SHENZHEN. – Kauhea soija, puhahtaa nainen pukukopin ovella. Vaalea tukka on nopealla nutturalla pään päällä, maalivahdin varusteiden sijaan yllä on sortsit ja t-paita. Hiki on silti.

Maalivahti Noora Räty on polkaissut kaupunkipyörällä noin kilometrin matkan kotoaan hallille, kuten kuka tahansa shenzheniläinen.

Pohjoisessa Pekingissä talvi tekee tuloaan, mutta täällä Kiinan eteläosissa lämpöasteet nousevat marraskuun loppupuolella vielä 28 asteeseen. Sen kanssa kamppailee sekä päivän harjoituksia aloittava Räty että jää, jolla hänen pitäisi tänään harjoitella.

Kunlun Red Starin naisjoukkueen kotikaukalo on rakennuksessa, jota ei alun perin ollut tarkoitettu jäähalliksi. Areena rakennettiin vuoden 2011 yliopistojen kesäkisoihin. Kun sinne tehtiin tänä syksynä jää, se ei jäätynyt millään. Harjoitushallissa oli niin kosteaa, että katosta satoi vettä.

Tuolloin juuri kokoonpantu joukkue joutui siirtämään harjoitukset yli kahden tuhannen kilometrin päähän Pekingiin.

Nyt kaukalossa on viimein jonkinlainen jää – se on erityisen hyvä asia, koska huomenna edessä on kauden ensimmäinen kotipeli. Kiinassa ei ole omaa sarjaa, joten Kanadan naisten liigaa pelaava Kunlun Red Star kohtaa Toronton.

Kausi alkoi jo lokakuun puolivälissä, mutta Pekingin jälkeen joukkue suuntasi lähes kuukaudeksi Kanadaan. Kunlun pelaa kerralla kaksi tai kolme peliä samaa joukkuetta vastaan, jotta matkatunnit pysyisivät edes jotenkin aisoissa.

Räty on palannut Shenzheniin edellisenä päivänä. Sen vuoksi Kiinaan täksi kaudeksi siirtynyt maalivahti ei osaa vielä sanoa, millaista arki uudessa 11 miljoonan asukkaan kotikaupungissa on.

– Me on eletty 75 päivää hotelleissa ja vaihdettu neljän päivän välein kohdetta. Ei oikein ole rutiineja muodostunut, 28-vuotias kiekkoilija selittää.

Siksi myös Kunlun Red Star on vielä vähän hukassa kotonaan. Kaikki on uutta eikä kukaan ole ihan varma, mitä on tapahtumassa. Räty kuitenkin tietää, mitä hänen on juuri nyt tehtävä. Suomen naisjääkiekon etulinjaan ei ole noustu ihmettelemällä.

– Me lähdetään vetämään alkulämpät, Räty huikkaa. Mukaan lähtee Annina Rajahuhta, joukkueen toinen suomalaisvahvistus.

Heti alussa huomasimme, että täällä vallitsee määräyskulttuuri. Jos ei käsketä, mitään ei tehdä. Noora Räty

Pukuhuoneen luona käy kuhina, mutta muuten monitoimihallin käytävät kumisevat tyhjyyttään. Kuntosali löytyy sulkapallosalin perältä. Laitteet ja painot näyttävät siltä, että joku on ostanut ne juuri ja asetellut sieviin riveihin. Täällä ei haise vuosikausien lätkähiki.

Räty ja Rajahuhta nousevat pyörille lämmittelemään. Hetken päästä salille ilmestyy joukkueen muita ulkomaalaisvahvistuksia. Kiinalaispelaajat saapuvat paikalle vasta lämmittelyjen vetäjän kanssa. Rädyn mukaan tämä on hyvin tyypillistä.

– Heti alussa huomasimme, että täällä vallitsee määräyskulttuuri. Jos ei käsketä, mitään ei tehdä. Kiinalaispelaajat pitää kädestä pitäen viedä salille ja näyttää, mitä tehdään. Kertoa, että nyt mennään lämmittelemään ja nyt mennään loppuverryttelemään, Räty selittää.

Ero ulkomaalaisiin pelaajiin on Rädyn mukaan räikeä. Kanadalaiset, yhdysvaltalaiset ja suomalaiset urheilijat ovat omatoimisia ja tietävät, mikä on parasta omalle keholle. Kiinalaispelaajia on pitänyt opettaa ymmärtämään, että urheilijan pitää itse pitää huolta itsestään: liikkua, syödä ja levätä oikein.

Ja juuri sitä Räty ja muut vahvistukset ovat täällä tekemässä: paitsi pelaamassa, myös opettamassa kiinalaiskollegoilleen kiekkoa.

Räty ostettiin Kunluniin kesällä. Sopimus on vuoden mittainen eikä siinä mainita urheilija-sanaa lainkaan. Räty on palkattu Kunluniin ennen kaikkea jääkiekon suurlähettilääksi.

Kiinalla on nimittäin suunnitelma. Se haluaa nousta jääkiekon suurmaaksi vuoteen 2022 mennessä. Tuolloin Pekingissä järjestään talviolympialaiset ja tavoiteena on mitali naisten kiekossa. Sukupuoli on valikoitunut suunnitelmaan luultavasti siksi, että tavoite olisi mahdollista saavuttaa.

Mutta on asiassa muutakin, Räty uskoo.

– Kiinalla on ollut enemmän menestystä naisten kuin miesten urheilussa, joten tuntuu, että täällä naisurheilua arvostetaan enemmän.

Esimerkiksi olympialaisissa Kiinan naisurheilijat ovat menestyneet miehiä paremmin kaikissa kisoissa sitten vuoden 1988. Joka kerta naiset ovat tuoneet kotiin noin kymmenen mitalia enemmän kuin miehet.

Shenzhehin hallin kuntosalilla rullaillaan ja vetristellään. On helppo huomata, että toisille homman tarkoitus on selvempi kuin toisille.

Kunlunissa on kuusi kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti, jotka eivät ole kiinalaisia tai joilla ei ole kiinalaisia sukujuuria. Se on sallittu maksimi. Monet jälkimmäiseen joukkoon kuuluvista ovat kanadankiinalaisia, jotka ovat saaneet jääkiekko-oppinsa Pohjois-Amerikassa.

Suomalaisia vahvistuksia on neljä, jos mukaan lasketaan valmentajat Saara Nurmi ja Santeri Matikainen.

– Minulta kysyttiin tietäisinkö, ketään maalivahtivalmentajaa. Sanoin, että tiedän. Sitten kysyttiin, että tietäisinkö ketään naisvalmentajaa. Sanoin, että tiedän, Räty nauraa.

Lopulta Räty kysyi, olisiko tarvetta vielä yhdelle hyökkääjälle. Oli. Niin joukkueeseen päätyi myös Annina Rajahuhta, joka ehti aloittaa kauden Naisten Liigan Blues Espoon riveissä.

Nyt Räty ja Rajahuhta kiskovat suojia päälle koskemattoman oloisessa kiinalaishallissa. Pukukopissa puhutaan sekasin englantia, kiinaa ja suomea.

Kunlunin alkukausi ei ole sujunut aivan toivotun mukaisesti. Alussa tuli takkiin. Mutta silloin Kunlun oli pelannut yhdessä vasta pari kuukautta. Joukkueen peli ja identiteetti olivat vielä hieman hukassa, Räty kuvailee.

Nyt suunta on kääntynyt.

– Osa Kiinan kiinalaisista pelaajista nostanut tasoaan niin paljon, että he pelaavat normaalia vaihtoa, Räty kehuu.

Ja siitä Räty voi osin kiittää itseään.

Kunlun on luistellut viimein kotijäälleen, jonka laidalla pärjää helposti t-paidassa. Räty ja kakkosmaalivahti vetäytyvät maalille muiden harjoitellessa keskikentällä. Wang Yuqingilla on ollut ongelmia osua kiekkoon.

– Me treenataan, miten mailatorjuntoja tulee tehdä. Ettei pidä kääntää vartaloa poispäin kiekosta, vaan kiekkoa kohti.

Räty näyttää mallia, ja Wang toistaa perässä sarjan onnistuneita torjuntoja. Tyytyväisyys purkautuu ylävitoseksi.

– Siitä kiinalaiset ovat helppoja valmennettavia, että ei tarvitse kuin kerran näyttää niin se onnistuu, Räty kehuu.

Räty sanoo, että häntä motivoi jääkiekkolähettiläänä se, että hänellä itsellään on aina ollut hyviä valmentajia.

– Junnusta asti joku on ollut neuvomassa, mitä pitää tehdä. Haluan, että muut saisivat kokea sen saman. Voin uskoa, että se on aika turhauttavaa jos kukaan ei kerro, mitä voisi tehdä paremmin.

Siitä kiinalaiset ovat helppoja valmennettavia, että ei tarvitse kuin kerran näyttää niin se onnistuu Noora Räty

Jääharjoitukset kääritään kasaan ja päävalmentaja Digit Murphy pitää viimeisen tsemppipuheen ennen suurta päivää. Ensimmäinen kotipeli on tapahtuma Kiinan kokoisella T:llä. Edessä saattaa olla mitä vain, Murphy sanoo ja tuijottaa suojattejaan intensiivisesti.

– Älkää yllättykö mistään. Antakaa kaikkenne tälle joukkueelle – ja Kiinalle. Teitä seurataan tarkkaan.

