Uriensa parhaat kaudet tällä kaudella JYPissä pelanneet Juuso Puustinen ja Joonas Nättinen siirtyvät ensi kaudeksi Neftehimikiin. KHL-seura kertoi hyökkääjien yksivuotisista sopimuksista Twitterissä.

JYP kertoi verkkosivuillaan huhtikuun lopussa, että hyökkääjät halusivat purkaa sopimuksensa KHL-purkuoptioon vedoten.

Puustinen teki tällä kaudella 53 ottelussa tehot 30+21=51. Pudotuspeleissä Puustisen tehot olivat 2+2=4 kuudessa ottelussa. JYPin kauden päättymisen jälkeen Puustinen pääsi mukaan Leijonien harjoitusotteluihin Valko-Venäjää ja Latviaa vastaan sekä Tshekin ja Ruotsin EHT:lle. Puustinen ei kuitenkaan päässyt Leijonien MM-ryhmään.

Nättinen teki puolestaan 49 ottelussa tehot 13+27=40. Pudotuspeleissä hän takoi tehot 1+5 kuudessa ottelussa.

Aiemmin Neftehimik ilmoitti, että Kärppien Mikael Ruohomaa pelaa joukkueessa tulevalla kaudella.

Lue myös:

Tehomiehet Puustinen ja Nättinen jättävät JYPin ja suuntaavat KHL:ään

Leijonien olympiavahti värvättiin Ufaan – viisi SM-liigan finalistia siirtyy KHL:ään

Mestarijoukkue Kärppien hyökkääjä Julius Junttila on pelaajien mielestä jääkiekon Liigan runkosarjan paras pelaaja. Pelaajayhdistys julkisti Kultainen Kypärä -palkinnon saajan keskiviikkona Tampereella.

Junttilasta tuli 32. Kultaisella Kypärällä palkittu pelaaja, sillä Pelaajayhdistys on palkinnut runkosarjan parhaan kaudesta 1986–87.

Ensi kaudella Junttila ei ole mukana kisassa, sillä hän siirtyy KHL-seura Sibir Novosibirskiin.

Junttila oli Kärppien mestaruusjahdissa arvokas pelaaja myös pudotuspeleissä. Hän voitti pudotuspelien pistepörssin tehoin 8+6.

Junttila sai liigapelaajien äänestyksessä 718 ääntä, ja toiseksi sijoittunut seurakaveri Charles Bertrand sai 301 ääntä. Kolmas oli pistepörssin JYPissä voittanut Antti Suomela 273 äänellä.

Viime vuonna parhaan palkinnon sai Kärppien Mika Pyörälä ja vuonna 2016 Tapparan Kristian Kuusela. Palkittavien vaihtuvuus on säännönmukaista, sillä vain Juha Riihijärvi (1993, 1996) ja Kimmo Rintanen (1997, 2001) ovat voittaneet palkinnon kahdesti.

Levosen valtakausi katkesi

Jari Levosen 15 vuoden asema Liigan parhaana erotuomarina katkesi, koska pelaajat äänestivät Antti Bomanin Kultainen Pilli -palkinnon saajaksi.

Boman on vasta kuudes erotuomari palkinnon saajana, vaikka palkinnon historia kattaa 32 liigakautta. Levosen jälkeen toiseksi eniten valintoja on Seppo Mäkelällä, jonka pelaajat valitsivat parhaaksi 11 kertaa.

Tämän kauden äänestyksessä Boman sai 485 pistettä, ja toiseksi sijoittunut Levonen 430 pistettä. Ykkössijoissa Levonen oli Bomania edellä 60–59.

Pelaajayhdistys palkitsi myös runkosarjassa eniten maaleja tehneen puolustajan. Juha Rantasilan nimeä kantavan palkinnon sai TPS:n Ilkka Heikkinen. Hän teki kauden aikana 17 maalia. KalPan Mathew Maione jäi Heikkisestä kahden maalin päähän.

Kahtena edellisenä kautena puolustajista paras maalivainu oli Pelicansin Juha Leimulla, joka pelaa ensi kaudella Ilveksessä.

WINNIPEG. Kun NHL:n pudotuspelien toinen kierros lähestyy puoltaväliään, ensimmäiset keskustelut Conn Smythe- palkinnosta on totutusti saatu käyntiin. Pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle luovutettava kiertopalkinto on tavattu ojentaa Stanley Cupin voittaneen joukkueen tärkeimmälle pelaajalle.

Toki poikkeuksiakin on nähty.

Keväällä 2003 Anaheimin maalivahti Jean Sebastian Giguere palkittiin MVP-palkinnolla, vaikka Ducks taipui finaaleissa New Jerseylle. Philadelphia-maalivahti Ron Hextall sen sijaan pokkasi palkinnon vuonna 1987 Flyersin taivuttua loppuottelusarjassa Edmontonille.

Reggie Leach, Glenn Hall ja Roger Crozier ovat muut kolme Conn Smythella palkittua finaalihäviäjää.

Leachia lukuun ottamatta kaikki edellä mainitut pelaajat olivat maalivahteja.

Listasimme MVP-kisan kärkinimet tämän kevään osalta.

1 – Marc-Andre Fleury, Vegas Golden Knights

Lähtökohta Vegas-vahti Fleuryn kanssa on, että tällä päivämäärällä muita Conn Smythe- ehdokkaita ei ole.

Fleury, joka pelasi jo viime keväänä ennen loukkaantuneen Matt Murrayn paluuta Pittsburghissa fantastista pudotuspelijääkiekkoa, on jatkanut kuluvana keväänä siitä, mihin viime keväänä jäi. Fleury on näyttänyt ottelusta toiseen, mitä tarkoittaa, kun puhutaan hyvästä maalivahtipelistä.

Puhuttelevin esimerkki Fleuryn tasosta saatiin maanantaina San Josessa. Sharks vei kaksi erää Vegasia miten tahtoi, mutta Fleury esitti toinen toistaan käsittämättömämpiä pelastuksia pitäessään kovassa mankelissa olleen joukkueensa pelissä mukana. Hiemankaan heikommalla veskaripelillä, Sharks olisi paketoinut ottelun 30 minuuttiin mennessä.

Fleuryn avulla pelissä mukana roikkunut Vegas ryösti lopulta pelin itselleen jatkoajalla.

Tämä on ollut Vegasin ja Golden Knightsin tarina tänä keväänä. Toki Vegas on pelannut monin paikoin hyvin, mutta silloin, kun ei ole, Fleury on pelannut sanalla sanoen järkyttävän kovalla tasolla. Ja töitä on todellakin riittänyt. Kertaakaan ei ole Fleury selvinnyt ottelusta alle kolmellakymmenellä torjunnalla, kahdesti on menty yli neljänkymmenen.

Nollapelejä kanadalaismaalivahdilla on seitsemästä ottelusta mykistävät kolme, viidesti torjuntaprosentti on ollut vähintään 94,9%.

Kevät on vielä nuori, mutta tällaista maalivahtipeliä ei olla NHL:n pudotuspeleissä 2000-luvulla nähty.

2 – David Pastrnak, Boston Bruins

Omassa sarjassaan kenttäpelaajista, vaikka Bostonin tapauksessa palkinnon voisi ojentaa myös ykkösketjulle (Pastrnak-Bergeron-Marchand) jaettavaksi. Silti Pastrnakin hyvät otteet ja kyky lyödä taululle hurjaa tulosta, on tehnyt kaikista kenttäpelaajista suurimman vaikutuksen.

Tshekki-laiturin tililtä löytyy yksi kuuden, yksi neljän ja yksi kolmen pisteen ottelu kokonaissaldon näyttäessä hurjia 5+13-lukemia. Jotakin Pastrnakin ja Bruinsin ykkösketjun merkityksestä kertoo myös se, että Boston ei ole voittanut yhtäkään ottelua, missä Pastrnak, Bergeron ja Marchand ovat jääneet pisteittä.

Eikä erinomaisen laukauksen ja pelikäsityksen omaava Pastrnak ole edes tarvinnut ylivoimapeliä onnistuakseen. Kahdeksastatoista pisteestä peräti neljätoista on syntynyt tasaviisikoin pelatessa. Ainoastaan Pittsburghin Jake Guentzel (16) on tehnyt pudotuspeleissä Pastrnakia enemmän tulosta tasaviisikoin.

Jos palkinto pitäisi tällä päivämäärällä ojentaa kenttäpelaajalle, se menisi Pastrnakille.

3 – Mark Scheifele, Winnipeg Jets

Winnipegin ykkössentteri on tekemässä lopullista läpimurtoaan NHL:n kovimpien supertähtien joukkoon. Aloitti tulospuolella rauhallisesti, mutta kun Minnesota-sarjaa alettiin ratkoa, kanadalaissentteri astui esiin. Tiistaina päättynyt neljän ottelun maaliputki alkoi Minnesota-sarjan elintärkeästä nelosottelusta, missä Scheifele onnistui kahdesti.

Kun Jets lähetti Wildin lomalle sarjan viidennessä kamppailussa, Scheifelen tehot kirjattiin lukemin 1+1.

Eikä Scheifelen meno ole hyytynyt Nashville-sarjassakaan, vaikka nyt vastus on selkeästi kovempi. Kitchenerissä, Ontariossa, syntynyt Scheifele iski kaksi osumaa niin ykkös- kuin kakkosotteluunkin Nashvillessa. Neljän ottelun pisteputki käsitti seitsemän maalia ja yhdeksän pistettä, ja mikä tärkeintä, kolme voittoa neljästä ottelusta.

Erinomainen kahden suunnan laatuhyökkääjä, joka on paitsi älykäs ja taitava, myös tarvittavan fyysinen ja kovakin, jos tarve vaatii. Kasvanut joukkueelleen äärimmäisen arvokkaaksi pelaajaksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

WINNIPEG. Washington Capitals on yksi käynnissä olevien pudotuspelien mielenkiintoisimmista joukkueista. Caps on toki kuulunut NHL:n kovimpaan eliittiin jo vuosia, mutta nyt se tuli playoff-kevääseen herkullisemmasta asetelmasta kuin kenties koskaan aiemmin Aleksander Ovetshkinin aikakaudella.

