen kohun keskellä. Sen seurauksena Ranska lähti turnaukseen ilman kahta tähtipelaajaa: Karim Benzemaa ja Franck Riberyä.

Kisojen aikana häpeällisiksi, nöyryyttäviksi ja lapsellisiksi kuvailtujen tapahtumien ytimessä oli puolestaan hyökkääjä Nicolas Anelka. Yhteenotto hänen ja valmentaja Raymond Domenechin välillä pukukopin suojissa johti Ranskan jalkapalloliiton päätökseen passittaa Anelka kotiin kesken kisojen. Jopa presidentti Nicolas Sarkozy otti kantaa tapaukseen keskellä valtiovierailua.

Pelaajien keskinäisen tapaamisen jälkeen koko joukkue kieltäytyi harjoittelemasta. Kapteeni Patrice Evra vannoi julkisesti aikovansa löytää joukkueen sisältä tietoja medialle vuotaneen henkilön ja otti televisiokameroiden edessä yhteen fysiikkavalmentajan kanssa. Domenechia nöyryytettiin, kun valmentaja pakotettiin paineen alla lukemaan joukkueen kirjoittama kirje medialle.

Ranskassa surrealistiseen näytelmään reagoitiin epäuskoisesti. Tilannetta pahensi se, että takana oli muutenkin surkea EM-turnaus kesällä 2008. Silloin se ei onnistunut voittamaan edes Romaniaa, vaan oli alkulohkonsa viimeinen ilman voittoja. Suorastaan myrkyllinen joukkuehenki toisti tempun Etelä-Afrikassa, missä Ranska hävisi jopa isäntämaalle ja jäi jälleen hännänhuipuksi.

Menestystä nähneille legendoille Domenechin joukkueen vaikeudet eivät olleet yllätys. Zidane haukkui joukkuepelaamisen heti ensimmäisen ottelun jälkeen ja kisojen edetessä heitti lisää bensaa liekkeihin ilmaisemalla heittämällä Domenechin bussin alle kriittisillä lausunnoillaan.

Domenechia kritisoitiin epätavallisista metodeistaan, joiden myötä joukkue pakotettiin muun muassa näyttely- ja laulutunneille joukkuehengen rakentamiseksi. Kisojen jälkeen hän joutui parlamentin kuulusteltavaksi.

Edellisten arvokisojen kohut ovat vain pieni osa Ranskan joukkuetta jatkuvasti ympäröiviä riskitekijöitä. Jo vuosien ajan maan sisä- ja ulkopoliittiset jännitteet ovat välittyneet myös jalkapallomaajoukkueen toimintaan.

Useimmiten kiistanaiheena on ollut pelaajien syntyperä ja monikulttuurisen Ranskan kärjistynyt ilmapiiri. Siitä maksoi muun muassa Domenechin seuraaja Laurent Blanc, jonka aikana kohistiin jalkapalloliiton suunnitelmista rajoittaa ensisijaisesti afrikkalaista syntyperää olevien pelaajien määrää akatemioissa. Blanc joutui esittämään anteeksipyynnön suorassa tv-lähetyksessä ja vastaamaan uteluihin edellytyksistään jatkaa tehtävässään, koska oli mukana julkisuuteen vuotaneessa palaverissa.

Blanc ohjasi Ranskan oikeaan suuntaan, vaikka EM-kisat vuonna 2012 päättyivätkin puolivälierätappioon. Hänkin sai silti kokea Les Bleusia ympäröivän myrskyn, kun keskikenttäpelaaja Samir Nasri riiteli ranskalaismedian kanssa kisojen alusta loppuun asti ja riidat joukkueen sisällä haittasivat managerinkin mukaan valmistautumista otteluihin.

Deschampsille ovi avautui, kun Laurent Blanc ilmaisi haluttomuutensa jatkaa sopimustaan. Yhdellä puolella oli kostein silmin ja ylistyssanoin muistellun sukupolven maajoukkuelegenda, toisella naurunalaiseksi joutunut kriisipesäke. Näiden yhdistelmällä alettiin tavoitella paluuta vuosituhannen vaihteen juhlavuosiin.

Luontainen valmentaja

Deschamps tunnettiin jo pelaajana taktisesta osaamisestaan. Hänestä tehtiin Marseillen kapteeni 24-vuotiaana ja debyyttikausi päättyi Mestareiden liigan voittoon ensimmäisenä ranskalaisjoukkueena. Vuosia ennen Ranskan maailmanmestaruutta hän ammensi oppia erityisesti Juventus-valmentaja Marcello Lippiltä, jonka kanssa keskikenttäpelaaja keskusteli pelistä tuntikausia.

Sen - ja luontaiseen johtajaluonteensa - myötä Deschamps oli kuin luotu manageriksi.

– Johtajuus on aina ollut veressäni. Varmaan siksi esimerkiksi Arsene Wenger ja Gerard Houllier sanoivat, että minusta tulisi varmasti manageri. Se oli aina tarkoituksena, Deschamps sanoi The Cambridge Studentille vuonna 2009.

Ensimmäisessä pestissään AS Monacossa, vain vuosi pelaajauransa päättymisen jälkeen, hän osoitti nopeasti olevansa oikealla tiellä. Deschamps muun muassa valmensi joukkueensa Mestareiden liigan finaaliin sekä Ranskan liigacupin voittoon. Saavutuksista ensimmäinen vuonna 2004 sisälsi esimerkiksi välierävoiton Chelseastä. Lontoolaisseura jopa harkitsi vasta kolme vuotta valmentaneen Deschampsin palkkaamista ennen kuin päätyi José Mourinhoon.

Seuraavaksi hän astui Fabio Capellon saappaisiin ottelumanipulaatioskandaalin myötä Italian pääsarjasta pudotetussa Juventuksessa. Ainoan kautensa aikana Deschamps palautti seuran Serie A:han onnistuneesti.

