WINNIPEG. Taisimme elää NHL-kautta 1991-92, kun Pittsburghin silloinen kapteeni, nykyinen omistaja, Mario Lemieux kyllästyi liigan tuomari- ja kurinpitotoimintaan. Lemieux’n näkemyksen mukaan tuomarit toiminnallaan suorastaan kehoittivat taitotasoltaan heikompia pelaajia vahingoittamaan kovimpia supertähtiä.
Lemieux kutsui NHL:ää tuolloin autotalliliigaksi.
Omaa elämäänsä elämään jääneen heiton voisi taas hiljalleen kaivaa naftaliinista, siksi likaiseksi NHL:n pudotuspelit ovat menossa.
Onko sitten kyse koventuneesta kilpailusta vai mistä, mutta tänä keväänä tuntui, että mopo alkoi keulia pudotuspeleissä välittömästi. Kevään huipennus oli hädin tuskin saatu käyntiin, kun NHL oli jo mätkäissyt Toronton Nazem Kadrille kolmen ottelun pelikiellon sikamaisesta päähän kohdistuneesta taklauksesta.
Myös Los Angelesin Drew Dougthya palkittiin jo ensimmäisen ottelun jälkeen yhdellä pelillä – vähemmän yllättäen päähän kohdistuneesta taklauksesta.
NHL yritti lähettää tähtipelaajien kautta viestin kaikille, mutta pulloposti ei ilmeisesti koskaan saapunut perille.
Peli on mennyt alun jälkeen jatkuvasti likaisemmaksi.
Ja mikä pahinta, kurinpitoelin lähti ilmeisesti jo aiemmin Cayman saarille pelaamaan golfia Rasmus Ristolaisen kanssa.
Avauskierroksen ”helmiin” kuului muun muassa Tampan pelaajien törkytemput.
Ensin Nikita Kutsherov niittasi Sami Vataselta valot sammuksiin. Vatanen lienee edelleen New Jerseyssa kuntouttamassa itseään aivotärähdyksen jäljiltä. Sama peli ja muutama minuutti myöhemmin Bolts-puolustaja Victor Hedman keihästi Nico Hicsheriä kelteisille.
New Jerseyn epäonneksi kurinpitopomo George Parros oli ilmeisesti juuri tällöin Cayman saarilla, sillä kumpaakaan ei rangaistu.
Parasta oli, että pelikiellotta selvinnyt Hedman myönsi itsekin ottelun jälkeen, että nyt meni yli. Kurinpitokunkku Parros sen sijaan tulkitsi, että kupeille tökkiminen on pudotuspeleissä kaikkien herrasmiessääntöjen mukainen temppu. Onhan se, kun miettii, mistä Parrosille itselleen aikanaan NHL:ssä maksettiin – koheltamisesta ja tappelemisesta.
Parrosin entinen joukkuetoveri Corey Perry sen sijaan taklasi ensimmäisellä kierroksella San Jose vastaan Sharks-hyökkääjää laidan lähellä karmealla vauhdilla takaviistosta hyökäten suoraan päähän.
Nolla peliä.
Brad Marchand iski keskiviikkona Tampa-puolustaja Anton Strålmania karmivalla kirvesiskulla suoraan ranteille. Ei jäähyä, ei kuulemisia, ei seurauksia. Keskiviikon kaltaisilla iskuilla päätetään hyvin usein kausia.
Esimerkkejä riittäisi loputtomiin tämän kauden osalta.
On pelaajia toki myös rangaistu.
Josh Morrisseyn ja Evander Kanen karmivat poikittaiset mailat kasvoihin johtivat yhden ottelun pelikieltoihin, samoin johti Nashvillen Ryan Hartmanin päähän kohdistunut taklaus.
Silti edelleen liikaa menee läpi ja siksi tunteet kaukalossa kuumenevat jatkuvasti.