Viimeistään viime kevään Pittsburgh-tappion tappion jälkeen moni heitti lopullisesti pyyhkeen kehään Washingtonin kanssa.

Capitals on laskettu mestarikandidaatiksi kymmenen vuoden ajan, mutta etenkin Pittsburgh on tuntunut olevan sitä aina askeleen edellä. Penguins on lähettänyt Washingtonin kesälomille 2009, 2016 ja viimeksi 2017. Harva jaksoi uskoa samalla pelaajarungolla tähän kauteen tulleen Washingtonin enää nousevan tosissaan kamppailemaan mestaruudesta.

Mitä vielä.

Washington pelasi vahvan runkosarjan oman divisioonansa voittaen. Ja mikä huomion arvoista, Capitals teki sen kaikessa hiljaisuudessa, koska moni oli menettänyt toivonsa joukkueen suhteen. Caps toki tunnustettiin edelleen hyväksi perussarjajoukkueeksi, mutta harva laski kevään varaan paljoakaan.

Pudotuspelit ovat kuitenkin näyttäneet, että Washington on edelleen erittäin vahva kandidaatti miten pitkälle tahansa.

Itse asiassa sillä saattaa olla paremmat eväät Pittsburghin kaatamiseen kuin koskaan aiemmin.

Puheet kovista tavoitteista ja uskosta omaan joukkueeseen, eivät ole olleet ”kylmää huutoa”.

Kyse on tietenkin monen asian summasta.

Ensimmäinen huomio on se, että Capitals itse ei ole monista vastoinkäymisistä huolimatta menettänyt uskoaan. Aleksander Ovetshkin, Nicklas Bäckström, T.J Oshie, John Carlson ja muut johtavat pelaajat ovat pelanneet erittäin vahvaa kautta ja etenkin pudotuspeleissä kantaneet joukkuetta, kuten johtavien pelaajien pitää.

Puheet kovista tavoitteista ja uskosta omaan joukkueeseen, eivät ole olleet ”kylmää huutoa”.

Avauskierroksen neljä peräkkäistä voittoa Columbusta vastaan kahden peräkkäisen kotitappion jälkeen, on yksi Ovetshkin-aikakauden kovimmista pudotuspelisuorituksista. Etenkin, kun voitoista kolme tuli vaikeassa vieraskaukalossa Ohiossa. Joukkueen avainpelaajat osoittivat poikkeuksellisen kovaa johtajuutta todella kovassa paikassa.

Nyt kysymys kuuluu, riittääkö paukut Pittsburghin kaatamiseen?

Vaikka Caps kävi vuosi sitten Pittsburghin kanssa seitsemännessä pelissä, en silti usko, että sillä on ollut koskaan yhtä herkullista tilannetta lyödä Penguinsia laudalta. Kuten runkosarjaan, myös alkaneeseen Pens-sarjaan Washington pääsi paineettomammasta tilanteesta kuin koskaan ennen.

Mutta kyse on muustakin.

Ensinnäkin Washington pelaa juuri nyt aidosti hyvää jääkiekkoa. Se on kurinalainen ja hyvin puolustava joukkue, joka nauttii – ainakin kirjoitushetkellä – kerrankin hyvästä maalivahtipelistä Pittsburghia vastaan. Caps on nimittäin hallinnut peliä lähes jokaisessa pudotuspelisarjassa Pittsburghia vastaan, mutta maalivahtipelin osalta se ei ole osunut häränsilmään koskaan.

Jos tarkastelee joukkueiden välisiä pudotuspelisarjoja vuosilta 2009, 2016 ja 2017, Washington istui monin paikoin kuskinpukilla erittäin vahvasti. Esimerkiksi vuosi sitten kaikista 5-5-pelin aloituksista kuusikymmentä prosenttia otettiin Pittsburghin puolustusalueelta, kaksi vuotta takaperin 54 prosenttia.

Laukaukset, maalipaikat ja hallinta on ollut usein Washingtonilla, mutta…

Toistaiseksi jokaisena vuonna Pittsburgh on nauttinut paremmasta maalivahtipelistä. Vuosi sitten Pittsburghin 5-5-pelin torjuntaprosentti oli 92,6, Washingtonin 90,9. Kaksi vuotta sitten lukemat olivat 94,0-91,5 Penguinsin eduksi. Keväällä 2009 Capsin maalilla torjuneen Semyon Varlamovin päästettyjen keskiarvo oli 3,74.

Nyt tilanne on toinen.

Ensimmäistä kertaa koskaan Washingtonilla saattaa olla sarjassa Pittsburghia parempi maalivahti. Tai ainakaan Braden Holtby ei ole miltään osin tappiolla veskarien taistossa Matt Murraya vastaan, päinvastoin, turvanmitan edellä. Pelkästään parantunut maalivahtipeli tuo edelleen hyvin peliä ajoittain vievän Capitalsin merkittävästi lähemmäksi voittoa.

Jos Washington nyt osaa katkaista heikot hetkensä hieman nopeammin, se on lähempänä voittoa kuin koskaan aiemmin.

Ja varsinkin, kun Pittsburgh on juuri nyt haavoittuvaisempi kuin vuosikausiin.

Penguins on operoinut pudotuspeleissä erittäin kapealla materiaalilla. Sidney Crosby ja Jake Guentzel ovat toki olleet tulikuumina, mutta kokonaisuus ei ole edellisvuosien tasolla. Etenkin Phil Kessel sekä Ottawasta tärkeään kolmosketjun roolin hankittu Derrick Brassard ovat hiihdelleet pudotuspeleissä täysin yössä.

Tätäkin taustaa vasten Jevgeni Malkinin paluu tiistaina kaukaloon, oli Pittsburghille elintärkeä asia.

Emmekä ole vielä puhuneet Pittsburghin puolustuskalustosta mitään. Etenkin Chad Ruhwedelin ja Jamie Oleksiakin pelaaminen on usein melkoista Hitchcockia. Leveyttä ei pakkikalustossa juurikaan ole ja mikä huomion arvoista, yhtäkään loukkaantumista se ei kestä.

Tarkoitus ei ole kritisoida Penguinsia, vaan todeta, että se on nyt haavoittuvaisempi.

Aiemmissa pudotuspelisarjoissa Washington on löytänyt tavat hävitä. Keväällä 2009 se johti sarjaa 2-0, mutta menetti momentuminsa kolmeen peräkkäiseen tappioon. Sama oli virsi vuonna 2016, kun Capsin 1-0-johto vaihtui 1-3-tappioasemaksi. Viime keväänä se hävisi neljästä ensimmäisestä kolme.

Jos Washington nyt osaa katkaista heikot hetkensä hieman nopeammin, se on lähempänä voittoa kuin koskaan aiemmin.

Pelillisesti Washington ei ole Pittsburghia perässä, kyse on puhtaasti päivän kunnosta ja mentaalipuolen kovuudesta niissä kaikkein kovimmissa paikoissa. Ja jotenkin tuntuu, että Washington on tällä kaudella käsitellyt näitä kovia paikkoja paremmin kuin koskaan aiemmin nykyryhmän historiassa.

Joukkueen tärkeimmät pelaajat näyttävät olevan tänä vuonna oikealla tavalla ytimessä. Kovalla itseluottamuksella ja uskolla, mutta silti sopivalla tavalla rennosti. Pahin kovien paineiden tuoma jäpittäminen ja pakottaminen loistaa tällä hetkellä poissaolollaan – ja se saattaa olla se tärkein seikka, mikä siivittää Washingtonin vihdoin voittoon rakkaasta vihollisestaan.

Kärpät Suomen mestaruuteen torjunut Veini Vehviläinen valittiin keskiviikkona jääkiekkoliigan parhaaksi maalivahdiksi kauden päätösgaalassa Tampereella. Vehviläinen, 21, sai jääkiekkotoimittajien äänestyksessä 32 ykkössijaa ja yhteensä 234 pistettä. Lähimmät haastajat Urpo Ylösen nimeä kantavaan palkintoon olivat Tapparan Dominik Hrachovina (140 pistettä) ja HIFK:n Kevin Lankinen (127).

Viime kesän NHL:n kolmosvaraus, HIFK:n Miro Heiskanen valittiin Liigan parhaaksi puolustajaksi vain 18-vuotiaana. Pekka Rautakallio -palkintoon riitti 28 ykkössijaa ja 197 pistettä. Heiskanen on kautta aikain nuorin Suomessa parhaana puolustajana palkittu pelaaja. Palkintoa on jaettu vuodesta 1978. Tanskan MM-kisoihin matkaavan Heiskasen lähimmät uhkaajat olivat puolustajien pistepörssin voittanut KalPan Mathew Maione (154 pistettä) ja Jukureissa palkinnon viime vuonna voittanut Kärppien Miika Koivisto (136).

Liigan tähdistökentälliseen mahtui Vehviläisen, Heiskasen ja Maionen lisäksi runkosarjan pistepörssin voittanut JYPin keskushyökkääjä Antti Suomela sekä Kärppien laiturit Julius Junttila ja Charles Bertrand.

Parhaalle tulokkaalle jaettava Jarmo Wasaman muistopalkinto meni TPS:n Petrus Palmun nimiin. Palmu, 20, takoi runkosarjassa 36 tehopistettä. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruutta viikonloppuna juhlinut Ässien Jesperi Kotkaniemi sijoittui äänestyksessä toiseksi ja SaiPan Jonatan Tanus kolmanneksi.