Viimeisimmän seurapestinsä aikana Deschamps valmensi Marseillen 18 vuoden jälkeen Ranskan-mestaruuteen, peräti kolmeen peräkkäiseen liigacupin mestaruuteen sekä kahteen supercupin mestaruuteen. Saavutukset vakuuttivat muiden muassa Liverpoolin, joka vuonna 2010 halusi Deschampsin Rafa Benitezin seuraajaksi. Hän kieltäytyi, koska koki tarjouksen tulleen uuden kauden kannalta liian myöhään.

Ranskan peräsimeen Deschamps nimitettiin matkalla kohti EM-kotikisoja. Niissä se ylsi loppuotteluun, selvästi rohkaisevimpaan tulokseensa kymmeneen vuoteen, mikä ennen kaikkea rauhoitti ilmapiiriä joukkueen ympärillä vuosikausien kaaoksen jälkeen.

Deschamps halusi korostaa pelaajille heidän rooliaan esikuvina ja maansa edustajina. Hän kehotti heitä olemaan avoimia ja nöyriä sekä kunnioittamaan edustamansa instituutiota. Hän halusi joukkueelle selkeät arvot, joihin jokaisen pelaajan oli sitouduttava. Tuloksena on ollut yhtenäisempi joukkue, joka on kyennyt siirtämään edeltäjiensä varjot historiaan ja tekemään kannattajansa ylpeiksi.

Uusi kultainen sukupolvi?

Les Bleus ja ranskalainen yhteiskunta kulkevat käsi kädessä. Niin oli jo silloin, kun Deschampsin kipparoima sukupolvi voitti peräkkäiset mestaruutensa. Silloin Ranska ratsasti "mustien, valkoisten ja arabien" tunnuslauseen alla, kun joukkueeseen suhtauduttiin monikulttuurisen Ranskan kuvastimena.

Harva asia on viimeisten vuosikymmenien aikana koonnut ranskalaisia yhteen samalla tavalla kuin jalkapallomenestys. Mestaruudet nurmella ikään kuin kuvastivat koko Ranskan onnistumista mutkikkaan historiansa käsittelemisessä.

Deschamps ilmaisi alusta alken nollatoleranssinsa egoille ja yksilökeskeisyydelle. Anelkan ja Nasrin kaltaisten purkausten välttäminen olisi keskeistä menestymiselle ja harmonia joukkueen ympärillä kumpuaisi harmoniasta sen sisällä. Deschamps oli valmis tuomaan joukkueeseen uusia, nuoria kasvoja. Benzeman ja Hatem Ben-Arfan kaltaiset huippupelaajat, joiden asenteesta Deschamps ei kuitenkaan ole pitänyt, jätettiin valitsematta.

Muutos näkyy myös näissä kisoissa. Ranskan joukkueeseen valittujen 23 pelaajan keski-ikä on nuorempi kuin koskaan 2000-luvulla. Pelaajilla on myös keskimäärin vähemmän maajoukkuekokemusta. Deschamps tietää, että Antoine Griezmannissa (27 vuotta), Kylian Mbappéssa (19 vuotta), Ousmane Dembéléssä (21 vuotta) ja Paul Pogbassa (25 vuotta) on tähtipelaajia Ranskan maajoukkueen käytettäväksi pitkälle 2020-luvulle asti.

Deschamps kohtaa jokaisen maajoukkuepelaajan kahden kesken leirityksen alkaessa. Hän korostaa joukkueelta vaatimiaan arvoja kertoessaan suoraan arvionsa pelaajan tilanteesta, asemasta, odotuksista ja vaatimuksista. Ja pelaajat kuuntelevat. Entinen kapteeni on arvostetussa asemassa saavutettuaan asioita, joihin on pystynyt vain kourallinen pelaajia. Todennäköisesti ranskalaisista enemmän kunnioitusta keräisi tällä hetkellä vain Zidane.

Muutamassa vuodessa kaiken potentiaalin keskelläkin Deschamps on saanut kohdata joukkuetta ympäröivät mitä moninaisimmat paineet, aina ISIS-järjestön tappouhkauksesta lähtien.

Vuonna 2016 Benzema vihjasi Deschampsin taipuneen rasististen ryhmittymien paineen alla jäätyään joukkueen ulkopuolelle. Julkiseksi tukijakseen hän sai valmentajaa ennenkin nokitelleen Eric Cantonan, joka piti myös Ben-Arfan poisjättämistä rasistisena tekona. Toukokuun MM-kisavalintojen alla PSG-pelaaja Adrien Rabiot, 23, ilmoitti vetäytyvänsä Ranskan joukkueen varamieslistalta ja lyttäsi avoimessa kirjeessä Deschampsin valintaperusteet.

– Maailma on muuttunut merkittävästi. 18-vuotiaat haluavat kaiken heti, koska heillä on niin vahva olo. He ovat valmiit korvaamaan 30- tai 40-vuotiaat, vaikka heillä ei ole samaa kokemusta. Nuoret eivät näe rajoja, vaan ovat varmoja itsestään. He haluavat kokeilla ja menestyä. Nämä voivat olla sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia, Deschamps pohdiskeli The Guardianille asemaansa johtajana suhteessa miljonääripelaajiin .

Viime vuosina he ovat torpedoineet useiden maajoukkuevalmentajien edellytykset menestyä tehtävässään.

Todellisuudessa Benzemankin tapauksessa taustalla on todennäköisemmin hänen osallisuutensa toisessa kohussa - maanmies Mathieu Valbuenan kiristysskandaalissa - sekä samaa pelipaikkaa pelaavien Griezmannin ja Olivier Giroud'n otteet seuroissaan.