On hyvä asia, että tappelukulttuuri on poistumassa lajista, mutta se tarkoittaa yhä suurempaa vastuuta kurinpidolle. Ei ole pelaajien tehtävä rankoa toisiaan tehdyistä rikkeistä, se on kurinpidon työtä. Mutta jos kurinpito ei hoida hommiaan, on pommin varmaa, että jossakin vaiheessa paine kattilassa kasvaa liian suureksi ja pelaajat ottavat vallan omiin käsiinsä.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että jossakin vaiheessa jotakin sattuu.
Tappelijana tunnettu Parros on osoittautumassa turhanpäiväiseksi huru-ukoksi, jolla ei ole osaamista tehtävään, missä toimii.
Pahin fiasko nähtiin Washingtonin Tom Wilson tapauksessa keskiviikkona. Ensin Parros päästi Wilsonin kaksi kertaa pälkähästä, vaikka tämä olisi ansainnut rumista tempuistaan pelikieltoa. Kun Wilson sitten tiistaina taklasi rajatapaustaklauksella Pittsburghin Zach-Ashton Reesea, Parros esitti aikakautensa pahimman ylilyönnin.
Julkinen paine – todennäköisesti myös esimiesten paine – kasvoi liian kovaksi ja Parros mätkäisi Wilsonille kolmen ottelun pelikellon. Mitään linjaahan Parrosilla ei missään vaiheessa ole ollut, mutta jos Wilsonille piti antaa kolme ottelua, se olisi pitänyt antaa tämän edellisestä taklauksesta Brian Dumoulinin päähän.
Millään maailman mittareilla, ja nimenomaan historiaankin peilaten, Wilsonin taklaus ei ollut kolmen ottelun arvoinen. Korkeintaan yhden. Parrosin pokka petti täysin.
Wilson on likainen pelaaja, joka olisi jo historian huomioon ottaen ansainnut helposti kymmenenkin peliä, mutta kolmen ottelun pelikieltoa hämmästeltiin tiettävästi laajalti ympäri NHL:n, jopa seurajohtotasoilla. Oikea mies, mutta täysin linjaton ja liian kova pelikielto todella kovaan paikkaan.
Washingtonin T.J Oshie esitti torstaina yhden kakkoskierroksen ”helmistä”. Järkyttävä hyppytaklaus tavoitteli – tietenkin – Pittsburgh-puolustaja Kris Letangin kehon yläosia. Kuitenkin pelin päätyttyä nimenomaan Washingtonin pelaajista Nicklas Bäckström oli paiskonut pukukoppikäytävällä mailaansa NHL:ää noituen.
Wilsonin, Oshien ja Bäckströmin yhtälö kertoo karua kieltä Parrosin työn laadusta. Pelaajilla palaa hihat, koska mitään alkeellistakaan linjaa ei ole. Ja, kun pelaajilla palavat hihat, mitään hyvää ei ole luvassa.
Kehuin pudotuspelien alussa NHL:n ottamaa tuomari- ja kurinpitolinjaa, mutta taisin innostua liian aikaisin. Tämän kevään pudotuspelit ovat olleet likaisimmat vuosikausiin. Kurinpidon alkuun ottama linja ei ole pitänyt ja suorastaan törkeitä sikailuja on katsottu läpi sormien. Pelaajat yrittävät vahingoittaa toisiaan tarkoituksella, eikä liiga puutu asiaan tarvittavalla pieteetillä.
Kuten totesin, Parros on osoittautumassa vanhan liiton huru-ukoksi.
Olen jo tovin sanonut, että NHL:n pitäisi palkata kurinpitopomoksi Teemu Selänteen entinen ketjukaveri Paul Kariya. George Parrosin ja tätä edeltäneen Chris Prongerin valinnoille ei voinut kuin hymähdellä epäuskoisesti. Prongeria likaisempaa pelaaja sai hakea aikanaan NHL:stä suurennuslasilla. Kariya, joka joutui lopettamaan uransa aivotärähdyksiin, toisi toimintaan kokonaan uuden ilmeen.