Kalevi Numminen -palkinnon kärkikolmikko koostui poikkeuksellisesti kokonaan ensimmäistä kauttaan Liigassa luotsanneista päävalmentajista. Kärppien mestarivalmentaja Mikko Manner voitti palkinnon odotetusti 309 pisteellä ja 49 ykkössijalla. SaiPan Tero Lehterä keräsi 195 ja KalPan Sami Kapanen 100 pistettä.

F1-talli Mercedeksen Valtteri Bottaksen Azerbaidzhanin gp sai todella kitkerän lopun sunnuntaina, kun rengasrikko päätti kisaa johtaneen suomalaiskuljettajan menon vain kaksi kierrosta ennen maalia.

Mercedes kertoi keskiviikkona, että talli huomasi radalla olleet, Bottaksen kohtaloksi koituneet pirstaleet, mutta hieman liian myöhään.

- Näimme hänen ajavan niitä kohti, mutta siinä oli puoli sekuntia tai sekunti aikaa. Ei riittävästi siihen, että olisimme voineet varoittaa häntä radion kautta, Mercedeksen insinöörijohtaja Andrew Shovlin kertoi Autosportille.

- Varoittelimme häntä radalla olleesta romusta monilla muilla kierroksilla. Yritimme opastaa häntä parhaaseen ajolinjaan, mutta valitettavasti tuossa tilanteessa se oli liian myöhäistä.

Lue myös:

Bakun F1-kisaa hurjempaa jännitysnäytelmää joutuu etsimään historiankirjoista, mutta menikö draama jo yli? ”Tuolla radalla voisi tapahtua pahoja asioita”

Asiantuntija hehkutti Valtteri Bottasta mestarilliseksi ja ymmärsi Mercedes-pomojen rajut moitteet F1-pomoille: "Se oli todella paha juttu"

Mercedes-pomot tukivat voiton menettänyttä Bottasta – kritisoivat katastrofaalista kisajärjestäjien toimintaa: "Valtteri oli täydellinen”

Hamilton olisi antanut Bottakselle voiton hämmentävässä Bakun GP:ssä – Bottas harmitteli C Morelle: ”Huonoa säkää”

Vuosituhannen käsittämättömin F1-kisa! Voittoon matkalla ollut Bottas keskeytti aivan loppuhetkillä, Räikköseltä häkellyttävä nousu kakkoseksi

Noin puolitoista vuotta sitten Teuvo Teräväisen NHL-ura oli vedenjakajalla. Hänet oli kaupattu huippuseura Chicago Blackhawksista sarjan häntäpäässä majailleeseen Carolina Hurricanesiin. Edessä oli tulokassopimuksen viimeinen kausi.

Ammattilaisuran alussa kaikki oli sujunut kuin tanssi. Teräväinen oli debytoinut 17-vuotiaana SM-liigassa ja pystynyt heti tekemään tulosta Jokereissa. Tammikuussa 2014 hän johdatti Suomen alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuteen Nuorten Leijonien kapteenina. MM-kultaa seurasi sensaatiomainen kevät Suomessa ja seuraavana vuonna Stanley Cupin voitto Chicagossa.

Tasainen nousu kohti maailman huippua pysähtyi toisella NHL-kaudella kuin seinään. Teräväiselle annettiin hallitsevan mestarin kärkiketjuissa mahdollisuuksia, joita hän ei pystynyt käyttämään. Suoritustaso vaihteli liikaa, mikä oli vaivannut Teräväistä jo Jokereissa. Kauden päätteeksi Chicago antoi hänelle lähtöpassit.

Nuori huippulahjakkuus sai lisää rapaa niskaansa, kun häntä haukuttiin amerikkalaismediassa laiskaksi. CBS:n mukaan Teräväinen kaupattiin Carolinaan, koska Chicagossa ei oltu tyytyväisiä hänen työmoraaliinsa. Syksyn 2016 World Cupin Teräväinen aloitti maajoukkueen ylimääräisenä hyökkääjänä eikä esittänyt ihmeitä päästyään kentälle.

Tuleeko tästä taiturimaisesta hyökkääjästä koskaan NHL-tähteä? Moni epäili, että ei tule.

Tulihan hänestä. Teräväinen, 23, nousi tällä kaudella NHL:n eliittiin. Hän oli Sebastian Ahon jälkeen Carolina Hurricanesin toiseksi paras pistemies tehoin 23+41. Carolinan kausi päättyi runkosarjaan, ja pienen tuumaustauon jälkeen Teräväinen päätti lähteä Leijonien paitaan MM-turnaukseen, jossa hänelle on luvassa tyystin toisenlainen rooli kuin World Cupissa. Teräväinen on nyt maajoukkueen johtotähtiä.

– Joka vuosi olen mennyt vähän eteenpäin, ja taas otettiin yksi steppi. Tässä on monta hyvää kesää alla, kun olemme rakentaneet pohjaa. Nyt alkoi tulla enemmän pisteitä, joita ihmiset katsovat. Kaikki aina arvioivat niiden perusteella, mutta itsestäni tuntuu muutenkin, että pelaamiseni on kehittynyt, Teräväinen sanoo.

Teräväinen ei koe ottaneensa mitään erityistä loikkaa tällä kaudella, vaikka monesti nousu NHL-joukkueen johtavaksi pelaajaksi on se vaikein askel. Teräväiselle itselleen huippukausi on ollut täysin luonteva jatkumo tasaiselle kehitykselle.

Jääkiekkoilijan jalat ja salibandypelaajan yläkroppa

Oikaistaan yksi käsitys heti alkuun. Teräväinen ei ole laiska. Näin vakuuttavat monet Teräväisen kanssa vuosien varrella työskennelleet valmentajat ja pelaajat. Teräväisen ahkeruus on tosin ollut hieman valikoivaa.

– Punttiharjoittelu oli Teuvolle vastenmielisintä. Hän teki niin, ettei valmentaja päässyt sanomaan, mutta ei täydellä innolla. Kyllähän se sellainen linnunluinen oli koko poika, mutta onneksi hän on pelisilmällä ja liikkuvuudella välttänyt loukkaantumisia, kertoo Teräväistä Jokerien B-junioreissa valmentanut Pentti Hiiros.

Teräväinen syttyi silmänräpäyksessä tekemään hommia täydellä palolla, jos kyse oli pelaamisesta. Oli laji mikä tahansa.

– Punttitreeni ei ollut muutama vuosi sitten Teuvon vahvuus, mutta olen parin viime kesän aikana päässyt näkemään melko läheltä Teuvon kehitystä siinä, miten hän on saanut voimaa ja lihasta kroppaan. Hän on oikeasti tehnyt hommia hyvin, sanoo Teräväisen entinen pelikaveri Santeri Saari.

Punttiharjoittelu oli Teuvolle vastenmielisintä. Hän teki niin, ettei valmentaja päässyt sanomaan, mutta ei täydellä innolla. Pentti Hiiros

Teräväinen on jo useampana kesänä kehittänyt fysiikkaansa Raimo Summasen ja Janne Hännisen ryhmässä, jossa harjoittelee moni suomalainen huippukiekkoilija. Viime kesänä Summanen ja Hänninen palkkasivat painonnoston olympiaedustajan Anni Vuohijoen valmentamaan Teräväistä muutamaksi viikoksi.

Kyse oli tavallaan täsmävahvistuksesta. Jos pieni yksinkertaistaminen sallitaan, Teräväisellä oli jääkiekkoilijan jalat, mutta salibandypelaajan yläkroppa. Vuohijoen tehtävä oli opettaa Teräväistä vahvistamaan olkapäitä ja yläselkää.

– Anni auttoi minua siinä vähän aikaa ja sain sitä kautta yläkroppaan voimaa. Summasen ja Hännisen ryhmä on ollut minulle tosi iso apu ja meillä on hyvä tekemisen meininki siellä joka kesä, Teräväinen sanoo.

– En nyt tiedä, olenko oppinut punttitreenistä nauttimaan, mutta olen huomannut, että sitä on pakko tehdä, jos haluaa menestyä. Välillä itseään pitää rääkätä, että pärjää.

Rääkin tulokset ovat näkyneet tällä kaudella kaukalossa. Teräväinen voittaa yhä useammin kaksinkamppailuita ja pärjää kulmaväännöissä NHL:n väkivahvoja huippupuolustajia vastaan. Sitä kautta hänelle avautuu enemmän mahdollisuuksia hyökätä, antaa oivaltavia syöttöjä, laukoa maaleja, tehdä tulosta.

– Hänen pelissään oli vielä enemmän sellainen fyysinen ote tällä kaudella. Kamppailuvahvuus tuli esiin, kaikki Carolina Hurricanesin ottelut tällä kaudella nähnyt Kärppien urheilutoimenjohtaja Harri Aho sanoo.

Kun jääkiekkoilija pelaa elämänsä kauden, menestyksen taustalta yritetään usein löytää jokín yksittäinen asia, taikatemppu, jonka avulla homma lähti kulkemaan. Teräväisen kroppa on paremmassa balanssissa kuin koskaan ennen, mutta olisi räikeää yksinkertaistamista väittää, että viime kesän treenit Vuohijoen kanssa tekivät Teräväisestä NHL-tähden. Vielä hullumpaa olisi väittää, että Teräväinen olisi tehnyt läpimurtonsa jo aikaisemmin, jos punttitreeni olisi takavuosina maistunut.

– Olen aina sanonut, että kaksi helpointa asiaa, joita jääkiekossa pystyy kehittämään ovat kunto ja voima. Ne tulevat automaationa, kun tekee töitä, Hiiros tiivistää.

Teräväinen käytti lapsena ja nuorena aikansa paljon tärkeämpiin asioihin.

Pelisilmä, voitontahto ja itsekritiikki

Poikkeuksellinen pelisilmä, äärimmäinen voitontahto ja terve itsekriittisyys ovat ominaisuuksia, joiden vuoksi Teräväinen on maailman huipulla. Aloitetaan kenties tärkeimmästä, pelisilmästä.