Silti osalla pelaajista on väistämättä syynsä ja perustelunsa ilmaista pettymyksensä. Tosiasia on, että Deschampsilla ja Ranskalla on tällä hetkellä käytettävissään valtava joukko huippuluokan pelaajia. B-joukkuekin voisi pärjätä MM-tasolla.

– Aina on pelaajia, jotka pettyvät, jopa 23 pelaajan miehistön sisällä. Jokaisessa ottelussa 12 pelaajaa pettyy. Meillä on kuitenkin yhteinen määränpää. Hyvä joukkuehenki ja jokaisen työskentely saman asian eteen ovat avainasemassa, Deschamps perusteli World Soccerille.

Kokonaisuus ennen kaikkea

20 vuotta sitten Ranskan joukkue palautui Stade de Francen uumenissa MM-finaalin ensimmäisestä puoliajasta toiveikkain tunnelmin. Zidanen kaksi maalia olivat antaneet sille erinomaisen asetelman turnauksen todennäköisesti viimeiselle 45 minuutille.

Pukukopin äänekkäin mies oli Deschamps, joka ohjeisti pelaajia yhteisesti ja yksitellen. Välillä hän keskusteli kahden kesken Lilian Thuramin kanssa, välillä kävi kuiskaamassa jotain lattialla palautuneelle Zidanelle. Keskeinen viesti joukkueelle oli pitää jalka kaasulla ja pelata turnauksen paras puoliaika. Sen jälkeen odottaisi asema legendoina.

Deschamps ei ole muuttunut vuosien saatossa, vaikka pelipaita on vaihtunut pikkutakkiin. Nykyisin hän vaatii pelaajiltaan samaa sitoutumista, jota itse osoitti vuodesta toiseen.

– Olen aina vihannut häviämistä ja vihaan sitä jatkossakin. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään senkin puolen, koska olen kokenut musertavia tappioita. Teen mitä pystyn voiton eteen, mutta loppupeleissä hyvin pienet asiat ratkaisevat. Haluan, että pelaajani kokevat vieneensä itsensä äärirajoille, Deschamps sanoi neljä vuotta sitten New York Timesin haastattelussa.

Tämän hetken Ranska myös osoittaa omaksuneensa valmentajansa arvot. Koolla oleva Ranska ei ole maan jalkapalloilijoiden tähdistöjoukkue, vaan paras mahdollinen yhdistelmä, jossa palaset asettuvat ehjäksi kokonaisuudeksi.

Cantona, Deschampsin edeltäjä Ranskan kapteenina, edusti toisenlaista ajattelutapaa. Hänet muistetaan nimenomaan väriläiskänä, tunnepurkauksille alttiina pelaajana, joka kuitenkin osasi ratkaista otteluita yksilötaidollaan. Osoituksena kaksikon luonteet erottavasta kuilusta Cantona on ivallisesti kutsunut Deschampsia "vedenkantajaksi" vähätellessään hänen merkitystään joukkueen taitavien pelaajien takana.

Deschamps suhtautui leimaan toisella tavalla kuin se oli tarkoitettu.

– En koskaan teeskennellyt olevani Messi tai Zidane. En ollut loistava pelaaja, mutta pelasin loistavissa joukkueissa. Ja loistavia joukkueita eivät muodosta vain arkkitehdit, vaan myös työmiehet, Deschamps on kuitannut Independentin haastattelussa.

– En olettanut voivani ratkaista otteluita yksin. Kaltaiseni pelaajat olivat epäkiitollisessa osassa. Kovaa taklausta tai pallonriistoa ei näytetty uusintana. Mutta kun kaiken ynnää yhteen, olin ensimmäisiä pelaajia, jotka asetettiin kokoonpanoon.

MM-kisojen jälkeen Deschampsista tulisi Ranskan maajoukkueen pitkäaikaisin valmentaja 40 vuoteen ja ottelumäärällisesti ykkönen. Hänen voittoprosenttinsakin on vakuuttavalla tasolla ja hänellä on enemmän voittoja kuin kenelläkään muulla.

Pesti Ranskan managerina on monelta osin tasapainoilua, mutta toistaiseksi tärkein tasapaino on saavutettu joukkueen sisällä. Deschamps on palauttanut Ranskan maajoukkueen uskottavuuden sekä maan sisällä että kansainvälisesti. Se, miten huippusukupolven valjastaminen menestymään lopulta onnistuu, jää nähtäväksi tulevina vuosina.

Jalkapallon MM-kisojen neljännesvälierät alkavat lauantaina. Heti ensimmäisenä otteluna nähdään huippukamppailu Ranska-Argentiina klo 17.00 alkaen. Suora lähetys ottelusta Yle Areenassa ja Yle TV2:ssa klo 16.30.

Lue myös:

Pelätyn ja pahamaineisen pariisilaislähiön sankari kasvatettiin uudeksi Zidaneksi – maailman kallein teinitähti hylkäsi Real Madridin ja Chelsean tarjoukset, koska tiesi voivansa valita seuransa jättien joukosta

Jalkapallon MM-finaali Ranskan ja Kroatian välillä keskeytyi hetkeksi, kun neljä henkilöä kentälle ryntäsi poliisiasuissa 52. peliminuutilla. Uutistoimisto Reutersin mukaan he olivat Kremliä vastustava venäläinen punkbändi Pussy Riot.

Kentällä yksi bändin jäsenistä ehti heittää ylävitosen Ranskan teinitähti Kylian Mbappélle ennen kuin turvamiehet raahasivat nelikon pois stadionilta.

Bändin jäsen Olga Kuratshjova kertoi puhelimitse Reutersille, että nelikko oli pelin jälkeen otettu poliisiin haltuun.

Ryhmä kertoi Twitter-tilillään terveiset Moskovan MM-finaalistadionilta. He vaativat tiedotteessaan Venäjältä poliittisten vankien vapauttamista ja mielenosoittajien laittomien pidätyksien lopettamista. Pussy Riot vaati myös kilpailun vapauttamista Venäjän politiikassa.