Kukaan ei oikein tiedä, mitä odottaa. Toiset puhuvat, että halli on tulossa täyteen, mikä tarkoittaa 18 000 katsojaa, toiset puhuvat muutamasta tuhannesta. Liput on myyty pääasiassa yrityksille, joten on vaikea veikata, kuinka paljon kiekko shenzheniläisiä oikeastaan kiinnostaa.

Vaikka kukaan ei tulisi, Shenzhein Dayun-areenalle luistelee seuraava päivänä liuta naiskiekon tähtiä, joiden urheilu-uriin mahtuu kasa arvokisamitaleja, mutta myös taistelua oman kiekkoilijuutensa puolesta. Takana on vuosia poikien joukkueissa, kisamatkojen lukemattomia tunteja pimeillä teillä ja tuhansia kulutettuja omia euroja.

Moni voi vasta nyt antaa jääkiekolle kaikkensa. Rahahuolia ei ole. Joukkue syöttää, juottaa ja huolehtii katon pään päälle.

Se on naiskiekkoilijalle iso juttu.

– Ennen jouduin maksamaan, jotta sain pelata. Nyt minulle maksetaan siitä, että pelaan, hyökkääjä Rajahuhta summaa.

Noora Rädyn mukaan Kiinassa pelaamisessa suurin ero aiempaan on nimenomaan raha. Se ei ole hänen mukaansa ainoa syy tänne muuttoon, mutta se on ollut merkittävin muutos.

Se, että raha ei lopu kesken. Kun Kunlun matkusti Kanadaan, pelkät joukkueen ylimääräiset matkatavarat maksoivat enemmän kuin SM-sarjaa pelaavan kiekkoilijan koko kausi.

– Taustalla on niin paljon rahaa kuin halutaan. Budjetilla ei ole kattoa. Kaikki on hoidettu niin hyvin, että ei oikeastaan voi verrata muihin sarjoihin, joissa olen pelannut, Räty sanoo.

Kiinalaistietojen mukaan joukkueen omistaa liikemies Yue Xinyu. Mutta siitä ei ole tietoa, tuleeko kaikki raha häneltä. Aiemmin on huhuttu, että omistajana olisi viime kädessä valtio-omisteinen energiayhtiö.

Ihan pelkkää pumpuliunta Kiinassa pelaaminen ei kuitenkaan ole. Maassa ei ole aiemmin pyöritetty jääkiekon liigajoukkueita – Kunlunin miesten joukkue aloitti oman taipaleensa viime kaudella.

Siksi joukkueen henkilökunnalla on ollut ongelmia ymmärtää, miten jääkiekkojoukkue toimii. Yllätyksiä on tullut, kuten se että jäätä ei ollutkaan. Tai että välillä osa pelaajista ei ole päässyt lennolle viisumien puuttuessa. Tämänkin päivän harjoitusten ohjelma oli vielä eilen auki.

Seuraavana päivänä areenan aulaan on rullattu punainen matto. Katsomo ei ole täynnä, mutta on väkeä sentään paikalla muutama tuhat. Kun valot hallissa himmenevät, katsomossa istuu joukko punaisiin Kunlunin paitoihin pukeutuneita kannattajia.

Kun katsoo lähempää, huomaa että lähes jokaisen paidan niskassa roikkuu yhä hintalappu. Paitoja on jaettu katsomon yläpäässä. Ne päälleen pukenut joukko koostuu koripallojoukkueesta ja sen pelaajien perheistä. He ovat saaneet liput peliin. Tällä areenalla on alun perin pelattu heille tutumpaa lajia. Moni muukin lienee tullut ilmaisen lipun vuoksi.

Kunlunia ei kuulu jäälle, ja lopulta syy siihen selviää. Kiinan ulkoministeri on pistäytynyt joukkueen pukukoppiin.

Kiinan katse on todella tänään suunnattu tänne. Kiinalaispelaajat ovat valtiolla töissä ja heiltä odotetaan muutaman vuoden päästä suuria.

Rahaa riittää ja sen vuoksi omistajat luovat painetta sille, että voittoja pitää tulla. Räty sanoo joutuneensa ajattelemaan uudelleen pelaamisen lähtökohdat.

– Olen tavallaan itsekin nyt oudossa tilanteessa, koska tämä on ammatti ja tämä on bisnes. Jos ei suorita, voi tulla potkut.

Tällaista pelkoa ei naiskiekkoilijalla ole, kun luistellaan maakuntahallin jäälle Suomen pimeässä talvessa. Ero tuntui Rädyn mukaan etenkin alussa.

– Alkukaudesta ajattelin, että nyt pitää voittaa ja se meni vähän yliyrittämiseksi. Kului pari peliä ennen kuin aloin nauttia pelaamisesta ja keskityin omaan peliin enkä liikaa miettinyt, että jos menee maaliin, saankohan potkut.

Tarve onnistua tuo myös outoa ristipainetta joukkueen päämääriin. Toisaalta pitäisi voittaa, toisaalta peluuttaa kiinalaisia, jotta he oppisivat.

Voittaminen on helpompaa, jos jäällä on kokeneita ulkomaalaisia.

Kunlun voittaa maalein 3-1. Maalit laukovat ja syöttävät pelaajat, joiden selissä lukee ulkomaalainen nimi.

Noora Räty riisuu varusteensa, jotka ovat yksi syy siihen, miksi hänestä tuli junnuna juuri maalivahti.

– Siistimmät kamat kuin muilla, Räty nauraa.

Hän tekee kenenkään käskemättä loppuveryttelyt ja hyppää kaupunkipyörän selkään. Koti on asuinkorttelissa, josta Kunlun on hankkinut pelaajilleen oman kerrostalon. Räty ja Rajahuhta jakavat asunnon, joka on kuin askeettinen Ikea-kuvasto.

Puitteet ovat kaukana NHL-tähtien luksushuviloista, mutta ei Räty sellaisista haaveile.

Jos olisi joku päivä oma kaksio, eikä tarvitsisi herätä niin, että joku nukkuu viereisessä sängyssä, hän maalailee.

Mutta mitä muuta Räty itselleen vuodelta odottaa?

Toinen syy siihen, miksi espoolaisesta tuli maalivahti oli se, ettei hän halunnut istua vaihtopenkillä, mutta nyt hänen pitäisi tehdä tilaa kakkosille.

Toistaiseksi Räty sanoo saaneensa pelissä keskittyä olemaan urheilija. Kanadan sarja on nopea ja fyysinen, ja se on hänelle mieleen. Silti tuntuu, että Rädyn ja Kiinan unelmat ovat ristiriidassa.

Suomen tähtivahti opettaa kiinalaisia voittamaan Naisleijonat, joiden paidassa hän itse yhä pelaa. Rädyn mukaan ongelmaa ei ole, koska Kiina tähtää vasta vuoden 2022 kisoihin.

– Katsotaan, että olenko silloin Suomen maalissa vai Kiinan penkillä valmentajana, Räty heittää.

Hän uskoo, että Kiina voi hyvin saavuttaa tavoitteensa.

– Tämänhetkinen taso ei riitä, mutta jos he tekevät viisi vuotta tätä samaa niin Kiinalla on todellakin mahdollisuudet mitaliin. Ehkä Yhdysvallat ja Kanada ovat liikaa edellä viiden vuoden päästä, mutta Kiina voi hyvin kuroa umpeen eurooppalaisten joukkueiden kanssa.

Kyllä sitä miettii, mikä tilanne olisi Suomessa, jos me saataisiin kaikki tämä Noora Räty

Muun muassa Suomen.

– Kyllä sitä miettii, mikä tilanne olisi Suomessa, jos me saataisiin kaikki tämä. Voitaisiin olla vaikka kymmenen kertaa parempia, Räty ei voi välttyä pohtimasta.

Nyt kun tarjolla on kaikki mahdollisuudet, jotkut ovat olleet kateellisiakin.

Mutta Rädyn mukaan hän on yksi tienraivaajista – perässä mahtuu kulkemaan muitakin. Kolmet olympialaiset ja kahdeksat MM-kisat kolunnut Räty on venyttänyt urallaan raja-aitoja ennenkin. Viime kaudet hän on pelannut miesten kanssa Suomi-sarjassa ja Mestiksessä.

Nyt suomalaiset pikkukaupunkihallit ovat vaihtuneet ministerivierailuhin ja mediahuomioon.

Se on ehkä outoa, mutta matka, joka alkoi viime kesänä kuntosalille tulleesta puhelusta on ollut mieluinen. Kaikki se, mistä kesällä sovittiin, on pitänyt, Räty sanoo. Sitä hän ei sopimusta tehdessään olisi voinut uskoa.

– Välillä on pitänyt lätkiä naamalle, että onko tämä todellista elämää. Ei tämä sellaista elämää ole, mitä naisjääkiekkoilija olisi ikinä kuvitellut.

Lue myös:

Maailman parhaan maalivahdin sopimuksessa ei lukenut lainkaan "urheilija" – Noora Räty pelaa nyt ammattilaisena ja opettaa siinä sivussa kiinalaisia urheilemaan

Puolan Kamil Stoch on tehnyt mäkihyppyhistoriaa Itävallan Bischofshofenissa. Stoch onnistui vasta kaikkien aikojen toisena hyppääjänä voittamaan mäkiviikon kaikki neljä kilpailua. Samaan oli aiemmin yltänyt vain saksalainen Sven Hannawald vuodenvaihteessa 2001-2002.