Pohjois-Helsingissä kasvanut Teräväinen leikki lapsena koko ajan. Lajivalikoimaan kuului muun muassa salibandya, jalkapalloa, jääkiekkoa ja yleisurheilua. Rakkaus pallopeleihin kehitti Teräväiselle poikkeuksellisen pelisilmän kuin vahingossa. Sen ansiosta hänet varattiin ensimmäisten joukossa NHL:ään kesällä 2012.

– Teuvo näkee tilanteen tai kaksi eteenpäin. Sitä kautta pelaaminen saattaa välillä näyttää helpolta. Hänellä on juonikkuutta eli hän pystyy tekemään ratkaisuja, joita ihan kaikki eivät pysty tekemään, Santeri Saari sanoo.

– Myös lajitaidot ovat hyvät. Hän pystyy syöttämään, laukomaan ja on aika poikkeuksellinen yksilö siinä, että pelaaminen on niin luontaista ja helppoa. Se antaa mahdollisuuden menestyä NHL:ssä, Harri Aho lisää.

Kaikki joskus urheilleet tai urheilua seuranneet tietävät, että leikistä on lyhyt matka totiseen kilpailemiseen. Ala-asteikäisestä Teräväisen tuntenut Saari muistelee, kuinka kaksikon väliset pelit päättyivät takavuosina toisinaan niin, että pojat lähtivät eri teitä kotiin ja jommallakummalla oli itku silmässä.

Molemmat ovat sittemmin kasvaneet aikuisiksi, mutta pelikentillä mikään ei ole muuttunut.

– Teuvon voitontahto on jäätävä. Jos jossain lajissa sattuu olemaan häntä parempi, ei mene kauan, kun hän on kirinyt sen eron kiinni. Tenniksessä kävi niin, että alkuun minä juoksutin, mutta nykyään olen itse juoksutettavana, Saari nauraa.

Tämä vimma muovasi Teräväisestä erittäin lahjakkaan urheilijan monessa eri lajissa. Teräväinen johdatti keväällä 2009 Tapanilan Erän salibandyssa C-poikien SM-kultaan. Ratkaisevassa finaalissa hän teki kolme maalia ja syötti toiset kolme.

Salibandy oli “hyvä harrastus”, mutta suurin intohimo kohdistui jääkiekkoon, jossa Teräväinen värvättiin Jokereihin 12-vuotiaana. Kiekkokaukalossa hän vaati itseltään eniten.

– Hän on taitava, mutta helkkarin kriittinen itseensä. Omista syötöistään, omasta maalintekotaidostaan, kaikesta. Hän turhautui itseensä harjoituksissa ja peleissä. Se oli suurimpia heikkouksia, joita hänellä oli, juniorivalmentaja Hiiros muistelee.

Välillä Hiiros lähetti Teräväisen kesken pelin koppiin rauhoittumaan, kun nuori taituri raivosi itselleen. Itsekriittisyys on urheilijalle hyve, mutta joku raja siinäkin.

Vuosien varrella särmät ovat kuulemma tasoittuneet.

– Näin Teuvon juuri Leppävaaran jäähallissa treenaamassa. Kysyin, että ei kai tarvitse enää muistuttaa tästä asiasta. Vastasi, että ei, Hiiros kertoo.

Teräväinen sai todella paljon todella nuorena

En usko, että menestys olisi noussut hattuun. Ei Teuvolla ole mitään muuta tavoitetta kuin voittaa lisää. Santeri Saari

Teräväinen erottui jo juniorina joukosta luistelullaan, mailankäsittelytaidollaan ja pelikäsityksellään. Monelle tuli silti yllätyksenä, kuinka ryminällä hän otti paikkansa Jokerien SM-liigajoukkueesta kaudella 2011-12.

Runkosarjassa hän väläytteli silloin tällöin taitojaan, mutta pudotuspeleissä alkoi tapahtua. Teräväinen oli Jokerien pronssijoukkueen parhaita pistemiehiä, vasta 17-vuotiaana.

– Teuvo on aika leppoisa ja rento tyyppi. Ei paljon huoli painanut, hän on taiteilija luonteeltaan. Hän pystyi liigassa kääntämään pelin suunnan, vaikka oli silloin vähän ailahteleva, Jokerien konkariosastoon kuulunut Jarkko Ruutu sanoo.

Seuraavalla kaudella Teräväinen sai Jokereissa paljon vastuuta heti kauden alusta alkaen. Vuotta myöhemmin hänelle soviteltiin joukkueen ykköstähden viittaa.

Syksyllä 2013 Teräväinen pelasi yhä ailahtelevaisesti, eikä pystynyt kantamaan Jokerien joukkuetta. Kausi sai merkittävän käänteen vuodenvaihteessa, kun Teräväinen lähti nuorten MM-kisoihin.

Nuorten Leijonien päävalmentaja Karri Kivi päätti tehdä Teräväisestä johtavan pelaajan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kivi nimesi keskivertoa hiljaisemman pukukoppipelaajan joukkueen kapteeniksi ja antoi ykkössentterilleen vastuuta ylivoimalla ja hieman yllättäen myös alivoimalla.

Teräväinen löysi kadonneen itseluottamuksensa. Hän valloitti turnauksen pistepörssin ja johdatti Suomen maailmanmestaruuteen. Sen jälkeen Teräväinen oli täysin pitelemätön pelaaja myös SM-liigassa.

Oli aika lähteä NHL:ään.

Teräväisen debyyttikausi Chicago Blackhawksissa oli monella tapaa samanlainen kuin Jokereissa. Farmiliiga AHL tuli välillä tutuksi, NHL:n puolella hän väläytteli satunnaisesti osaamistaan runkosarjassa. Pudotuspeleissä Teräväinen nousi jälleen suurempaan rooliin ja oli Blackhawksin kymmenenneksi paras pistemies. Suurin ero debyyttikauteen Jokereissa oli, että Blackhawks meni päätyyn asti ja voitti Stanley Cupin.

Teräväinen saavutti 20-vuotiaana jääkiekon halutuimman palkinnon. Hän sai todella paljon todella nuorena, mikä on sekoittanut monen lahjakkuuden pään.

– Menestystä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. On paljon kavereita, jotka ovat vetäneet pitkän uran, eivätkä ole ikinä voittaneet mitään. Siinä mielessä Teuvolla on käynyt hyvä tuuri, mutta en usko, että se olisi noussut hattuun. Ei Teuvolla ole mitään muuta tavoitetta kuin voittaa lisää, Saari sanoo.

Tulevaisuuden tähdestä tuli kauppatavaraa

NHL:n malliorganisaationa pidetty Chicago Blackhawks olisi ollut otollinen paikka voittaa lisää, mutta Teräväinen ei kahden kauden aikana onnistunut lyömään itseään siellä läpi.

Kesällä 2016 hän koki NHL:n raa’an bisnespuolen, kun Blackhawks kauppasi hänet Carolina Hurricanesiin. Alkujärkytyksen jälkeen Teräväinen ei hätkähtänyt seurasiirtoa.

– Minulla on noiden vuosien jälkeen sopivasti näytönhalua tässä. Haluan todistaa itselleni, mutta myös muille, että pystyn ottamaan sen seuraavan stepin. Haluan ottaa ison roolin joukkueesta. Sellaisen, että olen illasta toiseen ratkomassa meille pelejä, hän kertoi tuolloin Yle Urheilulle.

Alku Carolinassa oli hankala. Teräväinen sai vähemmän peliaikaa kuin Chicagossa, koska pelaaminen oli flegmaattista. Välillä päävalmentaja Bill Peters pudotti vaisun suomalaistaiturin kokoonpanosta.

– Koutsit laittaa mihin milloinkin aina välillä. Niillä on oma käsityksensä asioista ja minä en vissiin tällä hetkellä kovin ylhäällä niissä papereissa ole. Ei auta kuin tehdä vain hommia ja koittaa löytää se itseluottamus, mitä tässä väkisin yritetään ottaa pois, turhautunut Teräväinen sanoi tammikuussa 2017.

Tämä oli se hetki, kun Teräväisen ura oli vedenjakajalla. Tulokassopimuksensa viimeistä kautta pelannut suomalaishyökkääjä ei ollut antanut kovin vakuuttavia näyttöjä sopimusneuvotteluja ajatellen.

Teräväisen nimi pyöri tuohon aikaan tiuhaan siirtohuhuissa. On mahdoton sanoa, kuinka lähellä pelaajakauppa oikeasti oli, mutta toinen kauppa vuoden sisällä olisi tehnyt hallaa Teräväisen itseluottamukselle. Hurricanesissa kuitenkin ymmärrettiin, että Teräväisen kaltaiseen pelaajaan kannattaa satsata ajan kanssa. Suomalaishyökkääjälle sorvattiin kahden vuoden ja 5,72 miljoonan dollarin jatkodiili viime heinäkuussa.

Teräväinen oli rikkonut joka kausi piste-ennätyksensä, mutta poikkeuksellisiin lahjakkuuksiin kohdistuu poikkeuksellisia odotuksia.

– NHL on hemmetin kova sarja. Monen nuoren tie ei ole alussa ruusuinen. Se vaatii sisäänajoa siihen pelitapaan, totuttautumisen vauhtiin ja muuhun. Uskon, että myös Teuvo sen tiedosti, ettei se välttämättä ole niin helppoa, Saari sanoo.

Nykyajan NHL sopii Teräväiselle

Tällä kaudella kaikki on näyttänyt helpolta. Teräväinen sai heti syksyllä suuren roolin Hurricanesissa ja alkoi tehdä tulosta Sebastian Ahon kanssa. Teräväinen ja Aho pelasivat valtaosan kaudesta yhdessä, sentterinä oli välillä Jordan Staal, välillä Elias Lindholm.