Pussy Riot nousi kansainväliseen julkisuteen vuonna 2012, kun he esittivät kriittisiä näkemyksiään Venäjän presidentti Vladimir Putinista. Kaksi heidän jäsentään laitettiin vankilaan lähes kahdeksi vuodeksi. Putin seurasi MM-finaalia yhdessä Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Fifan puheenjohtajan Gianni Infantinon kanssa.

Ranska voitti lopulta finaalin numeroin 4–2.

Muokattu 16.7.2018 kello 9.47: Korjattu, että Pussy Riot vaatii laittomien pidätysten lopettamista mielenosoituksissa. Jutussa luki aiemmin, että ryhmä vaativat laittomia pidätyksiä.

Lue lisää:

Ranska on jalkapallon maailmanmestari! Les Bleusin hyökkäysvoima tyrmäsi Kroatian huimassa maali-iloittelussa

Nämä sankarit palauttivat jalkapallon suurmaan maailmanmestariksi 20 vuoden jälkeen – superteini tähditti maailman kalleimmista pelaajista koostuvaa Ranskaa

Kommentti: MM-finaaleita haukutaan tylsiksi, mutta tämä oli kaikkea muuta – suurin jännitys jäi silti puuttumaan, koska Ranska oli turnauksen selvästi paras joukkue

Ray Emery hukkui varhain sunnuntaiaamuna paikallista aikaa kotikaupunkinsa Hamiltonin satamassa. Kanadalaismaalivahti oli ensimmäisten tietojen mukaan lähtenyt uimaan noin klo 6.30 kavereidensa kanssa, kun hän vaipui veden alle, eikä noussut enää pinnalle.

- He lähtivät porukalla uimaan ja valitettavasti yksi mies ei noussut sukelluksensa jälkeen enää pinnalle. Ponnistelumme hänen pelastamiseksi eivät tuottaneet tulosta, kertoi poliisiviranomainen Marty Schulenberg Hamilton Spectator -lehdelle.

Schulenberg ei kertonut hukkuneen miehen henkilöllisyyttä, mutta torontolainen valokuvaaja Andrew Collins vahvisti, että kyseessä oli Ray Emery.

Emery esiintyi NHL:ssä kaikkiaan 326 ottelussa ja aloitti pelaamisen taalaliigassa kaudella 2002−03. Hän edusti kiekkouransa aikana NHL:ssä Ottawa Senatorsia, Anaheim Ducksia, Chicago Blackhawksia ja Philadelphia Flyersia. Hän oli voittamassa vuonna 2013 Stanley Cupia Blackhawksille. Vuonna 2008 hän torjui yhden kauden KHL:ssä Atlant Mitishi-joukkueessa ja esiintyi viimeisellä pelikaudellaan AHL:ssä sekä saksalaisessa Adler Mannheim-seurassa.

Ranskan nuoren uuden sukupolven tie A-maajoukkueeseen ja MM-kisoihin kulkee lähes poikkeuksetta sen kruunujalokiven kautta. 50 kilometrin päässä pääkaupunki Pariisista sijaitsee vanhaa linnaa ympäröivä 56 hehtaarin jalkapallokeskus, josta yli 60 000 neliömetriä on jalkapallokenttien peitossa.

Sisäänkäynnin edustalla kiiltää maailmanmestaruuspokaliin massiivinen jäljitelmä muistutuksena legendaarisista 20 vuoden takaisista kisoista. Kaikessa ylellisyydessään, loistossaan ja kasvattamissaan miljonääreissä Ranskan jalkapalloliiton Clairefontaine-akatemia on jyrkkä kontrasti naapurissa olevalle alle tuhannen asukkaan kylälle.

Vastaavanlaisia akatemioita on kymmenkunta ympäri Ranskaa, mutta yksikään niistä ei ole Clairefontainea loistokkaammassa asemassa. Sen nimi kirjoitettiin jalkapallohistoriaan ikuisesti viimeistään vuonna 1998, jolloin Ranskan maailmanmestarijoukkue majoittui ja harjoitteli akatemian tiloissa.

Ovet akatemiaan aukeavat kaksivaiheisen testiprosessin kautta vähintään 13-vuotiaille Ranskan kansalaisille, jotka asuvat ja pelaavat jalkapalloa Pariisin metropolialueella. Jokaisesta ikäluokasta seulotaan lopulta yleensä parinkymmenen pelaajan valiojoukko asumaan, kehittymään ja opiskelemaan Ranskan jalkapalloliiton kustantamana.

30 vuoden aikana akatemia on kasvattanut valtavan määrän huippupelaajia, legendaarisimpana Ranskan kaikkien aikojen maalintekijän, Thierry Henryn. Nyt Les Bleusin riveissä pelaa kuitenkin akatemian uusin timantti, jonka odotetaan jättävän varjoonsa jopa Henryn saavutukset.

Kylian Mbappé asui Clairefontainessa ennen läpimurtoaan maailmanluokan pelaajaksi. Kohtelias, mutta itsevarma ranskalaisen jalkapallon kohuttu lupaus erottui joukosta jo silloin. Jälkeenpäin voidaan todeta, että Mbappé oli kenties viime vuosien ajalta se ainoa pelaaja, jolle edes Clairefontaine ei kyennyt tarjoamaan juurikaan uutta.

Joillekin akatemian arki on ponnahduslauta kohti ammattilaisuutta, mutta Mbappén tapauksessa ero oli marginaalinen. Siitä kertoo paljon se, että vain kaksi vuotta myöhemmin hän alkoi rikkoa ennätyksiä Ranskan pääsarjassa.