Stochin toinen perättäinen mäkiviikon kokonaisvoitto oli käytännössä selvä jo ennen Bischofshofenin päätöskisaa, sillä hänellä oli kokonaistilanteessa yli 60 pisteen johto. Puolalaisen panoksena olikin lähinnä Hannawaldin historiallisen saavutuksen sivuaminen.

Avauskierroksella Stoch hyppäsi 132,5 metriä ja johti kisaa 2,5 pisteen erolla maanmieheensä Dawid Kubackiin ja 3,4 pisteellä Itävallan Stefan Kraftiin. Kubackin ja Kraftin toisen kierroksen hypyt eivät menneet aivan nappiin, mutta Norjan Anders Fannemel pisti Stochille painetta toisen kierroksen 139 metrin leiskauksellaan.

Stoch kuitenkin kesti paineet ja hyppäsi 137 metriin, mikä riitti voittoon 3,2 pisteen erolla Fannemeliin. Mäkimontussa häntä oli puolalaisten joukkuetovereiden lisäksi onnittelemassa myös 16 vuoden takainen sankari Hannawald.

- Mitä voin sanoa. Tämä oli positiivinen yllätys. Olen onnellinen ja myös vähän väsynyt, Stoch hymyili tv-haastattelussa.

Kolmanneksi kisassa sijoittui Saksan Andreas Wellinger, joka oli kokonaiskisassa toinen. Fannemel nousi kokonaiskisassa kolmanneksi 0,2 pisteen erolla ohi Japanin Junshiro Kobayashin.

Stochin kokonaiskisan voittomarginaali Wellingeriin oli lopulta 69,6 pistettä, mikä on mäkiviikon historian kolmanneksi suurin marginaali. Suuremmat erot nähtiin talvina 2000-01 Adam Malyszin ja Janne Ahosen välillä (104,4 pistettä) ja 1987-88 Matti Nykäsen ja Jens Weissflogin välillä (99).

Ratkaisu Innsbruckissa

Mäkiviikon kaikkien kisojen voittaminen pysyi pitkään hyppääjien ulottumattomissa, kunnes Hannawald vihdoin onnistui tempussa kaikkien aikojen 50. mäkiviikolla Saksan mäkihyppyhuuman ollessa kuumimmillaan. Sen jälkeen lähimmäksi on päässyt Janne Ahonen, joka voitti vuodenvaihteessa 2004-05 kolme ensimmäistä kilpailua, mutta jäi Bischofshofenissa kakkoseksi.

Stoch, 30, lähti tämänkertaiselle mäkiviikolle altavastaajana, sillä alkukautta oli hallinnut Saksan Richard Freitag. Hän oli vielä kahden kisan jälkeen mukana voittotaistelussa, mutta kaatuminen Innsbruckissa vei Freitagin mahdollisuudet. Stoch nousi Bischofshofenin voitollaan myös maailmancupin kärkeen ohi Freitagin.

Stoch on voittanut urallaan nyt 26 maailmancupin kilpailua, millä hän on kaikkien aikojen tilastossa seitsemäntenä. Puolalaiselta löytyy myös kaksi olympiakultaa Sotshista 2014 sekä suurmäen maailmanmestaruus ja yksi maailmancupin kokonaisvoitto.

Yksikään suomalaishyppääjä ei selviytynyt Bischofshofenin kilpailuun.

Vuodesta 2008 Slovakiaa edustanut Anastasia Kuzmina (omaa sukua Shipulina) osoitti Oberhofin takaa-ajokisassa olevansa tällä hetkellä varsin vahvassa kunnossa. Perjantaina pikakilpailun voittanut Kuzmina otti kauden neljännen osakilpailuvoittonsa ylivoimaisesti.

35 sekuntia ennen Kaisa Mäkäräistä startannut Kuzmina ampui ensimmäisellä makuupaikalla puhtaasti, kun taas perässä tulleet ja yhtä aikaa ampuneet Mäkäräinen ja Tshekin Veronika Vitkova joutuivat yhdelle sakkokierrokselle. Puhtaasti ampunut Saksan Franziska Hildebrand kiilasi edelle.

Tilanne tasaantui hieman, kun Kuzmina ampui yhden ohilaukauksen toiselta makuupaikalta, ja Hildebrand, Mäkäräinen sekä hyvän nousun ladulla tehnyt Valko-Venäjän Darja Domratsheva ampuivat puhtaasti.

Kuzmina pystyi pitämään johtopaikan itsellään, vaikka joutui sakkokierrokselle myös ensimmäisellä pystypaikalla. Hildebrand ampui puhtaasti ja kavensi eron 35 sekuntiin. Mäkäräinen ja Domratsheva sen sijaan joutuivat sakkokierrokselle ja putosivat palkintotaistosta.

Kuzmina ampui viimeisellä pystypaikalla nopeaan tahtiin puhtaasti ja varmisti tällä voittonsa. Sen sijaan kakkospaikan nappasi puhtaasti ampunut Italian Dorothea Wierer, kun Hildebrand, Domratsheva ja Mäkäräinen ampuivat ohilaukauksen.

Mäkäräinen kehitti viimeisellä hiihto-osuudella vielä hyvän kirin ja pystyi nousemaan seitsemänneltä sijalta viidenneksi. Ero Kuzminaan oli lopulta liki puolitoista minuuttia. Toiseksi sijoittunut Wierer jäi voittajasta 1.02 ja hurjan nousun kolmanneksi tehnyt, puhtaasti ampunut Ukrainan Vita Semerenko 1.10.

Mari Laukkanen starttasi 1.46 Kuzminan perään, sai kirittyä kärkeä kiinni, mutta kaksi ohilaukausta ensimmäisellä makuupaikalla pilasi hänen kisansa. Laukkanen täräytti kaksi ohilaukausta myös ensimmäisellä pystypaikalla sekä yhden toisella ja putosi tuloslistalla alaspäin. Laukkanen oli lopputuloksissa 32:s (+3.20,6).

Sekä Mäkäräinen ja Laukkanen olivat hyvässä hiihtovireessä, sillä Mäkäräinen oli päivän neljänneksi nopein ja Laukkanen viidenneksi nopein hiihtäjä. Ampuma-ajoissa suomalaiskaksikko sen sijaan jäi jälleen kauas kärjestä.

Uransa ensimmäisessä maailmancupin takaa-ajokisassa kisanneen Venla Lehtosen kilpailu meni piloille ampumapenkalla, sillä hän ampui molemmilla makuupaikoilla kaksi ohilaukausta ja pystypaikalla yhden. Hänet otettiin kierroksella kiinni viimeisellä ampumapaikalla eikä näin päässyt maaliin asti.

OBERHOF, SAKSA TAKAA-AJO, NAISET

1. Anastasia Kuzmina SVK 30.49,5 (2)

2. Dorothea Wierer ITA +1.04,4 (0)

3. Vita Semerenko UKR +1.10,2 (0)

4. Weronika Nowakowska POL +1.17,1 (0)

5. Kaisa Mäkäräinen FIN +1.23,4 (3)

6. Darja Domratsheva BLR +1.28,8 (2)

7. Laura Dahlmeier GER +1.29,1 (1)

8. Anna Frolina KOR +1.36,0 (2)

9. Justine Braisaz FRA +1.37,0 (3)

10. Anais Bescond FRA +1.37,1 (1)

32. Mari Laukkanen FIN +1.46,2 (5)

Venla Lehtonen otettiin kierroksella kiinni.

Aaltonen viittasi kintallaan potkupuheisiin ja niskassa velloneisiin loukkaantumishuhuihin mättäen alle 12 minuutissa - kuuden minuutin sisällä - kolme täysosumaa lauantain pelikierroksella Växjötä vastaan.

Taitava mutta ailahteleva suomalaishyökkääjä osui vastustajan reppuun ensimmäisessä erässä ajassa 05.40, 08.56 ja 11.54.

Ensimmäisen erätauon jälkeen Aaltonen kommentoi C More -kanavalle hattutemppuaan lyhyesti.

- Minähän sanoin, että olen valmis, kunhan saan vaan pelata. Tiedän mitä osaan ja nyt pelaaminen tuntuu oikein hyvältä, myhäili Aaltonen, jonka taitoja ei ole koskaan kyseenalaistettu.

Potkupuheiden lisäksi joulukuun lopulla ruotsalaislehti Expressen ehti kertoa, että Juhamatti Aaltosen loppukausi on vaarassa loukkaantumisen takia ja joutunut siitä syystä Röglen kokoonpanon ulkopuolelle. Tämän asian Aaltosen agentti kumosi kuitenkin nopeasti.

Ruotsin sarjakierros alkoi klo 16.15. Sarjajumbo Rögle johtaa avauserän jälkeen sarjajohtaja Växjötä maalein 3-1. SHL-kierroksen LIVE-seuranta täältä

Matti Heikkinen lähtee takaisin Suomeen kesken Skandinavia cupin kisaviikonlopun. Heikkinen jäi Piitimessä Ruotsissa vapaan hiihtotavan 15 kilometrin kisassa vasta sijalle 32.

Heikkisen piti kisata sunnuntaina 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökisassa, mutta heikko suoritus muutti suunnitelmat.

– Juttelimme juuri Matin kanssa. Hän sanoi lähtevänsä kotiin Jyväskylään. Tilanne on varmasti sellainen, että en tiedä onko jotain vialla, mutta hän ei pysty huippusuoritukseen. Helposti näissä kisoissa Skandinavia cupissa on tosi kova taso. Jos ei ole ihan vireessä, niin sijoitus menee noinkin kovalla hiihtäjälläkin aika kauas, paikan päällä Ruotsissa oleva maajoukkueen haastajaryhmän valmentaja Ville Oksanen kertoi Yle Urheilulle puhelimitse.