– Ajattelemme samalla tavalla pelistä. Molemmat liikkuvat hyvin ja Sepe liikkuu varmaan vielä nopeammin. Hän pystyy tuomaan kiekkoa ylös, itse pyrin pyörimään siinä apuna. Meillä ei ole samanlaista systeemiä kuin muilla joukkueessa. Pelaamme vaan niin kuin pelaamme, ja se tuntuu toimivan hyvin, Teräväinen sanoo.

Koen, että Carolinassa on hyvä juttu menossa, meillä on hyviä nuoria pelaajia ja meistä tulee vielä hyvä joukkue. Teuvo Teräväinen

Viime vuosien kokemukset ovat kasvattaneet Teräväistä ihmisenä ja jääkiekkoilijana. Kauppa Chicagosta Carolinaan oli kova paikka, mutta se teki hänelle myös hyvää.

Chicago Blackhawksissa ja Joel Quennevillen valmennuksessa Teräväinen ei olisi ikinä saanut näin nopeasti niin sanottua vapaata roolia, jossa hänen vahvuutensa tulevat parhaiten esille.

– Uskon, että omalla tavallaan Teuvo oli ihan tyytyväinen siihen treidiin. Hän pääsi vähän heikompaan NHL-nippuun, mutta isompaan rooliin ja sitä kautta kehittymään pelaajana, Saari pohtii.

Tällä kaudella Chicago ja Carolina olivat tosin yhtä hyviä, tai pikemminkin yhtä huonoja, NHL:n runkosarjassa. Molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle.

– Kyllä se tietyllä tapaa turhauttaa. Sitä haluaisi pelata niitä parhaita pelejä, kun on kokenut playoffit ja finaalit, ne ovat hienoimpia hetkiä mitä voi olla. Koen, että Carolinassa on hyvä juttu menossa, meillä on hyviä nuoria pelaajia ja meistä tulee vielä hyvä joukkue lähitulevaisuudessa, Teräväinen sanoo.

Teräväinen haluaa olla tuon joukkueen johtava pelaaja, kuten tänä keväänä Leijonissa, uransa ensimmäisissä MM-kisoissa. Teräväinen kertoo silmiään räpäyttämättä tavoitteekseen maailmanmestaruuden.

MM-kultaan tarvitaan Teräväisen pelisilmää, voitontahtoa ja tervettä itsekritiikkiä. Kun siihen lisää ripauksen viime kesän hikoilun tuottamaa voimaa ja kestävyyttä, Teräväinen on paketti, jonka lajitaidot, henkiset ominaisuudet ja fysiikka ovat maailmanluokkaa.

Pieniä notkahduksia lukuun ottamatta Teräväisen kehitys kohti maailman kärkeä on ollut hämmästyttävän tasaista. Teräväinen on aikuisurallaan pelannut joka kausi paremmin kuin edellisvuonna.

– En ole mikään valmis pakkaus. Tässä on vielä paljon matkaa, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Teräväinen viittaa kommentillaan fysiikkaan, jonka merkitys on jääkiekossa suuri, mutta kenties hieman ylikorostunut. Teräväisestä ei tarvitse tehdä tämän enempää mörssäriä, minkä hän taustajoukkoineen myös tietää.

Teräväinen on nopea, taitava, yllätyksellinen ja rohkea kiekkoilija, joka saa kiittää onneaan, että pelaa NHL:ssä nykyaikana.

Teräväisen kaltaisille taitureille on enemmän tilaa, kun peli on siistiytynyt, eikä joka vaihdossa ole vastassa scottstevensejä, jotka ovat valmiina taklaamaan teuvoteräväiset levyksi.

Tämä on pelurien aikaa, ja Teräväinen on pelurien peluri.

Lue myös:

Suomalaista NHL-historiaa tehnyt tehoduo tuo ilmiömäisen kemiansa Leijoniin: "Siinä on muutakin kuin yhteinen kieli ja kotimaa"

Teuvo Teräväinen tietää, minkälaiset paineet saa niskaansa MM-kisoissa: "Tuntuu, että koko Suomi seuraa"

Suomella on kasassa kuusi MM-pelaajaa NHL:stä, jotka ovat tehneet kauden aikana yli 60 pistettä.

- Kaikilla pelaajilla, jotka ovat tässä joukkueessa mukana, on alla hyvä kausi ja sitä kautta itseluottamus tapissa. Tämä on iso asia, jos haluaa pärjätä näin lyhessä turnauksessa. Neljä toimivaa ketjua kun saadaan kokoon, niin aletaan paiskia hommia. Minulla on hyvä fiilis ja usko tästä joukkueesta, vihjasi Rantanen.

Leijonissa keskuudessa on Rantasen mukaan kova luotto siihen, että tämä ryhmä menee aina päätyyn saakka.

- Odotan, että menestymme tällä joukkueella. Vaikka meillä onkin nuori joukkue kasassa, niin pelaajilla on alla aika paljon NHL- ja maajoukkuepelejä.

Colorado Avalanchen kärkiketjun suomalaishyökkääjä odottaa myös itseltä paljon Tanskan MM-turnauksessa, joka alkaa Suomen osalta lauantaina Etelä-Korea-kamppailulla.

- Totta kai kun pääsee tulostekokenttään, niin jokainen tiedostaa silloin, että maalintekovoimaa pitää tuoda joukkueelle. Ketä sitten ketjukaverit ovatkaan, niin heidän kanssaan pitää puhua ja sopia asioista sekä saada homma toimimaan. Paineita ei pidä silti ottaa, vaan painaa rennosti peli kerralla eteenpäin, lisäsi Rantanen.

Rantanen on myös seurannut Pohjois-Amerikasta käsin Suomessa jokakevät sikiävää keskustelua siitä, ketä pelaajia tulee Leijonien MM-avuksi NHL:stä ja ketä taas ei.

- Minusta on ihan turha puhua, että on pakko tulla mukaan (Leijoniin). Päätös on aina jokaisen pelaajan henkilökohtainen. Kukaan muu kuin se tietty pelaaja ei tiedä, millainen on kropan tilanne, onko ihan sataprosenttisesti terve ja mikä on henkinen tila pitkän kauden jälkeen.

- Itselläni oli nyt sellainen tilanne, ettei ollut mitään loukkaantumisia ja oli vielä energiaa jatkaa kautta, Rantanen selvitti.

Varakapteeni Mikko Rantanen näki, että kapteenin C-kirjain meni oikealle pelaajalle Leijonissa.

- Mikael on ihan huippujätkä, mitä minä hänet tunnen - ja myös huippupelaaja, kehui Rantanen.

Päävalmentaja Lauri Marjamäki paljasti keskiviikkona, että Leijonissa Mikael Granlund ja myös Sebastian Aho pelaavat keskushyökkääjinä. Granlund myöntää pelanneensa pari viimeistä vuotta Minnesota Wildissa lähinnä laiturina.

- En usko, että se on mikään ongelma. Isossa kaukalossa peli on kuitenkin vähän erilaista verrattuna NHL-kaukaloon. Minulle ei pelipaikalla ole mitään väliä ja ihan mielellään pelaan sentterinä, väitti Granlund kirkkain silmin.

Granlundin maajoukkuepaitaan parsitaan ensi kertaa C-kirjain.

- Olen päässyt näkemään upeita kapteeneita niin Leijonissa kuin seurajoukkueissa. Iso kunnia se on minulle. Tuon oman itseni ja oman persoonani joukkueelle sekä saman tekemisen jäälle kuin aiemminkin, ei mikään muutu kapteenin roolista, korosti Granlund.

Millaisen joukkueen Leijonat saa jalkeille Tanskan MM-kisoihin?

- Erittäin hyvän joukkueen, ja tietyllä tavalla meillä on nuorempi joukkue kuin aikaisemmin. Nuoret jätkät ovat todella rohkeita ja ennakkoluulottomia. Toivottavasti voimme tuoda pelaamiseen sitä raikkautta. Mennään peli kerrallaan nauttimaan hommasta, MM-kisat ovat aina hienoja tapahtumia, muistutti kapteeni.

Granlund on seurannut rapakon takana jonkin verran Suomessa isosti vellonutta puhetta NHL-pelaajien kieltäytymisistä ja niiden syistä.

- On aina hyvä nähdä metsä puilta niin sanotusti. Näistä aina kirjoitetaan kaikenlaista. Meillä on kuitenkin monta jätkää NHL:stä mukana ja erittäin hyvä joukkue MM-kisoihin.

Suomella on vastassa Etelä-Korea ensi lauantaina ja heti rankka rutistus, kun edessä on seitsemän peliä kymmeneen päivään.

- Tämä on lyhyt turnaus, mutta tietyllä tavalla myös pitkä. Ensin seitsemän alkusarjan peliä ja sitten se seuraava, kahdeksas ottelu on se tärkein. Pelin pitää kehittyä, ja meidän on otettava hyviä asioita mukaan ja tietyllä tavalla parantaa koko ajan. Asioissa ei kannata koskaan mennä liian pitkälle, päivä kerralla on edettävä, Granlund tiesi.

Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen kertoi vappuaattona yhteistyön päättymisestä Jarmo Hirvosen kanssa. Hirvonen toimi Ruuskasen managerina vuodet 2007-2014 ja valmentajana vuodesta 2014 lähtien.

Hirvosen mukaan yhteinen taival päättyi vappua edeltävällä viikolla ilman erimielisyyksia. Pitkä taival sisälsi vielä viimeiseksi jääneen etelän leirin Teneriffalle helmi-maaliskuun taitteessa.

– Oltiin melkein naimisissa yli kymmenen vuotta, eikä kertaakaan riidelty. Ei vedetty toisiamme kertaakaan edes turpaan. Tai itse asisassa kerran vedin Anttia nenään, mutta se tapahtui unissani vuosia sitten, Hirvonen veisteli keskiviikkona Yle Mikkelin haastattelussa.

– Suhteemme Antin kanssa on aina ollut hyvä ja varmasti pärjäämme jatkossakin. Olemme aina olleet reiluja toisiamme kohtaan.