Mbappén nousu on ollut rakettimainen. Hän ei muista vuoden 1998 maailmanmestaruutta, ei edes vuoden 2000 Euroopan-mestaruutta, mutta vasta 19-vuotiaana hän on Ranskan tärkeimpiä tähtiä MM-lopputurnauksessa, ja jalkapallohistorian toiseksi kallein pelaaja.

Satojen miljoonien mies

Kolme vuotta sitten Mbappé oli lähes tuntematon nimi intohimoisimmillekin kansainvälisen jalkapallon ystäville – toukokuussa 2018 Paris Saint-Germainin qatarilainen puheenjohtaja Nasser Al-Khelaifi sanoi, ettei kauppaisi Mbappéa, vaikka tästä tarjottaisiin miljardi euroa.

Niin nopea on ollut hehkutetun hyökkääjän nousu.

Hän on tuore Ranskan pääsarjan, cupin ja liigacupin mestari. Vaikka pariisilaisen jalkapallon valtaistuin on nykyisin Neymarin omistuksessa, Mbappé tulee pian perässä. Varsinkin Ranskan sisällä hänestä ei malteta olla kohisematta. Keskellä Pariisia, Champs-Élyséesin varrella sijaitsevassa PSG:n lippulaivaliikkeessä nuoren tähden pelipaita kisaa myyntiluvuissa tosissaan brasilialaisen megatähden kanssa.

– Pikkupoikana tulin Parc des Princesille katsomaan PSG:n otteluja. Pariisilaiselle jalkapallofanille on vain kaksi stadionia – Stade de France ja Parc des Princes – ja juuri se tekee kaupungista niin erityislaatuisen. Täällä on vain yksi iso seura, joten jokainen paikallinen lapsi seuraa PSG:tä. Ja jos rahatilanne sallii, hän tulee PSG:n otteluun, Mbappé kuvaili faniuttaan syksyllä Telegraphin haastattelussa.

Siinä missä vielä edellisten MM-kisojen aikaan Mbappé sai tallustella kotikaupunkinsa kaduilla jokseenkin rauhassa, nyt hän tienaa Pariisissa puolitoista miljoonaa euroa kuukaudessa. Yhdessä Neymarin ja Edinson Cavanin kanssa hän muodostaa yhden Euroopan pelätyimmistä hyökkäyskolmikoista. Hänet valittiin parhaaksi pelaajaksi pelaamistaan 27 Ranskan pääsarjan ottelusta seitsemässä. Kaikissa kilpailuissa otteluja kertyi 44, maaleja ja syöttöjä 34.

Mbappé on salamannopea ja äärettömän taitava. Laitapelaajana hän räjähtää nopeisiin juoksuihinsa ja sen jälkeen haastaa puolustajat nopealla leikkauksella, harhautuksella, suoralla maalintekoyrityksellä, tai luomalla vaarallisen tilanteen maaleja liukuhihnalta mättäville vieruskavereilleen.

Kauden päätteeksi hänet valittiin Ranskan pääsarjan tähdistöjoukkueeseen sekä parhaaksi nuoreksi pelaajaksi toisen kerran peräkkäin. Ranskan mestaruuden hän voitti sekä vuonna 2017 että 2018. Teoriassa Mbappé elää monien pikkupoikien unelmaa, vaikka on vastikään saanut valmiiksi ylioppilastutkintoa vastaavan koulutuksen.

Viime kesänä Mbappén oli tarkoitus suorittaa ajokorttinsa. Ensimmäisten oppituntien jälkeen ajatus kuitenkin hylättiin, koska – kuten pelaaja itse sanoi – tilanne vähän mutkistui.

Sillä hän tarkoittaa huhumyllyä, jonka päätteeksi PSG sopi AS Monacon kanssa 180 miljoonan euron siirrosta. Mbappé on muulloinkin puhunut siitä, miten hän on jäänyt käytännössä ilman nuoruutta, koska teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa jo 16-vuotiaana.

Jokainen liike on ollut tarkassa syynissä.

– Elän aivan toisenlaista elämää. Se on ainoa huono puoli. En voi tehdä mitään. Joudun olemaan kotona, koska jos lähden ulos, alkaa hirveä kaaos, Mbappé kertoi viime talvena Bleacher Report -sivustolle.

– Kaikillahan on ajokortti. Monille se on suorastaan pakollinen. Ajokortti nähdään usein vapautena liikkua toiveidensa mukaan, mutta minulla on aina ollut omia kuljettajia.

Osa Mbappén puheista ja menneisyydestä luo kuvan hemmotellusta ja menestyjäksi luodusta pelaajasta. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen.

Kotikaupungin toivonkipinä

Boulevard Périphérique on Pariisia ympäröivä kehätie, jonka kiertäminen vie noin puoli tuntia. Yleisesti ottaen se rajaa Pariisin kaupunkialueen, jonka ulkopuolella ei takuuvarmasti näe kirkasta sateenvarjoa seuraavia turistimassoja.

Kehätien itäpuolella, 11 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, on Bondyn pieni kaupunki. Matka keskustaan taittuu julkisilla välineillä nopeasti, mutta silti ajoittain puhutaan kuin toisesta maailmasta. Bondy on yksi Pariisin banlieueista: esikaupunkialue jolla on oma hallintonsa.

Pariisin tapauksessa keskiluokan ja eliitin voidaan sanoa sijoittuneen pääsääntöisesti kaupungin länsipuolelle, kun taas Bondyn kaltaiset koillisen ja itäisen puolen alueet tunnetaan pahamaineisempina, pienituloisina ja maahanmuuttajapainotteisina lähiöinä.

Bondyn laitamilla kerrostalon seinää koristaa nykyisin valtava Mbappén kuva. Tavaramerkkituuletuksessaan ikuistettua pelaajaa ympäröi teksti, joka kuvailee Bondya mahdollisuuksien kaupunkina.