Heikkinen jäi kisassa voittajasta Norjan Eirik S. Augdalista peräti 1 minuutin ja 45,3 sekuntia. Oksasen mukaan Heikkiselle ei tapahtunut kisan aikana mitään erikoista.

Etelä-Korean talviolympialaiset häämöttävät enää reilun kuukauden päässä. Oksanen on luottavaisena Heikkisen tilanteesta, vaikka korostaa, että ei vastaakaan Heikkisen valmennuksesta millään tavoin.

– Matti on ottanut kolmissa eri arvokisoissa henkilökohtaisen mitalin. Eiköhän sieltä löydy keinoja, ja myös mielenrauha säilyy. Matti on pystynyt ennenkin nousemaan lyhyessä ajassa kisakuntoon. Kysymys on kuitenkin ehkä siitä, että Matti on tehnyt asioita liian paljon kuin liian vähän. Siitä on helpompi päästä pois, Oksanen sanoi.

A-maajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä totesi taannoin odottavansa myös Perttu Hyväriseltä ja Lari Lehtoselta kunnon kansainvälistä vauhtia tänä viikonloppuna. Kaksikko ei pysynyt kuitenkaan kärkivauhdissa lauantaina mukana, sillä Hyvärinen oli 17:s (+1.13,4) ja Lehtonen 22:s (+1.30,5).

Anssi Pentsinen sijoittui yhdeksänneksi kisassa. Paremmin sprintterinä tunnettu Pentsinen oli kisan paras suomalainen sekä ei-norjalainen, sillä Norja valloitti kymmenestä ensimmäisestä sijasta yhdeksän.

– Nämä ovat kovia kisoja. Täällä on paljon norjalaisia, jotka eivät pääse ikinä maailmancupiin hiihtämään. Sanoisin enemmin, että Anssi hiihti tosi hyvin kuin että muut olisivat hiihtäneet jotenkin tosi huonosti meiltä, Oksanen mietti.

Naisten kymmenen kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa Susanna Saapunki oli neljäs kauden avauskisassaan. Hän jäi ruotsalaistähti Charlotte Kallasta 1 minuutin ja 15,7 sekuntia.

– Susku sairastui keuhkokuumeeseen, kun tultiin viimeiseltä leiriltä. Sitten siinä meni aika pitkään parannelleessa. Mutta oli tosi hyvää tekemistä ja tosi mahtava avaus. Hiihto näytti teknisesti tosi hyvältä, Oksanen sanoi.

Lue lisää:

Pentsinen löi kiilaa norjalaisrintamaan, Heikkinen vasta 32:s

Kalla ylivoimainen kympillä, Saapunki neljäs

Pärmäkoski puristi hienosti toiseksi – Weng sai maukkaan voiton

Krista Pärmäkoski onnistui mainiosti Tour de Skin viimeistä edellisellä etapilla, Val di Fiemmen 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Norjan Heidi Wengin vauhtiin Pärmäkoski ei pystynyt, mutta hän taisteli tiukasti toisesta sijasta Itävallan Teresa Stadloberin kanssa ja piti tämän takanaan.

Weng ratkaisi voiton itselleen kolmannen kierroksen irtiotollaan ja otti ylivoimaisen voiton. Tämä oli norjalaiselle mannaa, sillä Oberstdorfin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökisassa hän kaatui loppusuoralla ja saattoi menettää siinä osakilpailuvoiton. Touria johtanut Norjan Ingvild Flugstad Östbergillä oli viimeisellä kierroksella suuria ongelmia suksiensa pidon kanssa ja hyytyi palkintosijoilta.

Kerttu Niskanen täydensi kuudennella sijalla suomalaisten vahvaa panosta. Hän jäi Wengistä 45,4 sekuntia. Aino-Kaisa Saarinen oli kisan 12:s (+1.31,2).

Tour de Skin kokonaiskilpailun kannalta Pärmäkosken toinen sija oli tärkeä, sillä ennen päivän kilpailua kokonaiskilpailussa neljännellä sijalla ollut suomalainen taistelee kisassa Yhdysvaltojen Jessica Digginsin kanssa tiukasti kolmannesta sijasta.

Paremmin vapaan hiihtotavan taitajana tunnettu Diggins oli kolme ensimmäistä 2,5 kilometrin kierrosta hyvässä vauhdissa ja nappasi muutaman bonussekunnin Pärmäkoskea enemmän päivän kirimaalista. Pärmäkoski taas sai sijoituksellaan Digginsiä enemmän bonussekunteja ja kaksikon ero oli maalissa yli 15 sekuntia, joten Pärmäkoski nousi Tourin kokonaiskilpailussa kolmanneksi (+1.33,5).

Östbergin johto Tourilla ennen päivän kisaa oli peräti 57 sekuntia, mutta nyt se kaventui ainoastaan 1,8 sekuntiin. Niskanen putosi kokonaiskilpailussa kuudenneksi (+2.49,2), Saarinen on 17. sijalla (+6.15,2).

VAL DI FIEMME, ITALIA 10 KM (P), YHTEISLÄHTÖ

1. Heidi Weng NOR 29.07,9

2. Krista Pärmäkoski FIN + 7,6

3. Teresa Stadlober AUT + 8,6

4. Jessica Diggins USA + 23,6

5. Ingvild F. Östberg NOR + 35,2

6. Kerttu Niskanen FIN + 45,4

7. Anastasia Sedova RUS + 46,1

8. Natalia Neprjajeva RUS + 59,9

9. Nathalie Von Siebenthal SUI +1.01,0

10. Sadie Bjornsen USA +1.11,3

12. Aino-Kaisa Saarinen FIN +1.31,2

Lue myös:

Pärmäkoski osasi ennustaa loppukirivoittonsa – huomenna täytyy saada korvien väli kuntoon

Poltoranin palasi ykköseksi – Cologna porskuttaa kohti Tour-voittoa

Kerttu Niskanen nieleskeli pettymyksen kyyneleitä – ”Niin huono suksi, ettei tullut mitään”

Kun ampumahiihdon takaa-ajokisassa kolme laukausta karkaa ohi ja ladulla vauhti on neljänneksi nopeinta, kilpailijan luulisi murehtivan jälkeenpäin onnistumisiaan aseen kanssa. Oberhofin takaa-ajossa viidenneksi sijoittunut Kaisa Mäkäräinen mietiskeli jälkeenpäin kuitenkin hiihtoaan.

Mäkäräinen hävisi hiihdon nopeimmalle Ranskan Celia Aymonierille vajaat 23 sekuntia, mutta jätti esimerkiksi 10 kilometrin takaa-ajon voittanutta Slovakian Anastasia Kuzminaa lähes kymmenen sekuntia.

- Vähän nihkeästi hiihto lähti käyntiin. Kuvittelin, että vauhti olisi ollut alussa parempaa. Melkein järkytyin kisan jälkeen, kun katsoin kierrosaikoja, Mäkäräinen kertoi Oberhofista.

Kahdella viimeisellä kierroksella Mäkäräinen tunsi saavansa itsestään ja suksistaan enemmän irti.

- Kaksi viimeistä rinkiä tultiin kovaa. Ei ollut mitenkään suunniteltua, että aloittaisin varovasti, sanoi Mäkäräinen, joka ampaisi ladulle sprintin jälkeen toisena, 35 sekuntia Kuzminan jälkeen.

Ampumapaikoilla Mäkäräiseltä karkasi kolme kutia ohi. Toisen makuupaikan hän ampui nollille.

- Ensimmäisen makuupaikan ohilaukaus oli virhe, joka harmittaa paljon. Yhden nollan kun olisi saanut taululle lisää, se olisi riittänyt podiumille.

Viestissä sunnuntaina

Mäkäräinen kilpailee Oberhofissa sunnuntaina vielä viestikilpailussa. Muut suomalaiset joukkueessa ovat lauantain takaa-ajossa 32:nneksi sijoittunut Mari Laukkanen, Venla Lehtonen ja Laura Toivanen.

- Pitää antaa olympiakomitealle viestinäyttöjä, Mäkäräinen kertoi.

Suomi oli naisten viestissä joulukuussa Hochfilzenin maailmancupissa 16:s. Olympianäyttö tuli viestissä periaatteessa annettua jo marraskuussa Ruotsissa, kun Suomi oli Östersundissa sekaviestin kahdeksas.

Mäkäräinen käänsi vuosi sitten maailmancupissa käyränsä nousuun, kun hän voitti Oberhofin jälkeen Ruhpoldingissa kaksi kilpailua.

- Ruhpoldingissa ohjelma on viimevuotisesta muuttunut. Siellä hiihdetään nyt torstaina normaalimatka, maailmancupissa Kuzminan jälkeen toiseksi noussut Mäkäräinen sanoi.

Lue myös:

Kuzmina jatkaa jäätävää menoaan – Mäkäräisen spurtti riitti viidenneksi

Kuka vielä muistaa syksyn ”Mitä on tapahtunut Sebastian Aholle”- kyselyt? Tosin heti alkuun on syytä muistuttaa, että NHL:n aliarvostetuimpien pelaajien joukkoon kuuluvan Ahon kohdalla nuo kysymykset eivät olleet paikallaan edes viidentoista ottelun maalittoman jakson aikana.