Ei enää omia valmennettavia

Jarmo Hirvonen sanoo, että ura keihäänheittäjien henkilökohtaisena valmentajina on ohi. Mies nähdään enää ns. leirivalmentajana antamassa vinkkejä suomalaisten suosikkilajin saloihin.

Tulisieluisena keihäsmiehenä tunnettu Hirvonen sanoo suoraan, että kyseessä on aikapula. Siviilityön ja huippu-urheilijan valmentamisen yhdistäminen on haastava yhtälö. Hirvosen mielestä olympiamitaleista on kesälajeissa turha haaveilla ilman suurempaa rahallista panostusta.

– Teemu Selänne nosti hienosti huolen esille Urheilulehdessä ja puhui samoista asioista, joista olen puhunut parikymmentä vuotta. Antti on hyvä esimerkki. Hän on päässyt tasolle, jossa pystyy välillä jopa hieman tienamaan. Vuonna 2016 hän sai tuloja ja maksoi verojakin yli 50 000 euroa. Sitten Antti loukkaantui, ja jäi nollatuloille.

Hirvosen mainitsemassa artikkelissa kiekkolegenda esittää yksilöurheilijoille kunnon porkkanaa, joka olisi olympiavoitosta miljoona euroa, hopeasta 500 000 euroa ja pronssi puolet siitä.

Hirvosen mukaan opetusministeriö maksaa huippu-urheiljoiden valmentajille 2 500 euroa vuodessa. Hirvonen muistelee 1990-luvun vuosia, jolloin hän sai Aki Parviaisen valmentajana viiden kuukauden palkkaa vastaavan rahamäärän (40 000 markkaa) valmentajatukena.

– Suomessa pitäisi nyt keskustella, että mitä halutaan. Näytti siltä, ettei esimerkiksi Riosta nyrkkeilypronssi suomalaisille riittänyt. Nykyinen 2 500 euroakin tulee vasta marraskuussa. Olenkin kysynyt, että onko joululahjoihin tarkoitettu vai mihin helvettiin ne rahat menevät, Hirvonen tuohtuu.

– Antti on minulle itse maksanut, mutta enhän minä voi mitään vaatia Antilta, kun miehellä on loukkaantumisen takia nollatulot. Itse olen onnellisessa asemassa sillä tavalla, että työ on joustanut ja olen voinut sovitella työtä ja valmentamista. Esimerkiksi Tero Pitkämäen valmentaja Hannu Kangas joutuu hakemaan pieniinkin risauksiin palkatonta virkavapautta opettajan työstä.

"Antille uutta buustia"

Kaksikon yhteistyö alkoi aikoinaan Ruuskasen tultua opiskelemaan Tanhuvaaran urheiluopistolle Savonlinnaan. Hirvonen toimii opiston lehtorina.

Aiemmin Ruuskasta valmensi Antero Puranen. Vuonna 2010 henkilökohtaiseksi valmentajaksi tuli Hirvosen entinen valmennettava, MM-kultaa vuonna 1999 kiskaissut Aki Parviainen. Neljä vuotta myöhemmin Hirvonen siirtyi Parviaisen paikalle.

Valmennussuhteen päättymisen syynä Hirvonen pitää omaa ajankäyttöään. Ruuskanen on kilpaillut viimeksi syksyllä 2016. Paluuta kilpakentille odotetaan alkavana kesänä.

– Itse koen, että Antti kaipaa avukseen lisää voimia ja uutta ajatustakin, että hän pääsee sinne olympiatavoitteeseen, mikä hänellä on. Tällä entisellä systeemillä se ei olisi onnistunut. Uskon, että Antti saa muutoksesta uutta buustia, Hirvonen pohtii.

– Näen Antin paluumahdollisuudet hyvinä. Antti lähtee huomenna Turkkiin ja siellä on liiton valmentaja Parjasen Olavi paikalla. Erittäin pätevä ja nykyaikainen valmentaja. Itse olen jo pudonnut kelkasta, sillä en ole jaksanut enää seminaareissa istua. Uskon, että Antti pystyy palaamaan jo ensi kesänä aika lähelle huippua ja tavoitehan on ne olympilaiset 2020.

Onko Antin hihassa vielä 88-90-metrinen?

– On aivan varmasti. Pakko olla tai muuten ei kamppailla mitalista. Se pitää olla nykyisin 90-metrinen.

Blom, 55, on entinen huippuheittäjä ja Kuopion urheiluakatemian heittovalmentaja.

Urallaan kolme aikuisten arvokisamitalia heittänyt Ruuskanen ei kilpaillut viime kaudella kertaakaan loukkaantumisen takia.

Maanantaina kerrottiin, että Ruuskasen ja valmentaja Jarmo Hirvosen vuonna 2007 alkanut yhteistyö päättyy.

- Luotan Jyrkin kokemukseen, että saan tälläkin iällä heiton ongelmalliseen loppuvaiheeseen parannusta, Ruuskanen sanoo Karjalaiselle.

Ruuskanen tarjosi pestiä Blomille, ja pienen harkinnan jälkeen Blom suostui.

- Antilla on ollut urallaan neljä huippuvalmentajaa. Hän on fyysisesti uransa parhaassa kunnossa. Tekniikkaan haemme sen sijaan paljon parannusta, Blom sanoo.

Aikaisemmissa loppuotteluissa Dicken on ollut alkuminuuteilla vahva, mutta kolmannessa finaalissa tilanne oli toinen. HIFK karkasi reilussa kahdeksassa minuutissa jo 6-1-johtoon.

Dicken oli epävarma tekopaikoissa, mutta sen sijaan HIFK pystyi luottamaan siihen, että kun se tarvitsi tärkeitä maaleja finaalisarjan paras maalintekijä Johanna Hilli onnistui niitä viimeistelemään.

- Meidän oli vaikea päästä tasoihin. Yritimme tsempata, mutta tänään ei vain riittänyt. HIFK tuli paremmalla vauhdilla, kun meillä oli tehokkuus poissa. Meillä oli kyllä riittävästi paikkoja, Dickenille neljä maalia viimeistellyt Carolina Böckelman myönsi Yle Urheilun haastattelussa.

Dicken onnistui nousemaan parhaimmillaan maalin päähän, mutta Emma Kiviniemi HIFK:n maalilla onnistui tekemään ottelussa tärkeitä torjuntoja eikä päästänyt vierailijaa niskan päälle. HIFK:n voittolukemat olivat 25-22.

- Tänään oli todella jännitynyt olo koko joukkueella. Kai se on nämä finaalit, jotka sen tekee. Meillä on paljon parannettavaa vielä, mutta tästä on hyvä jatkaa, seitsemän maalia tehtaillut Hilli pohti ottelun jälkeen ja tiesi, miten se ratkaiseva ja mestaruuden tuova kolmas voitto otetaan:

- Pelataan omaa peliä eikä anneta muiden sotkea sitä.

HIFK uusiutui paljon tälle kaudelle ja uuden valmentajan Rostislav Grinishin pelityyli on löytänyt muotonsa loppukaudesta. Dicken taasen aloitti kauden vahvasti, mutta keväämmällä sen peli on takunnut. Finaalikaksikon keskinäiset pelit ovat olleet tasaisia, mutta Suomen cupin voittonsa jälkeen HIFK on ollut hallitsevampi.

Naisten käsipallon Suomen mestaruus on ensimmäistä kertaa katkolla tulevana lauantaina. Ottelua voi seurata TV2:sta ja Yle Areenasta kello 14.45 alkaen.

Lue myös:

Suomen mestaruuksia ratkotaan Ylen kanavilla lähes joka ilta – katso tästä Mestaruusputken otteluohjelma ja lähetystiedot

Ylen mullistava Mestaruusputki huipentaa kotimaisen palloilukauden: yksi päivä, yksi mestari – miehissä ja naisissa

Kanada-maljaa tämän kauden päätteeksi nostellut Kärpät on tehnyt pelaajasopimukset Atte Ohtamaan, Jasper Lindstenin, Michal Kristofin ja Mika Pyörälän kanssa.

Tällä kaudella KHL-mestaruuden AK Bars Kazanissa voittanut Atte Ohtamaa palaa Kärppiin peräti viiden vuoden mittaisella sopimuksella. Ohtamaa pelasi vuosia Kärpissä. Neljä viime vuotta hän on pelannut KHL:ssä: kaksi vuotta Jokereissa ja kaksi vuotta Ak Bars Kazanissa. Ohtamaa edusti Suomea helmikuussa talviolympialaisissa.

– Atte on merkittävä palanen tulevaisuuttamme ja siitä kertoo myös sopimuksen pituus. Hän on todella merkittävä pelaaja tälle seuralle. Hieno persoona ja pelaaja palaa Kärppä-paitaan ja me olemme siitä todella iloisia.

– Kun puhutaan KHL:n pudotuspelien parhaasta puolustajasta, niin se kertoo kaiken oleellisen siitä minkä tasoinen pelaaja tänne saatiin, Kärppien urheilutoimenjohtaja Harri Aho kommentoi seuran verkkosivuilla.

Toinen kova paluumuuttaja Ouluun on hyökkääjä Mika Pyörälä, joka pelasi viime kauden Sveitsissa SC Bernissä. 32 ottelussa syntyi tehot 4+5=9. Toissakaudella Pyörälä kylvi tuhoa Kärpissä: 60 ottelussa Pyörälä nakutti tehot 26+29=55. Tuolloin hänet palkittiin runkosarjan parhaana pelaajana.

Hyökkääjä Jasper Lindsten siirtyy Ouluun TPS:stä. Lindsten teki tällä kaudella 41 ottelussa tehot 10+19=29. Lindstenin sopimus on kaksivuotinen.