Moinen mainoslause olisi vielä muutamia vuosia sitten ollut absurdi. Pariisilaisten keskuudessa lähiö tunnetaan ehkä parhaiten tuetusta asumisesta, työttömyydestä, sekä vuoden 2005 mellakoista, jotka olivat rajuimmillaan muiden muassa Bondyssa.

Nykyäänkin alueella on huomattava määrä arabi- ja afrikkalaistaustaisia asukkaita. Syntyperä ja juuret ovat yhä kuuma puheenaihe. Siihen nähden on rohkaisevaa, että Bondyn arvokkain vientituote on Pariisissa syntynyt kamerunilaisen isän ja algerialaisen äidin poika.

Niin ajatellaan ainakin Bondyn pitkäaikaisten asukkaiden keskuudessa. Huumeiden sijaan kaduilla näkyy yhä enemmän jalkapalloja.

– Yhteen aikaan Bondya pelättiin todella paljon. Paria välikohtausta suurenneltiin ja ihmisiä yleistettiin, vaikka emme ole sellaisia. Bondy ei ole sellainen kaupunki jona sinä pidetään, Mbappé on harmitellut.

Mbappé vietti jo lapsena tunteja päivässä isänsä, paikallisen jalkapallojoukkueen valmentajan, mukana. Kaupungin tekonurmella hän alkoi itsekin mättää satoja maaleja. 11-vuotiaana hän pelasi 13-vuotiaita vastaan, sitten 15-vuotiaita vastaan. Valtavat pituuserot haastoivat nuoren pelaajan, joka vastasi antamaansa tasoitukseen ylenpalttisilla taito-ominaisuuksillaan.

Vaatimattomien olosuhteiden keskellä uurastavassa AS Bondyssa ei ole koskaan aiemmin nähty vastaavaa pelaajaa. On aiheellista kysyä, tullaanko näkemään jatkossakaan.

Neymarista ja Mbappésta maksettu 402 miljoonan euron yhteishinta ylittää seitsemän itsenäisen valtion bruttokansantuotteen. Nykyisen elämän ylellisyys on Bondyssa kaukainen unelma, mutta Mbappé on tuonut sen paljon lähemmäs.

– Ennen lapset joutuivat kysymään vanhemmiltaan, miksi he näkisivät vaivaa, kun heistä ei kuitenkaan voisi tulla lakimiehiä tai lääkäreitä. He ihmettelivät, miksi näin on, vaikka olemme ranskalaisia? Nyt Kylian on muuttanut heidän tapansa nähdä maailma, Bleacher Report -julkaisun haastattelema paikallinen sanoi joulukuussa.

Mbappélle Bondy kelpasi vuosien ajan. Jopa silloin, kun Euroopan suurimmat seurat havittelivat häntä akatemiaansa, Mbappé palasi kerta toisensa jälkeen nöyränä kotikaupunkiinsa ja kasvattajaseuraansa. Clairefontainen akatemiasta hän lähti viikonloppulomille takaisin Bondyyn pelaamaan lisää jalkapalloa kasvattajaseurassaan. Viime talvenakin hän kävi pelikiireiden keskellä pelaamassa jalkapalloa paikallisen sairaalan lastenosastolla.

Mbappé on ylpeästi ranskalainen, eikä piilottele juuriaan kaukana metropolin varakkaammista osista. Bondyssa hän on sankari, jonka pelipaitoja vilisee katukuvassa.

– Kun ennen kerroin ihmisille olevan Bondysta, he kysyivät minulta väkivallasta ja huumeista. Nyt he kysyvät vain Kylian Mbappésta, pelaajan entinen juniorivalmentaja tiivisti.

Selkeä suunnitelma

Mbappén perhe oli kasvattanut aiemminkin yhden jalkapalloammattilaisen.

Jirés Kembo Ekoko, 30, pelaa nykyisin dubailaisessa Al Nasrissa. Ranskan nuorisomaajoukkueissakin pelannut hyökkääjä syntyi Zairessa, mutta hänen vanhempansa päättivät lähettää kuusivuotiaan pojan Eurooppaan. Koti löytyi Mbappéjen urheiluperheestä ja pelipaikka AS Bondysta. Vuonna 2001 Kembo Ekoko aloitti Clairefontainessa, kolme vuotta myöhemmin hän debytoi Ligue 1 -seura Rennesissä.

Adoptoidun isoveljen kokemukset opettivat perhettä ja syvensivät valmentajaisä Wilfriedin sekä ex-käsipalloilija Fayza-äidin ymmärrystä jalkapallon bisneksestä. Kun tuli Kylianin vuoro, suunnitelma oli valmiina. Bondysta ei ollut mitään pakkoa lähteä pitkään aikaan, eikä varsinkaan Ranskasta. Todennäköisesti suurseurat kiinnostuisivat jo ennen kuin Kylian ehtisi edes teini-ikään, mutta niiden akatemiakoneistoihin on ennenkin hukkunut lupaavia pelaajia.

Perhe päätti olla tarttumatta heti ensimmäiseen tarjoukseen. Kylianin kaltaisen pelaajan tapauksessa niitä kyllä satelisi.

Ruljanssi alkoi syksyllä 2010, kun Chelsea kutsui 11-vuotiaan Mbappén viikon mittaiselle vierailulle. Mukaan lähtivät vanhemmat sekä Pierre-setä. Mbappé pelasi yhden ottelun seuran junioreiden kanssa: Charlton kaatui 8-0. Lontoolaisseuran hulppeat olosuhteet ja uudenkarhea harjoituskeskus tekivät vaikutuksen, samoin tapaamiset silloisen managerin Carlo Ancelottin sekä tähtihyökkääjä Didier Drogban kanssa.