Kylmä tosiasia nimittäin on, että Aho pelasi maalittoman jakson aikanakin kertakaikkisen hyvää jääkiekkoa. Eli kääntäen: ei Sebastian Aholle mitään ollut tapahtunut. Se, että oululaishyökkääjän nimi ei näkynyt aamuisin teksti-tv:llä, ei tarkoittanut, että jokin olisi ollut pielessä.

Itse asiassa Aho toimi kuluvan kauden osalta aivan, kuten vuosi sitten tulokaskaudellaan. Tuolloin Aho iski kauden (ja uran) ensimmäisen osumansa marraskuun 12. päivänä. Tällä kaudella hanat aukesivat päivää myöhemmin – todennäköisesti koska otteluohjelma ei tarjonnut pedantille Aholle mahdollisuutta hanojen aukaisuun päivää aiemmin.

Leikki sikseen.

Aho pelaa Carolinassa järkyttävän kovaa tykkikautta.

Kun Carolina saavutti lauantaina Bostonissa kauden puolivälin, Ahon on helppo todeta olleen joukkueensa parhaan hyökkääjän toistaiseksi. Aho on noussut puolessatoista vuodessa nuorelle Hurricanesille täysin korvaamattomaksi palaseksi. Aho on paitsi erittäin luotettava, myös illasta toiseen joukkueensa vaarallisin pelaaja.

Kokonaispaketti, jonka Aho joukkueelleen tarjoaa, on huimalla tasolla.

Ahon luistelusta, nopeudesta ja taidosta on puhuttu paljon, mutta suurimman vaikutuksen tekee kyky ajatella peliä nopeasti. Kun puhutaan nopeasta reagoinnista ja selkäytimestä pelaamisesta, puhutaan Ahon vahvuuksista. Monilla on taitoa, mutta Ahon korvien välissä raksuttava tietokone, antaa suomalaisnuorukaiselle valtavan edun.

Kaiken kruunaa mentaalipuolen kovuus. Kuten Ahon ja Teuvo Teräväisen ketjukaveri Jordan Staal taannoin totesi paikalliselle medialle, yksi Ahon suurimmista vahvuuksista on halu olla yksi maailman parhaista. Sammumaton jano näkyy kaukalossa järkyttävän kovana työmoraalina.

Aho karvaa, puolustaa, blokkaa, riistää, tekee peliä ja viimeistelee. Määrällisesti Aho laukoo kuin Patrik Laine ja riistää kuin Patrice Bergeron. Ja nelinkertaisen Selke-voittajan (Bergeron) voisi todeta ymmärtävän jotakin kiekonriistämisestä. Aho tekee kirjaimellisesti kaikkea ja vieläpä uskomattoman korkealla tasolla.

Voimme vain arvailla, millainen vaikutus Ahon tinkimättömällä kehittymisenhalulla ja kovalla työmoraalilla on ollut ailahtelevana taiteilijapersoonana tunnettuun Teuvo Teräväiseen. Mitään Teräräväiseltä pois ottamatta.

Ahon monipuoliset työnäytteet pelkästään viime viikoilta ovat maukasta katseltavaa.

Washingtonia vastaan Aho luisteli yksin kulmaan karvaamaan. Aho rynni kulmaan, nosti puolustajan seinille, nappasi kiekon ja tarjoili Teuvo Teräväiselle maukkaan maalin. Toisaalta Pittsburghia vastaan Aho väläytti nopeuttaan. Justin Schultz jäi kuin seisomaan, kun Aho spurttasi tämän ohi ja ajoi maalille viimeistelemään ottelun pakettiin laittaneen osuman.

Kokoisekseen pelaajaksi Aho on vieläpä uskomattoman vahva kamppailija, todellinen jässikkä.

Niin klisee kuin se on, Aho tekee pelaajista ympärillään parempia. Aho tekee sen luomalla tilaa itselleen ja muille. Ahon sammumaton jano työntekoa kohtaan luo pohjan minkä tahansa viisikon tekemiselle. Aho ei milloinkaan koskaan pelkää liata käsiään kulmissa tai maalinedessä joukkueen edun nimissä.

Klassista kiekkopuhetta, mutta Ahon tapauksessa siinä ei ole pisaraakaan liikaa.

Vanha totuus on myös se, että tällaista tekemistä tulos seura väistämättä. Aho on aloittanut molemmat NHL-kautensa pitkillä kuivilla putkilla, mutta kukaan Hurricanesin pelejä seurannut ei ole ollut missään vaiheessa huolissaan. Vaikka hanat eivät tulokaskaudella auenneet heti, Aho kiri upeasti 24 osumaan.

Mainittakoon, että esimerkiksi Steven Stamkos teki tulokaskaudellaan 23 ja Patrick Kane 21 osumaa.

Jos taas katsotaan tätä kautta, sen jälkeen, kun Aho marraskuussa iski kauden ensimmäisen osumansa, vain kolme pelaajaa on tehnyt NHL:ssä Ahoa enemmän maaleja, Brock Boeser, William Karlsson ja Anders Lee. Marraskuun 13. päivästä loppiaiseen Ahon kanssa tasoihin kolmellatoista osumallaan ylsi muuan Aleksander Ovetshkin.

Eikä Aho ole iskenyt mitä tahansa osumia. Aho on kirjannut tililleen kausien 2016-17 ja 2017-2018 aikana jo seitsemän voittomaalia, enemmän kuin kukaan muu Hurricanes-pelaaja.

On lopulta ihan sama, miltä kantilta Ahon tekemistä tarkkailee, loistoa ei pääse pakoon mistään. Kokonaisvaltainen pelaaminen on poikkeuksellisen kovalla tasolla, mikä pitää kuin itsestään huolen myös tulospuolesta. Ja nyt on syytä muistaa, että Aho on laukonut NHL:ssä toistaiseksi noin yhdentoista prosentin tehoilla.

Kun tuo lukema joskus nousee kokonaisen kauden osalta viidentoista ja kahdenkymmenen välimaastoon, haarukassa on 40 maalin kausi.

Miettikääpä sitä.

FC Barcelona on vahvistanut verkkosivuillaan brasilialaistähti Philippe Coutinhon siirron englantilaisesta Liverpoolista. Brittimedia BBC:n mukaan Coutinhosta tulee maailman kolmanneksi kallein jalkapalloilija. BBC:n mukaan Barcelona maksaa Coutinhosta peräti 160 miljoonaa euroa.

Alkuperäinen siirtosumma on noin 120 miljoonaa euroa, mutta siitä hinta nousee vielä vuosien varrella erilaisten bonusten myötä. Mukana on pykäliä esimerkiksi maailman parhaan pelaajan palkinnoista.

Barcelona sai kesällä toisen brasilialaistähti Neymarin myynnistä PSG:lle maailmanennätyssumman 222 miljoonaa euroa. Vääntö Coutinhosta on jatkunut sen jälkeen pitkään. Liverpool hylkäsi kesän siirtoikkunassa kolme Barcelonan tarjousta. Nyt Liverpool saa huiman hyödyn kaupasta. Coutinho siirtyi nimittäin vain 8,5 miljoonan punnan summalla Liverpooliin Inter Milanista tammikuussa 2013.

FC Barcelona kertoo tiedottavansa yksityiskohdista lisää tulevina tunteina. Seura kuitenkin paljastaa sopimuksen ulosostohinnaksi 400 miljoonaa euroa. Sopimus kattaa tämän kauden loppuun sekä sen jälkeen vielä viisi kautta lisää.

25-vuotias Coutinho teki tällä kaudella Valioliigassa 14 otteluun 7 maalia.

Barcelona johtaa parhaillaan Espanjan liigaa ja on mukana Mestarien liigan neljännesvälierissä. Coutinhosta ei ole kuitenkaan hyötyä kevään Mestarien liiga -jahdissa, sillä hän pelasi alkulohkossa jo Liverpoolin paidassa. Näin ollen Coutinho on edustuskelvoton kevään pudotuspeleissä.

Otsikkoa muokattu kello 21.37.

Maailman kalleimmat jalkapallosiirrot:

1. Neymar, Barcelona --> Paris Saint-Germain, 2017, 222 miljoonaa euroa

2. Kylian Mbappe, Monaco --> PSG, 180 miljoonaa euroa (kauppa vahvistetaan kesän lainapestin jälkeen)

3. Philippe Coutinho, Liverpool --> Barcelona, 2018, 120 miljoonaa euroa ja 40 miljoonan bonukset )

4. Ousmane Dembele, Borussia Dortmund --> Barcelona, 2017, 105 miljoonaa euroa ja 42 miljoonan bonukset)

5. Paul Pogba, Juventus -->Manchester United, 2016 105 miljoonaa euroa ja 5 miljoonan euron bonus

6. Gareth Bale, Tottenham -->Real Madrid, 2013,101 miljoonaa euroa

7. Cristiano Ronaldo, Manchester United --> Real Madrid, 2009, 94 miljoonaa euroa

8. Gonzalo Higuain, Napoli -->Juventus, 2016, 90 miljoonaa euroa

9. Romelu Lukaku, Everton --> Manchester United, 2017, 84 miljoonaa euroa

10. Virgil van Dijk, Southampton -->Liverpool, 2018, 84 miljoonaa euroa

Lue lisää:

Espanjalaislehdet: Barcelona hankki Liverpool-tähden huimalla summalla – tulossa myös pitkä sopimus

Jari Isometsää alkoi sunnuntaina harmittaa, ettei Tour de Skin kaltaista kisamuotoa ollut hänen aktiiviurallaan. Isometsä kokeili Val di Fiemmessä loppunousua aamupäivällä hiihdetyssä lajin legendojen ja hiihtofanien Rampa-startissa.