Neljäs uusi pelaaja on Michal Kristof, joka edusti kahdella edellisellä kaudella kotimaansa Slovakian pääsarjassa pelaavaa HK Nitraa. Nitrassa Kristof nakutti tällä kaudella pisteitä yli piste per peli -tahdilla. Kristof on aiemmin urallaan pelannut Sportissa, Hokissa ja Peliitoissa. Hän on Kärppien päävalmentajalle Mikko Mannerille tuttu pelaaja Vaasan Sportin A-nuorista.

Kristofin sopimus on mallia 1+1.

Kärpät myös menettää mestarijoukkueestaan tuntuvasti taitoa. Hyökkääjät Charles Bertrand ja Julius Junttila pelaavat ensi kaudella Sibir Novosibirskissä. Mikael Ruohomaa puolestaan siirtyy Neftehimikiin.

Lue myös:

Leijonien olympiavahti värvättiin Ufaan – viisi SM-liigan finalistia siirtyy KHL:ään

WINNIPEG. Winnipegin suomalaislaituri Joel Armia, 24, on vihdoin palaamassa pelaavaan kokoonpanoon, kun Jets kohtaa torstaina NHL:n pudotuspelien toisen kierroksen neljännessä ottelussa Nashvillen. Armia loukkaantui Minnesota-sarjan ratkaisuottelussa, missä pelasi ainoastaan noin viisi minuuttia.

Seura kertoi Armian kärsineen ylävartalovammasta.

Armia ei matkustanut Nashville-sarjan kahteen ensimmäiseen, vierasjäällä pelattuun kamppailuun, mutta harjoitteli tänä aikana Winnipegissä. Armia on harjoitellut jo tovin, mutta käyttänyt harjoituksissa kontaktin kieltävää keltaista harjoituspaitaa. Keskiviikon harjoituksissa Armia vihdoin nähtiin jäällä normaalissa sinisessä harjoituspaidassa.

Armian paluu harjoituksiin sinisessä paidassa ennakoi paluuta kokoonpanoon torstain neljänteen otteluun.

Porilaishyökkääjä ei tiennyt pelaamisensa kohtalosta harjoitusten jälkeen, mutta sanoi olevansa pelikunnossa. Todennäköistä on, että Armia ottaa Matt Hendricksin paikan Winnipegin kokoonpanosta. Hendricks, 36, on pelannut vain neljässä pudotuspeliottelussa toistaiseksi ja niissäkin lähinnä 6-10 minuutin jääajoilla.

Armia, joka onnistui maalinteossa samassa ottelussa, missä loukkaantui, on pelannut enemmänkin 13-15 minuutin roolissa viime otteluissa. Päävalmentaja Paul Maurice puhui aiemmin sarjan aikana Nashvillessa Armian monipuolisuudesta ja luotettavuudesta. Eli jos Armia vain kykenee pystyvänsä pelaamaan, Maurice haluaa tämän varmasti kokoonpanoon.

Winnipeg kohtaa Nashvillen kotijäällään torstaina Suomen aikaa kello 04.30. Winnipeg johtaa sarjaa voitoin 2-1, jatkoon etenee neljällä voitolla.

Leijonien kapteenisto on nimetty. C-kirjainta rinnassaan kantaa Minnesota Wildin hyökkääjä Mikael Granlund, 26.

Granlund pelasi ensimmäiset aikuisten MM-kisat keväällä 2011, jolloin Suomi voitti maailmanmestaruuden. Tämän jälkeen Granlund on ollut kautta 2014–2015 lukuun ottamatta joka vuosi maajoukkueen mukana.

Apukapteeneina toimivat Sebastian Aho, 20, ja Mikko Rantanen, 21.

Aholle tämän kevään MM-kisat ovat uran kolmannet A-maajoukkueessa. Hän toimi varakapteenina myös vuoden 2016 nuorten MM-kisoissa, joissa Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Myös Rantaselle MM-kisat ovat uran kolmannet A-maajoukkueessa. Rantanen oli alle 20-vuotiaiden kultajoukkueen kapteeni vuonna 2016.

Lue myös:

Leijonien nuori joukkue voi tuoda Marjamäelle lopulta jättipotin – asiantuntija näkee joukkueessa enemmän potentiaalia kuin riskejä

Tässä Leijonien MM-kisajoukkue Tanskaan!

Näin Leijonat pelaa Tanskan MM-kisoissa 2018

Kuosmanen oli ensimmäisellä jaksolla pistein 0-6- ja 2-7 -tappiolla Kesidisille, mutta pystyi kovakuntoisempana ja taitavampana karpaasina kääntämään vaikeudet lopulta edukseen pistein 10-7.

- Pahoittelut kotikatsomolle, etenkin äidille mahdollisesta sydänkohtauksesta. Kauhea ottelu, mutta varmasti oli viihdyttävä.

Laokratis Kesidis pystyi ottelun alussa kääntämään kahdesti aktiivisemman Kuosmasen yritykset omaksi edukseen. Jopa ylivoimainen pistevoitto oli ensimmäisellä jaksolla lähellä kreikkalaiselle.

- Jotain käsittämätöntä tapahtui alussa, vaikka lähdin hyvällä fiiliksellä matsiin. Ihan painajaisalku se oli. Kaveri pääsi 6-0-johtoon ja vielä sen lisäksi päälle mattoon, missä olen huono. Paniikki ei ollut kaukana, mutta onneksi sain kasattua itseni takaa-ajoon.

- Tiesin etukäteen, että tämä "ruotsalainen" ei ole niinkään vahva ja fyysinen, mutta on ovela ja taktinen painija. Se oli tutkinut etukäteen hemmetin hyvin minun vahvuuteni ja pystyi vastaliikkeillä pisteiden tekoon. Itse olin huolimaton, myönsi Kuosmanen.

Kuosmanen nousi toisella jaksolla väkisin Kesidisin rinnalle ja ohi.

- Onneksi olin varautunut niihin tilanteisiin, että joskus käy näin ja sain pään nollattua. Ei se toinen eräkään hyvä ollut, mutta rutiinitasolla pystyin voittamaan lopun, huokasi Kuosmanen.

Edellisen arvokisamitalin miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa saavutti Suomelle vuonna 2014 Rami Hietaniemi, joka juhli EM-kotikisojen hopeaa Vantaalla.

Keskiviikon EM-pronssiottelussa Kuosmanen voitti tutun kreikkalaisen, Ruotsissa harjoittelevan Laokratis Kesidisin pistein 10-7 oltuaan jo tappiolla pahimmillaan 0-6.

Kaksikko oli kohdannut toisensa tätä ennen vain kuukausi sitten Tallinnan-turnauksessa, jossa Kuosmanen vei silloin voiton pistein 8–0.

Kuosmanen on alle 17-vuotiaiden maailmanmestari sekä alle 23-vuotiaiden MM- ja EM-hopeamitalisti. Aikuisten tasolla keskiviikkoiltana saavutettu EM-pronssi oli hänelle uran ensimmäinen arvokisamitali.

- Tämä oli ihan hemmetin tärkeä ottelu urallani, sillä olen pitkään jahdannut aikuisten arvokisamitalia. Tämä on se hetki, jonka takia olen koko urani harjoitellut, makusteli Kuosmanen.

Painiseura Helsingin Hakaa edustava Kuosmanen otti uransa kovimman voiton eilen tiistaina nujertamalla viime vuoden MM-hopeamitalistin, venäläisen Musa Jevlojevin pistein 5-3.

Välierien avausosan 5-2 luvuin vienyt Liverpool taipui Roomassa luvuin 2-4 (2-1) myöhään keskivikkona, mutta eteni yhteismaalein 7-6 Mestarien liigan loppuotteluun Real Madridia vastaan. Finaali pelataan 26. päivä toukokuuta Kiovassa.

Liverpool tarrasi vahvasti finaalipaikkaan jo 2-1 vieraille päättyneellä avauspuoliajalla. Sadio Mane vei brittiseuran 1-0-johtoon 9. minuutilla. AS Roma tuli rinnalle neljä minuuttia myöhemmin osumalla, joka merkittiin Liverpool-pelaajan James Milnerin omaksi maaliksi. Liverpoolin toisen osuman teki Georginio Wijnaldum, kun ottelun avauspuoliaikaa oli pelattu 26 minuuttia.

Toisella puoliajalla sisukas Roma ei pystynyt aivan vaadittuun neljän maalin ihmekiriin, vaikka Edin Dzeko tasoitti lukemat 2-2:een ottelun 52. minuutilla ja Radja Nainggolan viimeisteli 3-2- ja 4-2-osumat ottelun 86. ja 90+4 minuuteilla. Jatkoaika jäi Romalta maalin päähän.

Dzekolle maali oli kauden kahdeksas Mestarien liigassa. Edellisen kerran samaan maalimäärään pystyi italialaisseurasta Interin Samuel Eto'o kaudella 2010-11. Liverpool teki Mestarien liigan yhden kauden maaliennätyksen iskettyään 46. UCL-osuman Rooman illassa.

Ola Vigen Hattestad teki juuri päättyneen kauden jälkeen vaikean päätöksen: hän lopettaa kilpauransa. 36-vuotias norjalaissprintteri oli pystynyt edellisen kerran nousemaan maailmancupin pisteille 11. joulukuuta 2016. Tämän jälkeen hän joutui antamaan periksi jatkuville sairastumisille ja kovimmat tulokset jäivät saavuttamatta.

- Kaksi edellistä kautta ovat olleet hyvin, hyvin vaativia monien, monien sairastumisten takia. Kroppani on toiminut muutaman viikon, mutta sen jälkeen minulla on ollut taas paljon flunssaoireita, enkä päässyt koskaan kunnon kuntoon, Hattestad kertoi NRK:lle.

Sotshissa sprintin olympiakultaa juhlinut Hattestad tähtäsi myös tällä kaudella Pyeongchangin olympiakisoihin, mutta joutui luopumaan tästä unelmasta.

- Kun jäin olympiajunasta jouluna, ajattelin viettää seuraavat kuukaudet selvitellen terveydentilaani. En ole tehnyt sitä, Hattestad sanoi ja myönsi, että olisi halunnut vielä jatkaa, mutta kroppa sanoi ei.