Viikko päättyi tarjoukseen akatemiapaikasta, ja Mbappén perheen kieltäytymiseen. Se oli ollut ajatuksena jo ennen lähtöä. Kukaan ei halunnut Kylianille brittijunioreille tyypillistä lainakurimusta ja nälkävuoden mittaista tietä edustusjoukkueeseen.

Kahta vuotta myöhemmin soitettiin Real Madridista. Mbappé vietti 14-vuotissyntymäpäivänsä Espanjassa, missä hän sai tavata idolinsa Zinedine Zidanen sekä suuresti ihailemansa Cristiano Ronaldon. Jälkimmäisen julisteet peittivät tuolloin Mbappén huoneen seinät. Realin harjoituskeskuksessa otettu yhteiskuva on kiertänyt mediassa taukoamatta Mbappéa ympäröivien siirtohuhujen yhteydessä.

Mbappén isä sanoi myöhemmin suoraan, että Madridiin lähdettiin vain Kylianin mieliksi, käytännössä lomamatkalle yhden maailman suurimman seuran piikkiin. Nuorta poikaa ei haluttu luovuttaa espanjalaisjätin armoille jonon jatkoksi.

– Minulla on ollut valmis urapolku mielessäni lapsesta asti. Tiedän, mitä haluan tehdä ja minne haluan mennä, enkä anna kenenkään sotkea sitä, Mbappé kertoi myöhemmin ranskalaiselle radiokanavalle.

Myöntävän vastauksen sai lopulta AS Monaco. Ensinnäkin se pelasi Ranskan pääsarjassa. Ja toiseksi, se tarjosi suorimman tien edustusjoukkueeseensa.

Ennätysputki palautti Monacon mestariksi

Vuoden 2015 joulukuussa Mbappé pääsi astumaan ensimmäistä kertaa Stade Louis II:n nurmelle Ligue 1 -pelaajana tullessaan vaihdosta kentälle Ranskan pääsarjaottelun loppuhetkillä. Seuraavalla viikolla hän debytoi Eurooppa-liigassa Tottenhamia vastaan, sitä seuraavalla hän oli ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa. Kolme kuukautta myöhemmin Monaco tiedotti Mbappén ensimmäisestä ammattilaissopimuksesta.

Samoissa punavalkoisissa väreissä Thierry Henry oli pelannut ensimmäiset minuuttinsa ammattilaisena 21 vuotta aiemmin. Yhtäläisyydet eivät ainakaan hillinneet yltynyttä vertailua: Monacolla oli jälleen nopea ja taitava, molemmilla jaloilla sujuvasti viimeistelevä maalintekijä ulkomaalaistaustaisesta perheestä ja Pariisin esikaupunkialueelta.

Entiset juniorivalmentajat vertaavat Mbappéa enemmänkin Eden Hazardiin, Robinhoon ja Neymariin. Pelaaja itse jätti puheet vähemmälle ja alkoi luoda omaa legendaansa.

Debytoidessaan 16-vuotiaana Mbappé rikkoi Henryn nimissä olleen ennätyksen nuorimpana pelaajana. Kaksi kuukautta myöhemmin hänestä tuli myös seurahistorian nuorin maalintekijä.

Hän on Monacon ja PSG:n nuorin Mestareiden liigassa maalin tehnyt pelaaja ja nuorin kymmenen maalia Mestareiden liigassa tehnyt pelaaja - yli kahden vuoden marginaalilla. Kukaan muu ei myöskään ole tehnyt teini-ikäisenä maalia Mestareiden liigassa kahdelle eri joukkueelle. Hän on nuorin Mestareiden liigan välierässä maalannut pelaaja, Ranskan maajoukkuehistorian kolmanneksi nuorin maalintekijä sekä nuorin ehdokas Kultaisen pallon voittajaksi, eli maailman parhaaksi pelaajaksi.

Viime vuoden maaliskuussa Mbappésta tuli ensimmäinen Ranskan maajoukkueen pelaaja, joka ei ollut syntynyt vuoden 1998 maailmanmestaruuden aikaan. Samalla hänestä tuli Ranskan maajoukkuehistorian nuorin debytantti 60 vuoteen.

Kaudella 2016-2017 Mbappé oli avauskokoonpanossa vain 12 sarjaottelussa, mutta teki silti 12 maalia ja syötti kahdeksan lisää. Mestareiden liigassa yhdeksässä ottelussa syntyi kuusi maalia. Niihin lukeutui kaksi maalia ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, jolla Monaco pudotti Manchester Cityn. Mbappé osui otteluparin molemmissa osissa.

Kausi päättyi Ranskan-mestaruuteen – Monacon ensimmäiseen sitten vuoden 2000 – joka katkaisi PSG:n neljän vuoden putken. Joukkueen kuumin pelaaja oli ensimmäisen täyden kautensa edustusjoukkueessa pelannut 18-vuotias, joka majoittui seuran akatemian asuntolassa ja juhlisti voittoa katsomalla vähän lisää jalkapalloa ennen nukkumaanmenoa.

Ensin oli Zidane, sitten tuli Mbappé

Zidanen uran päättyminen on Mbappén ensimmäinen muisto jalkapallon MM-kisoista. Kun Ranska kaatoi Brasilian vuoden 2006 turnauksen puolivälierissä, 7-vuotias Mbappé oli katsomassa ottelua yleisön seassa fanitapahtumassa.

Taiturimainen hyökkääjä sai Mbappén niin pauloihinsa, että tämä pyysi parturiakin leikkaamaan hiuksensa Zidanen tyylisiksi ymmärtämättä, että Ranskan kapteenin tapauksessa kyse oli luontaisesta hiustenlähdöstä. Nyt kaksikon välillä nähdään Ranskassa suora kytkös, yhdestä keulakuvasta seuraavaan.

Zidane edustaa ruusuisten lasien läpi muisteltavaa maajoukkueen kulta-aikaa, joten paineet ovat kovat.