- Tämä nousu oli mahtava vetää. Matkalla tuli mieleen, että hitto kun olisi kunnossa, niin kyllähän tätä iskisi, Isometsä innostui ja piti Touria isona edistysaskeleena vanhanaikaiseen maailmancupiin verrattuna.

Isometsä on kiertueella tv-kommentaattorina, ja hän kiiruhti maaliin tultuaan alas rinteestä hiihtostadionille selostustöihin.

Isometsälle loppunousu oli lähtölaukaus vuoteen, jona hän täyttää syksyllä 50 vuotta. Hän on aktiivinen kuntoilija, joka omien sanojensa mukaan jaksaa hiihtää pitkäänkin, mutta kilpavauhtia ei enää löydy.

- Hapenotto on huono. Joku on varastanut minulta keuhkot, Isometsä tuumasi.

Hän hiihtää talvisin noin 1 500 kilometriä, mutta tänä vuonna Nummelan heikot lumiolot ovat kutistaneet määrän 500:aan.

- Lisäksi pelaan lätkää Nummelan Hockey Leaguessa eli NHL:ssä ja ikämieskaukalopalloa pari kertaa viikossa. Kesällä golf on kuntoilulajini, Isometsä kertoi.

Maailmancupissa Isometsä kilpaili viimeisen kerran tammikuussa 2006 Otepäässä. Aikuisten arvokisoissa hän kilpaili ensi kertaa vuoden 1991 MM-hiihdoissa Val di Fiemmessä.

Toinen kerta debyyttiä kovempi

Isometsä oli yksi viidestä suomalaisesta Rampassa. Hiihtomaajoukkueen huoltaja Veli-Matti Niskanen testasi loppunousua toisen kerran ja piti kokemusta raskaampana kuin ensimmäistä.

- En tiedä, oliko rata muuttunut kovemmaksi vai miehellä kunto heikentynyt, haukiputaalainen Niskanen sanoi.

Niskanen, 46, huoltaa Tour de Skillä Kusti Kittilän suksia. Maailmancupin kisoissa hän on useimmiten vastuussa Riitta-Liisa Roposen suksista.

Suksihuoltajan mukaan loppunousun rata oli asetettu nyt hiukan eri tavalla kuin kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli Rampassa kolmas. Ratamestarina toiminut kisojen tekninen asiantuntija Jussi Prykäri myönsi, että joka vuodelle pitää keksiä jotain uutta.

- Portteja on nyt kuusi tai seitsemän enemmän kuin kaksi vuotta sitten, jolloin merkkasin radan viimeksi. Jyrkissä kohdissa portteja on tiheämmin ja sitten on pitempiä suoria pätkiä, Prykäri kertoi.

Hän laittoi portit paikalleen lauantai-iltana ja hiihti radan uudelleen sunnuntaina aamulla.

Prykäri on usein maailmancupissa teknisenä asiantuntijana. Val di Fiemmessä hän on tehtävässä kolmatta kertaa Tour de Skillä.

Lue myös:

Alpe Cermisin loppunousussa testataan radan merkkaajankin kunto

Venäläishiihtäjillä ei ole varmaa suunnitelmaa: ”Tämä tilanne ei ole normaali”

Pärmäkoski taistelee kolmossijasta Tour de Skillä

Nuori venäläistähti Bolshunov ei koe olevansa huipulla: "En valmistaudu Cermisin nousuun"

Arizona Coyotesin ykkösmaalivahti Antti Raanta kohtasi entisen seuransa jääkiekon NHL:ssä lauantaina. Raanta päästi varsinaisella peliajalla selkänsä taakse vain yhden vedon, mutta joutui nöyrtymään voittomaalikilpailussa, kun New York Rangers juhli 2-1-vierasvoittoa.

Vielä viime kaudella Rangersin kakkosmaalivahtina toiminut Raanta torjui ottelussa 24/25 kertaa. Voittomaalikilpailussa suomalaisvahdin onnistui yllättämään vain Mika Zibanejad, mutta tämä riitti Rangersille voittoon, kun Rangers-vahti Henrik Lundqvist piti vl-kisassa maalinsa puhtaana.

- Parin torjunnan jälkeen sain hyvän rytmin päälle. Oli mahtavaa pelata Lundqvistia vastaan, Raanta kommentoi pelin jälkeen.

Ruotsalaisvahti Lundqvist valittiin ottelun jälkeen pelin parhaaksi pelaajaksi. Raannan viime kauden joukkuetoveri torjui 38/39 kertaa.

Varsinaisella peliajalla maalinteossa onnistuivat Arizonan ylivoimalla 1-0-johtoon vienyt Anthony Duclair ja toisen erän alussa ottelun 1-1:een tasoittanut Rangersin Jimmy Vesey.

Lue myös:

Kommentti: Voiko Sebastian Ahoa ylistää tarpeeksi?

Rantanen huikeassa tehoputkessa, rikkoi piste-ennätyksensä ja 40 tehopisteen rajapyykin

Sebastian Aho loukkaantui, Boston antoi Hurricanesille oppitunnin

Sebastian Ahon ja Teuvo Teräväisen Carolina kärsi lauantaina jääkiekon NHL:ssä Bostonia Bruinsille ruman 1-7-vierastappion. Carolinan ainokaisen maalin teki ensimmäisessä erässä Jordan Staal. Teräväinen nappasi maalista syöttöpisteen.

Aho puolestaan jätti ottelun kesken alavartalovamman takia. Hän ehti pelata vajaat kuusi minuuttia.

Kuuden ottelun pisteputkessa ollut Aho kaatui pahasti taaksepäin taistellessaan laidassa kiekosta. Boston-puolustaja Kevan Miller törmäsi Ahoon laidan lähellä ja pelaajien luistimet sotkeentuivat yhteen. Näytti siltä, että kentältä pois nilkuttanut Aho olisi loukannut oikean jalkansa.

- Meidän lääkärimme arvioivat tilanteen huomenna (sunnuntaina) Raleighissa, Carolinan päävalmentaja Bill Peters kommentoi Ahon tilannetta ottelun jälkeen.

Ahon loukkaantuminen on Carolinalle kova kolaus, sillä 20-vuotias suomalaishyökkääjä on kirjannut tällä kaudella 33 (13+20) tehopistettä.

Bostonin tehopelaaja lauantaina oli kanadalainen Patrice Bergeron, joka iski kiekon maaliin neljästi.

Bruinsille voiton torjui 27/28 kertaa kiekon eteen venynyt Anton Khudobin.

Lue myös:

Rantanen huikeassa tehoputkessa, rikkoi piste-ennätyksensä ja 40 tehopisteen rajapyykin

Antti Raanta sai hyvän rytmin päälle entistä seuraansa vastaan – "Oli mahtavaa pelata Lundqvistia vastaan"

Kommentti: Voiko Sebastian Ahoa ylistää tarpeeksi?

Koripallon NBA:ssa Lauri Markkasen Chicago Bulls on hävinnyt selvin pistein Indiana Pacersille. Kotonaan pelannut Pacers vei voiton Bullsista pistein 125-86.

Vajaat 25 minuuttia peliaikaa saanut Markkanen teki 13 pistettä ja kahmi viisi levypalloa. Koriin johtaneita syöttöjä hänelle kirjattiin kaksi. 20-vuotias suomalaistulokas upotti yhdeksästä pelitilanneheitostaan sisään neljä. Kuudesta kolmosyrityksestään Markkanen heitti kolme sisään.

Bulls pelasi tasaisesti Pacersia vastaan vielä avausneljänneksen, mutta toinen kaksitoistaminuuttinen oli myrkkyä vieraille. Chicagolaiset eivät saaneet aikaan kuin 11 pistettä kotijoukkueen painostuksen alla ja Pacers karkasi puoliajalle 37-64-johtoon, jota Bulls ei saanut enää kurottua.

- Toisella neljänneksellä olimme surkeita. Emme tehneet tänään niitä asioita, jotka tekevät meistä menestyksekkään joukkueena, Bulls päävalmentaja Fred Hoiberg kommentoi Twitterissä.

Lohduttomalla kommentillaan Hoiberg viittasi erityisesti Bullsin puolustuspelaamiseen. Eikä hyökkäyspelaamisessakaan ollut varsinaisesti kehuttavaa.

- Kun hyökkäyspelissä tulee kuiva jakso eivätkä pallot uppoa koriin, vaikuttaa se myös puolustuspeliimme. Sellaista ei saa tapahtua. Pelissä on pysyttävä mukana, ja puolustuksessa täytyy olla fyysisyyttä, Hoiberg totesi Chicago Tribune -lehden haastattelussa.

Markkasen lisäksi Bullsilta kaksinumeroisille pistelukemille ylsivät Bobby Portis (15/4), Denzel Valentine (13/5) ja Robin Lopez (10/2). Pacersin pistekaksikko oli Victor Oladibo (23/6/9 syöttöä) ja Domantas Sabonis (22/5).

Bullsin Nikola Mirotic valitteli pelaajien väsymystä. Bulls pelasi ottelun peräkkäisinä päivinä, joka ei ole lainkaan tavatonta ammattilaisurheilussa.