- Kaiken pitää loppua ja nyt olen ymmärtänyt, että kilpailu-urani on ohi.

Hattestad voitti Sotshin olympiakullan lisäksi kisoissa parisprintin pronssia. Tämän lisäksi hän saavutti urallaan sprintin ja parisprintin MM-kultaa Liberecissä 2009 sekä MM-hopeaa Oslossa 2011 ja pronssia Falunissa 2015. Hän voitti sprintin maailmancupin kolme kertaa.

Itävalta

Viime keväänä MM-kisojen A-sarjaan noussut Itävalta on seilannut vuodesta toiseen pääsarjan ja 1. divisioonan välillä. A-sarjapaikan säilyttäminen on tänäkin vuonna kova haaste Itävallalle. Joukkueen päävalmentajana työskentelee sveitsiläinen Roger Bader, joka hoitaa tuplapestiä, kun Bader peri Alpo Suhosen paikan maan jääkiekkoliiton urheilujohtajana.

Itävallan suurin tähti on Philadelphia Flyersin hyökkääjä Michael Raffl, joka teki tällä kaudella 76 NHL-runkosarjaottelussa 22 (13+9) tehopistettä. MM-joukkue koostuu pääasiassa Itävallan monikansallisessa EBEL-liigassa pelaavista pelaajista, mutta mukana on myös kentällisen verran kiekkoilijoita Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoista. Heistä mielenkiintoisin nimi on nuori hyökkääjä Dominic Zwerger, joka palasi Pohjois-Amerikan juniorisarja WHL:stä tälle kaudelle Sveitsin Ambri-Piottaan, jossa hän teki 40 (16+24) tehopistettä runkosarjassa.

Ranska

Ranskan maajoukkueen tähtipelaajat on suomalaisille tuttu. JYPissä ja HIFK:ssa vuodet 2008–2016 kiekkoillut Edmonton Oilersin NHL-puolustaja Yohann Auvitu on MM-joukkueen takalinjojen johtotähti.

Ranska on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa MM-kisojen A-sarjassa, mistä iso kiitos kuuluu kanadalaisvalmentaja Dave Hendersonille, jolla on käynnissä jo 14. kausi Ranskan päävalmentajana. Viime keväänä joukkue yllätti kotiyleisönsä edessä Suomen maalein 5–1, ja parhaimmillaan Ranska on yltänyt jopa puolivälieriin. Tänä vuonna realismia ovat sijat 6–8 alkulohkossa.

Ruotsi

Tre Kronorilla on mukana peräti 15 NHL-vahvistusta, joista ykköskorin laatupelaajia ovat etenkin puolustajat Oliver Ekman-Larsson, John Klingberg, Hampus Lindholm ja Adam Larsson. Hyökkäyksen tähtenä tuikkii uransa parhaan NHL-kauden pelannut Anaheim Ducksin hyökkääjä Rickard Rakell. Calgary Flamesin kokenut sentteri Mikael Backlund on joukkueen kapteeni.

Hallitseva maailmanmestari on mielenkiintoisessa tilanteessa ennen MM-kisoja. Kiitelty päävalmentaja Rikard Grönborg luotsasi joukkueensa vuosi sitten MM-kultaan, mutta helmikuun olympialaiset päättyivät yllätystappioon Saksalle puolivälierissä. Tanskasta tarvitaan menestystä, ja Ruotsilla on siihen tällä joukkueella kaikki mahdollisuudet. Hyökkäyksestä löytyy leveyttä, vaikka suurimmat tähdet puuttuvat. Puolustus on kisojen kärkiluokkaa. Ykkösmaalivahdiksi tyrkyllä oleva Vancouver Canucksin Anders Nilsson on pieni kysymysmerkki.

Slovakia

Viime kevään MM-pettymyksen (alkulohkon seitsemäs) jälkeen Slovakian jääkiekkomaajoukkueessa oli muutoksen aika. Maan entinen kiekkotähti Miroslav Satan, nykyinen GM, palkkasi yli 20 vuoden NHL-valmentajauran tehneen Craig Ramsayn maajoukkueen päävalmentajaksi. Ramsayn projekti alkoi hyvin olympialaisissa, kun Slovakia yllätti alkusarjassa venäläiset olympiaurheilijat. Sen jälkeen joukkue hävisi tosin Slovenialle ja turnaus päättyi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Yhdysvaltoja vastaan.

Olympiaturnaus oli tyypillistä Slovakiaa. Maailman kärjen kyydistä pudonnut kiekkomaa pystyy toisinaan yllättämään isompiaan, mutta tasaisuus puuttuu. Puolivälieräpaikka Tanskan MM-jäillä vaatii nappionnistumista. Joukkueen tähtiin kuuluvat NHL-pelaajat Andrej Sekera ja Tomas Jurco. KalPan maalivahdin Denis Godlan hyvä kausi SM-liigassa palkittiin kutsulla MM-kisoihin.

Sveitsi

Joka toinen vuosi puolivälieriin, joka toinen vuosi pelit päättyvät alkusarjaan. Tähän malliin Sveitsi on vuoden 2013 sensaatiomaisen hopean jälkeen suorittanut MM-kisoissa. Sveitsi oli pitkään jääkiekon kärkimaiden varteenotettavin haastaja, mutta Saksa kiilasi olympiahopeallaan edelle. Siitä huolimatta Sveitsi on näissäkin kisoissa joukkue, joka voi yllättää Ruotsin, Tshekin tai Venäjän alkulohkossa.

Tämän kevään MM-joukkueessa NHL-pelaajat Nino Niederreiter ja Sven Andrighetto johtavat hyökkäystä. Joukkue on muuttunut paljon olympialaisista etenkin puolustuksen osalta, joten on mielenkiintoista nähdä, miten uudistunut ryhmä pärjää MM-jäillä. Lähtökohtaisesti Sveitsi taistelee A-lohkon neljännestä puolivälieräpaikasta.

Tshekki

Tshekkiä pidetään jääkiekon suurmaana, mutta miesten maajoukkue on voittanut arvokisamitalin viimeksi vuonna 2012, kun Suomi kaatui pronssiottelussa Helsingissä. Tshekki ei tuota pelaajia NHL:n huipulle takavuosien tahtiin eikä Euroopassakaan ole samaa määrää laatupelaajia kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin Tshekki dominoi kansainvälistä jääkiekkoa.

Tänä keväänä Tshekin MM-joukkue kalpenee selvästi esimerkiksi Suomeen verrattuna. NHL-pelaajia on tätä kirjoittaessa mukana neljä (Radko Gudas, Dmitrij Jaskin, Radek Faksa ja Tomas Plekanec), maalille on tyrkyllä Tapparasta KHL:ään siirtynyt Dominik Hrachovina. Tshekki lähtee Tanskaan nuorella joukkueella (keski-ikä 24,89), johon Plekanecin, 35, ja Roman Cervenkan, 32, kaltaiset konkarit tuovat tarvittavaa kokemusta. Tshekki on A-lohkon kolmossuosikki Ruotsin ja Venäjän jälkeen.

Valko-Venäjä

Vuosina 2014–15 Valko-Venäjä kiusasi isompiaan ja pelasi kaksi kertaa peräkkäin MM-kisojen puolivälierissä. Sen jälkeen on koittanut paluu arkeen: sijat 12 ja 13. Tänäkin vuonna Valko-Venäjä on lähempänä putoamistaistelua kuin puolivälieräpaikkaa. Pääosin KHL:stä ja Valko-Venäjän pääsarjasta koottu joukkue on paljon ”kanadalaisvahvistuksien” Charles Lingletin ja Geoff Plattin varassa. Puolustuksesta löytyy SaiPassa kevätkaudella ihastuttanut Vladimir Denisov.

Valko-Venäjän mielenkiintoisin pelaaja on vastikään NHL-sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa solminut laitahyökkääjä Maxim Sushko, 19, joka pelasi tällä kaudella piste per peli -tahdilla junioriliiga OHL:ssä. Sushko pelasi vuoden vaihteessa erinomaiset nuorten MM-kisat, nyt nähdään, mikä on hänen tasonsa riittää miesten peleissä.

Venäjä

Olympiavoittaja lähtee MM-turnaukseen todella erikoisesta tilanteesta. Päävalmentaja Oleg Znarok siirtyi sivuun vain muutama viikko ennen kisoja väsymykseen vedoten. Päävastuuseen nousi Znarokin valmennustiimiin kuulunut Ilja Vorobjov. Kaiken lisäksi Venäjä lähtee Tanskan MM-kisoihin heikommalla ryhmällä kuin viime vuosina on totuttu.

Olympialaisten kultajoukkueesta mukana on 14 pelaajaa, mutta muun muassa entiset NHL-tähdet Vjatsheslav Voinov ja Ilja Kovaltshuk sekä konkarihyökkääjä Sergei Mozjakin päättivät, että yksi arvoturnaus oli tälle kaudella riittävästi. Venäjä ei saanut tähtiapuja myöskään NHL:stä. Pohjois-Amerikan vahvistuksista nimekkäin on keskushyökkääjä Artem Anisimov, joka ei päässyt tällä kaudella omalle tasolleen Chicago Blackhawksissa. Venäjä on Ruotsin jälkeen vasta kakkossuosikki A-lohkon voittajaksi.

Kööpenhaminassa pelattavan A-lohkon avausviikonlopun ottelut

4.5. Venäjä–Ranska klo 17.15
4.5. Ruotsi–Valko-Venäjä klo 21.15
5.5 Sveitsi–Itävalta klo 13.15
5.5. Ranska–Valko-Venäjä klo 17.15
5.5. Tshekki–Slovakia klo 21.15
6.5. Itävalta–Venäjä klo 13.15
6.5. Ruotsi–Tshekki klo 17.15
6.5. Slovakia–Sveitsi klo 21.15