Nuori komeetta on jo saavuttanut ensimmäisen arvokisavoittonsa johdatettuaan Ranskan alle 19-vuotiaiden Euroopan-mestariksi vuonna 2016. Alaikäinen Mbappé teki kolmasosan joukkueensa maaleista ja muun muassa käänsi 1-1-tilanteessa olleen välierän 3-1-voitoksi.

Ne ottelut ovat nyt kuitenkin kaukaista menneisyyttä, sillä jo 19-vuotiaana Mbappélta alettiin odottaa suurtekoja jalkapallon tasokkaimmassa maajoukkueturnauksessa. Neljä vuotta sitten MM-lopputurnausta katsoi yli kolme miljardia ihmistä, joten näyttämö on vielä suurempi kuin Pariisin kirkkaissa valoissa tai Mestareiden liigan juhlavissa tunnelmissa.

Päävalmentaja Didier Deschamps laittoi Mbappén debytoimaan viime vuonna karsintaottelussa Luxemburgia vastaan. Yhdessä Ousmane Dembelen, Antoine Griezmannin ja Paul Pogban kaltaisten tähtien kanssa Mbappén on määrä taata Ranskalle kahden vuoden takaisen EM-hopean kaltaisia huipputuloksia vuosiksi eteenpäin.

Venäjän MM-lopputurnauksen ja Bondyn välillä on lopulta vaivaiset viisi vuotta. Moni Mbappén ikäinen alkaa tässä vaiheessa suorittaa korkeakoulututkintoaan - Mbappén silmissä taas siintävät Mestareiden liigan voitto ja maajoukkueen menestys. Harteilla ovat lähes kahden sadan miljoonan euron paineet, puhumattakaan arvostetuista jalkapalloasiantuntijoista, jotka eivät malta olla vertaamatta häntä ikonisiin pelaajiin.

– Hänessä on aina ollut jotain erityistä. Se, miten hän luo itselleen maalipaikan lähes mistä tahansa tilanteesta muistuttaa Henrya. Se, miten hän liitää pelaajien ohi näyttää Neymarilta, Clairefontainessa valmentanut Claude Lafargue on ihastellut.

Mbappé itse on oppinut elämään häntä ympäröivän sirkuksen kanssa, onhan tie tähän pisteeseen ollut perheen keskuudessa suunniteltuna jo vuosikausia.

Kaikkia huhuja, kehuja ja kaaosta hän on kutsunut Mbappé-saippuaoopperaksi.

– Tärkein ominaisuus sen käsittelemisessä on intohimo jalkapalloon. Minulla se on aina ollut vahva, ja auttaa hallitsemaan nämä tilanteet. Rakkaus lajia kohtaan tarkoittaa sitä, että astuessani kentälle kaikki paineet katoavat. Kentällä ei ole tunteita, Mbappé on kertonut.

– Olen aina pysynyt omana itsenäni ja siksi olen päässyt tänne asti. Tiedän mediahuomion ja tähtiloiston riskit. Isäni ainoa ohje tulevaisuuden suhteen oli pysyä aitona itsenäni. Tiedän, mistä olen tullut.

Lue myös

Lue suositut ja kehutut jalkapallon MM-kisatähtien henkilökuvat! Suuria sankareita, koukuttavia konnia ja koskettavia kohtaloita yhteen koottuna

Kaksi viime kautta Ässissä pelannut Jussi Makkonen, 33, jatkaa seurassa ensi kaudella.

Viime kaudella Makkonen teki 45 pelaamassaan ottelussa tehot 9+14=23.

– Halusimme joukkueeseen lisää kokemusta. Makkonen on johtava ja esimerkillinen pelaaja sekä kentällä että sen ulkopuolella. Olemme todella tyytyväisiä, että hän halusi jatkaa meillä, Ässien urheilujohtaja Jari Korpisalo kommentoi seuran tiedotteessa.

Makkonen kertoo Ässien verkkosivuilla, että on innoissaan tulevan kauden joukkueesta. Hän uskoo, että porilaiset pystyvät parantamaan peläiä viime keväästä ja päästä ensi kaudella pidemmälle.

Ässät oli viime kaudella runkosarjan kahdeksas. Joukkue voitti Lukon ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, mutta seuraavaksi vastaan tullut Kärpät oli porilaisille liikaa. Suomen mestarille Ässät kaatui viidessä ottelussa 1–4.

– Ässät oli minulle selkeä ykkösvaihtoehto. Tiedän, mitä pystyn antamaan joukkueelle. Lisäksi valmennus tietää ja tuntee minut, Makkonen kommentoi.

Makkosen jatkosopimuksen myötä porilaisten joukkue on valmis ensi kauteen.

– Meillä on erittäin iskukykyinen joukkue kasassa. Meillä on sopiva koostumus liikkuvuutta ja kiekollista taitoa sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä. Myös Jussi Makkosen myötä meillä on hyvä sekoitus kokemusta sekä huipputason lahjakkuutta joukkueessa. Sen takia pelaajamuutoksia tuskin tulee ennen kauden alkua, Korpisalo kertoi.

Ässät aloittaa kautensa 14. syyskuuta.

Lue myös:

Mika Toivola HPK:n urheilujohtajaksi

Ässät kiinnitti Pikkuleijonien kultajoukkueen hyökkääjän ja oman juniorin pitkillä sopimuksilla

Jesperi Kotkaniemen NHL-sopimus julkistettu

Kolmantena varattu Kotkaniemi nauratti mediaa: ”Pelipaikasta jutellaan aamupalapöydässä”

Jesperi Kotkaniemi NHL-varaustilaisuuden yllättäjä: nousi kolmosvalinnaksi, Kupari Kingsiin numerolla 20

Ässien toimitusjohtaja vaihtuu – Eeva Perttulan pesti päättyy