- Energiaa ei ollut paljon. Myös kommunikointimme oli köyhää. Mutta eiköhän se siitä taas lähde, Mirotic tuumi.

Kahden peräkkäisen peli-illan jälkeen Bulls saa yhden välipäivän, kunnes joukkue pelaa jälleen maanantain ja tiistain välisenä yönä Houston Rocketsia vastaan.

Lue myös:

Myös saksalaistähti Nowitzki fanittaa Markkasta – "Toivottavasti hän saavuttaa mahtavan uran"

Lauantaina Kranjska Gorassa suurpujottelun voittanut Shiffrin kukisti toiseksi sijoittuneen Ruotsin Frida Hansdotterin 1,64 sekunnilla. Kolmas oli Sveitsin Wendy Holdener.

Shiffrin johti kilpailua avauskierroksen jälkeen peräti 1,47 sekunnilla. Neljä pujottelukisaa peräkkäin voittanut Shiffrin johtaa maailmancupia uskomattomalla 721 pisteen erolla ennen toisena olevaa Holdeneria.

Suomen Riikka Honkanen jäi ensimmäisellä laskullaan kärjestä 7,14 sekuntia. Hän oli 43:s ja karsiutui toiselta kierrokselta.

- Pujotteleminen oli tänään hauskaa, pujottelun olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari Shiffrin sanoi.

Hotelli Rukahovin aulaan saapuu varsin vähäeleinen mies mustaan sponsorilippikseen ja huppariin pukeutuneena. Hän istuu televisiokameran eteen haastatteluun, eikä häneen kiinnitetä juuri huomiota.

Suomen kumparelaskun tämän hetken suurin toivo Jimi Salonen on rauhallinen persoona, eikä hän tee itsestään suurta numeroa. Julkisuuden valokeilassa paistattelu on 23-vuotiaalle muuramelaiselle jopa vähän vaivaannuttavaa.

Mieluummin Salonen olisi lempipuuhissaan joko kalassa tai metsällä.

Salonen kertoo, että kumparelasku on viehättänyt häntä pikkupojasta asti. Ensimmäisen kerran hän suuntasi rinteeseen veljiensä mukana. 2000-luvun alkupuolella Riihivuoren laskettelukeskuksessa Muuramessa toiminta oli vielä varsin vireää. Kaikki halusivat olla tietenkin seuraavia Ronkaisia.

– Silloin oli hyvä freestylekoulu Riihivuoressa ja oli paljon porukkaa rinteessä. Oli paljon toimintaa siihen aikaan.

Muuramesta niin ikään kotoisin oleva Mikko Ronkainen on kumparelaskun kaksinkertainen maailmanmestari ja olympiamitalisti. Vuosituhannen alussa kumparemäkiä hallinnut Ronkainen oli Salosen suurin innoittaja matkalla kumparelaskun huipulle.

Pian kävi ilmi, että Rukan alppikoulussa opiskellut Salonen on yksi ikäluokkansa lahjakkaimmista laskijoista. Menestystä alkoi tulla ensin kansallisista kilpailuista ja vähän myöhemmin Euroopan Cupin rinteiltä. Ensimmäisen kerran Salonen nähtiin maailmancup-rinteessä vuonna 2011. EC-rinteestä ensimmäinen voitto napsahti 2013.

Nyt maailmancuplähtöjä on kertynyt jo yli 40.

Huippukausi loi uskoa menestykseen

Nykyisin Jyväskylän Freestyleseuraa edustava Jimi Salonen on viime vuodet vastannut suomalaisten parhaista sijoituksista kumparelaskun maailmancupissa.

Kausi 2016 oli ylivoimaisesti Salosen paras. Uran ensimmäinen podium Deer Valleyn parikumpareista toi itseluottamuksen tekemiseen. Maailman kärki oli jo lähellä.

– Siinä podiumilla huomasi, että kehitystä oli tapahtunut.

Loistavan kauden päättyessä Salonen oli maailmantilaston viides. Ura oli nousukiidossa ja isot odotukset kääntyivät seuraavaan kauteen.

Olisiko Jimi Salosesta seuraavaksi suomalaiseksi kumparelaskun arvokisamitalistiksi?

Uusi elämäntilanne sekoitti pakan

Kauteen 2017 lähdettäessä Salonen oli hyvissä asemissa haastamaan maailman huippulaskijat. Ennen kauden alkua tapahtui kuitenkin jotain, joka sekoitti Salosen kuviot.

Nuorukaisesta tuli isä ja ajatukset karkailivat urheilusta kotiasioihin. Vastuu perheestä muutti harjoittelua, eikä suksi luistanut rinteessä entiseen tapaan. Salonen näkee ongelmien olleen etenkin mentaalipuolella.

– Ei ollut ehkä pää mukana joka asiassa.

Salonen on vakuuttunut siitä, että laskukin sujuu paremmin, jos perheellä on kaikki hyvin ja arki rullaa normaalia rataa eteenpäin. Jos perheessä on huolia ja murheita, sekin näkyy heti rinteessä.

Olympiarinteessä hyviä laskuja

Lopulta kausi 2017 oli Saloselle korkeisiin odotuksiin nähden iso pettymys. Podiumit jäivät haaveeksi ja Salonen tippui maailmantilastossa sijalle 12.

Mutta oli tuloksellisesti huonossa kaudessa jotain hyvääkin. Pyeongchangin olympiarinteessä Salonen laski kirkkaasti finaaliin ja sijoittui lopulta 11. sijalle. Pyeongchangin olympiarinne oli miehelle mieluinen.

– Joka mäki on aina erilainen. Siellä vedin hyvät laskut.

Maailmancupin rinteistä Salonen pitää eniten Deer Valleyn kumpareista. Siellä hän on aina onnistunut hyvin.

Olympiakauteen lähdettäessä Salonen sanoo perhe-elämän olevan kunnossa. Pää on taas täysillä mukana kumparelaskussa.

Uransa toisiin olympialaisiin hän lähtee jälleen tavoittelemaan maailman kärkeä tosissaan. Neljä vuotta sitten Sotshissa Salonen päätyi sijalle 18. Etelä-Koreassa tavoite on selvästi korkeammalla.

– Se on arvostetuin kisa. Siitä voi lähteä. Se on kova paikka, sinne tähdätään ja halutaan menestystä.

Salosella on edelleen vankka usko menestykseen, vaikka finaaliin pääsy vaatii mieheltä onnistumista. Teknisesti paketti on Salosen mukaan hyvin kasassa.

– Jalat pysyy yhdessä, eikä tule aukeamisia. Hypyissä kertoimet ovat ihan kovimpien luokkaa, hän listaa.

Salonen on myös erittäin varma laskija. Ulosajoja yli neljänkymmenen maailmancup-startin joukossa on vain yksi.

Alkukausi on ollut surkea

Toistaiseksi kuluva kausi on tuottanut lisää pettymyksiä.

Rukan maailmancup-avauksessa Salonen jäi finaalin ulkopuolelle sijalle 32. Kiinan Thaiwoossa käytyjen kahden kilpailun sijoitukset olivat samaa luokkaa.

Salosella on siis täysi työ löytää paras isku Pyeongchangiin. Onnistuminen Deer Valleyn lempirinteessä tammikuussa voisi olla hyvä ponnahduslauta olympiamenestykseen.

Haastattelu on ohi ja juttu jatkuu vielä kalajutuilla. Kuinka kova kalamies Salonen oikeasti on? Ainakin ennätyskalan koosta voisi päätellä aika paljon.

– 16,7 kiloinen on suurin lohi. Kyllä niiden kanssa on kiva taistella, Salonen hymyilee.

Suomi on sijoittunut seitsemänneksi ampumahiihdon naisten maailmancupin viestikilpailussa Saksassa. 4x6 kilometrin kisan Oberhofissa voitti Ranska. Ranska kukisti toiseksi sijoittuneen Saksan 32 sekunnilla. Kolmas oli Ruotsi.

Suomi jäi kärjestä runsaat kaksi ja puoli minuuttia. Suomen joukkueessa kilpailivat Venla Lehtonen, Kaisa Mäkäräinen, Mari Laukkanen ja Laura Toivanen.

Suomi oli ampumapaikoilla neljä varapatruunaa käyttäneen Lehtosen avausosuuden jälkeen 16:s, yli puolitoista minuuttia kärkeä jäljessä. Yhden varapatruunan tarvinnut Mäkäräinen nosti Suomen toiseen vaihtoon mennessä kolmanneksi 35,4 sekunnin päähän johtaneesta Italiasta. Laukkanen käytti Mäkäräisen tavoin yhden varapatruunan ja toi Suomen viimeiseen vaihtoon kolmantena, 25,5 sekuntia johtaneesta Ranskasta. Ankkuri Toivanen joutui toisen ampumapaikan jälkeen yhden ohilaukauksen jälkeen kiertämään sakkokierroksen.

Suomi oli joulukuussa kauden ensimmäisessä maailmancup-viestissä Itävallan Hochfilzenissä 16:s. Viime kaudella Suomi ylsi parhaimmillaan Italian Anterselvassa kahdeksanneksi.

NHL-pelaajien jääminen pois tulevista talviolympiakisoista aukaisi tien Yhdysvaltain miehistöön myös kolmelle Jokereiden KHL -pelaajalle: Ryan Zapolskille, Matt Gilroylle sekä Brian O’Neillille, jotka kaikki ovat olleet omilla pelipaikoillaan Jokereiden ehdottomia avainpelaajia ja kärkimiehiä läpi kauden.

- Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun Yhdysvaltain joukkueen GM soitti minulle ja kertoi valinta-uutisen, niin menin aivan sanattomaksi. En voinut sanoa mitään muuta kuin ”kiitos, kiitos paljon”, Ryan Zapolski kuvailee tuntojaan Yle Urheilulle.

- Meni hetki ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut ja mitä valinta oikein tarkoittaa. Ehkäpä sitten kun pelit alkavat niin alan käsittää miten isosta ja erityisestä asiasta on kyse, maalivahti Zapolski jatkaa.

Myös Brian O’Neill meni lähes onnesta sekaisin saadessaan tietää valinnasta kisoihin.

- Olihan se shokki, kun soitto valinnasta tuli. Ei siinä tajunnut mitä oli tapahtunut. Jokainen jääkiekkoilijahan unelmoi pääsystä olympiakisoihin. Minulle olympiakisat ovat olleet lähinnä epärealistinen unelma, enkä ole vielä tajunnut mistä on kyse, O’Neill sanoo.

Yhdysvaltain olympiajoukkue koostuu varsin kirjavasta miehistöstä, sillä mukana on kuuden eri liigan pelaajia sekä yli tuhannen NHL-pelin veteraani Brian Gionta, joka ei ole tällä kaudella pelannut missään sarjassa. Jokereiden kärkihyökkääjiin kuuluva Brian O’Neill muistuttaa, että Yhdysvaltain joukkueelle olympiaturnaus on suuri mahdollisuus saavuttaa jotakin suurta.

- Tämä on meille ainutlaatuinen tilanne, sillä pelaajamme eivät ole koskaan pelanneet yhdessä ja pelaajamme tulevat eri sarjoista ja eri tasoilta. Odotuksemme ovat korkealla, sillä tämänkertaisessa turnauksessa kaikki on auki.

- Kun ajattelen omaa joukkuettamme niin tilanne muistuttaa lähes vuoden 1980 olympiakisojen (Lake Placid) joukkuetta, sähäkkä ja maaliahne hyökkääjä muistuttaa.

Vannoutuneimmilla jääkiekon ystävillä on edelleen muistissa, kuinka Yhdysvaltain yliopistopelaajista koottu joukkue voitti sensaatiomaisesti olympiakultaa Lake Placidin kisoissa 38 vuotta sitten.

Kokemusta, nopeutta, aktiivisuutta

Ryan Zapolskilla ja Brian O’Neillilla on kuva siitä, millainen joukkue yllätysvalmiilla Yhdysvalloilla on kisoissa jalkeilla.

- Uskon, että joukkueessamme on paljon nopeutta, mutta ennen kaikkea kokemusta. Nämä ovat avainasioita, Zapolski toteaa.

- Haluamme olla kärsivällisiä, sillä ensimmäisessä ottelussa ei tarvitse pelata olympiavoitosta vaan joukkueen pelin on rakennuttava pala palalta läpi turnauksen, hän muistuttaa.

Brian O’Neill hahmottaa, että kokonaisvaltainen aktiivisuus on avainasia kun Yhdysvallat hakee menestystä olympiakaukalossa todella harvinaisella miehistöllä.

- Uskon, että pelissämme on varmasti pohjoisamerikkalaisia elementtejä eli nopeaa päädystä päätyyn – pelaamista, tiukkaa karvausta ja nopeatempoista pelaamista. Päävalmentaja Tony Granato pyrkii juuri tähän pelitapaan.

- Pelaajat on valittu joukkueeseen juuri sillä perusteella, että he pystyvät toteuttamaan tällaista pelitapaa. Uskon, että tämä on myös joukkueemme tavaramerkki kisoissa, O’Neill ennakoi.

Jokereiden kaksikolla ei ole vielä tietoa siitä, millainen asema heillä on lopullisessa joukkueessa.

- En tiedä tarkkaa omaa rooliani vielä. Uskon, että olen lähtökohtaisesti laiturin paikalla, mutta roolihan saattaa muuttua turnauksen edetessä, 29-vuotias Brian O’Neill sanoo.

- Oma roolini maalivahtina on vielä auki ja siitä keskustellaan myöhemmin. Tällaisessa turnauksessa on pelattava vain niin hyvin kuin mahdollista, kun se tilanne tulee eteen. Lyhyessä turnauksessa on oltava hyvässä torjuntakunnossa koko ajan. Toivottavasti ykkösmaalivahti olen juuri minä, 31-vuotias Ryan Zapolski taustoittaa.

Ryan Zapolski ja Brian O’Neill eivät ole koskaan päässeet edustamaan maataan esimerkiksi junioreiden arvoturnauksiin. Kummallakin on sen sijaan kokemusta Deutschland Cupista.

Henri Kontisen ja John Peersin tenniskausi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaksikko voitti Brisbanen ATP250-turnauksen, kun finaalissa kaatuivat kokeneet argentiinalaiset Leonardo Mayer ja Horacio Zeballos 3-6, 6-3, 10-2.

Turnausvoitto oli Kontiselle jo 19:s ATP-tasolla.

Avauserässä Peers hävisi syöttövuoronsa ja erä meni argentiinalaisille 6-3. Toisessa erässä enemmän takentällä viihtyvät argentiinalaiset eivät pysyneet vauhdissa mukana ja erän vei suomalais-australialainen pari 6-3. Super-tiebreak meni sitten ykkössijoitetuille murskaavin lukemin.

- Ensimmäisessä erässä tuli yksi huonompi syöttövuoro meiltä. Vastustajat syöttivät todella hyvin. Toiseen erään tulimme paremmalla energialla ja nostimme pelimme tasoa. Pelimme parani loppua kohden ja match tiebreak oli meiltä todella hyvä, Kontinen analysoi ottelua Tennisliiton tiedotteessa.

Vaikka vuosi sitten Kontinen ja Peers olivat tässä vaiheessa hurjassa iskussa edellisen kauden lopussa ja viime kauden alussa, niin Brisbanessa he silloin hävisivät avauskierroksella kaikkien turnausvoittojen lomassa. Kausi lähti siis nyt viime vuotta paremmin käyntiin.

Kauden ensimmäinen Grand Slam -turnaus Australian avoimet alkaa reilun viikon kuluttua. Ensi viikolla Kontinen ja Peers pelaavat näytösturnauksessa.

- Huomenna Adelaidea kohti ja pelaamme siellä pari matsia. Sen jälkeen siirrymme Melbourneen valmistautumaan, Kontinen kertoi.

Vammalan Lentopallo hallitsee tällä hetkellä suvereenisti suomalaista mieslentopalloilua. VaLePa nappasi tuoreimman pystinsä sunnuntaina Turussa, jossa se kaatoi Suomen cupin loppuottelussa Hurrikaani-Loimaan ylivoimaiseen tapaan 3-0 (25-20, 25-21, 25-18).

Cup-mestaruus oli VaLePalle seurahistorian kolmas ja toinen perättäinen. VaLePa on myös hallitseva Suomen mestari.

VaLePa lähti cupin finaaliin selkeänä ennakkosuosikkina, eikä sastamalalaisryhmälle itselleenkään näyttänyt cup-kulta tulevan kovin isona yllätyksenä. Sen verran rauhalliseen sävyyn VaLePan pelaajat ja valmennusjohto juhlivat saavutusta kentällä ottelun jälkeen.

VaLePan pasmoja ei sekoittanut edes tähtihakkuri Urpo Sivulan viimeaikainen sairastelu. Kuusi pistettä tehneen Sivulan ei tarvinnut kuitenkaan loistaa pääosassa, sillä sen verran heikosti Hurrikaani antoi vastusta. Sivulalle cup-kulta oli jo uran viides.

- Upin tilanne arvelutti, kun tiesi, ettei hän ole täydessä kunnossa. Normaalia vähemmän annoin passeja hänelle, kertoi VaLePan pelinpyörittäjä Mikko Esko.

- Mitään varasuunnitelmaa Upin mahdolliseen poisjääntiin ei ollut, täsmensi päävalmentaja Sami Kurttila.

VaLePasta Tommy Carmody takoi keskeltä hyvillä prosenteilla ja saldosi 11 pistettä. Myös yleispelaaja Olli Kunnari teki 11 pistettä. Hurrikaanista kukaan ei yltänyt kaksinumeroiseen pistemäärään.

Libero Mäntylälle taas hopeaa

Loimaalaisille kakkossijat ovat tulleet turhankin tutuiksi. Ensimmäistä mestaruuttaan yhä metsästävä Hurrikaani on jäänyt liigassa hopealle neljästi. Tämänkertainen cup-hopea oli puolestaan sille historian toinen.

Joukkueen libero Jesse Mäntylä on ollut hankkimassa näitä kaikkia hopeamitaleita. Lisäksi hänellä on aiemmin jo kaksi cupin kakkossijaa Salon Piivolleysta, eli kaikkiaan kahdeksan hopeaa ilman yhtään mestaruutta.

- VaLePan taso on niin kova, että pitäisi päästä itse johtoon erien aikana. Tyytyväinen olen siihen, että selvisimme finaaliin, sanoi Mäntylä.

Lue lisää:

Lentopallon cup-mestaruus Hämeenlinnaan 12 vuoden tauon jälkeen: "Hienoa nähdä, miten nuoret pelaajat ovat kehittyneet"